Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttävimmät "kaverit"
27.07.2019 |
Maailma on pullollaan sellaisia "kavereita", joden toimintaa ei voi kuin ihmetellä. Uskon, että muillakin on kokemuksia heittomerkkikamuista. Luulen muilla olevan jopa uskomattomampiakin tarinoita. Jakakaa ne meille muille vertaistukena!
Itsellä oli mm. sellainen "kaveri", joka aina aloitti viattomasti jostain asiasta utelun selkeästi tarkoituksenaan ansoittaa ja antaa lopuksi moraalinen tms. opetus. Esimerkiksi toimi seuraavanlaisesti.
Tämä tyyppi katsoi meidän asuntomyynti-ilmoitusta, ja alkoi kyselemään mikä yksi kuvissa näkyvä kasvi on. Sanoin, ettei ole meidän, vaan asunnon stailaajien. Tämähän ei tätä naista rauhoittanut, vaan hän jatkoi sen jankkaamista siitä kasvista, vaikka sanoin aina vain ettei ole meidän, vaan stailaajien. Ymmäryksessä oli kuitenkin iso puute, sillä hän alkoi toistelemaan seuraavaksi, että eikö kasvi ole se ja se siitäkin huolimatta, että olin monet kerrat toistanut, ettei kasvi ole meidän. Meillä on kissa, joten sitten tämä muija alkoi saarnaamaan miten kasvi on kissalle myrkyllinen. Tämä oppitunti annettiin sellaiseen tyyliin, että olen vastuuton kissanomistaja kun pidän kissalle myrkyllistä kasvia, vaikka kasvi oli meillä vain kuvausten ajan ilman että kissa edes on ollut silloin kotona. Mulla on ollut kissa vuosikaudet, että ehkä osaan kuitenkin huolehtia siitä, kun on kisu pysynyt elossa ja ei ole tarvinnu edes lääkäriä kovin montaa kertaa. Eniten kuitenkin vituttaa tämän ihmisen tyyli kysellä muka ihan ohimennen, vaikka selkeää tossa oli, että hänellä on ihan selkeä agenda johon hän pyrki. Ja tämä lähestymistapa pätee hänen kohdallaan lähes kaikkeen. Miksei voi vain sanoa vaikka, että kuvissa näkyi kasvi joka on kissoille myrkyllinen, tiesitkö että on myrkyllinen. Tyyppi ei taida tajuta, millaisen kuvan tällainen toimintatapa hänestä antaa. Hän monesti kyllä ääneen toteaakin miten pitää itseään fiksumpana kuin jotain muuta, tämän myös aistii hänen käytöksestään kanssaihmisiä kohtaan.
Kommentit (101)
Mulla ei ole autoa, eikä ajokorttia. "Kaveri" lupasi tulla pakunsa kanssa jeesimään muutossa. Muuttopäivänä hän ilmoitti, ettei tule auttamaan muutossa, koska hänen pitää huolehtia parisuhteestaan menemällä laivalle. Tyyppi asui tässä vaiheessa vielä tulevan ex miehensä kanssa, koska olivat vasta alle kaksi vkoa aiemmin päättäneet erota ja tämä kenen kanssa hänen piti lähteä hoivaamaan parisuhdettaan, oli vkoa aiemmin tavattu baarituttavuus. Ei olla enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla meni lopullisesti hermot, kun eräs ihminen pyysi mua kummiksi ja olin jo pitänyt etäisyyttä häneen. Olen tarkoituksellakin ottanut etäisyyttä, kun olen joutunut toimimaan miessuhteiden selvittelijänä lähinnä. EI oltu nähty melkein vuoteen ja yhtäkkiä kaveri kertoi olevansa raskaana. Noh, käytiin syömässä yhdessä ja näin hänen miehensä toista kertaa. Ei tunneta siis entuudestaan hänen miehensä kanssa. Nyt sitten sain kaverilta viestiä, että hän haluisi mut ja mun miesystävän kenties esikoisensa kummiksi? Että sopiiko meille, kun me kuulutaan kai kirkkoon. Hänen sisarukset kun aikovat erota kirkosa lähiaikoina. :D
Öö, siis ensinnäkin kaveri oli pitkään exänsä kanssa, joka oli väkivaltainen tyyppi ja uhkaili itsemurhalla yms. Lopulta sai porttikiellon alueensa työpaikkoihin sote-alalla, koska siellä töissä nukahteli kun tappeli yöt miehen kanssa. Sitten hän eksyi treffeille miehen kanssa, jolla on rikollistaustaa, oli tehnyt murhan. Noh, nyt sitten alle vuoden suhteesta on tulossa vauva, iso asunto on ostettu ja naimisiin ovat menneen. Itse olen aika jalat maassa henkilö ja harkitsevainen asioissa, siis ihan eri maata kuin kaverini, joka tekee extempore juttuja. Ei siinä kait mitään pahaa ole, että tekee, mutta kun ne ovat usein päätyneet huonosti ja mä sitten selvittelen niitä juttuja. Eikä olla oikein muuta enää tapaamisilla pitkään aikaan juteltu.
