Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi, mutta minunkin mielestäni abortti olisi järkevin ratkaisu. Elämäntilanteesi ja mielenterveytesi eivät ole otollisia lapselle. Ymmärräthän, miten suuri vastuu lapsi on ja miten paljon jaksamista lapsi vaatii? Lapsi saattaa kuormittaa mielenterveyttäsi ihan yhtä paljon tai jopa enemmän, kuin abortti.
Yllytät siis oman lapsen tappamiseen?
On siinäkin elämänohje.
Varmasti tulee henkistä kärsimystä tällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä lapsi.
Miehiä tulee ja menee, kuten joku jo sanoikin.
Rakastat varmasti lastasi tosi paljon ja pystyt olemaan sille hyvä äiti. Meillä on hyvä tukiverkosto äideille joka tapauksessa. Etteköhän te pärjää.
Onnittelut!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.
Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.
ap
Mene ultraan kun raskausviikkoja on n. 7 ja vaadi mies tulemaan mukaan.
Siinä mies joutuu kasvokkain asian kanssa, että siellä vatsassa oikeasti kasvaa pieni ihminen. Nyt on helppo sulkea silmät ja korvat ja leikkiä, että abortti olisi sama kuin e-pillerin syöminen.
Ja ala näkemään asia realistisesti, ei tuo mies sinua rakasta, kun tahallaan hankkiutuu noihin tilanteisiin.
Se ei ole mikään "pieni ihminen", vaan kuten sanottua: solumöykky, jossa on pykäliä. Eikä miehen ole mikään pakko lähteä mukaan (kuka helkkarin hullu tuollaista rupeaa edes vaatimaan?)
No kai sitä nyt vähintään pitäisi pystyä katsomaan mitä on vaatimassa tapettavaksi? Siellä sen oman jälkeläisen sydän jo sykkii, roskikseen vaan vai? Ehkä se sykkeen näkeminen herättäisi edes murto-osan siitä mitä se tekee äidille. Ehkä se ehkäisy alkaisi seuraavassa suhteessa vihdoin kiinnostamaan.
-eri
Raskaushan on vasta todettu ja aivan alussa, jolloin kyseessä todellakin on pelkkä solumöykky, kuten joku tuossa edellä kirjoittaa.
- myöskin eriEt varmaan pysty käsittämään sitä että me kaikki ollaan oltu solumöykkyjä, et ymmärrä että kaikki vaiheet on käytävä läpi.
Lapsi ei voi syntyä käymättä läpi myös tätä vaihetta.
Solumöykyssä kun on kaikki jo valmiina, pienoiskoossa.
Vai synnyitkö ihan noin vain, ilman kehitysvaiheita?Siinä alkuviikkojen solumöykyssä ei tosiaankaan ole vielä "kaikki valmiina".
Kyllä on. Siinä on yhden ainutlaatuisen yksilön kaava ja kaikki rakennuspalikat, jotka pitää vaan laittaa oikealle paikalleen. Kyllä sinä saat abortoida kaikki haluamasi sikiöt ja perustella asiaa itsellesi ihan miten haluat, mutta ei se tee sinun ajattelutavastasi yhtään enemmän totta kuin jonkun toisen.
-Eri
Abortinvastustajien halu nähdä jakautumaan alkava solurykelmä heti valmiina ihmisenä ei myöskään tee heidän ajattelutavastaan totta, vaikka siitä kuinka jankkaisivat.
Kukaan ei ole sanonut että alkio jossa on elämän alku, olisi valmis ihminen. Vain sinä.
Siinä on elämän alku josta kehitys lähtee päivä päivältä vai mistä luulet lapsen saavan alkunsa?
Ei kai se yhtäkkiä isona vauvana kohtuun tule.
Vierailija kirjoitti:
Abortti. Ne rahalliset tuet, mitä tulet saamaan, eivät ole todellakaan suuria. Pystyt tarjoamaan vaan ruuan ja asunnon, lapsi tulisi todennäköisesti olemaan kiusattu ja väliinputoaja. Surullinen tosiasia on, että rahaa menee lapseen todella paljon ja lapset huomaavat, milloin joku on heikoilla. Ja entäpä jos sairautesi pahenee, miten ajattelit, että lapsen käy? Mieti todella tarkkaan, mihin elämäntilanteeseen olet lapsen saattamassa, ja haluatko lapselle sellaisia lähtökohtia.
