Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uupuneita opettajia linjoilla?
29.07.2019 |
Moikka. Tulipa mieleeni kysyä, liekkö täällä muitakin kaltaisiani - joilta opettajan työ vie joka vuosi voimat niin, että vielä työhön paluun lähestyessäkään ei ole yhtään sellainen vointi, että jaksaisi jälleen aloittaa uuden kouluvuoden? Olen koko kesän vain huokaillut, nukkunut pitkiä öitä ja päivisin haluaisin vain olla yksin. Ajatus aamusta iltapäivään juoksemisesta ja metelistä olemisesta ahdistaa niin, että en tiedä miten kokoan jälleen itseni. Näin on mennyt jo monta vuotta ja koko elämä tuntuu selviytymistaistelulta. Pidän työstäni ja olen siinä hyvä - enkä keksi keinoja, miten sitä keventäisin.
Muita?
Kommentit (350)
Vierailija kirjoitti:
Jos työ uuvuttaa kuvatulla tavalla, ap ei ole hyvä työssään. Se, että pystyy suhteuttamaan työmäärän työaikaan, on osa ammattitaitoa. Perfektionismi on opettajien tyypillinen ominaisuus. Olen itsekin aineenopettaja, joten tiedän, mistä puhun. Todella moni kollega vaatii itseltään liikoja. Kurssitöitä arvioidaan yön pikkutunteina, kun ne on luvattu palauttaa tiettynä päivänä ja aikataulut ovat pettäneet, valmiita kirjojen tehtäviä ei voi käyttää vaan jokaisesta tunnista on rakennettava pedagoginen spektaakkeli, palautetta töistä kirjoitetaan rivitolkulla, vaikka suurin osa opiskelijoista ei edes lue niitä. Sitten valitetaan työn vaativuutta.
Minä ajattelen, että vähän heikompi työn laatu on parempi kuin burn outin partaalla oleva opettaja. Kukaan opiskelija ei jälkikäteen muista, oliko jokin tehtävä kirjasta vai opettajan itse laatima, opiskelijat muistavat opettajien persoonan ja asenteen.
Huoltajien yhteydenottoihin voi vastata vuolaasti tai niukasti, tehtävien määrän kullakin kurssilla voi opettaja itse päättää, hankkeista, ylitunneista ja erityistehtävistä voi yleensä kieltäytyä. Opettaja nimenomaan pystyy säätelemään työmääräänsä moneen muuhun työhön verrattuna aika autonomisesti.
Joku pystyy, kaikki eivät. Otetaanpa esimerkiksi aineenopettaja, jolla on tunteja useammalla koululla ja joka opettaa ainetta, johon on huonosti saatavilla opetusmateriaaleja ja esim.kokeita. Lähestulkoon kaikki pitää tehdä itse ja siirtymiseen toiselta koululta toiselle on varattu todella vähän aikaa. Toisaalta on runsaasti hyppytunteja, joilla ei kuitenkaan pysty tekemään mitään, koska ei ole riittävästi tietokoneita, ei rauhallista työtilaa eikä säilytystilaa tavaroille. Palaverit lätkitään minne sattuu ja niihin on pakko osallistua. Seitsemän tunnin opetuspäivän jälkeen on aika uuvahtanut olo ja vaikka seuraava päivä olisi lyhyempi, ei illalla tehtävien valmistelu- ym.töiden jälkeen ehdi palautua. Sisäilmaongelmat tuovat oman lisänsä elämään. Lisäksi viranhaltijankin työsuhde voi nykyään päättyä, kun kouluja lopetetaan ja yhdistetään, ryhmiä suurennetaan eikä ylimääräisille viranhaltijoille löydykään esim.pikkukunnassa tai ´-kaupungissa töitä.
Kuten sanottu, jotkut opettajat pystyvät säätelemään työmääräänsä, toiset juoksevat oravanpyörässä. Ei kannata yleistää asioita pelkästään oman kokemuspohjansa perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
3 kuukauden kesäloma ei riitä palautumiseen.... Miten olisitte pärjänneet tavallisissa töissä missä vaan 4 viikon lomat?? Muutkin työt vi olla välillä haastavia ja stressaavia.
Mitäs jos olisitte kesät opettajina ja talvet asfaltti hommissa? Olisi lomat kohdallaan ja ehkä sitten jaksaisitte.
Tai sit vaan lopetatte oman navan ympärillä pyörimisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi lainata tuota pitkää viestiä 214, jossa sinänsä hyvin avattiin opettajan työtä.
Mutta vastaan siihen siltä osin, että niin ne sähköiset alustat muuttuvat muillakin aloilla, ja tulee muutakin teknologista uudistusta. En tiedä, kuvittelevatko opettajat että muilla aloilla mystinen "joku muu" siirtää materiaalit uuteen alustaan tai uuteen kantaan? Ei, kyllä se tehdään siinä oman työn ohessa, ilman sen kummempaa ict-alan koulutusta, uuteen järjestelmäänkiin koulutetaan tunnin webinaarilla, ja sen jälkeen pitää osata käyttää järjestelmää, ja neuvoa myös vanhempia kollegoja, joille tekniset jutu eivät ole niin helppoja - jos ne on itsellekään.
