Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävimmät "kaverit"
27.07.2019 |
Maailma on pullollaan sellaisia "kavereita", joden toimintaa ei voi kuin ihmetellä. Uskon, että muillakin on kokemuksia heittomerkkikamuista. Luulen muilla olevan jopa uskomattomampiakin tarinoita. Jakakaa ne meille muille vertaistukena!
Itsellä oli mm. sellainen "kaveri", joka aina aloitti viattomasti jostain asiasta utelun selkeästi tarkoituksenaan ansoittaa ja antaa lopuksi moraalinen tms. opetus. Esimerkiksi toimi seuraavanlaisesti.
Tämä tyyppi katsoi meidän asuntomyynti-ilmoitusta, ja alkoi kyselemään mikä yksi kuvissa näkyvä kasvi on. Sanoin, ettei ole meidän, vaan asunnon stailaajien. Tämähän ei tätä naista rauhoittanut, vaan hän jatkoi sen jankkaamista siitä kasvista, vaikka sanoin aina vain ettei ole meidän, vaan stailaajien. Ymmäryksessä oli kuitenkin iso puute, sillä hän alkoi toistelemaan seuraavaksi, että eikö kasvi ole se ja se siitäkin huolimatta, että olin monet kerrat toistanut, ettei kasvi ole meidän. Meillä on kissa, joten sitten tämä muija alkoi saarnaamaan miten kasvi on kissalle myrkyllinen. Tämä oppitunti annettiin sellaiseen tyyliin, että olen vastuuton kissanomistaja kun pidän kissalle myrkyllistä kasvia, vaikka kasvi oli meillä vain kuvausten ajan ilman että kissa edes on ollut silloin kotona. Mulla on ollut kissa vuosikaudet, että ehkä osaan kuitenkin huolehtia siitä, kun on kisu pysynyt elossa ja ei ole tarvinnu edes lääkäriä kovin montaa kertaa. Eniten kuitenkin vituttaa tämän ihmisen tyyli kysellä muka ihan ohimennen, vaikka selkeää tossa oli, että hänellä on ihan selkeä agenda johon hän pyrki. Ja tämä lähestymistapa pätee hänen kohdallaan lähes kaikkeen. Miksei voi vain sanoa vaikka, että kuvissa näkyi kasvi joka on kissoille myrkyllinen, tiesitkö että on myrkyllinen. Tyyppi ei taida tajuta, millaisen kuvan tällainen toimintatapa hänestä antaa. Hän monesti kyllä ääneen toteaakin miten pitää itseään fiksumpana kuin jotain muuta, tämän myös aistii hänen käytöksestään kanssaihmisiä kohtaan.
Kommentit (101)
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "kaverin" kanssa jokin kisa menossa: hän laittaa kuvia juomistaan alkoholijuomista ja minä kuvia salilta.
Ilmeisesti kuvittelet olevasi parempi ihminen.
Tietysti. Minulla on raskausviikolla 33 pienempi vatsa verrattuna "kaverini" kaljamahaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "kaverin" kanssa jokin kisa menossa: hän laittaa kuvia juomistaan alkoholijuomista ja minä kuvia salilta.
Ilmeisesti kuvittelet olevasi parempi ihminen.
Tietysti. Minulla on raskausviikolla 33 pienempi vatsa verrattuna "kaverini" kaljamahaan.
Kaverisi voi laihduttaa. Sinä sen sijaan et pääse asennevammaisesta asenteestasi niin helposti eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "kaverin" kanssa jokin kisa menossa: hän laittaa kuvia juomistaan alkoholijuomista ja minä kuvia salilta.
Ilmeisesti kuvittelet olevasi parempi ihminen.
Tietysti. Minulla on raskausviikolla 33 pienempi vatsa verrattuna "kaverini" kaljamahaan.
Kaverisi voi laihduttaa. Sinä sen sijaan et pääse asennevammaisesta asenteestasi niin helposti eroon.