Pöh pöh. Minä rikastuin kun sain vauvan. Rahaa ei mennyt kuin ruokaan. Mihin vauva tarvitsee rahaa?
Sain hoitoalustan, vaunut ja vaatteita olin ostanut jo etukäteen kirppikseltä.
Nyt mulla on upea, älykäs nuori.
Eli älä jakele mitään etukäteistuomioita täällä.
Vierailija kirjoitti:
Työtön ja mielenterveysongelmainen, yh. Ei kovin hyviä perusteita lapsen pitämiseen. Abortti ei ole niin kamala asia, moni raskaus menee kesken muutenkin alussa. Kannattaa lähteä meittimällä ensisijaisesti LAPSEN parasta, ei vain omaa parasta, eikä niin että mikä oli itselle emotionaalisesti helpointa.
Ja jälleen jonkun itse keksitty juttu, kuin puruja seinille maalaten.
Itsellä jäivät taka-alalle kaikki kun odotin lasta, keskityin lapseen ja erittäin hyvin meni vaikka olin yh.
Onnellisin aika ikinä.
Lapsi on ollut ihana ja saanut turvallisen lapsuuden, on vakaa ja rauhallinen kuten minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tarkoitukseni ei ole todellakaan pakottaa ketään elättäjäksi.. Taisin jo aloitusviestissäni sanoa, etten halua pilata tällä mieheni elämää, mutta ajatus abortista tuntuu omasta mielestäni ahdistavalta. Raskaus on seurausta ihan meidän molempien huolimattomuudesta, joka on myös ehkä osasyy tähän ahdistuksen määrään.
Sun ahdistus tulee muuttumaan toiseksi.
Odotat lasta ja keskityt siihen.
Ensi vuonna tämä ahdistuksesi on vanha muisto.
Mies on tökerö.
Tämän ketjun vastauksia luettua ei enää ihmetytä, miksi niin monet liitot päättyvät lapsen ollessa alle 2-vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan aborttia. Raskaus ja vauva laittaa monet mieleltään täysin terveetkin kovalle koetukselle. Jos sinulla on jo valmiiksi ongelmia mieleterveyden kanssa, ei ole kovin vastuuntuntoista hankkiutua entistä pahempaan jamaan. Uskon, että sinulla on varmasti nyt tosi paha olla, mutta yritä ajatella asiaa mahdollisimman perinpohjaisesti. Onko sinulla ihan rehellisesti voimavaroja käydä läpi mahdollisesti hyvinkin rankka raskaus, synnytys ja elää yksin lapsen kanssa?
Mulla mielen asiat kuule jäivät taakse kun sain ja odotin vauvaa. Niin on luonto tarkoittanut. Ei siinä välttämättä mihinkään pahempaan jamaan mennä.
Kun hoitaa lasta äidinvaistoillaan, kaikki menee hyvin.
Turha maalailla mitään kauhukuvia.
Ja itse asiassa parhainta mielenhoitoa voi olla myös juuri se että saa olla äitinä ja täyttää elämäntehtävänsä.
Lapsihan tuo iloa myös sukuun, useille ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.
Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.
ap
Mene ultraan kun raskausviikkoja on n. 7 ja vaadi mies tulemaan mukaan.
Siinä mies joutuu kasvokkain asian kanssa, että siellä vatsassa oikeasti kasvaa pieni ihminen. Nyt on helppo sulkea silmät ja korvat ja leikkiä, että abortti olisi sama kuin e-pillerin syöminen.
Ja ala näkemään asia realistisesti, ei tuo mies sinua rakasta, kun tahallaan hankkiutuu noihin tilanteisiin.
Se ei ole mikään "pieni ihminen", vaan kuten sanottua: solumöykky, jossa on pykäliä. Eikä miehen ole mikään pakko lähteä mukaan (kuka helkkarin hullu tuollaista rupeaa edes vaatimaan?)