Ei siinä, pidin hänen nykyisestä miehestään kun näin hänet, mutta olen nähnyt hänet vain kahdesti ja mun miesystävä ei ollenkaan. Kummaa kun miesystäväänikin kysyi kummiksi, vaikka ei ole nähnyt kuin kerran ja mä tosiaan olin pitänyt vuoden taukoakin. Päätin katkaista nyt yhteyden kaveriin.
Vierailija kirjoitti:
"Kaveri" jonka kanssa mitkään sovitut eivät onnistuneet tai hänelle tuli parempaa seuraa. Valitti AINA elämisen vaikeutta, todellinen ankeuttaja jonka olen jo heivattunut.
Masentuneena peruin tapaamisia, enkä nähnyt muita. En valittanut kavereille mitään, mutta avauduin kyllä facebookissa välillä masennuksissani. Poistin nuo avautumiset aina viimeistään vuorokauden päästä. Osalle varmaan jäänyt negatiivinen kuva siksi.
Vierailija kirjoitti:
Yksi entinen työkaveri ottaa aina yhteyttä vain juorutakseen vanhalle työyhteisölleni musta. Olin siellä semikiusattu. Olen kertonut tuolle tyypille ihan puuta heinää todetakseni mihin asti ne jutut leviävät. Ja kauas tuntuu kantavan.
Lentoemännissä ja sairaanhoitajissa tavannut tällaisen.
Vanha kaveri näytti silloiselle poikaystävälleni puhelimesta kuvaa jossa oli tissit paljaana muutaman muun tytön kanssa. Toi poikaystävänsä näytille ja sanoi hänelle että saa katsoa rintojani, ei tainnut tulla mieleen etten haluaisi että annetaan oma lupa minun rintoja tuijotella ja silloinen poikaystäväni oli vieressäni, oli melko kiusallinen ja ärsyttävä tilanne. Oli muuten vielä amnestyllä toissä tuohon aikaan, melkoinen ihmisoikeuksien puoltaja. Aina tunki instagram tiliään toisten naamoille ja kerjäsi kehuja ja kyseli miksei olla käyty kuvista tykkäämässä. Joskus hänellä oli pitkään kestävä vaihe jolloin valehtelematta joka päivä toitotti valehtelematta ainakin 10 kertaa miten upea perse hänellä on ja aina huuli pyöreänä ihaili peilistä itseään. Kun muutin uuteen asuntoon ja hän tuli käymään niin huudahti ensimmäisenä innoissaan että tämä olisi hänelle täydellinen asunto, kiva jos asunnosta tykkäsi mutta kertoo ihmisestä paljon kun joka asiaa mietitään oma napa edellä. Sanoi joskus olevansa kuin gandhi ja vertasi itseään myös muumimammaan. Näitä tarinoita olisi melkoinen liuta lisää mutta jääkööt kertomatta :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitin juuri toisessa ketjussa.
Kaveri ei pistä välejä poikki eikä kerro, mistä kiikastaa. Haluaa tavata vain kahden kesken. On tällöin todella mukava.
Koskaan ei lähde nykyään kanssani ehdottamiini menoihin. Ei voi kieltäytyä suoraan, vaan sanoo esim. katsotaan, jos jaksaa. Itse ei ehdota minulle, mutta käy kertomatta muiden kavereidensa kanssa tapahtumissa.
