Lue keskustelun säännöt.
Mies haluaa ehdottomasti abortin, minä en
27.07.2019 |
Sain viime viikolla tietää olevani raskaana. Aiemmin, kun ollaan keskusteltu miehen kanssa, ollaan molemmat oltu abortin kannalla. Kuitenkin nyt yllättäen asian konkretisoiduttua ajatus keskeytyksestä tuntuu ylitsepääsemättömän kamalalta ja on oikeastaan ajanut mut siihen tilaan, että olen aborttipapereiden hakemisen jälkeen maannut viimeisen viikon kotonani neljän seinän sisällä itkemässä ja pakenemassa ajatusta.
Mies on viikonloppureissussa kavereidensa kanssa, eilen illalla viestitellessämme kyseli, pitäisikö ensi viikolla vaan "käydä hoitamassa homma pois alta", koko ajatus raskaudesta on hänen mukaansa ihan kamala ja hän haluaa vain eroon siitä, totesi sivulauseessa myös että varmaan tappaisi itsensä hyvin pian, jos pidettäisiin lapsi.
Kaikki tuo sattui ihan älyttömästi, enkä ole edes varma miksi. Ahdistaa niin paljon. Lääkäri sanoi, etten voi antaa kenenkään muun tehdä päätöstä puolestani ja että on tehtävä se päätös, jonka kanssa pystyy elämään. En halua tuhota mieheni elämää, mutta samalla pelkään, että oma mielenterveyteni romahtaa abortin myötä. En kuitenkaan usko, että pystyisi äitiyteen yksin, olen tällä hetkellä työtön ja mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö.
Ahdistaa niin saakelisti. Onko kukaan ollut esim. vastaavassa tilanteessa? Mikä oli ratkaisunne ja mitä siitä seurasi?
Kommentit (455)
Ja tällaisen ajatusmaailman omaavalle miehelle haluat tehdä lapsen? Asetat vaan lapsen vaaraan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä mies. Mieti jaksatko kasvattaa lapsen yksin.
Vierailija kirjoitti:
Oletan, että kyse on aikuisista ihmisistä ja mies on tiennyt ehkäisyn puutteesta ja sen mitä siitä voi seurata kun tyhjentää kassinsa naiseen. Mies on siinä samalla myös hyväksynyt sen, että se lapsi mahdollisesti saa alkunsa. Silti mielummin panee ja pistää naisensa valitsemaan abortin ja miehen välillä. Ja vaan siksi, ettei huvittanut käyttää kumia kun "ei se tunnu yhtä hyvältä". Itsekäs kus ipää.
Ja täällä ollaan miehen puolella.Kyllä, oikee aarre on tämä mies, pidä tiukasti kiinni!
Olen itsekin aina luullut, että rakastamaansa ihmistä haluaisi suojata ja pitää turvassa, olipa kyse mistä tahansa. Se kumin pala on aika pieni hinta sen rinnalla mitä naisen keho ja mieli joutuu kestämään tuommoisessa tilanteessa ja rahallisestikin puhutaan pikkusen eri summista.
Tää mies ei ole välittänyt asioista omaa melaansa pidemmälle ja sille on ollut ihan okei, että ap joutuu läpikäymään abortin, kunhan saa heittää lastinsa ilman kumia!
Missä se rakkaus tuossa on?
Miten miehet voi olla näin idiootteja oikeesti ja naiset vielä hyväksyy sen?
Luulen, että miehelläsi on toinen nainen. Näin se useimmissa tapauksissa on, joissa mies painostaa aborttiin. Älä tee aborttia, koska kadut sitä enemmän kuin mitään muuta.
Kannatan aborttia. Raskaus ja vauva laittaa monet mieleltään täysin terveetkin kovalle koetukselle. Jos sinulla on jo valmiiksi ongelmia mieleterveyden kanssa, ei ole kovin vastuuntuntoista hankkiutua entistä pahempaan jamaan. Uskon, että sinulla on varmasti nyt tosi paha olla, mutta yritä ajatella asiaa mahdollisimman perinpohjaisesti. Onko sinulla ihan rehellisesti voimavaroja käydä läpi mahdollisesti hyvinkin rankka raskaus, synnytys ja elää yksin lapsen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tein itse nuorena abortin miehen vaatimuksesta ja se on rikkonut minussa niin paljon. Jos voisin palata takaisin menneeseen, olisin potkaissut ukon elämästäni, synnyttänyt lapsen ja jos en olisi sitä itse pystynyt pitämään, antanut hänet adoptioon. Tämä maa on pullollaan lapsettomia pariskuntia ja jos olen oikein ymmärtänyt, voi biologinen vanhempi olla osana adoptoidun lapsen elämää. Jos joku tietää tästä paremmin, korjatkoon mahd väärinkäsityksen.