No kai sitä nyt vähintään pitäisi pystyä katsomaan mitä on vaatimassa tapettavaksi? Siellä sen oman jälkeläisen sydän jo sykkii, roskikseen vaan vai? Ehkä se sykkeen näkeminen herättäisi edes murto-osan siitä mitä se tekee äidille. Ehkä se ehkäisy alkaisi seuraavassa suhteessa vihdoin kiinnostamaan.
-eri
Raskaushan on vasta todettu ja aivan alussa, jolloin kyseessä todellakin on pelkkä solumöykky, kuten joku tuossa edellä kirjoittaa.
- myöskin eriEt varmaan pysty käsittämään sitä että me kaikki ollaan oltu solumöykkyjä, et ymmärrä että kaikki vaiheet on käytävä läpi.
Lapsi ei voi syntyä käymättä läpi myös tätä vaihetta.
Solumöykyssä kun on kaikki jo valmiina, pienoiskoossa.
Vai synnyitkö ihan noin vain, ilman kehitysvaiheita?Siinä alkuviikkojen solumöykyssä ei tosiaankaan ole vielä "kaikki valmiina".
Kyllä on. Siinä on yhden ainutlaatuisen yksilön kaava ja kaikki rakennuspalikat, jotka pitää vaan laittaa oikealle paikalleen. Kyllä sinä saat abortoida kaikki haluamasi sikiöt ja perustella asiaa itsellesi ihan miten haluat, mutta ei se tee sinun ajattelutavastasi yhtään enemmän totta kuin jonkun toisen.
-Eri
Abortinvastustajien halu nähdä jakautumaan alkava solurykelmä heti valmiina ihmisenä ei myöskään tee heidän ajattelutavastaan totta, vaikka siitä kuinka jankkaisivat.
Ensinnäkin, kukaan ei ole väittänyt tuollaista, olet keksinyt tuon ihan itse. Toiseksi, minä en edes ole abortinvastustaja, mutta ymmärrän ilmeisesti maailmaa vähän laajemmin kun en jaksaisi kuunnella tuollaista oman näkemyksen tunkemista ainoana oikeana. Sinä voit peilin edessä jankata itsellesi sitä solurykelmää vaikka joka aamu, mutta älä tule tuputtamaan niitä ajatuksiasi muille. Naisilla on ihan täysi oikeus tuntea ahdistusta keskeytyksestä tai vaikkapa surua keskenmenosta. Sinä et määrittele, miten muut ihmiset saavat raskautensa kokea ja missä vaiheessa se alkio saa alkaa tuntua äidille rakkaalta ja tärkeältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidä lapsi.
Miehiä tulee ja menee, kuten joku jo sanoikin.
Rakastat varmasti lastasi tosi paljon ja pystyt olemaan sille hyvä äiti. Meillä on hyvä tukiverkosto äideille joka tapauksessa. Etteköhän te pärjää.
Onnittelut!
Täysin samaa mieltä. Kertoo aika paljon miehestä, että haluaa tappaa oman lapsensa. Mieluummin valitsisin lapsen kuin tuollaisen miehen!
Mielestäni ensisijaisesti sinun pitäisi ainakin kertoa rehellisesti miehellesi mitä tunnet ja että oikeasti haluaisit pitää lapsen ja ajatus siitä luopumisesta aiheuttaa hirveät tuskat. Valehtelu ja asioiden pimittäminen näin isossa asiassa ei koskaan johda mihinkään hyvään.
Toi mitä kerrot miehestä ei kyllä anna hyvää kuvaa hänestä. Kuulostaa alistajalta ja tuo itsemurhalla kiristäminen ei ole tervettä. Tarvisi enemmän tietoja mutta tuon perusteella en uskaltaisi luvata onnea teille jos päätyisit aborttiin. Sinulle miehesi tuntemukset tuntuu olevan sydämen asia mutta hän ei kuulosta olevan samanlainen sinua kohtaan.
Jos teet abortin miehesi takia on myös mahdollista että muun tuskan lisäksi vielä katkeroidut häntä kohtaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä miksi puran tätä enää tänne, kaipa tämä on jollain tasolla vähän terapeuttista, kun on kyse asioista joita en uskaltaisi minut tunteville ihmisille kertoa. Täällä kukaan ei ainakaan tiedä, kuka olen.