Enkä haluakaan siitä eroon, jos kerran on ok hehkuttaa alkoholinkäytön onnea raskaana olevalle. Jos trollaamiseni saa hänet laihduttamaan, niin silloinhan teen hänelle palveluksen. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Masennusta hänellä varmasti myös on. Ja itseänikin joskus surettaa hänen tilansa. Toisaalta, koska hänen seuransa ja (rajoittuneet ja negatiiviset) juttunsa ja tekemisensä aiheuttavat minussa lähinnä ärtymystä ja pahaa oloa, niin, en toisaalta myöskään pysty tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa hänen kanssaan kaveerata enää samalla tavalla, kuin ennen. Varsinkin, kun kaiken lisäksi hänen käsityksensä ihmisten välisestä ystävyydestä on niin erikoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Masennusta hänellä varmasti myös on. Ja itseänikin joskus surettaa hänen tilansa. Toisaalta, koska hänen seuransa ja (rajoittuneet ja negatiiviset) juttunsa ja tekemisensä aiheuttavat minussa lähinnä ärtymystä ja pahaa oloa, niin, en toisaalta myöskään pysty tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa hänen kanssaan kaveerata enää samalla tavalla, kuin ennen. Varsinkin, kun kaiken lisäksi hänen käsityksensä ihmisten välisestä ystävyydestä on niin erikoinen.
Ja tuskin se auttanee, että asian yrittäisi ottaa puheeksi jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs "ystäväni" on ilmastoaktivisti. Ostaa itse Brasiliasta roudattua avokadoa ja huutaa naama punaisena minulle kun syön kerran viikossa kotimaista kalaa 😂 Olen myös kammottava ihmishirviö kun en ollut ostanut vegaaniviiniä saunailtaan. Kaikilla oli siis omat eväät, jos oltaisiin jaettu juomat niin olisin toki ostanut kaikille sopivaa viiniä. Itselleni ostan sitä mistä pidän. En ole vuosiin pystynyt viettämään kahdestaan aikaa hänen kanssaan, tekee hallaa verenpaineelle.
Toisella ystävälläni on vain yksi puheenaihe: lapset. Mistään muusta ei voi keskustella. Olisi kiva välillä jutella muustakin kuin lapsista.
Sitten on yksi rakkaimmista ystävistäni; hän ei ilmeisesti ole koskaan oppinut kuinka kelloa tulkitaan. Hän myöhästyy joka tapaamisesta ainakin 20min. Kerran myöhästyi tunnin, ja hän vain naureskeli asialle. Olin odotellut tunnin linja-autoasemalla ja yrittänyt tavoitella häntä. Hän ei siis koskaan ilmoita jos (kun) myöhästyy, antaa vain ihmisten odotella saapumistaan.
Vierailija kirjoitti:
Eräs "ystäväni" on ilmastoaktivisti. Ostaa itse Brasiliasta roudattua avokadoa ja huutaa naama punaisena minulle kun syön kerran viikossa kotimaista kalaa 😂 Olen myös kammottava ihmishirviö kun en ollut ostanut vegaaniviiniä saunailtaan. Kaikilla oli siis omat eväät, jos oltaisiin jaettu juomat niin olisin toki ostanut kaikille sopivaa viiniä. Itselleni ostan sitä mistä pidän. En ole vuosiin pystynyt viettämään kahdestaan aikaa hänen kanssaan, tekee hallaa verenpaineelle.
Toisella ystävälläni on vain yksi puheenaihe: lapset. Mistään muusta ei voi keskustella. Olisi kiva välillä jutella muustakin kuin lapsista.
Sitten on yksi rakkaimmista ystävistäni; hän ei ilmeisesti ole koskaan oppinut kuinka kelloa tulkitaan. Hän myöhästyy joka tapaamisesta ainakin 20min. Kerran myöhästyi tunnin, ja hän vain naureskeli asialle. Olin odotellut tunnin linja-autoasemalla ja yrittänyt tavoitella häntä. Hän ei siis koskaan ilmoita jos (kun) myöhästyy, antaa vain ihmisten odotella saapumistaan.
Nämä moraalipatsastelija-aktivistit ovat kamalinta sontaa ikinä. Moni heistä toitottaa ilmastotoimien perään, mutta itse kaukomatkailevat monta kertaa vuodessa. Heidän valinnoistaan ei koskaan saisi keskustella. Muutenkaan, kuka haluaa olla sellaisen kaveri, joka on tuomitsemassa kaikki valinnat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuosien mittaan minua on alkanut ärsyttää tietyt piirteet kavereissani. Ensimmäinen on se joka yrittää hyötyä minusta aina vaan uudelleen ja uudelleen. Jos lähdemme johonkin kaverini ei voi lähteä autolla kun on huono päivä, väsynyt tms eikä "kykene"ajamaan. Niin minä sitten aina lähden.
