Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Mikä lääkitys sinulla on ap? Muistaakseni vain ketiapiinia voi käyttää raskausaikana. Älä pidä lasta jos et ole oikealla lääkityksellä ja hyvässä hoitotasapainossa.
Raskaana ollessa saattaa iskeä hirveä suojeluvaisto sitä syntymätöntä kohtaan, ja se on täysin normaalia. Jopa toivottava asia toivotussa raskaudessa. Biologisesti olet hyvässä iässä, mutta siinäpä tilanteesi hyvät puolet taitavat ollakin. Mutta olen varma, että selviydyt kunnialla, päätit mitä tahansa.
Itselläni särähti pahasti korvaan tuo, että mies uhkaa itsemurhalla jos pidät lapsen. Mies ei taida olla ihan terve? Itse en haluaisi olla tuollaisen ihmisen lähettyvillä.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Aika idari on mies, joka jättää ehkäisemättä, ellei isäksi halua.
Ei voi pakottaa isäksi, mutta elarit pakotetaan maksamaan viranomaisen toimesta, jos jonkun paksuksi panee. Seurauksia on aina seksistä muiden kuin itsensä kanssa!
Kovin typerä mies. Tsemppiä ap, itse sun on päätettävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelit ennen että et pitäisi mutta nyt että pitäisit?
Aiemmin en ollut raskaana, koko ajatus tuntui todella kaukaiselta. Ajattelin, että raskaaksi tuleminen tuntuisi siltä, että jään paitsi asioista (juhliminen, kaverit, alkoholi, you name it). Nyt asian konkretisoiduttua ahdistaa ajatus siitä, että sisälläni kasvaa osa minua ja ihan älyttömästi rakastamaani miestä, ja keskeyttämällä sen elämän en tule ikinä näkemään kasvoja, pitämään sylissä, imettämään..
Lyhyesti sanottuna kuvittelin, että haluaisin "olla vielä nuori" ja hankkia lapset vasta kolmenkympin jälkeen (olen nyt 26), mutta asia olikin yllättäen ihan toisin.
Adoptioon antaminen on mulle täysin poissuljettu ajatus, tiedän varmuudella sen, että en pystyisi lapsesta luopumaan mikäli sen synnyttäisin. Ja maailma on jo valmiiksi täynnä lapsia, jotka tarvitsevat perheen, en halua tuoda tänne yhtä lisää.
Ensinnäkin, miehen vaihtaminen tulisi joka tapauksessa eteen, jos sinä haaveilit jo aiemmin lapsista, mies taas sitä mieltä että lapsi pilaisi elämän. Että sikäli sama eroatteko sitten jo samantien, siis kun pidät lapsen.
Itse olin 26 - vuotiaana raskaana ja 27 kun lapseni syntyi. En edes kokenut itseäni mitenkään erityisen nuoreksi äidiksi.
Mies kiristää sinua ja siirtää vastuun omasta päätöksestään sinulle.
Jos teet abortin, mies lähtee sillä syyllä, että et pysty itsenäiseen päätökseen.
Jos et tee aborttia, mies lähtee vedoten siihen, että ei halua lasta.
Eli mies menee joka tapauksessa, teit mitä tahansa.
Varaa aika neuvolaan ja keskustele siellä asiasta. Kyllä, neuvolaan voi mennä, vaikka päätyisi aborttiin. Siellä tiedetään myös erilaiset tukitoimet, jos päädyt pitämään lapsen. Varaudu kuitenkin siihen, että jos mielenterveysongelmasi pahenevat, lapsi on alusta asti lastensuojelun asiakas. Toisaalta saattaa olla niinkin, että ongelmia ei tule ja pärjäätte hyvin (itse tiedät sairautesi vakavuuden).
Unohda miehen mielipiteet, hän etsii vain syytä jättää sinut. Mieti asiaa itsesi kannalta. Jaksatko.
Mulla on käytössä Ketipinor, jonka koen sopivan itselleni erinomaisesti. Neuvolasta konsultoivat kuulemma paria eri lääkäriä, joiden mukaan lääkitys on ihan ok lapselle eikä sitä kannata lopettaa raskauden ajaksi.
Mies ei ole täysin lapsivastainen, hän haluaisi omien sanojensa mukaan hankkia lapset ehkä sitten, kun on ikää enemmän ja koulut käytyinä. Mielestäni kunnioitettava ja kiva ajatus, mutta tämä pääsi tapahtumaan jo nyt. En itsekään koe olevani mitenkään nuori äidiksi, molemmat siskoni hankkivat omat lapsensa minua nuorempina.