Tajusin lempata vasta, kun aloin miettiä, että keneltäkään mieheltä en olisi katsellut "ristiriitaisia viestejä" näinkään kauan. Jos ei kiinnosta, ei kiinnosta, näkemiin.Ja siis nyt kun rupesin miettimään, niin oudosti on käyttäytynyt tää kaveri. Viimeksi yhdessä oltiin jossain muualla kuin kahvilla melkein vuosi sitten. Tavattiin silloin myös sattumalta yksi mun vanha tuttu ja sovittiin, että lähdetään kaupungille jatkamaan iltaa siitä. Minä ja se tuttu molemmat ihmeteltiin, kun kaveri sanoikin yhtäkkiä et hän lähtee kotiinsa, väsyttää. Olin luullut ja tuo mun tuttu myös sai käsityksen, että hän haluaa lähteä mukaan mutta muuttikin mielensä.
Myös törmäsin häneen kaupungilla vähän aikaa sitten, sanoi menevänsä x paikkaan. Sattumalta näin silloin bussin ikkunasta, että hän tapasi yhden kaverinsa siinä. Myöhemmin kysyin, että miten meni muuten silloin tuossa x paikassa, niin hän vastasi kuin olisi ollut silloin yksin liikkeellä. En ymmärrä tuota käytöstä, että salailee tapaavansa muita ystäviä!Mitä outoa tuossa on, sinun seurasi ei selvästi kiinnosta. Ja hän yrittää kohteliaasti peitellä sen, että tapaa muita ystäviään. Oletko itserakas, kun et pysty ymmärtämään että sinun seurasi ei ehkä jotakuta kiinnosta?
Höpö höpö, väärä tulkinta. Mutta on tuon asiaa miettivänkin tulkinta musta outo. Mitä outoa kaverin käytöksessä on? Hän ei varmaan vaan halua tavata puolituntemattomia ihmisiä porukalla. Introvertti? Mitä outoa on tavata aina kahvitellen ja jutellen muutenkaan?
Juuri näin. Olin aikeissa kertoa tänne eräästä "kaveristani", mutta jäinkin lukemaan muiden juttuja. Tämä kiinnitti huomioni. Minulla on täysin päinvastainen näkökulma. Itse en enää juurikaan suostu kaverini ehdotuksiin, koska ne yleensä ovat nimenomaan porukkatapaamisia. Kaverini on yltiösosiaalinen ekstrovertti ja aivan erilainen porukassa kuin kahden kesken. Itse olen introvertti eikä minulla ei ole kiinnostusta puolituntemattomiin ihmisiin, vaan haluaisin keskittyä kuulemaan tämän kaverini kuulumisia kahden kesken. Jos menemme kahdestaan vaikkapa baariin, hän saattaa silloinkin virittää pitkän keskustelun jonkun random-tyypin kanssa vaikkapa niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin sää. Siinä minä sitten kuuntelen vieressä ja mietin mihin aikani taas tulinkaan käyttäneeksi.
Joskus olen myös piilotellut muita tapaamisiani, ihan siitä syystä että olen kieltäytynyt tapaamasta "kaveriani" johonkin syyhyn vedoten, mutta mennytkin tapaamaan jotakuta toista, jotakuta sellaista jolla on aidosti aikaa ja kiinnostusta tavata minua.
Toisinaan olen myös kertonut miksi en halua tavata, mutta "kaverini" tuntuu aina käsittävän että kyse on jostain hetkellisestä fiiliksestä eikä siitä että minusta hänen käyttäytymisensä on jatkuvasti epäkohteliasta, ylimielistä ja välinpitämätöntä. Luulen, että perusluonteemme vain ovat niin erilaiset että kaveruus alkaa olla mennyttä. Hän on omien sanojensa mukaan surullinen siitä ettemme enää juuri tapaa. Mutta emme me tavanneet ennenkään, koska hänellä oli aina muuta seuraa. En käsitä mitä hän saa siitä että olisin mukana seuraamassa sivusta hänen seuraelämäänsä muiden ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valitin juuri toisessa ketjussa.
Kaveri ei pistä välejä poikki eikä kerro, mistä kiikastaa. Haluaa tavata vain kahden kesken. On tällöin todella mukava.
Koskaan ei lähde nykyään kanssani ehdottamiini menoihin. Ei voi kieltäytyä suoraan, vaan sanoo esim. katsotaan, jos jaksaa. Itse ei ehdota minulle, mutta käy kertomatta muiden kavereidensa kanssa tapahtumissa.
