Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Höpöhöpö. Kukaan ei voi luvata, että oma mielipide asiaan x pysyy muuttumattomana ikuisesti. Eikä sitä muutosta välttämättä tajua ennenkuin itse asia iskee kohdalle.
Raskaus on erittäin mullistava kokemus hormonien vuoksi naiselle. Mielipide voi muuttua täysin laidasta laitaan hetkessä ja se täytyy vaan tiedostaa.
Keskusteluja on hyvä käydä, mutta vasta tositilanteessa se punnitaan, mitä lopulta tapahtuu. Eikä aborttia tule koskaan tehdä vastoin tahtoaan, vaikka olisi sovittu mitä. Se on vähän eri kokoluokan asia kuin useimmat muut asiat, mitkä parisuhteessa eteen voivat tulla.
Jos se oma mielipide muuttuu, niin asiasta keskustellaan ja jos yhteisymmärrystä ei tule, mennään vanhojen sopimusten perusteella. Tosipaikassa se luottamus punnitaan, on vain harmillista että tämäkin luottamus maksaa miehelle +50000€. Tämä ei tietenkään kuulosta kohtuuttomalta, koska edunsaaja on mamma, jos edunsaaja olisi lapsi, niin lapsella olisi synnyttyään hänet maailmaan tahtova isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Väitätkö tosiaan, että jos kerran on jostain isosta asiasta ollut jotain mieltä, se sitoo loppuelämän. Juuei se niin mene, ei ihminen ole mikään muuttumaton möykky, johon elämän tapahtumat eivät vaikuttaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Jos pelisäännöt on "joko abortti tai minä, mutta minähän en ehkäisyä käytä" niin kyllä. Kyllä se on varmasti useimpien normaalijärjellä varustettujen mielestä keskenkasvuista ja epäkypsää, eikä semmoisen pitäisi harrastaa seksiä ollenkaan. Tuo on piittaamattomuuden ja täyden välinpitämättömyyden lisäksi todella julmaa vallankäyttöä.
Jos nuo pelisäännöt on yhdessä sovittu, niin olkoon vaikka mitä. Sanot että eikä semmoisen pitäisi harrastaa seksiä ollenkaan! Miksi semmoisen kanssa harrastetaan seksiä ja yhdessä sovitaan että abortti?? Voisitko valaista asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Höpöhöpö. Kukaan ei voi luvata, että oma mielipide asiaan x pysyy muuttumattomana ikuisesti. Eikä sitä muutosta välttämättä tajua ennenkuin itse asia iskee kohdalle.
Raskaus on erittäin mullistava kokemus hormonien vuoksi naiselle. Mielipide voi muuttua täysin laidasta laitaan hetkessä ja se täytyy vaan tiedostaa.
Keskusteluja on hyvä käydä, mutta vasta tositilanteessa se punnitaan, mitä lopulta tapahtuu. Eikä aborttia tule koskaan tehdä vastoin tahtoaan, vaikka olisi sovittu mitä. Se on vähän eri kokoluokan asia kuin useimmat muut asiat, mitkä parisuhteessa eteen voivat tulla.
Jos se oma mielipide muuttuu, niin asiasta keskustellaan ja jos yhteisymmärrystä ei tule, mennään vanhojen sopimusten perusteella. Tosipaikassa se luottamus punnitaan, on vain harmillista että tämäkin luottamus maksaa miehelle +50000€. Tämä ei tietenkään kuulosta kohtuuttomalta, koska edunsaaja on mamma, jos edunsaaja olisi lapsi, niin lapsella olisi synnyttyään hänet maailmaan tahtova isä.
Voi pahviseni, kun se raskaus muuttaa sen mielipiteen, niin mitenkäs siitä keskustellaan ennen raskautta. Huoh. Eikä kukaan ihminen voi luvata asiaa, jota ei oikeasti ole kokenut.
Et sinäkään oikeasti tiedä kuinka toimisit jossain todellisessa kriisissä, kun selviytymisvaisto iskee päälle. Vaikka nyt puhuisit mitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Väitätkö tosiaan, että jos kerran on jostain isosta asiasta ollut jotain mieltä, se sitoo loppuelämän. Juuei se niin mene, ei ihminen ole mikään muuttumaton möykky, johon elämän tapahtumat eivät vaikuttaisi.