Toinen on naimisissa oleva, ei puhu omista asioistaan yhtään mitään. Eikä ota yhteyttä oma-aloitteisesti. Aina kaikki jää minun kontolle.
Kolmas on myös perheellinen, elää pikkulapsivaihetta, naureskelee sinkkuudelleni ja sille ettei minulla ole jälkikasvua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Masennusta hänellä varmasti myös on. Ja itseänikin joskus surettaa hänen tilansa. Toisaalta, koska hänen seuransa ja (rajoittuneet ja negatiiviset) juttunsa ja tekemisensä aiheuttavat minussa lähinnä ärtymystä ja pahaa oloa, niin, en toisaalta myöskään pysty tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa hänen kanssaan kaveerata enää samalla tavalla, kuin ennen. Varsinkin, kun kaiken lisäksi hänen käsityksensä ihmisten välisestä ystävyydestä on niin erikoinen.
Ja tuskin se auttanee, että asian yrittäisi ottaa puheeksi jotenkin?
Joskus on asia otettu puheeksi, mutta hän ei joko halua noista asioista keskustella, tai sitten hänellä on niihin oma selityksensä.
Tuohon toisille soittamiseen liittyvän asian hän kuittaa yleensä tuolla, että hän ei viitsi soitella, koska hänellä ei ole mitään asiaa, tai ei halua kerryttää itselleen puhelinlaskua.
Tuon kännäämisen taas hän kuittaa kiistämällä, että hänellä olisi mitään alkoholi-ongelmaa (vielä muutama vuosi takaperin, kun hän oli ns. kuvilla, hän myönsi silloin, että hänellä on ollut joskus ongelmia alkoholin kanssa, mutta nyt kun on viime vuosina ratkenut uudelleen juomaan, niin kanta on luonnollisesti muuttunut.). Kännissä tapahtuvat huutelut ja herjailutkin hän aina kuittaa sanomalla, että niistä ei pidä pahoittaa mieltään, tai hävetä, koska ne ovat "vain kännisiä möläytyksiä".
Noihin muihin aikasemmassa viestissäni kertomiin asioihin en ole häneltä mitään kovin selkeää perustelua saanut. Vaikka niistäkin minulla on omat veikkaukseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme yrittäneet miehen kanssa lasta pitkään, onnistumatta. Takana raskas jakso keskenmenoineen, josta kaveri on tietoinen. Nyt kun olen raskaana, koen ristiriitaisia tunteita. Lähinnä siksi, koska tätä on yritetty kauan ja aina on tapahtunut jotain. Joudin aina rlämään tilassa, jossa suunnittelen sitten kun olen raskaana ja ehkä saan lapsen. Mun vatipää "kaveri" kommentoi mun kertomia ristiriitaisia tunteita tuomitsemalla, että etteköhän kuitenkin ole kauan yhdessä suunnitelleet lasta. Meni muuten tämä eukko suoraan älä vastaa-osastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Masennusta hänellä varmasti myös on. Ja itseänikin joskus surettaa hänen tilansa. Toisaalta, koska hänen seuransa ja (rajoittuneet ja negatiiviset) juttunsa ja tekemisensä aiheuttavat minussa lähinnä ärtymystä ja pahaa oloa, niin, en toisaalta myöskään pysty tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa hänen kanssaan kaveerata enää samalla tavalla, kuin ennen. Varsinkin, kun kaiken lisäksi hänen käsityksensä ihmisten välisestä ystävyydestä on niin erikoinen.
Ja tuskin se auttanee, että asian yrittäisi ottaa puheeksi jotenkin?
Joskus on asia otettu puheeksi, mutta hän ei joko halua noista asioista keskustella, tai sitten hänellä on niihin oma selityksensä.
Tuohon toisille soittamiseen liittyvän asian hän kuittaa yleensä tuolla, että hän ei viitsi soitella, koska hänellä ei ole mitään asiaa, tai ei halua kerryttää itselleen puhelinlaskua.
Tuon kännäämisen taas hän kuittaa kiistämällä, että hänellä olisi mitään alkoholi-ongelmaa (vielä muutama vuosi takaperin, kun hän oli ns. kuvilla, hän myönsi silloin, että hänellä on ollut joskus ongelmia alkoholin kanssa, mutta nyt kun on viime vuosina ratkenut uudelleen juomaan, niin kanta on luonnollisesti muuttunut.). Kännissä tapahtuvat huutelut ja herjailutkin hän aina kuittaa sanomalla, että niistä ei pidä pahoittaa mieltään, tai hävetä, koska ne ovat "vain kännisiä möläytyksiä".