Tajusin lempata vasta, kun aloin miettiä, että keneltäkään mieheltä en olisi katsellut "ristiriitaisia viestejä" näinkään kauan. Jos ei kiinnosta, ei kiinnosta, näkemiin.Ja siis nyt kun rupesin miettimään, niin oudosti on käyttäytynyt tää kaveri. Viimeksi yhdessä oltiin jossain muualla kuin kahvilla melkein vuosi sitten. Tavattiin silloin myös sattumalta yksi mun vanha tuttu ja sovittiin, että lähdetään kaupungille jatkamaan iltaa siitä. Minä ja se tuttu molemmat ihmeteltiin, kun kaveri sanoikin yhtäkkiä et hän lähtee kotiinsa, väsyttää. Olin luullut ja tuo mun tuttu myös sai käsityksen, että hän haluaa lähteä mukaan mutta muuttikin mielensä.
Myös törmäsin häneen kaupungilla vähän aikaa sitten, sanoi menevänsä x paikkaan. Sattumalta näin silloin bussin ikkunasta, että hän tapasi yhden kaverinsa siinä. Myöhemmin kysyin, että miten meni muuten silloin tuossa x paikassa, niin hän vastasi kuin olisi ollut silloin yksin liikkeellä. En ymmärrä tuota käytöstä, että salailee tapaavansa muita ystäviä!Mitä outoa tuossa on, sinun seurasi ei selvästi kiinnosta. Ja hän yrittää kohteliaasti peitellä sen, että tapaa muita ystäviään. Oletko itserakas, kun et pysty ymmärtämään että sinun seurasi ei ehkä jotakuta kiinnosta?
Höpö höpö, väärä tulkinta. Mutta on tuon asiaa miettivänkin tulkinta musta outo. Mitä outoa kaverin käytöksessä on? Hän ei varmaan vaan halua tavata puolituntemattomia ihmisiä porukalla. Introvertti? Mitä outoa on tavata aina kahvitellen ja jutellen muutenkaan?
Juuri näin. Olin aikeissa kertoa tänne eräästä "kaveristani", mutta jäinkin lukemaan muiden juttuja. Tämä kiinnitti huomioni. Minulla on täysin päinvastainen näkökulma. Itse en enää juurikaan suostu kaverini ehdotuksiin, koska ne yleensä ovat nimenomaan porukkatapaamisia. Kaverini on yltiösosiaalinen ekstrovertti ja aivan erilainen porukassa kuin kahden kesken. Itse olen introvertti eikä minulla ei ole kiinnostusta puolituntemattomiin ihmisiin, vaan haluaisin keskittyä kuulemaan tämän kaverini kuulumisia kahden kesken. Jos menemme kahdestaan vaikkapa baariin, hän saattaa silloinkin virittää pitkän keskustelun jonkun random-tyypin kanssa vaikkapa niinkin mielenkiintoisesta aiheesta kuin sää. Siinä minä sitten kuuntelen vieressä ja mietin mihin aikani taas tulinkaan käyttäneeksi.
Joskus olen myös piilotellut muita tapaamisiani, ihan siitä syystä että olen kieltäytynyt tapaamasta "kaveriani" johonkin syyhyn vedoten, mutta mennytkin tapaamaan jotakuta toista, jotakuta sellaista jolla on aidosti aikaa ja kiinnostusta tavata minua.
Toisinaan olen myös kertonut miksi en halua tavata, mutta "kaverini" tuntuu aina käsittävän että kyse on jostain hetkellisestä fiiliksestä eikä siitä että minusta hänen käyttäytymisensä on jatkuvasti epäkohteliasta, ylimielistä ja välinpitämätöntä. Luulen, että perusluonteemme vain ovat niin erilaiset että kaveruus alkaa olla mennyttä. Hän on omien sanojensa mukaan surullinen siitä ettemme enää juuri tapaa. Mutta emme me tavanneet ennenkään, koska hänellä oli aina muuta seuraa. En käsitä mitä hän saa siitä että olisin mukana seuraamassa sivusta hänen seuraelämäänsä muiden ihmisten kanssa.