En tietenkään! Jos mieli muuttuu, niin sitten keskustellaan ja yritetään sitä lasta jos molemmat sitä haluavat. Kuinka vaikeaa tämä on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi luoja että naiset on itsekkäitä. Mt-ongelmaista työtöntä tsempataan pitämään lapsi? ´Jepjep.
Kyllä saa lapsi parhaat lähtökohdat elämäänsä.
Itse samankaltaisessa tilanteessa päädyin aborttiin. Erot sinun tilanteeseesi olivat, että mieheni ei uhkaillut itsemurhalla, ja sanoi maksavansa elatusmaksut, mutta myös sanoi, että ei halua jäädä suhteeseen jos pidän lapsen. Koin sen reiluna, sillä olimme sopineet että ehkäisy on minun vastuullani, ja olen aika varma että raskaus johtui siitä että unohdin pillerin.
Itsekin koin yhtäkkistä tunnetta että haluaisin pitää lapsen. Se oli todella hämmentävää, sillä olin aiemmin inhonnut ajatustakin lapsesta. Ajattelin kuitenkin, että tunne johtuu varmaankin raskaushormoneista, ja tein silti abortin, sillä mikään järkisyy ei tukenut lapsen pitämistä. En halunnut lopettaa opiskelua ja alkaa yksinhuoltajaksi, en myöskään halunnut erota miehestäni.
En ole katunut päätöstäni. Abortin jälkeen itketti todella rajusti, ja olin aika väsynyt ja itkuinen loppupäivän, mutta seuraavana päivänä olo oli jo parempi. Kun pääsin palaamaan normaaliin elämään mieheni kanssa, tuli ensimmäistä kertaa olo että tein oikean päätöksen.
Toki tilanteissamme on eroja, olennaisimpana se, että minä en suunnitellut lainkaan lasten hankintaa. Jos olisin tiennyt haluavani lapsen myöhemmin, ja tullut raskaaksi muutamaa vuotta liian aikaisin, olisin ehkä pitänyt lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Höpöhöpö. Kukaan ei voi luvata, että oma mielipide asiaan x pysyy muuttumattomana ikuisesti. Eikä sitä muutosta välttämättä tajua ennenkuin itse asia iskee kohdalle.
Raskaus on erittäin mullistava kokemus hormonien vuoksi naiselle. Mielipide voi muuttua täysin laidasta laitaan hetkessä ja se täytyy vaan tiedostaa.
Keskusteluja on hyvä käydä, mutta vasta tositilanteessa se punnitaan, mitä lopulta tapahtuu. Eikä aborttia tule koskaan tehdä vastoin tahtoaan, vaikka olisi sovittu mitä. Se on vähän eri kokoluokan asia kuin useimmat muut asiat, mitkä parisuhteessa eteen voivat tulla.
Jos se oma mielipide muuttuu, niin asiasta keskustellaan ja jos yhteisymmärrystä ei tule, mennään vanhojen sopimusten perusteella. Tosipaikassa se luottamus punnitaan, on vain harmillista että tämäkin luottamus maksaa miehelle +50000€. Tämä ei tietenkään kuulosta kohtuuttomalta, koska edunsaaja on mamma, jos edunsaaja olisi lapsi, niin lapsella olisi synnyttyään hänet maailmaan tahtova isä.
Voi pahviseni, kun se raskaus muuttaa sen mielipiteen, niin mitenkäs siitä keskustellaan ennen raskautta. Huoh. Eikä kukaan ihminen voi luvata asiaa, jota ei oikeasti ole kokenut.
Et sinäkään oikeasti tiedä kuinka toimisit jossain todellisessa kriisissä, kun selviytymisvaisto iskee päälle. Vaikka nyt puhuisit mitä.
Jos jotakin sovitaan, niin siitä tulee pitää kiinni. Jos se raskaus muuttaa sen mielipiteen, niin lapsen hankinta ei ole koskaan rationaalinen päätös. Lapsia tehdään silloin kun niihin on varaa ja elämäntilanne sellainen että lapsilla on mahdollisuus saada molemmat vanhemmat. Tuo on niin itsekästä toimintaa kuin vaan voi olla!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Väitätkö tosiaan, että jos kerran on jostain isosta asiasta ollut jotain mieltä, se sitoo loppuelämän. Juuei se niin mene, ei ihminen ole mikään muuttumaton möykky, johon elämän tapahtumat eivät vaikuttaisi.