Noihin muihin aikasemmassa viestissäni kertomiin asioihin en ole häneltä mitään kovin selkeää perustelua saanut. Vaikka niistäkin minulla on omat veikkaukseni.
Onko tämä mies it-alalla? Kuulostaa niin kovin tutulta.
Kaikkien alojen ja asioiden asiantuntija. Vaikka sulla itselläsi olisi tohtorin tutkinto aiheesta, niin kyllä tämä tyyppi silti paremmin tietäisi ja katsoisi asiakseen neuvoa sinua.
Sama tyyppi pitää myös omaa elämäänsä aivan ylivertaisena muihin nähden. Kaikki mitä hän tekee on niin spessua, eikä millään pysty sisäistämään, että ihan niitä samoja juttuja ne muutkin vapaa-ajallaan puuhaa.
Tämä tyyppi ei myöskään kuuntele muita. On niin täynnä omaa erityisen kiinnostavaa elämäänsä ja sen ääneen raportoimista joka välissä, että ei kerta kaikkiaan kykene olemaan hetkeäkään hiljaa ja kuuntelemaan mitä toisella on sanottavaa. Tai jos saatkin sinne väliin sanottua muutaman sanan, alkaa välittömästi pätemään ja neuvomaan.
Ei ikinä kysy, mitä sinulle kuuluu tai miten sinun viikonloppu/ vapaa/ loma meni.
Työkaverista kyse. Ei voi vältellä.
Kaveri joka rupesi tapaamaan mua vain jos mukana oli jokin hyöty miksi tavata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Masennusta hänellä varmasti myös on. Ja itseänikin joskus surettaa hänen tilansa. Toisaalta, koska hänen seuransa ja (rajoittuneet ja negatiiviset) juttunsa ja tekemisensä aiheuttavat minussa lähinnä ärtymystä ja pahaa oloa, niin, en toisaalta myöskään pysty tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa hänen kanssaan kaveerata enää samalla tavalla, kuin ennen. Varsinkin, kun kaiken lisäksi hänen käsityksensä ihmisten välisestä ystävyydestä on niin erikoinen.
Ja tuskin se auttanee, että asian yrittäisi ottaa puheeksi jotenkin?
Joskus on asia otettu puheeksi, mutta hän ei joko halua noista asioista keskustella, tai sitten hänellä on niihin oma selityksensä.
Tuohon toisille soittamiseen liittyvän asian hän kuittaa yleensä tuolla, että hän ei viitsi soitella, koska hänellä ei ole mitään asiaa, tai ei halua kerryttää itselleen puhelinlaskua.
Tuon kännäämisen taas hän kuittaa kiistämällä, että hänellä olisi mitään alkoholi-ongelmaa (vielä muutama vuosi takaperin, kun hän oli ns. kuvilla, hän myönsi silloin, että hänellä on ollut joskus ongelmia alkoholin kanssa, mutta nyt kun on viime vuosina ratkenut uudelleen juomaan, niin kanta on luonnollisesti muuttunut.). Kännissä tapahtuvat huutelut ja herjailutkin hän aina kuittaa sanomalla, että niistä ei pidä pahoittaa mieltään, tai hävetä, koska ne ovat "vain kännisiä möläytyksiä".
Noihin muihin aikasemmassa viestissäni kertomiin asioihin en ole häneltä mitään kovin selkeää perustelua saanut. Vaikka niistäkin minulla on omat veikkaukseni.
Onko tämä mies it-alalla? Kuulostaa niin kovin tutulta.
Ei ole töissä. Pari vuotta sitten kyllä jopa valehteli olevansa jossain kaupassa töissä, mutta sain toista kautta kuulla, että näin ei todellisuudessa ole. En tiedä tarkalleen hänen nykyistä tilannettaan, että onko edes työtön työnhakija. En ole viimeiseen 3 vuoteen puhunut hänen kanssaan muuten kuin puhelimessa ja tekstiviestein. Joskus 2 vuotta sitten viimeksi kyselin hänen töistään ja millä hän elää, mutta ei tuntunut edes itse tietävän mitä rahaa hän saa. Puhui vain silloin jostain kansaneläkkeestä, jolloin minulla heräsi epäilys, että hän taitaa todellisuudessa olla (työkyvyttömyys)eläkkeellä ja kenties jonkin sortin edunvalvojan/holhouksen alaisuudessa, kun ei tunnu edes omista raha-asioistaan tietävän. Eikä sitten kaiketi vain kehtaa myöntää koko asiaa.