Itse olen viime talven aikana siirtänyt firman nettisivut uuteen alustaan, samoin kuvapankin. Ihan siinä muun työn ohessa, satoja sivuja ja tuhansia kuvia. Ylitöitä se on teettänyt, mutta tehtävä oli. Syksy tuo taas tullessaan uusia tietojen siirtoja. Eikä tuo ole minun pääasiallinen työni. Mutta tosiaan sellaista se nykyajan työelämä on, tietotekniikalta, järjestelmien vaihdolta ja siihen liittyvältä työltä ei voi oikein kukaan välttyä.Et tainnut huomata oleellista eroa: ”ylitöitä se on teettänyt.” Sait siis ylimääräistä rahaa tai palkkaa. Ope ei saa.
Ei ainakaan meidän toimistotyössä ole saanut. On kertynyt tunteja saldoksi ja niitä saa sitten yksi yhteen pitää joskus puolikkainan tai kokonaisina vapaapäivinä tai sitten ne roikkuvat siellä parikin vuotta, kuten minulle kävi ja maksettiin ulos työsuhteen päättyessä. Koskaan ei ollut aikaa pitää niiitä pois ja lisää kertyi.
JOTEN LOPETTAKAA KUVITTELU ASIOISTA, JOISTA ETTE TIEDÄ MITÄÄN ja keskittykää omien ongelmienne korjaamiseen, jotta voisitte saada sympatiaa muiltakin.
Kuvittelu??? Tuo oli suoraan siitä viestistä, mihin kommentoin. Että hän siirtää tiedostoja, hän saa ylitöitä niistä merkitä. Ja jos ylitöitä ei saa saldona pitää pois ja niistä ei makseta, eikös se ole ongelma, johon sinun pitäisi tarttua eikä huutaa toisen alan ongelmia puivassa ketjussa?
Tulepa nyt ulos sieltä kuplastasi tämän päivän työelämään. Toimistotyöhön kuuluu yleensä liukuva työaika, ja se liukuma tarkoittaa yleensä sitä, että työpäivää venytetään pidemmäksi, jotta kaikki työt ehditään tehdä. Näin kertyy plussaldoa, jota pitää vapaana, joko yksittäisiä tunteja, joskus päiviä jos siihen on mahdollisuus. Harvoin on. Plussaldoa siis vain kertyy ja kertyy. Ylitöistä puhuminen on vähän niin kuin yleiskieltä, jolla tarkoitetaan työpäivän venymistä työmäärän, projektin tms. takia. Ei siitä erikseen makseta, muuta kuin joillain aloilla, esim. teollisuudessa.
Ihmettelen näitä ketjuja lukiessa, eikö opettajilla ole puolisona tai muuten lähipiirissä ollenkaan muiden alojen työntekijöitä, kun eivät tunnu käsittävän ollenkaan, millaista työelämä sen koulukuplan ulkopuolella on.
Tervetuloa vain leppoisaan toimistotyöhön, jossa juostaan deadlinien perässä, hoidetaan myös sairaana pakolliset sähköpostit ja puhelut, ollaan jatkuvassa muutoksessa niin, ettei tiedä, mikä työnkuva on vuoden päästä.
t. se, joka siirsi nettisivut ja kuvapankin uudelle alustalle, vaikkei se varsinaiseen työnkuvaan kuulukaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Olen ollut opettajan sijaisena eikä kukaan suunnitellut minulle tunteja. Missä niin tehdään?
Tuo kuulosti kyllä omituiselta. Jos opettaja sairastuu, ei kai hänen sairauslomalla pidä väsätä sijaiselle materiaaleja. Fiksu toki antaa aiemmin tekemänsä materiaalit käyttöön.
No itseasiassa opettaja kyllä väsää ohjeet sijaiselle / kollegoille, jotta siellä koulussa tiedetään, mitä tehdään. Ja ihan sairauslomalla näitä ohjeita väsäillään.
Koin itseni täysin hulluksi, kun yöllä alkaneen äkillisen keskenmenon sairaalareitin varrella vein luokkaan sijaiselle kolmen päivän ohjeet. Onneksi vein, jouduin jäämään sairaalaan, ja sieltä käsin olisi ollutkin vaikea selailla oppikirjoja ja sivunumeroita kirjoitella.
Uskon että osa lapsia aiheuttaa sitä kuormitusta ts huonosti kasvaneet häiriköt. Opettakaa jo kotona käyttäytymään ja sanomaan kiitos.ole hyvä.tervehdys.anteeksi. en oo opettaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jostain syystä opettajaystäväni ovat aina voineet sopia tapaamisia niin, että heidän ei ole tarvinnut sisällyttää mitään varauksia siitä, että eivät ole varmoja pääsevätkö töistä klo viisi vai seitsemän.
Ope voi aina siirtää oppituntien jälkeiset työt iltaan. Tekemättä niitä ei voi kuitenkaan jättää. Onhan se tietty jonkinlainen etu.
Tiesittekö, että ope joutuu käytännössä tekemään sijaisille materiaalit ja tunnit valmiiksi. Tähän tärvääntyy usein vaikka kuinka paljon aikaa, koska hommat pitää suunnitella silloin todella hyvin. Kurssit ovat niin tiiviitä, ettei lepotunteihin ole varaa. Palkkaa he eivät kuitenkaan saa yhtään ja yli kolmen päivän poissaolosta menettää myös yhden viikonloppu päivän palkan.