Myös minulla kokemusta tällaisesta "kaverista". Varsinkin tuo kohta alkuperäisessä pohdinnassa ""tavattiin sattumalta mun vanha tuttu ja sovittiin jatkavamme iltaa siitä", kuulostaa niin turhauttavan tutulta. Eikö mielessä käy yhtään, että kaveria saattaa yksinkertaisesti ottaa pattiin kun hänen kanssaan tehdyt suunnitelmat muuttuvat saman tien kun törmätään sinun tuttuusi? Minunkin "kaverini" törmää aina omiin tuttuihinsa minun kanssani ollessaan ja tosiaan minä yleensä siitä sitten liukenen paikalta, koska oma intressini tapaamiselle oli keskustella tämän "kaverini" kanssa, ei tutustua hänen vanhoihin tuttuihinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama mulla, haluaisin tavata ystävääni kahdestaan. Olen introvertti, enkä vaan ole kiinnostunut sosialisoimaan puolituntemattomien kanssa. Kaverin kaverit on ihan mukavia, mutta en tunne heitä, ja yleensä yllätystapaamiset joihin kaveri pyytänytkin jonkun muun menee siihen että he keskustelee sen toisen kaverin juttuja tai jostain aiheesta mistä en tiedä mitään ja olen vaan että juuh, näin ilta meni taas. En myöskään tykkää juhlista. En vaan tykkää! Mutta kun sanoin tuon lopulta ääneen kaverilleni, hän etääntyi musta pikkuhiljaa.
En jaksa enää pitää yhteyttä kaveriini, joka
-Ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu, puhuu taukoamatta ja tuntitolkulla omia juttujaan. En saa koskaan edes suunvuoroa, kun hän kehuu joko lapsiaan, omaisuuttaan, miehensä omaisuuttaan, itseään. Muut yhteiset kaverit haukkuu. Mitäköhän lie minustakin jauhanut.
-Suhatautuu minuun alentuvasti ja säälien. Olen hänelle kertonut, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Silti hän aina surkuttelee, kuinka mahdankaan olla onneton, kun en äitiyden riemuja ole päässyt kokemaan. Ja sitten voidaankin taas alkaa jauhaa hänen täydellisistä lapistaan.
Olin joskus mökkivieraana heillä, ja kaveri heitti, että "kiva, että sullekin saadaan joskus vähän jotain luksusta". Anteeks mitä?
Hän kai pitää mua maailman surkeimpana luuserina, kun minulla ei ole mökkiä eikä lapsia, eikä sitäsuntätä.
Ei mahdu hänen kaaliinsa, että mä en ole koskaan halunnut samoja asioita, kuin hän. Ja että olen ihan tyytyväinen elämääni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli "kaiken korjaaja" kaveri. Diagnosoi minut erityisherkäksi (ja itsensä) ja antoi neuvoja jotka toimivat hänelle itselleen. Parisuhteeseeni antoi neuvoja ja mieheni olisi pitänyt lukea tunnelukoista. Käski puhdistaa chakrojani ja toteuttaa itseäni. Teki mulle jotain shamanistista etähoitoakin.
Vierailija kirjoitti:
En jaksa enää pitää yhteyttä kaveriini, joka
-Ei koskaan kysy, mitä minulle kuuluu, puhuu taukoamatta ja tuntitolkulla omia juttujaan. En saa koskaan edes suunvuoroa, kun hän kehuu joko lapsiaan, omaisuuttaan, miehensä omaisuuttaan, itseään. Muut yhteiset kaverit haukkuu. Mitäköhän lie minustakin jauhanut.
-Suhatautuu minuun alentuvasti ja säälien. Olen hänelle kertonut, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Silti hän aina surkuttelee, kuinka mahdankaan olla onneton, kun en äitiyden riemuja ole päässyt kokemaan. Ja sitten voidaankin taas alkaa jauhaa hänen täydellisistä lapistaan.
Olin joskus mökkivieraana heillä, ja kaveri heitti, että "kiva, että sullekin saadaan joskus vähän jotain luksusta". Anteeks mitä?
Hän kai pitää mua maailman surkeimpana luuserina, kun minulla ei ole mökkiä eikä lapsia, eikä sitäsuntätä.
Ei mahdu hänen kaaliinsa, että mä en ole koskaan halunnut samoja asioita, kuin hän. Ja että olen ihan tyytyväinen elämääni.