Muuten hyvä ystävä mutta muistan mm. yo-juhlat joissa olin vieraana. Olin täysin näkymätön, tämä ei juuri mulle puhunut mitään..
Sama oli kun olimme samassa harrastuspiirissä ja istuimme pöydän ääressä, niin tämä toimitti tärkeät asiansa uudelle tuttavuudelleen, ei katsonutkaan muhun.
Hiukan outoa.
Sitten vasta kun muita ei ollut paikalla, muutuin näkyväksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen itse yhden miehen, jolla on viimeisen 4 vuoden aikana aika moni ystävyyssuhde mennyt poikki tai muuten vaan "kuihtunut". Syitä siihen hänen kohdallaan on useampi:
Passiivisuus/yksipuolinen yhteydenpito.
Tämä tuntemani mies ei koskaan itse soita kenellekkään ja kysele kuulumisia, tai muutenkaan ehdota vaikka tapaamista. Hän aina odottaa, että joku muu ottaa häneen yhteyttä, tai ehdottaa tapaamista. Minulle hän on joskus sanonut, ettei hän viitsi soitella kenellekkään, kun vain silloin, jos hänellä on "jotain asiaa" kyseiselle henkilölle (eli käytännössä ei koskaan). Silti hän minulle joskus valittelee, kun kukaan ei käy hänen luonaan, tai muuten soittele, mutta hän ei kykenee näkemään omaa passiivisuuttaan osasyynä hänen sosiaalisten kontaktiensa katoamiseen.
Haluttomuus tehdä mitään toisten kanssa ja/tai yksipuolinen ohjelmatarjonta.
Muutama tämän miehen ja minun yhteinen tuttu on kertonut, että he eivät enää viitsi tavata tätä miestä, tai käydä hänen luonaan, koska hän ei nykyään juuri muuta ole kiinnostunut tekemään, kuin käymään baareissa ja juomaan siellä änkyräkännit (hänellä on jonkin sortin alkoholi-ongelma). Kännipäissään hän sitten alkaa huutelemaan ihmisille kaikkea törkeyksiä, ja muuttuu muutenkin negatiiviseksi, (joskaan ei kuitenkaan väkivaltaiseksi). Vielä 4 vuotta sitten hän oli sellainen, että jos häntä tapasi, hän saattoi ehdottaa vaikka metsälenkin tekemistä läheisessä metsässä, tai muuten vaan metsässä olemista. Nykyään hän ei enää tällaisestakaan ole kiinnostunut, vaan aina se baariin meneminen juomaan lärvit tuntuu kiinnostavan enemmän. Kännissä hän sitten ehkä voisi metsäkävelylle lähteä, mutta tuskimpa ketään muuta siinä vaiheessa se enää kiinnostaa. Selvinpäin hän ei kai ilmeisesti enää halua sinne lähteä jostain syystä.
Negatiivisuus.
Ne harvat kerrat kun itse esim. hänen kanssaan puhelimessa puhun, hän ei juuri muusta puhu, kuin oman elämänsä kurjuudesta, tai sitten hän haukkuu jotain toista ihmistä. Mitään positiivista hänellä ei tunnu olevan koskaan kerrottavana, eikä hänen kanssaa voi esim. mitään hauskoja menneitä juttuja muistella, kun hän ei niitä muista, tai jos muistaa, hän ei ole kiinnostunut niitä muistelemaan. Sen sijaan jotain negatiivisia asioita hän kyllä muistaa esim. hän muistaa vieläkin hyvin sen, kun eräs yhteinen tuttumme oli todennut hänelle joskus vuoden 2009 syksyllä, että nikotiinipurukumia on turha kaamoksua siksi, että se maistuu pahalta, koska sitä nikotiinia on myös siinä itse tupakassa (tämä kertomani mies on aika kova polttamaan ja hän ei kertomansa mukaan halua syödä nikotiinipurukumia siksi koska se maistuu hänen mielestään kauhealta). Tästä kommentista hän on edelleen katkera tälle meidän yhteiselle tutulle, vaikka siinä ei ollut mitään ilkeilyä vaan pelkkä toteamus. Tämäm yhteinen tuttumme on joskus itsekkin polttanut, (lopetti vuonna 2008), joten tuskin ihan omiaan puhuu.