Olen ollut opettajan sijaisena eikä kukaan suunnitellut minulle tunteja. Missä niin tehdään?
Tuo kuulosti kyllä omituiselta. Jos opettaja sairastuu, ei kai hänen sairauslomalla pidä väsätä sijaiselle materiaaleja. Fiksu toki antaa aiemmin tekemänsä materiaalit käyttöön.
No itseasiassa opettaja kyllä väsää ohjeet sijaiselle / kollegoille, jotta siellä koulussa tiedetään, mitä tehdään. Ja ihan sairauslomalla näitä ohjeita väsäillään.
Koin itseni täysin hulluksi, kun yöllä alkaneen äkillisen keskenmenon sairaalareitin varrella vein luokkaan sijaiselle kolmen päivän ohjeet. Onneksi vein, jouduin jäämään sairaalaan, ja sieltä käsin olisi ollutkin vaikea selailla oppikirjoja ja sivunumeroita kirjoitella.
Laittakaa nyt se laki- tai asetusteksti, jossa on säädetty, että tämä on kouluissa pakollista.
Vierailija kirjoitti:
Näissä porukoissa on mukana sekä kantasuomalaisen näköisiä että tummempia nuoria. Ovat itselleni ihan kammo kun pientä koiraa pitää ulkoiluttaa alueella. Syyttelin itseäni jopa pitkään että olen liian säikky, että ainahan nuoriso on porukoissa notkunut ja jotain vähän huudellut ihmisille, mutta ei ne nyt vaarallisia ole. Minä tässä olen höperö säikky naisihminen, ajattelin.
Minua tai pääasiassa koiraani on kuitenkin ahdisteltu, heitelty esineillä ja yritetty ajaa rullalaudalla tai pyörällä päin. Seurattu ja uhkailtu sanallisesti mm. rais kauksella takapuoleen ja ties millä, muun porukan nauraessa kun koira sylissä yritin päästä vaan menemään kotiin vaikka porukka ahdisteli.
Sensuroidusta ketjusta pelastettu vierailijan kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos työ uuvuttaa kuvatulla tavalla, ap ei ole hyvä työssään. Se, että pystyy suhteuttamaan työmäärän työaikaan, on osa ammattitaitoa. Perfektionismi on opettajien tyypillinen ominaisuus. Olen itsekin aineenopettaja, joten tiedän, mistä puhun. Todella moni kollega vaatii itseltään liikoja. Kurssitöitä arvioidaan yön pikkutunteina, kun ne on luvattu palauttaa tiettynä päivänä ja aikataulut ovat pettäneet, valmiita kirjojen tehtäviä ei voi käyttää vaan jokaisesta tunnista on rakennettava pedagoginen spektaakkeli, palautetta töistä kirjoitetaan rivitolkulla, vaikka suurin osa opiskelijoista ei edes lue niitä. Sitten valitetaan työn vaativuutta.
Minä ajattelen, että vähän heikompi työn laatu on parempi kuin burn outin partaalla oleva opettaja. Kukaan opiskelija ei jälkikäteen muista, oliko jokin tehtävä kirjasta vai opettajan itse laatima, opiskelijat muistavat opettajien persoonan ja asenteen.
Huoltajien yhteydenottoihin voi vastata vuolaasti tai niukasti, tehtävien määrän kullakin kurssilla voi opettaja itse päättää, hankkeista, ylitunneista ja erityistehtävistä voi yleensä kieltäytyä. Opettaja nimenomaan pystyy säätelemään työmääräänsä moneen muuhun työhön verrattuna aika autonomisesti.
Joku pystyy, kaikki eivät. Otetaanpa esimerkiksi aineenopettaja, jolla on tunteja useammalla koululla ja joka opettaa ainetta, johon on huonosti saatavilla opetusmateriaaleja ja esim.kokeita. Lähestulkoon kaikki pitää tehdä itse ja siirtymiseen toiselta koululta toiselle on varattu todella vähän aikaa. Toisaalta on runsaasti hyppytunteja, joilla ei kuitenkaan pysty tekemään mitään, koska ei ole riittävästi tietokoneita, ei rauhallista työtilaa eikä säilytystilaa tavaroille. Palaverit lätkitään minne sattuu ja niihin on pakko osallistua. Seitsemän tunnin opetuspäivän jälkeen on aika uuvahtanut olo ja vaikka seuraava päivä olisi lyhyempi, ei illalla tehtävien valmistelu- ym.töiden jälkeen ehdi palautua. Sisäilmaongelmat tuovat oman lisänsä elämään. Lisäksi viranhaltijankin työsuhde voi nykyään päättyä, kun kouluja lopetetaan ja yhdistetään, ryhmiä suurennetaan eikä ylimääräisille viranhaltijoille löydykään esim.pikkukunnassa tai ´-kaupungissa töitä.
Kuten sanottu, jotkut opettajat pystyvät säätelemään työmääräänsä, toiset juoksevat oravanpyörässä. Ei kannata yleistää asioita pelkästään oman kokemuspohjansa perusteella.
