Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Älä kuuntele naishormonejasi ap! Omakin mies on sanonut että elämä menisi lapsen takia pilalle. Varmaankin on myös itsemurhan uhannut tehdä jos päättäisin pitää lapsen. Enkä silti ole eronnut kuten joku täällä neuvoi tekemään. Aito puoliso osaa nähdä toisen tunteiden läpi, eikä eroa jos mies kiukkuisena sanoo jotain typerää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miestäkin pitää kuunnella. Teet lapsen yksin jos teet, etkä ole vailla elareita. Ketään ei saa pakottaa isäksi.
No eipä ole yhteiskunnankaan velvollisuus niitä maksaa.
Niinpä. Eli abortti paras ratkaisu. Lapsia voi harkita kun on vakaa elämä ja lapsi on haluttu.
Kannattaa myös miettiä se todellinen vaihtoehto että 30 jälkeen ei niitä lapsia noin vain tehdäkkään! Terveisin yksi joka kävi 8v.hoidoissa
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidät kaikki, jotka käskette pitämään lapsen, kaapataan ja pakkosiitetään ja vielä pakotetaan synnyttämään ja huolehtimaan lapsesta. Siltä miehestäkin tuntuu.
Onko Ap siis pakottanut miehen siementen luovutukseen ja raskauden vaivoihin ja lopuksi monen tunnin tuskaan? Ja lopuksi vielä pitämään lapsesta huolta? Eihän miehestä muuten voisi samalta tuntua.
Nuo tunteet ovat maailman luonnollisimpia ja niin se on tarkoitettukin, että äiti kiintyy lapseensa ja muodostaa tähän siteen alusta saakka. Kuuntele vaistojasi, ne ohjaavat sinua kyllä äitiydessäkin.
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin ihan samassa tilanteessa. Etukäteen oltiin miehen kanssa sovittu abortin olevan ainut vaihtoehto mutta kun se sitten ehkäisystä huolimatta se raskaus oli alkanut, minä epäröin eikä asia tuntunutkaan enää niin mustavalkoiselta. Mies oli juuri tuolla asenteella että ”hoidetaan homma pois alta”. Elämäntilanne meillä oli ja on sellainen, ettei lapsen tuominen siihen ole järkevää. Silti kaduttaa aivan hirvittävän paljon, miksi hätiköin päätöstä ja todella hoidin homman alta pois? Kunpa olisin rauhassa miettinyt vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Minua haukutaan, kun tällaisissa sanon, että äidinrakkaus on yksi itsekkäimmistä tunteista. Varmasti tuntuu pahalta tehdä abortti, mutta ajattele sitä pienen lapsen tuskaa, kun isä ei rakasta eikä ole halunnut. Sinulla on oikeus päättää, mutta lapsellakin on oikeus täysipainoiseen hyvään elämään.
Äidinrakkaus on varmasti yksi itsekkäimmistä tunteista juurikin siksi, että on luonnonvastaista olla suojelematta omaa jälkikasvuaan.
Kumpi on muuten pienempi paha, se että kasvat ilman isää vai se ettet saanut edes mahdollisuutta elämään? Useimpien ihmisten lähtökohdat elämään eivät ole täydelliset, mutta se ei tee kenenkään elämästä vähemmän arvokasta. Ikinä ei voi tietää millaista jonkun elämä tulee olemaan, varakkaan perheen lapsesta voi tulla onneton huumeidenkäyttäjä aivan siinä missä köyhän perheen lapsesta menestyvä bisnesmies.
Hurjasti voimia ap, tee päätös sen pohjalta mikä SINUSTA tuntuu oikealta ja kuuntele sydäntäsi, sillä siellä asuu todellinen viisaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei voi tehdä päötöstä puolestasi, sinun täytyy tehdä se itse, sillä sinä sen lapsen tulet synnyttämään ja kasvattamaan.
Miettisin seuraavia asioita:
Olenko taloudellisesti niin hyvin toimeentuleva, että minulla on varaa lapseen?
Onko henkinen hyvinvointini riittävä huolehtimaan lapsesta?
Olenko valmis olemaan yksinhuoltaja?
Mitä tahansa päätätkin, hankkiudu eroon keskenkasvuisesta miehestäsi. Ansaitset parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Kuinka tätäkin kommenttia dissataan!? Ilmeisesti on myös ok pakottaa nainen äidiksi, tai vähintäänkin yrittää sitä. Miten naiset kutsuvat itseään empaattisiksi, mutta sitä empatiaa ei heru kuin valituissa tilanteissa ja silloinkin eläimille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Kuinka tätäkin kommenttia dissataan!? Ilmeisesti on myös ok pakottaa nainen äidiksi, tai vähintäänkin yrittää sitä. Miten naiset kutsuvat itseään empaattisiksi, mutta sitä empatiaa ei heru kuin valituissa tilanteissa ja silloinkin eläimille?
Ja missä se empatia on sitä sikiötä kohtaan, jos miehen mieliksi lähtee toimimaan? Nainen on rakennettu niin, että se jälkeläisen suojelu menee kaiken ohi ja niin kuuluukin olla.
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Kuinka tätäkin kommenttia dissataan!? Ilmeisesti on myös ok pakottaa nainen äidiksi, tai vähintäänkin yrittää sitä. Miten naiset kutsuvat itseään empaattisiksi, mutta sitä empatiaa ei heru kuin valituissa tilanteissa ja silloinkin eläimille?
Ja missä se empatia on sitä sikiötä kohtaan, jos miehen mieliksi lähtee toimimaan? Nainen on rakennettu niin, että se jälkeläisen suojelu menee kaiken ohi ja niin kuuluukin olla.