Ei pidä antaa miehen painostaa sellaiseen päätökseen, jota katuisit loppuelämäsi ajan. Ei mies itseään tappaisi, se nyt on vain uhkailua. Mutta jos annat painostaa itsesi tekemään aborttiin, niin se on varma kuolema (lapsen). Jos mies lähtee, niin joutaakin mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua haukutaan, kun tällaisissa sanon, että äidinrakkaus on yksi itsekkäimmistä tunteista. Varmasti tuntuu pahalta tehdä abortti, mutta ajattele sitä pienen lapsen tuskaa, kun isä ei rakasta eikä ole halunnut. Sinulla on oikeus päättää, mutta lapsellakin on oikeus täysipainoiseen hyvään elämään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ajattelit ennen että et pitäisi mutta nyt että pitäisit?
kun todellisuus isketään vasten kasvoja, mieli muuttuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli mies on käytännössä sanonut sulle tappavansa itsensä jos joutuu isäksi ja että tee vaan abortti, kunhan hän saa vedellä paljaalla?
Aika velikulta. Ottaako mies sua muuten ollenkaan huomioon? Minkälaista seksinne muuten on? Kuinka se huomioi ja rakastaa ja tunnetko olevasi turvassa? Onko sulla päätösvaltaa mihinkään?
Vähän alistamisen makua tuossa.
Mun mielestä sun kannattaisi nyt ajatella tätä asiaa sen syntymättömän lapsen kautta eikä vaan omia (ja miehen) tunteita ja haluja pohtien.
Paljonhan riippuu siitä, kuinka paha sun kaksisuuntainen on. Kun miettii sitä tilannetta että lapsi kasvaa, isä ei halua olla sen kanssa tekemisissä kun toivoo ettei se olisi syntynytkään ja äiti pahimmillaan on tasapainoton sairausjaksosta toiseen veivaten niin millaista sen lapsen elämä oikein olisi? Vielä päälle se, että rahasta varmaan tiukkaa ym. niin olisiko se sellainen elämä mitä sä haluat lapsellesi tarjota?
Nyt ajatus abortista voi tuntua aivan kauhealta sillä sä elättelet mielessäsi haavekuvia siitä tulevasta lapsesta. Totuus on kuitenkin se, että se ei ole vielä mikään pikkuihminen vaikka siltä varmasti tuntuukin, vaan vasta kehittymässä kohti elämää. Ikävä kyllä sä itse olet ainoa joka voi yhtään arvioida sitä, pärjäisitkö lapsen kanssa vai et.
Ja sinällään ymmärrän kyllä miestäsikin, siis jos hän nyt ei ole joku täysin se ko, hänellä varmaan on ihan painavat omat syyt siihen ettei katso olevansa kykenevä vanhemmaksi jos reaktio on noin vahva. Miehen osa on tässä maailmassa vähän epäreilu kun lopulta nainen on se, joka voi vuosien jälkeen päättääkin haluta pitää vahinkolapsen vaikka yhdessä olisikin sovittu toisin. Kyllä valtaosa miehistä varmaan tajuaa että seksistä voi seurata seuraamuksia mutta jos kumppani lupaa ja vannoo että niitä seuraamuksia ei oteta vastaan vaan ne abortoidaan niin mitä sen miehen pitäisi tehdä? Käyttää kumia väkisin tai pidättäytyä seksistä kokonaan (eli parisuhde tulee tuhoutumaan kun nainen kokee ettei mies luota tähän...) kun vasektomiaakaan on tietyt kriteerit että sen saa?
Tää on nyt ikävä kyllä sellainen asia jota sun on ajateltava järjellä, ei tunteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tarvitse ajatella, että täytyisi erityisemmin tuntea mitään onnellista oloa voidakseen pitää lapsen. Minulla on ollut suunnitelluissakin raskauksissa sellainen olo, että haluankohan tätä edes.
Itse tein abortin, kun olin köyhä ja suhteessamme meni huonosti. Olin koko ajan kahden vaiheilla, tehdäkö abortti vai ei. Jotenkin ajattelin vaan, että elämäni on ohi jos saan lapsen, eikä ole rahaa. Osasyynä varmasti oli pahoinvointi, joka oli järkyttävä. Tuntui, että se paha olo on pakko saada pois. Olin niin epävarma, että päätökseni vaihteli monta kertaa päivän aikana. Pienetkin asiat vaikuttivat. Lopulta minun oli pakko päättää, vaikka en ollut yhtään varma. Kaduin heti kun otin ensimmäisen aborttipillerin. Ainoa hyvä puoli oli, että paha olo oli poissa heti kun vuoto alkoi. Se olisi mennyt todennäköisesti ohi myöhemmin. Toivottavasti nämä keskustelun kommentit eivät pahenna epävarmaa olotilaksi. Teet niin kuin sydämessäsi tuntuu oikealle, ja yritä olla miettimättä muiden mielipiteitä. Hän on sinun lapsesi!