Sama toimii myös toiseen suuntaan: kokemusta työn uuvuttavuudesta ei voi yleistää kaikkiin. Työn raskaus ei ole mikään opetusalan erikoisuus vaan liittyy työn johtamiseen, organisointiin ja ilmapiiriin, ja näihin liittyviä ongelmia ratkotaan opetustyössä samoin kuin millä tahansa muullakin alalla. Ongelmat voi ottaa puheeksi kehityskeskusteluissa tai luottamusmiehen kanssa, voi yrittää hakea paikkaa toisesta koulusta, vaihtaa kouluastetta tai alaa.
Minua kiinnostaisi kuulla opettajilta lisää näistä "ylhäältä päin tulevista projekteista ja vaatimuksista, joita tulee koko ajan lisää ja jotka vievät aikaa varsinaiselta työnteolta". Opiskelen yhteiskunta-alaa, ja hahmotan sen, että samalla kun perustyön rahoituksesta tulisi koko ajan säästää (koska talous), niin oppilaiden hyvinvointia ja oppimista edistäviä päämääriä yritetään sitten ajaa näiden hankkeiden ja projektien kautta.
Yhteiskunnassa on tosi kova ristipaine sen suhteen, että samalla kun taloudessa tulisi koko ajan olla mahdollisimman niukalla linjalla, niin oppilaiden hyvinvoinnille on asetettu kovat julkilausutut tavoitteet, ja niitä yritetään edistää hankkeilla. Siksi vaatimuksia ja tavoitteita tulee jatkuvasti lisää.
Onko näistä projekteista ja hankkeista mitään hyötyä? Lisäävätkö ne millään tavalla koulun ja kodin yhteistyötä, oppilaiden hyvinvointia tms.?
Parasta olisi tietenkin kunnolliset resurssit perustyölle ja turhien hankkeiden kuoppaaminen, mutta valitettavasti se ei taida olla poliittisesti tai ehkä myös julkisjohdon puoleltakaan kovin hyvin tähän aikaan sopiva ajattelumalli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi lainata tuota pitkää viestiä 214, jossa sinänsä hyvin avattiin opettajan työtä.
Mutta vastaan siihen siltä osin, että niin ne sähköiset alustat muuttuvat muillakin aloilla, ja tulee muutakin teknologista uudistusta. En tiedä, kuvittelevatko opettajat että muilla aloilla mystinen "joku muu" siirtää materiaalit uuteen alustaan tai uuteen kantaan? Ei, kyllä se tehdään siinä oman työn ohessa, ilman sen kummempaa ict-alan koulutusta, uuteen järjestelmäänkiin koulutetaan tunnin webinaarilla, ja sen jälkeen pitää osata käyttää järjestelmää, ja neuvoa myös vanhempia kollegoja, joille tekniset jutu eivät ole niin helppoja - jos ne on itsellekään.
Itse olen viime talven aikana siirtänyt firman nettisivut uuteen alustaan, samoin kuvapankin. Ihan siinä muun työn ohessa, satoja sivuja ja tuhansia kuvia. Ylitöitä se on teettänyt, mutta tehtävä oli. Syksy tuo taas tullessaan uusia tietojen siirtoja. Eikä tuo ole minun pääasiallinen työni. Mutta tosiaan sellaista se nykyajan työelämä on, tietotekniikalta, järjestelmien vaihdolta ja siihen liittyvältä työltä ei voi oikein kukaan välttyä.Et tainnut huomata oleellista eroa: ”ylitöitä se on teettänyt.” Sait siis ylimääräistä rahaa tai palkkaa. Ope ei saa.
Ei ainakaan meidän toimistotyössä ole saanut. On kertynyt tunteja saldoksi ja niitä saa sitten yksi yhteen pitää joskus puolikkainan tai kokonaisina vapaapäivinä tai sitten ne roikkuvat siellä parikin vuotta, kuten minulle kävi ja maksettiin ulos työsuhteen päättyessä. Koskaan ei ollut aikaa pitää niiitä pois ja lisää kertyi.
JOTEN LOPETTAKAA KUVITTELU ASIOISTA, JOISTA ETTE TIEDÄ MITÄÄN ja keskittykää omien ongelmienne korjaamiseen, jotta voisitte saada sympatiaa muiltakin.
Kuvittelu??? Tuo oli suoraan siitä viestistä, mihin kommentoin. Että hän siirtää tiedostoja, hän saa ylitöitä niistä merkitä. Ja jos ylitöitä ei saa saldona pitää pois ja niistä ei makseta, eikös se ole ongelma, johon sinun pitäisi tarttua eikä huutaa toisen alan ongelmia puivassa ketjussa?
Tulepa nyt ulos sieltä kuplastasi tämän päivän työelämään. Toimistotyöhön kuuluu yleensä liukuva työaika, ja se liukuma tarkoittaa yleensä sitä, että työpäivää venytetään pidemmäksi, jotta kaikki työt ehditään tehdä. Näin kertyy plussaldoa, jota pitää vapaana, joko yksittäisiä tunteja, joskus päiviä jos siihen on mahdollisuus. Harvoin on. Plussaldoa siis vain kertyy ja kertyy. Ylitöistä puhuminen on vähän niin kuin yleiskieltä, jolla tarkoitetaan työpäivän venymistä työmäärän, projektin tms. takia. Ei siitä erikseen makseta, muuta kuin joillain aloilla, esim. teollisuudessa.