Tämä kertomani mies täyttää tänä vuonna jo 36 vuotta, ja vähän epäilen että hän ei enää tuosta tule juuri muuttumaan. Itsekkin olen ajatellut lopettaa yhteydenpidon häneen, kun hänestä saa vain rasittuneen mielen.
Tosi surullista. Mies on varmaankin masentunut. En silti ollenkaan ihmettele muiden suhtautumista häneen. Tuollainen ihminen syö energian.
Masennusta hänellä varmasti myös on. Ja itseänikin joskus surettaa hänen tilansa. Toisaalta, koska hänen seuransa ja (rajoittuneet ja negatiiviset) juttunsa ja tekemisensä aiheuttavat minussa lähinnä ärtymystä ja pahaa oloa, niin, en toisaalta myöskään pysty tuntea huonoa omaatuntoa siitä, että en jaksa hänen kanssaan kaveerata enää samalla tavalla, kuin ennen. Varsinkin, kun kaiken lisäksi hänen käsityksensä ihmisten välisestä ystävyydestä on niin erikoinen.
Ja tuskin se auttanee, että asian yrittäisi ottaa puheeksi jotenkin?
Joskus on asia otettu puheeksi, mutta hän ei joko halua noista asioista keskustella, tai sitten hänellä on niihin oma selityksensä.
Tuohon toisille soittamiseen liittyvän asian hän kuittaa yleensä tuolla, että hän ei viitsi soitella, koska hänellä ei ole mitään asiaa, tai ei halua kerryttää itselleen puhelinlaskua.
Tuon kännäämisen taas hän kuittaa kiistämällä, että hänellä olisi mitään alkoholi-ongelmaa (vielä muutama vuosi takaperin, kun hän oli ns. kuvilla, hän myönsi silloin, että hänellä on ollut joskus ongelmia alkoholin kanssa, mutta nyt kun on viime vuosina ratkenut uudelleen juomaan, niin kanta on luonnollisesti muuttunut.). Kännissä tapahtuvat huutelut ja herjailutkin hän aina kuittaa sanomalla, että niistä ei pidä pahoittaa mieltään, tai hävetä, koska ne ovat "vain kännisiä möläytyksiä".
Noihin muihin aikasemmassa viestissäni kertomiin asioihin en ole häneltä mitään kovin selkeää perustelua saanut. Vaikka niistäkin minulla on omat veikkaukseni.
Onko tämä mies it-alalla? Kuulostaa niin kovin tutulta.
Ei ole töissä. Pari vuotta sitten kyllä jopa valehteli olevansa jossain kaupassa töissä, mutta sain toista kautta kuulla, että näin ei todellisuudessa ole. En tiedä tarkalleen hänen nykyistä tilannettaan, että onko edes työtön työnhakija. En ole viimeiseen 3 vuoteen puhunut hänen kanssaan muuten kuin puhelimessa ja tekstiviestein. Joskus 2 vuotta sitten viimeksi kyselin hänen töistään ja millä hän elää, mutta ei tuntunut edes itse tietävän mitä rahaa hän saa. Puhui vain silloin jostain kansaneläkkeestä, jolloin minulla heräsi epäilys, että hän taitaa todellisuudessa olla (työkyvyttömyys)eläkkeellä ja kenties jonkin sortin edunvalvojan/holhouksen alaisuudessa, kun ei tunnu edes omista raha-asioistaan tietävän. Eikä sitten kaiketi vain kehtaa myöntää koko asiaa.
Miksi ihmeessä tivaat toisen raha-asioista?
Persukaverit. Tuntuu että näiltä puuttuu joku palikka päästä. 1. Selkeätäkään tieteellistä tietoa ei voi hyväksyä vaan aletaan jankamaan salaliitoista ja vedotaan johonki Raneen joka tietää paremmin, koska internetissä. 2. Kaikkeen löytyy aina joku syyllinen/ vastuullinen joka saman Ranen mukaan on osa salaliittoa. Näitä kavereita on useammassakin harrastusporukassa ja pari lapsuuden kaveria.
Ja tiedoksi en ole osa salaliittoa enkä punavihermädättäjä. Tämä tiedoksi teille Ranet.