Et vastannut. Voiko väkisinmakaajakin vedota biologiaan? Suomen lakia tulisi muuttaa niin, että jos lapsi ei ole toivottu ja se yksipuolisella päätöksellä pidetään, niin automaattisesti toisen elatusvelvollisuus raukeaa.
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Eikä ketään saa painostaa tekemään aborttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti teidät kaikki, jotka käskette pitämään lapsen, kaapataan ja pakkosiitetään ja vielä pakotetaan synnyttämään ja huolehtimaan lapsesta. Siltä miehestäkin tuntuu.
Oliko se mies pakotettu levittämään siemeniään? 😂
Ei ollut, ja tiesi seuraukset. Silti ajatteli vaan omaa itseään, toisen terveydestä piittaamatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Höpöhöpö. Kukaan ei voi luvata, että oma mielipide asiaan x pysyy muuttumattomana ikuisesti. Eikä sitä muutosta välttämättä tajua ennenkuin itse asia iskee kohdalle.
Raskaus on erittäin mullistava kokemus hormonien vuoksi naiselle. Mielipide voi muuttua täysin laidasta laitaan hetkessä ja se täytyy vaan tiedostaa.
Keskusteluja on hyvä käydä, mutta vasta tositilanteessa se punnitaan, mitä lopulta tapahtuu. Eikä aborttia tule koskaan tehdä vastoin tahtoaan, vaikka olisi sovittu mitä. Se on vähän eri kokoluokan asia kuin useimmat muut asiat, mitkä parisuhteessa eteen voivat tulla.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei voi tehdä päötöstä puolestasi, sinun täytyy tehdä se itse, sillä sinä sen lapsen tulet synnyttämään ja kasvattamaan.
Miettisin seuraavia asioita:
Olenko taloudellisesti niin hyvin toimeentuleva, että minulla on varaa lapseen?
Onko henkinen hyvinvointini riittävä huolehtimaan lapsesta?
Olenko valmis olemaan yksinhuoltaja?Mitä tahansa päätätkin, hankkiudu eroon keskenkasvuisesta miehestäsi. Ansaitset parempaa.
Mistä sinä tiedät että ap ansaitsee parempaa? Omituinen olettamus. Jotkut ei vain tahdo lapsia ja tätä tulisi kunnioittaa. Ap voi hankkia lapsia sitten sellaisen kanssa joka niitä haluaa. Kuinka vaikeaa tämä on ymmärtää?? Jos on sovittu että ei lapsia, niin sitten ei. Jos taas tahtoo lapsia, niin tästä olisi syytä keskustella ennen kun on raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Kuinka tätäkin kommenttia dissataan!? Ilmeisesti on myös ok pakottaa nainen äidiksi, tai vähintäänkin yrittää sitä. Miten naiset kutsuvat itseään empaattisiksi, mutta sitä empatiaa ei heru kuin valituissa tilanteissa ja silloinkin eläimille?
Ja missä se empatia on sitä sikiötä kohtaan, jos miehen mieliksi lähtee toimimaan? Nainen on rakennettu niin, että se jälkeläisen suojelu menee kaiken ohi ja niin kuuluukin olla.
Et vastannut. Voiko väkisinmakaajakin vedota biologiaan? Suomen lakia tulisi muuttaa niin, että jos lapsi ei ole toivottu ja se yksipuolisella päätöksellä pidetään, niin automaattisesti toisen elatusvelvollisuus raukeaa.
No tuolla logiikalla jokainen suunniteltukin raskaus voitaisiin esittää epätoivottuna, jos tulee riitoja äidin kanssa. Ja kappas, elatusvelvollisuus poissa..
Elatusvelvollisuus suojelee lasta.
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Ne rahalliset tuet, mitä tulet saamaan, eivät ole todellakaan suuria. Pystyt tarjoamaan vaan ruuan ja asunnon, lapsi tulisi todennäköisesti olemaan kiusattu ja väliinputoaja. Surullinen tosiasia on, että rahaa menee lapseen todella paljon ja lapset huomaavat, milloin joku on heikoilla. Ja entäpä jos sairautesi pahenee, miten ajattelit, että lapsen käy? Mieti todella tarkkaan, mihin elämäntilanteeseen olet lapsen saattamassa, ja haluatko lapselle sellaisia lähtökohtia.
Tosi moni ihan surkeisda olosuhteissa syntynyt ja köyhyydessä lapsuutensa viettänyt muuten pärjää tosi hyvin elämässän myöhemmin! Itsekin olen köyhän perheen ja alkoholisti-isän lapsi ja nyt nelikymppisenä olen hyvätuloinen, onnellinen ja terve ihminen. Ei se ihmisen elämä lapsuuteen lopu!
Toivottavasti ed vastaajalle on sitten ihan yhtä ok jos mies päättää 15v suhteen jälkeen että ei haluakaan lapsia ollenkaan vaikka kokoajan on puhuttu että niitä hankitaan kohta. Kun saahan sitä toki mieli muuttua eikä siitä saa yhtään ottaa toinen nokkiinsa. Mitäpä toki väliä että nainen on jo mahdollisesti menettänyt mahdollisuuden saada koskaan lapsia kun mies ensin hidasteli ja sitten muutti mieltään tosipaikan tullen kun yritys olisi vihdoin pitänyt alkaa.
Ainakin eroat siitä miehestä eka. Itsem*rhalla uhkailijat eivät ole vakaita ihmisiä.
Ei se mies sitten sun kolmenkympin jälkeenkään ole isäksi valmis, jos nytkin on tommonen vinkuiita.
Jos haluat lapsen pitää, niin pidä. Jos tuntuu ettet pärjää, tee abortti. Mutta kauas pois tuollaisesta suhteesta.