Ihmettelen näitä ketjuja lukiessa, eikö opettajilla ole puolisona tai muuten lähipiirissä ollenkaan muiden alojen työntekijöitä, kun eivät tunnu käsittävän ollenkaan, millaista työelämä sen koulukuplan ulkopuolella on.
Tervetuloa vain leppoisaan toimistotyöhön, jossa juostaan deadlinien perässä, hoidetaan myös sairaana pakolliset sähköpostit ja puhelut, ollaan jatkuvassa muutoksessa niin, ettei tiedä, mikä työnkuva on vuoden päästä.
t. se, joka siirsi nettisivut ja kuvapankin uudelle alustalle, vaikkei se varsinaiseen työnkuvaan kuulukaan
En ole mikään AY-fani, mutta eikö oikeesti tuo ”plussasaldoa vain kertyy ja kertyy” ja sitten niitä ei oikeesti pidetä vaan ne vaan nollataan pois, ole siis sellainen epäkohta, että siihen haluttaisiin siellä tarttua? Yrititkö muuten sanoa, sinä nettisivuja ja kuvapankkeja vapaa-ajalla siirtelemään pakotettu, ettei niin voi toimia, että määrätään joku iso kokonaisuus vaan jonkun työntekijän harrastukseksi? Sairasta!
Uskon, että loppujen lopuksi päästään luokaopettajakoulutuksen perusongelmaan: alalle valikoituvat hikipinko tytöt, joilla ei koskaan lapsuudessa/nuoruudessa ollut typeriä ideoita ja ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia tai muita erityisvaikeuksia. Vaatimukset itseä kohtaan ovat edelleen suuret, eikä osata suhteuttaa ja priorisoida töissä. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, riittävän hyvä on ok.
Miesopettajat ovat yleensä erilaisia. Ovat itsekin olleet usein niitä seiskan tai kasin oppilaita, jotka olleet rehtorin puhutteluissa ja syöneet kastematoja pihalla. Ovat oppineet ottamaan asiat rennommin, eivätkä laita jokaisesta virheliikkeestä myöskään mitään turhia Wilma-viestejä kotiin.
Näin ainakin omien lasten koulussa. Lisää miesopettajia kouluihin :). Saadaan koulumaailmaa vähän ilmapiiriltään rennommaksi ja kivemmaksi paikaksi myös lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Opettajan työn kuormittavuus tulee siitä, että työ vaatii 100% läsnäoloa. Siksi se 6h opetuspäivä tuntuu raskaammalta kuin 8h toimistopäivä (ihan kokemisesta voin kertoa).
Koulupäivän aikana ei ehdi hellittämään hetkeksikään, olet jatkuvasti läsnä ja tuntosarvet pystyssä, jatkuvasti esillä ja ohjaksissa. Päivät ovst hyvin intensiivisiä. Pienikin herpaantuminen kostautuu heti.
Olen tehnyt ennen opehommia muita asiantuntijatehtäviä sekä yksityisellä että julkisella sektorilla, joten pystyn vertailemaan tilannetta. Open työssä kotiin tullessani olen enemmän puhki kuin missään aiemmassa työssäni- tämä on juuri sitä kuluttavuutta.
En väitä, että opettajan työ olisi se maailman raskain ja vaativin, mutta ei se todellakaan ole kevyttä ja helppoa. Pidän työstäni todella paljon, mutta ihan suoraan sanoen en tekisi tätä työtä, jos kesäloma olisi se perus 4 viikkoa. Silloin siirtyisin muihin tehtäviin, jolloin saisin saman palkan vähemmän kuluttavassa työssä.Loma on ollut rentouttava, vaikka väkisinkin välillä kesälläkin suunnittelee ensi lukuvuotta. Menen levänneenä ja innostuneena parin viikon päästä taas töihin.
Sosiaalinen kanssakäyminen on kuluttavaa. Meillä sosiaalityöntekijöillä tuo sama, asiakastapaamisissa on oltava läsnä ja varauduttava kaikkeen, muuten ollaan yhteistyön ongelmissa. On oltava empaattinen kun ihmisillä on hätää, on oltava asiantunteva ja faktat hallussa tai tulee helposti valitus. Luottamus on hankittava vuorovaikutuksella, se ei tule itsestään.
Asiakastapaamisia tai asiakaspalavereja se
Siltikin, pidän työstäni ja jaksan sitä suhteellisen hyvin. Pitää varmasti paikkansa että ihmisille sopivat eri asiat, minä saan onnistumisen kokemuksia haasteellisessa työssä ja helpompi tylsistyttäisi. Ei katkeroita "pieni" palkkakaan kun saa tehdä mieleistä työtä, kyllä sillä toimeen tulee. Työn hyvänä puolena myös vertailukohta monen asiakkaan tilanteeseen, antaa suhteellisuudentajua ihan eri tavalla siihen, että itse on kohtuullisen onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Jos työ uuvuttaa kuvatulla tavalla, ap ei ole hyvä työssään. Se, että pystyy suhteuttamaan työmäärän työaikaan, on osa ammattitaitoa. Perfektionismi on opettajien tyypillinen ominaisuus. Olen itsekin aineenopettaja, joten tiedän, mistä puhun. Todella moni kollega vaatii itseltään liikoja. Kurssitöitä arvioidaan yön pikkutunteina, kun ne on luvattu palauttaa tiettynä päivänä ja aikataulut ovat pettäneet, valmiita kirjojen tehtäviä ei voi käyttää vaan jokaisesta tunnista on rakennettava pedagoginen spektaakkeli, palautetta töistä kirjoitetaan rivitolkulla, vaikka suurin osa opiskelijoista ei edes lue niitä. Sitten valitetaan työn vaativuutta.