Ei kait ole Vappu tuo sun kaveris.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "kaverin" kanssa jokin kisa menossa: hän laittaa kuvia juomistaan alkoholijuomista ja minä kuvia salilta.
Ilmeisesti kuvittelet olevasi parempi ihminen.
Tietysti. Minulla on raskausviikolla 33 pienempi vatsa verrattuna "kaverini" kaljamahaan.
Ja pienempi äo.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on "kaverin" kanssa jokin kisa menossa: hän laittaa kuvia juomistaan alkoholijuomista ja minä kuvia salilta.
Mihin nämä salillakävijät (yhtä vähän kuin viininlipittäjät) tarvitsevat näitä kuvia? Käyn salilla ja olen huippukunnossa mutta ei tulisi mieleenikään jakaa kuvia itsestäni kavereille, mitä hittoa ne kuvillani tekevät?
Olen myös ihmetellyt näitten sarasieppien ja vastaavien maksullisten paljastelevien kuvia, rahasta halvennetaan itsensä. Ei ihme että saraa ei kukaan mies huoli, ihan on kuvat entisaikojen jallujen tasoa. Pää ei riitä opiskeluun niin myydään vartaloa. Hyi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen alkanut käyttää tällaisista sanaa vedätys. Juuri keskustellessa toinen toimii utelun kautta valehteluun, tai valkoisten pikavalheiden kautta omaan suojamuurin taakse umpioitumista.
Yksi yö aloin laskea, löysin vuoden sisällä tapahtuneista kaverin kanssa jutteluista liki kymmenkunta tällaista 'eh' -kommenttia. Eh-vastaus tuli, kun kysyin sivulauseessa, että muistatko kun sejase tapahtui. No, viimeksi tuttava sitten paljastikin huomaamattaan tienneensä asiasta, oli todennäköisesti keskustellut omassa kaveripiirissään asiasta. Toki vastaus oli heti että eh, en ole kuullut. Sitten tulikin vahingossa spesiaalitietoutta tuvan täydeltä.
Tällainen on loukkaavaa. Se on alentavaa, ja kun toinen vastaa 'eh, en ole kuullu asiasta' vedätät toista kertomaan asiasta, josta olet hyvin tietoinen. Testaat kaveriasi, miten hän selittää tapahtuneen.
Ajattelin että ensi kerralla kehotan varaamaan ajan muistihoitajalle. Sen verran yleisiä ja kipeitäkin ovat olleet asiat, joita keskusteluun olen tuonut, että niitä ei voi unohtaa tai ei voi olla niin umpiossa, ettei kuule/nämä/lue.
Itselläni oli aikoinaan kaveri, joka alkoi todella laiskaksi ja välinpitämättömäksi yhteydenpitomme suhteen. Olimme teineinä hyviä kavereita eikä mitään tällaista ilmennyt, käytös alkoi vasta ollessamme parikymppisiä. Muutamia kertoja ehdotin tapaamista keskustassa (asuimme eri puolilla kaupunkia), mihin hän suostui. Ensin perui tapaamisiamme viime hetkellä, ja viimeisellä kerralla hän ei tullut sovitulle paikalle ollenkaan. Soitin ja laitoin viestiä, mutta hän ei vastannut puhelimeen. Laittoi vasta monta tuntia myöhemmin viestin "oho, heräsin vasta" eikä edes pahoitellut.
Lakkasin sitten pitämästä häneen yhteyttä, eikä hänestäkään ole sen koommin kuulunut mitään. Ymmärrän, että kaverisuhteet voivat kuivua kokoon, mutta ei hänen olisi tarvinnut suostua tapaamisiin, jos seurani ei kiinnostanut häntä. Olisi mieluummin edes ghostannut.
Yläasteaikoina minulla oli kaksikin erittäin ärsyttävää kaveria. Toinen oli ylenpalttisen draamanhakuinen ja kiero kuin korkkiruuvi. Hän puhui toisista pahaa selän takana, valehteli ja käänsi ihmisiä toisiaan vastaan. Kiusasi myös vuorotellen jokaista kaveriaan muun porukan kanssa ihan avoimesti. Toinen oli typerä perässähiihtäjä, joka meni aina mukaan tuon ensin mainitun oikkuihin ja uskoi häntä, olivat hänen valheensa kuinka älyttömiä tahansa.