En tietenkään! Jos mieli muuttuu, niin sitten keskustellaan ja yritetään sitä lasta jos molemmat sitä haluavat. Kuinka vaikeaa tämä on?
Äh, et vaan tajua. Jos suunnittelematon raskaus hormonien yms vaikutuksesta onkin sille naiselle toivottu niin vaikea siitä on etukäteen sopia mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Eikä huijata ! Kerran kaveri on sanonut menevänsä narun jatkoksi jos kersa tulee, niin se kertoo että se pilaa silloin elämän.
En ota kantaa siihen mitä sun ap pitäisi tehdä, mutta teille, jotka suoralta kädeltä neuvotte aborttiin, sanon tämän: lapsi voi sitä haluavalle tuoda elämään ihan valtavasti voimavaroja.
Parhaassa tapauksessa (= yleensä) lapsi tuo mukanaan vakautta, terveellisemmät elämäntavat, selkeän päivärytmin ja merkityksen omalle pienelle ja tässä maailmassa aika yhdentekevälle elämälle. Toki voi myös käydä niin, ettei ap esim. mielenterveydellisistä syistä pystykään pitämään huolta lapsesta, mutta se on loppujen lopuksi harvinaisempaa kuin se, että elämänhallinta paranee perheellistymisen myötä.
Lisättäköön, etten ole ollenkaan aborttikielteinen, päinvastoin. Se on yhteiskuntatasolla yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Yksilötasolla sillä voi kuitenkin olla kipeitä seurauksia, jos kokee päätyvänsä ratkaisuun painostettuna. Tsemppiä päätökseen ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin tai näin, tuo mies kannattaa unohtaa. Ei kukaan kiristä rakastaan tuolla tavoin. Suunnittelematon raskaus on tottakai kriisi, mutta se tulisi käsitellä rakentavasti yhdessä, jos parisuhde on tärkeä. Kummankin tunteet ovat tärkeitä ja niille tulee antaa tilaa, mutta jos kumppania alkaa kohdella vihollisena koska tämä on eri mieltä tai epäröi, ei oikeasti ole kypsä suhteessa olemaan.
Jos suhteessa on sovittu pelisäännöt ja niitä ei sitten noudatetakkaan, niin eikö tuo kerro että on keskenkasvuinen, eikä todellakaan kypsä suhteeseen? Siksi näistä tulee keskustella ja sopimuksissa pysyä, mikä järki muuten näillä keskusteluilla olisi?
Väitätkö tosiaan, että jos kerran on jostain isosta asiasta ollut jotain mieltä, se sitoo loppuelämän. Juuei se niin mene, ei ihminen ole mikään muuttumaton möykky, johon elämän tapahtumat eivät vaikuttaisi.
En tietenkään! Jos mieli muuttuu, niin sitten keskustellaan ja yritetään sitä lasta jos molemmat sitä haluavat. Kuinka vaikeaa tämä on?
Äh, et vaan tajua. Jos suunnittelematon raskaus hormonien yms vaikutuksesta onkin sille naiselle toivottu niin vaikea siitä on etukäteen sopia mitään.
sitten naiset ovat myös vastuussa ns köyhistä lapsista? En enää ihmettele, miksi maa on täynnä köyhiä yksinhuoltajaäitejä. Hienoa. Suosittelen kaikkia harrastamaan pelkkää anaaliseksiä, niin kauan kun molemmat osapuolet haluavat lapsen.
Olin samassa tilanteessa ja minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli uusi työ ja kumppani täysin vastaan.
Päädyin aborttiin ja vielä puolen vuoden jälkeenkin iskee ahdistus asiasta. Keskeytys oli erittäin kivulias ja traumaattinen kokemus, joka aiheutti mm. aivotärähdyksen. Yritän miettiä, että on vielä mahdollisuus raskautua myöhemmin, mutta mistä sen tietää onko.
Toivotan voimia raskaaseen tilanteeseen. Älä tee keskeytystä ennen kuin olet täysin varma, että pystyt elämään asian kanssa. Ajoittain tuntuu, etten ole vieläkään itse toipunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ota kantaa siihen mitä sun ap pitäisi tehdä, mutta teille, jotka suoralta kädeltä neuvotte aborttiin, sanon tämän: lapsi voi sitä haluavalle tuoda elämään ihan valtavasti voimavaroja.