Minä ajattelen, että vähän heikompi työn laatu on parempi kuin burn outin partaalla oleva opettaja. Kukaan opiskelija ei jälkikäteen muista, oliko jokin tehtävä kirjasta vai opettajan itse laatima, opiskelijat muistavat opettajien persoonan ja asenteen.
Huoltajien yhteydenottoihin voi vastata vuolaasti tai niukasti, tehtävien määrän kullakin kurssilla voi opettaja itse päättää, hankkeista, ylitunneista ja erityistehtävistä voi yleensä kieltäytyä. Opettaja nimenomaan pystyy säätelemään työmääräänsä moneen muuhun työhön verrattuna aika autonomisesti.
Tulihan sieltä viimein järjen ääni. Iso kiitos.
Ja opettajan maine säilyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi lainata tuota pitkää viestiä 214, jossa sinänsä hyvin avattiin opettajan työtä.
Mutta vastaan siihen siltä osin, että niin ne sähköiset alustat muuttuvat muillakin aloilla, ja tulee muutakin teknologista uudistusta. En tiedä, kuvittelevatko opettajat että muilla aloilla mystinen "joku muu" siirtää materiaalit uuteen alustaan tai uuteen kantaan? Ei, kyllä se tehdään siinä oman työn ohessa, ilman sen kummempaa ict-alan koulutusta, uuteen järjestelmäänkiin koulutetaan tunnin webinaarilla, ja sen jälkeen pitää osata käyttää järjestelmää, ja neuvoa myös vanhempia kollegoja, joille tekniset jutu eivät ole niin helppoja - jos ne on itsellekään.
Itse olen viime talven aikana siirtänyt firman nettisivut uuteen alustaan, samoin kuvapankin. Ihan siinä muun työn ohessa, satoja sivuja ja tuhansia kuvia. Ylitöitä se on teettänyt, mutta tehtävä oli. Syksy tuo taas tullessaan uusia tietojen siirtoja. Eikä tuo ole minun pääasiallinen työni. Mutta tosiaan sellaista se nykyajan työelämä on, tietotekniikalta, järjestelmien vaihdolta ja siihen liittyvältä työltä ei voi oikein kukaan välttyä.Et tainnut huomata oleellista eroa: ”ylitöitä se on teettänyt.” Sait siis ylimääräistä rahaa tai palkkaa. Ope ei saa.
Ei välttämättä, joko kertyy saldotunteja tunti tunnista, jolloin ei ole mitään ylityökorvausta tai jos on kokonaistyöaika, saat joka kuukausi kiinteän ylityökorvauksen, joka on noin 10 prossaa kuukausipalkasta, ja talo voittaa käytännössä aina.
Eikö oikeasti löydy yhtään opettajaa, joka olisi tyytyväinen työhönsä ja ammatinvalintaansa? Itse olen pelkkä lähäri (entinen perushoitaja) ja olen työskennellyt hoitoalalla päälle 30 vuotta. Ja aina kun on ollut hoitajien haukkumisketjuja tai hoitajien valittamisketjuja, olen yrittänyt kirjoittaa sinne, että ei me kaikki hoitajat olla uupuneita ja väsyneitä ja inhota työtämme ja olen palkkaanikin ihan tyytyväinen ja tykkään työstäni. Olen juuri siinä ammatissa, mitä halusin jo lapsena tehdä. Halusin aina olla hoitaja, mutta en ikinä halunnut sairaanhoitajaksi. Olen aina halunnut tehdä sitä ruohonjuuritason työtä.
Mutta eikö opettajista kukaan ole tyytyväinen ammattiinsa? Kaikkiko miettivät alan vaihtoa ja ovat paniikissa, kun loma loppuu ja kokevat työnsä liian raskaaksi ja eivät tykkää ammatistaan. Surullista minusta. Kouluun valinnoissa on jotain vikaa, jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että loppujen lopuksi päästään luokaopettajakoulutuksen perusongelmaan: alalle valikoituvat hikipinko tytöt, joilla ei koskaan lapsuudessa/nuoruudessa ollut typeriä ideoita ja ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia tai muita erityisvaikeuksia. Vaatimukset itseä kohtaan ovat edelleen suuret, eikä osata suhteuttaa ja priorisoida töissä. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, riittävän hyvä on ok.
Miesopettajat ovat yleensä erilaisia. Ovat itsekin olleet usein niitä seiskan tai kasin oppilaita, jotka olleet rehtorin puhutteluissa ja syöneet kastematoja pihalla. Ovat oppineet ottamaan asiat rennommin, eivätkä laita jokaisesta virheliikkeestä myöskään mitään turhia Wilma-viestejä kotiin.
Näin ainakin omien lasten koulussa. Lisää miesopettajia kouluihin :). Saadaan koulumaailmaa vähän ilmapiiriltään rennommaksi ja kivemmaksi paikaksi myös lapsille.