Kerran tuo draamakaveri, sanotaan häntä vaikka Kaisaksi, lavasti minut syylliseksi erääseen ikävään asiaan, jonka oli todellisuudessa tehnyt itse. Se sai koko kaveriporukan kääntymään minua vastaan ja juorut liikkuivat koulussa. Huomautin tuolle perässähiihtäjäkaverille, että hän sentään tietää kuinka asiat oikeasti menivät, koska hänkin oli asian tapahtuessa paikalla. Tuo kaveri vastasi että "No joo... Mut itse asiassa mä oon Kaisan kanssa samaa mieltä. Mä uskon kyllä mieluummin sitä".
En ollut kummankaan kanssa enää oikeastaan tekemisissä tuon tapahtuman jälkeen, varmaan ymmärrätte miksi. Ja olen myöhemmässäkin elämässäni vältellyt tuollaisia ihmistyyppejä viimeiseen asti.
Ylipainoinen nainen, joka naljailee hoikempia kavereita laudoiksi, pikkupojiksi ja luurangoiksi. "Syö, niin muuttuu nuo tortillalättysikin kunnon pehvaksi" ja "Ei kukaan sua tirkistele, kun ei noin kaukaa edes huomaa, onko siellä tyttö, vai poika vaihtamassa vaatteita" heitetään ohimennen "vitsillä". Kaveri itse puolestaan loukkaantui heti, kun joku heitti takaisin läskivitsin, hän ei itsekään koskaan sanonut pahaa sanaa omasta vartalostaan, vaikka muita kyllä haukkui jatkuvasti.
Ja ymmärrän siis, että ystävykset saattaa välillä heittää todella ronskiakin herjaa toisistaan, mutta kun pointti on se, että niissä tapauksissa naljailu on vastavuoroista ja molemmilla on kykyä myös itseironiaan. Ei niin, että sekä minä, että kaveri irvaillaan minun ulkonäölle ja kaverin kroppa on pyhää maata ja herkkä asia
Olen menettänyt 'ystäviä', koska en jaksa lätistä puhelimessa. Voin kyllä lukea ja kommentoida heiltä saamiani viestejä, ja kirjoitella kuulumisia itsekin, mutta en kertakaikkiaan voi sietää puhelimessa roikkumista.
En myöskään jaksa ikuisuuksia olla säiliö, jonne muut kaatavat ongelmansa. Toki kuuntelen aikani, mutta jos kukaan ei kysy, mitä minulle kuuluu, lopetan yhteydenpidon. Minulla on 'ystävä', joka ei mm. tiedä, että olen tullut mummuksi viisi vuotta sitten. En ole kertonut elämästäni hänelle, koska hän ei ole kertaakaan näiden vuosien aikana kysynyt siitä mitään!
Uskomattoman paljon tuttuja ihmistyyppejä ja niistä on tullut tunnettua montakin:
se, joka ottaa yhteyttä vain uteliaisuuttaan juorutakseen asiani yhteisille tutuille,
se joka on säälivä, neuvova ja alentuva jos en halua samaa elämässä kuin hän,
se jonka on pakko naljailla vaikka sitten itseään samalla alentaen( " ei meitä voi nuorekkaiksi kutsua")
se joka haluaa vain ihailevan yleisön upealle elämälleen ja upeille lapsilleen
se joka tekee oharit turhaan ( " olen täällä mökillä 50 km päässä") jos toinen on varannut hotelliyön nähdäkseen hänet ja asia on sovittu aikoja sitten
Lisäksi itseä ärsyttää myös ystävät jotka vaativat koko ajan kestityksiä ja palveluksia. Mainitsin saaneeni risteilylahjakortin, kaveri ehdottaa että hän voisi tulla kanssani. Lapseni sai hamsterin, kaverin lapsi haluaa tulla heti katsomaan sitä ja yökylään samalla. Me ollaan mökillä niin heitä harmittaa kun olisivat hekin voineet tulla. Vien luistimet kirpparille, harmi kun hän olisi ne ottanut.
Tämä ketju on opetukseksi meille kaikille että tajutaan olla parempia kavereita!
"Kaveri" ei osallistunut häihini, koska ei ollut puoleen vuoteen tavannut serkkuaan, jonka halusi nähdä juuri hääpäivänäni. Ennen tätä luulin olevani hyväkin ystävä.