Ei kaksisuuntainen mielialahäiriö ole mikään este lapsen saannille. Mullakin on. Sairauteen on saatavilla hyvää hoitoa. Olen 8-v. pojan yh, käyn töissä ja me pärjätään oikein hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten sait tietää raskaudesta? Kuulutko riskiryhmään? Jos viime vko.lla tieto raskaudesta ja olet jo lääkärin tavannut ja olette puhuneet abortista?
Vierailija kirjoitti:
Ja sinällään ymmärrän kyllä miestäsikin, siis jos hän nyt ei ole joku täysin se ko, hänellä varmaan on ihan painavat omat syyt siihen ettei katso olevansa kykenevä vanhemmaksi jos reaktio on noin vahva. Miehen osa on tässä maailmassa vähän epäreilu kun lopulta nainen on se, joka voi vuosien jälkeen päättääkin haluta pitää vahinkolapsen vaikka yhdessä olisikin sovittu toisin. Kyllä valtaosa miehistä varmaan tajuaa että seksistä voi seurata seuraamuksia mutta jos kumppani lupaa ja vannoo että niitä seuraamuksia ei oteta vastaan vaan ne abortoidaan niin mitä sen miehen pitäisi tehdä? Käyttää kumia väkisin tai pidättäytyä seksistä kokonaan (eli parisuhde tulee tuhoutumaan kun nainen kokee ettei mies luota tähän...) kun vasektomiaakaan on tietyt kriteerit että sen saa?
Tää on nyt ikävä kyllä sellainen asia jota sun on ajateltava järjellä, ei tunteella.
?? No siis joo, jos on varma siitä, ettei ehdottomasti halua lasta, niin ehkäisystä on huolehdittava. Ihmeellinen kysymys.
Tyhmä äijä sulla ja tämä 44-v valkoisen heteromiehen mielipide. Minä pitäisin lapsen vaikka yksin ja vaikka yksin miehenä, tottakai! Tuollainen mies ei ole mies eikä mikään, joka painostaa aborttiin. Joiltain miehiltä pitäisi munat leikata pois.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sun kannattaisi nyt ajatella tätä asiaa sen syntymättömän lapsen kautta eikä vaan omia (ja miehen) tunteita ja haluja pohtien.
Paljonhan riippuu siitä, kuinka paha sun kaksisuuntainen on. Kun miettii sitä tilannetta että lapsi kasvaa, isä ei halua olla sen kanssa tekemisissä kun toivoo ettei se olisi syntynytkään ja äiti pahimmillaan on tasapainoton sairausjaksosta toiseen veivaten niin millaista sen lapsen elämä oikein olisi? Vielä päälle se, että rahasta varmaan tiukkaa ym. niin olisiko se sellainen elämä mitä sä haluat lapsellesi tarjota?
Nyt ajatus abortista voi tuntua aivan kauhealta sillä sä elättelet mielessäsi haavekuvia siitä tulevasta lapsesta. Totuus on kuitenkin se, että se ei ole vielä mikään pikkuihminen vaikka siltä varmasti tuntuukin, vaan vasta kehittymässä kohti elämää. Ikävä kyllä sä itse olet ainoa joka voi yhtään arvioida sitä, pärjäisitkö lapsen kanssa vai et.
Ja sinällään ymmärrän kyllä miestäsikin, siis jos hän nyt ei ole joku täysin se ko, hänellä varmaan on ihan painavat omat syyt siihen ettei katso olevansa kykenevä vanhemmaksi jos reaktio on noin vahva. Miehen osa on tässä maailmassa vähän epäreilu kun lopulta nainen on se, joka voi vuosien jälkeen päättääkin haluta pitää vahinkolapsen vaikka yhdessä olisikin sovittu toisin. Kyllä valtaosa miehistä varmaan tajuaa että seksistä voi seurata seuraamuksia mutta jos kumppani lupaa ja vannoo että niitä seuraamuksia ei oteta vastaan vaan ne abortoidaan niin mitä sen miehen pitäisi tehdä? Käyttää kumia väkisin tai pidättäytyä seksistä kokonaan (eli parisuhde tulee tuhoutumaan kun nainen kokee ettei mies luota tähän...) kun vasektomiaakaan on tietyt kriteerit että sen saa?
Tää on nyt ikävä kyllä sellainen asia jota sun on ajateltava järjellä, ei tunteella.
Käyttää kumia väkisin?