Kyllä meitä häirikkötyttöjäkin on opettajina. Itsekin tunneilta karanneena ja monia palavererita ísän ja opettajan kanssa istuneena keskittymiskyvyttömänä kastemadon syöjänä tein liikaa töitä opettajana ollessani. Halusin opettaa hyvin, rakastin sitä työtä ja tein kotona innoissani illat kaiket materiaaleja. Nyt eläkkeellä vasta ymmärrän, että pienempikin olisi riittänyt. Lasten kohtaaminen ja läsnäolo on kaikkein tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Uskon, että loppujen lopuksi päästään luokaopettajakoulutuksen perusongelmaan: alalle valikoituvat hikipinko tytöt, joilla ei koskaan lapsuudessa/nuoruudessa ollut typeriä ideoita ja ongelmia koulussa, oppimisvaikeuksia tai muita erityisvaikeuksia. Vaatimukset itseä kohtaan ovat edelleen suuret, eikä osata suhteuttaa ja priorisoida töissä. Kaikkea ei tarvitse tehdä täydellisesti, riittävän hyvä on ok.
Miesopettajat ovat yleensä erilaisia. Ovat itsekin olleet usein niitä seiskan tai kasin oppilaita, jotka olleet rehtorin puhutteluissa ja syöneet kastematoja pihalla. Ovat oppineet ottamaan asiat rennommin, eivätkä laita jokaisesta virheliikkeestä myöskään mitään turhia Wilma-viestejä kotiin.
Näin ainakin omien lasten koulussa. Lisää miesopettajia kouluihin :). Saadaan koulumaailmaa vähän ilmapiiriltään rennommaksi ja kivemmaksi paikaksi myös lapsille.
Ja sillä samalla rennolla asenteella hoidetaan (=lakaistaan maton alle) kiusaamisasiat ja oppilaiden väliset muut ongelmat, oppimisvaikeudet jne. Niitä sitten hoitavat ne muut opettajat, jotta lapsilla olisi koulussa kiva olla.
Samalla "Menen siitä missä aita on matalin" -rentoilulla ei myöskään järjestetä mitään ylimääräistä kivaa oppilaille (=tarkoittaa lisää työtä). Kaikella on puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En nyt viitsi lainata tuota pitkää viestiä 214, jossa sinänsä hyvin avattiin opettajan työtä.
Mutta vastaan siihen siltä osin, että niin ne sähköiset alustat muuttuvat muillakin aloilla, ja tulee muutakin teknologista uudistusta. En tiedä, kuvittelevatko opettajat että muilla aloilla mystinen "joku muu" siirtää materiaalit uuteen alustaan tai uuteen kantaan? Ei, kyllä se tehdään siinä oman työn ohessa, ilman sen kummempaa ict-alan koulutusta, uuteen järjestelmäänkiin koulutetaan tunnin webinaarilla, ja sen jälkeen pitää osata käyttää järjestelmää, ja neuvoa myös vanhempia kollegoja, joille tekniset jutu eivät ole niin helppoja - jos ne on itsellekään.
Itse olen viime talven aikana siirtänyt firman nettisivut uuteen alustaan, samoin kuvapankin. Ihan siinä muun työn ohessa, satoja sivuja ja tuhansia kuvia. Ylitöitä se on teettänyt, mutta tehtävä oli. Syksy tuo taas tullessaan uusia tietojen siirtoja. Eikä tuo ole minun pääasiallinen työni. Mutta tosiaan sellaista se nykyajan työelämä on, tietotekniikalta, järjestelmien vaihdolta ja siihen liittyvältä työltä ei voi oikein kukaan välttyä.Et tainnut huomata oleellista eroa: ”ylitöitä se on teettänyt.” Sait siis ylimääräistä rahaa tai palkkaa. Ope ei saa.
Ei ainakaan meidän toimistotyössä ole saanut. On kertynyt tunteja saldoksi ja niitä saa sitten yksi yhteen pitää joskus puolikkainan tai kokonaisina vapaapäivinä tai sitten ne roikkuvat siellä parikin vuotta, kuten minulle kävi ja maksettiin ulos työsuhteen päättyessä. Koskaan ei ollut aikaa pitää niiitä pois ja lisää kertyi.
JOTEN LOPETTAKAA KUVITTELU ASIOISTA, JOISTA ETTE TIEDÄ MITÄÄN ja keskittykää omien ongelmienne korjaamiseen, jotta voisitte saada sympatiaa muiltakin.
Kuvittelu??? Tuo oli suoraan siitä viestistä, mihin kommentoin. Että hän siirtää tiedostoja, hän saa ylitöitä niistä merkitä. Ja jos ylitöitä ei saa saldona pitää pois ja niistä ei makseta, eikös se ole ongelma, johon sinun pitäisi tarttua eikä huutaa toisen alan ongelmia puivassa ketjussa?
Tulepa nyt ulos sieltä kuplastasi tämän päivän työelämään. Toimistotyöhön kuuluu yleensä liukuva työaika, ja se liukuma tarkoittaa yleensä sitä, että työpäivää venytetään pidemmäksi, jotta kaikki työt ehditään tehdä. Näin kertyy plussaldoa, jota pitää vapaana, joko yksittäisiä tunteja, joskus päiviä jos siihen on mahdollisuus. Harvoin on. Plussaldoa siis vain kertyy ja kertyy. Ylitöistä puhuminen on vähän niin kuin yleiskieltä, jolla tarkoitetaan työpäivän venymistä työmäärän, projektin tms. takia. Ei siitä erikseen makseta, muuta kuin joillain aloilla, esim. teollisuudessa.