Parhaassa tapauksessa (= yleensä) lapsi tuo mukanaan vakautta, terveellisemmät elämäntavat, selkeän päivärytmin ja merkityksen omalle pienelle ja tässä maailmassa aika yhdentekevälle elämälle. Toki voi myös käydä niin, ettei ap esim. mielenterveydellisistä syistä pystykään pitämään huolta lapsesta, mutta se on loppujen lopuksi harvinaisempaa kuin se, että elämänhallinta paranee perheellistymisen myötä.
Lisättäköön, etten ole ollenkaan aborttikielteinen, päinvastoin. Se on yhteiskuntatasolla yksi tärkeimmistä ihmisoikeuksista. Yksilötasolla sillä voi kuitenkin olla kipeitä seurauksia, jos kokee päätyvänsä ratkaisuun painostettuna. Tsemppiä päätökseen ap!
Ei se lapsi ole mikään lääke omiin ongelmiin!! Se on ihminen. Ihminen joka tulee kasvattaa maailmaan ja sitä tulee myös elättää. Tämä ei onnistu työttömältä mtongelmien kanssa painivalta ihmiseltä. Ensin omat ongelmat kuntoon ja sitten lasta haluava kumppani ja sitten se lapsi. Tämä menee viesti viestiltä itsekkäämmäksi!
Vierailija kirjoitti:
Olin samassa tilanteessa ja minullakin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Oli uusi työ ja kumppani täysin vastaan.
Päädyin aborttiin ja vielä puolen vuoden jälkeenkin iskee ahdistus asiasta. Keskeytys oli erittäin kivulias ja traumaattinen kokemus, joka aiheutti mm. aivotärähdyksen. Yritän miettiä, että on vielä mahdollisuus raskautua myöhemmin, mutta mistä sen tietää onko.
Toivotan voimia raskaaseen tilanteeseen. Älä tee keskeytystä ennen kuin olet täysin varma, että pystyt elämään asian kanssa. Ajoittain tuntuu, etten ole vieläkään itse toipunut.
Ei helv...siis lapsi ilman isää maailmaan jos vähänkin siltä tuntuu! Hienoa!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Eikä huijata ! Kerran kaveri on sanonut menevänsä narun jatkoksi jos kersa tulee, niin se kertoo että se pilaa silloin elämän.
Kaveri voi mennä hoitoon. En voi sanoin kuvata miten kyseinen tyyppi herättää vihaa. Hän ei ansaitse miehen nimeä. Eläköön selibaatissa.
Hänen pitäisi rakastaa ja tukea lapsensa äitiä.
Lapsi ei ole maailmanloppu! Lapset ovat ihania!
Vierailija kirjoitti:
Miestäkin pitää kuunnella. Teet lapsen yksin jos teet, etkä ole vailla elareita. Ketään ei saa pakottaa isäksi.
Mies lienee ihan yhteisymmärryksessä laittanut pippeliä pimpsaan. Ei siinä ole ketään pakotettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketään ei saa isäksi pakottaa.
Eikä huijata ! Kerran kaveri on sanonut menevänsä narun jatkoksi jos kersa tulee, niin se kertoo että se pilaa silloin elämän.
Kaveri voi mennä hoitoon. En voi sanoin kuvata miten kyseinen tyyppi herättää vihaa. Hän ei ansaitse miehen nimeä. Eläköön selibaatissa.
Hänen pitäisi rakastaa ja tukea lapsensa äitiä.
Ei tarvi. Etkä voi kuvitella kuinka SINÄ aiheutat oksennusreaktiota. Ainoa mitä tuon kaverin tarvitsee tehdä, on nussia, naida, eli rakastella sitä naista. Ei mitään muuta koska kersat ovat riesa, jota kukaan täysipäinen ei vaivoikseen halua.
Jos pelisäännöt on "joko abortti tai minä, mutta minähän en ehkäisyä käytä" niin kyllä. Kyllä se on varmasti useimpien normaalijärjellä varustettujen mielestä keskenkasvuista ja epäkypsää, eikä semmoisen pitäisi harrastaa seksiä ollenkaan. Tuo on piittaamattomuuden ja täyden välinpitämättömyyden lisäksi todella julmaa vallankäyttöä.