Nyt paljastui, että miehen eksä on tosiaan jo aikaisemmin abortoinut ainakin yhden tällaisen vahingon. Mies kertoi asiasta ihan rehellisesti, kun kysyin. En tiedä, miksi on näin ahdistunut ja jotenkin oudosti loukkaantunut olo asiasta. Jotenkin vaan alkaa tuntumaan siltä, että mies näkee abortin jonkinlaisena jälkiehkäisynä, vaikka itselleni se tuntuu maailman kokoiselta asialta. Inhottaa niin paljon, vaikka rakastankin miestä ihan älyttömästi.
ap
Mene ultraan kun raskausviikkoja on n. 7 ja vaadi mies tulemaan mukaan.
Siinä mies joutuu kasvokkain asian kanssa, että siellä vatsassa oikeasti kasvaa pieni ihminen. Nyt on helppo sulkea silmät ja korvat ja leikkiä, että abortti olisi sama kuin e-pillerin syöminen.
Ja ala näkemään asia realistisesti, ei tuo mies sinua rakasta, kun tahallaan hankkiutuu noihin tilanteisiin.
Se ei ole mikään "pieni ihminen", vaan kuten sanottua: solumöykky, jossa on pykäliä. Eikä miehen ole mikään pakko lähteä mukaan (kuka helkkarin hullu tuollaista rupeaa edes vaatimaan?)
No kai sitä nyt vähintään pitäisi pystyä katsomaan mitä on vaatimassa tapettavaksi? Siellä sen oman jälkeläisen sydän jo sykkii, roskikseen vaan vai? Ehkä se sykkeen näkeminen herättäisi edes murto-osan siitä mitä se tekee äidille. Ehkä se ehkäisy alkaisi seuraavassa suhteessa vihdoin kiinnostamaan.
-eri
Raskaushan on vasta todettu ja aivan alussa, jolloin kyseessä todellakin on pelkkä solumöykky, kuten joku tuossa edellä kirjoittaa.
- myöskin eriEt varmaan pysty käsittämään sitä että me kaikki ollaan oltu solumöykkyjä, et ymmärrä että kaikki vaiheet on käytävä läpi.
Lapsi ei voi syntyä käymättä läpi myös tätä vaihetta.
Solumöykyssä kun on kaikki jo valmiina, pienoiskoossa.
Vai synnyitkö ihan noin vain, ilman kehitysvaiheita?Siinä alkuviikkojen solumöykyssä ei tosiaankaan ole vielä "kaikki valmiina".
Kyllä on. Siinä on yhden ainutlaatuisen yksilön kaava ja kaikki rakennuspalikat, jotka pitää vaan laittaa oikealle paikalleen. Kyllä sinä saat abortoida kaikki haluamasi sikiöt ja perustella asiaa itsellesi ihan miten haluat, mutta ei se tee sinun ajattelutavastasi yhtään enemmän totta kuin jonkun toisen.
-Eri
Abortinvastustajien halu nähdä jakautumaan alkava solurykelmä heti valmiina ihmisenä ei myöskään tee heidän ajattelutavastaan totta, vaikka siitä kuinka jankkaisivat.
Hedelmöittynyt munasolu jakaantuu ensimmäisinä päivinä monta kertaa. Kohdussa on jo ihan muuta kuin solurypäs. Kun saat tietää raskaudesta ja kun aikaisimmillaankin aborttiin ehdit, kohdussa on kyllä pieni ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidä lapsi. Vapauta mies vastuusta. Saat kelasta miehen osuuden lapsen elatukseen.
Helpompaa niin, kuin tapella isän kanssa haluaako isä lapsen vai ei. Todennäköisesti puoltaa aborttia, koska ei halua maksumiehenksi.
Kun häntä ei laiteta alunperinkään isäksi, ei hänellä ole velvollisuuksia ja yhteiskunta auttaa sinua.
Abortinvastustajien halu nähdä jakautumaan alkava solurykelmä heti valmiina ihmisenä ei myöskään tee heidän ajattelutavastaan totta, vaikka siitä kuinka jankkaisivat.