Ihmettelen näitä ketjuja lukiessa, eikö opettajilla ole puolisona tai muuten lähipiirissä ollenkaan muiden alojen työntekijöitä, kun eivät tunnu käsittävän ollenkaan, millaista työelämä sen koulukuplan ulkopuolella on.
Tervetuloa vain leppoisaan toimistotyöhön, jossa juostaan deadlinien perässä, hoidetaan myös sairaana pakolliset sähköpostit ja puhelut, ollaan jatkuvassa muutoksessa niin, ettei tiedä, mikä työnkuva on vuoden päästä.
t. se, joka siirsi nettisivut ja kuvapankin uudelle alustalle, vaikkei se varsinaiseen työnkuvaan kuulukaanEn ole mikään AY-fani, mutta eikö oikeesti tuo ”plussasaldoa vain kertyy ja kertyy” ja sitten niitä ei oikeesti pidetä vaan ne vaan nollataan pois, ole siis sellainen epäkohta, että siihen haluttaisiin siellä tarttua? Yrititkö muuten sanoa, sinä nettisivuja ja kuvapankkeja vapaa-ajalla siirtelemään pakotettu, ettei niin voi toimia, että määrätään joku iso kokonaisuus vaan jonkun työntekijän harrastukseksi? Sairasta!
Toimistotyön palkkaus ei ole niin byrokraattista kuin opettajan.
Kyllä, useimmat saavat plussasaldoa, mutta sen hyöty on todellakin niin ja näin. Venyttävä on, kun olosuhde vaatii, saatat saada sen vapaana ilman korotuksia puoli pv syyskuussa, pv lokakuussa ja ihan vaan lyhyemmät työpäivät marraskuussa, koska töissä on hiljaista.
Jos sinä opettajana suoriudut jostain työviikostasi alle 40'h, sitä ei vähennetä palkastasi vaan sinulla on sama juttu: toukokuussa paljon duunia, jonain muuna hiljaisempaa.
Vierailija kirjoitti:
Eikö oikeasti löydy yhtään opettajaa, joka olisi tyytyväinen työhönsä ja ammatinvalintaansa? Itse olen pelkkä lähäri (entinen perushoitaja) ja olen työskennellyt hoitoalalla päälle 30 vuotta. Ja aina kun on ollut hoitajien haukkumisketjuja tai hoitajien valittamisketjuja, olen yrittänyt kirjoittaa sinne, että ei me kaikki hoitajat olla uupuneita ja väsyneitä ja inhota työtämme ja olen palkkaanikin ihan tyytyväinen ja tykkään työstäni. Olen juuri siinä ammatissa, mitä halusin jo lapsena tehdä. Halusin aina olla hoitaja, mutta en ikinä halunnut sairaanhoitajaksi. Olen aina halunnut tehdä sitä ruohonjuuritason työtä.
Mutta eikö opettajista kukaan ole tyytyväinen ammattiinsa? Kaikkiko miettivät alan vaihtoa ja ovat paniikissa, kun loma loppuu ja kokevat työnsä liian raskaaksi ja eivät tykkää ammatistaan. Surullista minusta. Kouluun valinnoissa on jotain vikaa, jos näin on.
Huomasitko, että ketjun otsikko kysyi, onko uupuneita opettajia linjoilla? Mitä luulisit, ovatko uupuneet tyytyväisiä? Tätä voisivat muutkin ketjussa opeja lytänneet miettiä: koheneeko uupumus tai masennus sillä, että huudetaan, miten pitäisi vaan olla parempi tai tajuta, että työ ei olekaan raskasta?
Alue: Aihe vapaa
Pitää muistaa, että se, mitä ystäväsi pitää riittävänä asioiden hoitamisena ja mitä "hällä väliä" -asenteena, ei välttämättä vastaa hänen kollegoidensa, oppilaiden (tai opiskelijoiden) ja huoltajien kokemusta. Jotkut opettajat ottavat ikään kuin psykologin tai sosiaalityöntekijän roolin oppilasasioita hoitaessaan, mitä ei missään nimessä pitäisi tehdä ilman alan koulutusta. Näiden opettajien mielestä ne kollegat, jotka ohjaavat oppilaat ulkopuolisten tukipalveluiden pariin sen sijaan, että itse toimisivat terapeutteina tai sosiaalityöntekijöinä, ovat tietysti huonoja opettajia, jotka eivät välitä oppilaista.
Itse ihmettelin lapseni ollessa peruskoulussa, miksi joihinkin aivan yksinkertaisiin kysymyksiin tuli valtavan pitkiä ja perusteellisia vastauksia Wilman kautta mitä ihmeellisimpiin vuorokaudenaikoihin. Samoin osa opettajista kirjoitti jokaisesta oppitunnista jonkin sanallisen palautteen Wilmaan. Aivan varmasti vähempikin olisi riittänyt. En tarvitse kiirettömään kysymykseen vastausta kahdelta yöllä enkä tiedusteluun vaikka erityisruokavalioiden saatavuudesta pitkällistä selostusta koulun arvomaailman moninaisuuden heijastumisesta kouluruokailuun.