Aivan käsittämättömiä moni tämän ketjun kommenteista, mitä nyt kahta ensimmäistä sivua selasin. Tietenkin teet abortin jos tilanteesi on tuo, eikä miehesikään lasta missään nimessä halua. Mieti nyt hetki mikä sen lapsen tulevaisuus tulisi olemaan, ja jatkossa kannattaa kiinnittää huomiota ehkäisyyn entistä enemmän.
Minusta jos yhtään tuntuu siltä, että lapsen haluaa, kannattaa lapsi pitää. Muuten tulee katumus, joka pahimmillaan pilaa lopun elämääsi. Abortti vain, jos on aivan varma, ettei lasta halua.
Lapsi on jo olemassa. Ei aborttia muuta kuin äärimmäisessä hädässä.
Minäkin tahtoisin abortin. Voinko saada? Vai täytyykö minun ensin tulla raskaaksi?
t. mies
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Ei kai tässä mistään raiskauksesta ole kysymys. On varmaan seksiin ihan vapaaehtoisesti suostunut.
Pidät lapsen kun kerran se on mitä koet oikeaksi. Mies tekee sitten valinnan onko lapselleen isä vai ei. Kaksisuuntainen mielialahäiriö ei ole este äitiydelle kunhan hoitotasapaino on hyvä.
Miehen elämän tuhoaminen, kuten kirjoitit, ei ole mitenkään olennaista tässä. Olennaista on vain lapsi ja sinun jaksamisesi. Itse en noilla fiiliksillä ikinä tekisi aborttia, etenkin jos kuitenkin olet ajatellut lapsia myöhemmin haluavasi. Abortissakin on riskejä kuitenkin, seuraava raskaus ei ehkä onnistukaan. Ja tätä lasta et saa enää koskaan.
Ja sinä kuuntelet ihmistä, joka uhkailee itsarilla? Ei ikinä, kiertoon tuollaiset saastat (kokemusta on, eikä se tuosta ainakaan helpotu).
Pidä lapsesi. Hänellä on oikeus elää. Miehesi kuulostaa jääneen lapsen asteelle ja kiristää sinua sadistisesti.
Jätä hänet.
Ajattele mikä sille lapselle olisi parasta. Ei hirveän hyvältä kuulosta työtön mielenterveysongelmainen, jonka kumppani ei halua olla kuvioissa. Lisäksi tuo kaksisuuntainen on voimakkaasti perinnöllinen mielialahäiriö.
Vierailija kirjoitti:
Työtön ja mielenterveysongelmainen, yh. Ei kovin hyviä perusteita lapsen pitämiseen. Abortti ei ole niin kamala asia, moni raskaus menee kesken muutenkin alussa. Kannattaa lähteä meittimällä ensisijaisesti LAPSEN parasta, ei vain omaa parasta, eikä niin että mikä oli itselle emotionaalisesti helpointa.
Lapsen paras olisi varmaan olla elossa eikä kuollut jo sikiönä.
Itse koen että onnellisempi olen elävänä kuin kuolleena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työtön ja mielenterveysongelmainen, yh. Ei kovin hyviä perusteita lapsen pitämiseen. Abortti ei ole niin kamala asia, moni raskaus menee kesken muutenkin alussa. Kannattaa lähteä meittimällä ensisijaisesti LAPSEN parasta, ei vain omaa parasta, eikä niin että mikä oli itselle emotionaalisesti helpointa.
Lapsen paras olisi varmaan olla elossa eikä kuollut jo sikiönä.
Itse koen että onnellisempi olen elävänä kuin kuolleena.
Kuollut ei kärsi, mutta elävä saattaa joutua kärsimään paljonkin, jos huonoon perheeseen syntyy. Moni on varmaan toivonut ettei olisi koskaan edes syntynyt.
Näytä ap tää keskustelu miehelles. Jos ei muuta niin ehkä alkaa sitä kumia joskus käyttämään eikä pistä sua tommosen valinnan eteen.
Kamala olo puolestasi :(
Itsemurhalla kiristäminen on kyllä niin alhaista, että suhde olisi minun mielestäni tuossa kohtaa jokatapauksessa ohitse.
n30v