Kyllä se on ihan fiksua ja molempien edun suojaamista käyttää sitä kumia, tyhmä vetelee paljaalla oli suhteessa tai ei ja siinä vaiheessa kun tietoisesti ollaan ilman ehkäisyä niin hyväksytään se mahdollisuus että lapsi saa alkunsa.
Ja ihanko tosissaan se on enemmän ok teettää se abortti kun sen parin minuutin ajaksi vetää se suojahuppu hepin päähän? Kumpi niistä on oikeasti vaikeampi ja isompi asia toteuttaa?Tässä pitäisi olla kyse rakastavista ja välittävistä kumppaneista. Tuo mies ei ole kumpaakaan.
En vaan käsitä.
Vierailija kirjoitti:
Miten sait tietää raskaudesta? Kuulutko riskiryhmään? Jos viime vko.lla tieto raskaudesta ja olet jo lääkärin tavannut ja olette puhuneet abortista?
En tiedä, mitä tarkoitat riskiryhmällä. Tein raskaustestin, kun kuukautiset olivat n. viikon myöhässä. Kun testi oli positiivinen, ajoin apteekkiin hakemaan muutaman lisää, tein nekin, jonka jälkeen laitoin lääkärille digiklinikan kautta viestiä asiasta ja sain samana päivänä lähetteen verikokeeseen, jossa kävin seuraavana päivänä. Tämän jälkeen soitin neuvolaan, josta varasivat ajan ja laittoivat lähetteen mt-klinikalle kaksisuuntaisen vuoksi. Muutaman päivän päästä laitoin digiklinikalle uudelleen viestin ja sanoin haluavani keskustella raskauden keskeyttämisestä, ja lääkäri kutsui käymään jo samana päivänä, antoi paperit ja sanoi, että on kuukausi aikaa miettiä.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sun kannattaisi nyt ajatella tätä asiaa sen syntymättömän lapsen kautta eikä vaan omia (ja miehen) tunteita ja haluja pohtien.
Paljonhan riippuu siitä, kuinka paha sun kaksisuuntainen on. Kun miettii sitä tilannetta että lapsi kasvaa, isä ei halua olla sen kanssa tekemisissä kun toivoo ettei se olisi syntynytkään ja äiti pahimmillaan on tasapainoton sairausjaksosta toiseen veivaten niin millaista sen lapsen elämä oikein olisi? Vielä päälle se, että rahasta varmaan tiukkaa ym. niin olisiko se sellainen elämä mitä sä haluat lapsellesi tarjota?
Nyt ajatus abortista voi tuntua aivan kauhealta sillä sä elättelet mielessäsi haavekuvia siitä tulevasta lapsesta. Totuus on kuitenkin se, että se ei ole vielä mikään pikkuihminen vaikka siltä varmasti tuntuukin, vaan vasta kehittymässä kohti elämää. Ikävä kyllä sä itse olet ainoa joka voi yhtään arvioida sitä, pärjäisitkö lapsen kanssa vai et.
Ja sinällään ymmärrän kyllä miestäsikin, siis jos hän nyt ei ole joku täysin se ko, hänellä varmaan on ihan painavat omat syyt siihen ettei katso olevansa kykenevä vanhemmaksi jos reaktio on noin vahva. Miehen osa on tässä maailmassa vähän epäreilu kun lopulta nainen on se, joka voi vuosien jälkeen päättääkin haluta pitää vahinkolapsen vaikka yhdessä olisikin sovittu toisin. Kyllä valtaosa miehistä varmaan tajuaa että seksistä voi seurata seuraamuksia mutta jos kumppani lupaa ja vannoo että niitä seuraamuksia ei oteta vastaan vaan ne abortoidaan niin mitä sen miehen pitäisi tehdä? Käyttää kumia väkisin tai pidättäytyä seksistä kokonaan (eli parisuhde tulee tuhoutumaan kun nainen kokee ettei mies luota tähän...) kun vasektomiaakaan on tietyt kriteerit että sen saa?
Tää on nyt ikävä kyllä sellainen asia jota sun on ajateltava järjellä, ei tunteella.
Tuota, tietenkin pitää käyttää kumia huolellisesti ellei vasektomiaa saa, tai sitten pitää varautua siihen mahdollisuuteen että voi saada lapsen. Ikävää jos joku nainen suuttuu siitä että mies haluaa käyttää kondomia mutta elämä nyt ei aina ole reilua.
Tarkoitukseni ei ole todellakaan pakottaa ketään elättäjäksi.. Taisin jo aloitusviestissäni sanoa, etten halua pilata tällä mieheni elämää, mutta ajatus abortista tuntuu omasta mielestäni ahdistavalta. Raskaus on seurausta ihan meidän molempien huolimattomuudesta, joka on myös ehkä osasyy tähän ahdistuksen määrään.