Millä palkalla perustaisitte perheen?

Lapsellinen stereotypia tuo "tyhmä tunteellinen nainen ja fiksu rationaalinen mies". Naiselle lapsen hankkiminen on paljon isompi panostus kuin miehelle. Terveydellinen riski, riski uran kannalta, henkinen vastuu ja paine vanhemmuudesta on usein edelleen paljon suurempi, mies voi vain lähteä lätkimään jne.

Omassa lähipiirissäni nimenomaan naiset harkitsevat lasta hyvin tarkkaan. Monelle miehelle se on vähän että jos lapsi tulee niin tulee, jos ei niin ei, katellaan mitä nainen on mieltä, eli ei ole niin vahvaa mielipidettä. Ja se on toki ihan ymmärrettävää, itsekin suhtautuisin todennäköisesti miehenä noin.

Näin naisena olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt olla hankkimatta lasta, enkä siis tekisi sitä mistään hinnasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Lapsi ei aina tule silloin kun sen päättää hankkia.

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen stereotypia tuo "tyhmä tunteellinen nainen ja fiksu rationaalinen mies". Naiselle lapsen hankkiminen on paljon isompi panostus kuin miehelle. Terveydellinen riski, riski uran kannalta, henkinen vastuu ja paine vanhemmuudesta on usein edelleen paljon suurempi, mies voi vain lähteä lätkimään jne.

Omassa lähipiirissäni nimenomaan naiset harkitsevat lasta hyvin tarkkaan. Monelle miehelle se on vähän että jos lapsi tulee niin tulee, jos ei niin ei, katellaan mitä nainen on mieltä, eli ei ole niin vahvaa mielipidettä. Ja se on toki ihan ymmärrettävää, itsekin suhtautuisin todennäköisesti miehenä noin.

Näin naisena olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt olla hankkimatta lasta, enkä siis tekisi sitä mistään hinnasta.

Tämä taitaa olla vähän sukupolvikysymys. Nuoremmat polvet (alle 30v) harkitsevat tarkkaan, vanhemmat polvet taas menivät vähän sillä asenteella että antaa tulla jos on tullakseen, raha-asioista viis. Varmaan kaupungillistuminen on vaikuttanut myös, nuoret muuttavat kaupunkeihin ja kaupungeissa on kallista asua. PK-seudulla hinnat ovat karanneet jo ihan omaan luokkaansa, ei ihmekään että nuoret harkitsevat tarkemmin sitä, mihin rahat riittävät ja mihin ei ole varaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Kun saimme esikoisen niin oltiin molemmat työttömiä. Nyt toisen lapsen syntymän aikaan molemmilla vakituiset työpaikat ja palkka yhteensä noin 5000e/kk. Hyvin pärjätään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsellinen stereotypia tuo "tyhmä tunteellinen nainen ja fiksu rationaalinen mies". Naiselle lapsen hankkiminen on paljon isompi panostus kuin miehelle. Terveydellinen riski, riski uran kannalta, henkinen vastuu ja paine vanhemmuudesta on usein edelleen paljon suurempi, mies voi vain lähteä lätkimään jne.

Omassa lähipiirissäni nimenomaan naiset harkitsevat lasta hyvin tarkkaan. Monelle miehelle se on vähän että jos lapsi tulee niin tulee, jos ei niin ei, katellaan mitä nainen on mieltä, eli ei ole niin vahvaa mielipidettä. Ja se on toki ihan ymmärrettävää, itsekin suhtautuisin todennäköisesti miehenä noin.

Näin naisena olen pitkän harkinnan jälkeen päättänyt olla hankkimatta lasta, enkä siis tekisi sitä mistään hinnasta.

Tämä taitaa olla vähän sukupolvikysymys. Nuoremmat polvet (alle 30v) harkitsevat tarkkaan, vanhemmat polvet taas menivät vähän sillä asenteella että antaa tulla jos on tullakseen, raha-asioista viis. Varmaan kaupungillistuminen on vaikuttanut myös, nuoret muuttavat kaupunkeihin ja kaupungeissa on kallista asua. PK-seudulla hinnat ovat karanneet jo ihan omaan luokkaansa, ei ihmekään että nuoret harkitsevat tarkemmin sitä, mihin rahat riittävät ja mihin ei ole varaa.

Ja sitten ne nuoremmat ihmettelevät, kun lapsia ei enää nelikymppisenä tuosta vaan tupsahdakaan, vaikka talouskin on tasapainossa. 

Olin juuri irtisanonut itseni vakityöstä, ilman tietoa uudesta työpaikasta, kun tein positiivisen raskaustestin. Ei mennyt ihan suunnitellusti tuo homma, mutta hyvin kaikki lopulta kääntyi. Löysin määräaikaisen työn jossa olin äitiysloman alkuun asti. Sitten kun lapsi oli vähän vajaa kolme, löysin vakituisen työpaikan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Sinä ilmeisesti haluat heivata lapsesi päiväkotiin heti kun mahdollista sen sijaan että hoitaisit hänet ihan itse. Ihan hyvä, jos et koskaan hankikaan lapsia tuolla asenteella. 

Tultiin raskaaksi kun minä en saanut muuta kuin 150 euroa asumistukea (opintotukikuukaudet käytetty) ja mies sai nettona 1600 euroa kuussa lopputyön stipendirahaa. :D Mies onneksi sai työpaikan kesken raskausajan josta bruttona 2800 euroa. Pärjättiin ja asuntokin ostettiin sitten vauvavuonna.

Nykyään yhteinen brutto 7500 euroa, lapsi 3v ja funtsitaan että olisiko pian aika seuraavalle. Ei ne vauvana käytännössä mitään maksa kun ei ne paljoa tarvi, yleensä isommat menot alkavat vasta päivähoitojen, koulujen ja harrastusten myötä.

No me perustimme perheen jo opiskeluaikana, olisiko yhteenlasketut tulomme olleet nettona max 2500 e/kk. Opiskelut sujui ihan joustavasti vaikka heti alussa "pieleen meni" ja saatiin kaksoset. Rahaa ja aikaa tuntui olevan paremminkin vauvojen kanssa ja nyt meillä on neljä lasta, yhteenlasketut nettotulot 8000 e/kk ja varallisuutta ihan riittävästi. Ei sovi kaikille ja kaikki eivät nauti lapsiperhe-elämästä, mutta ei se minusta vaikuta hirveästi suuntaan tai toiseen tienaatteko 2000 vai 6000 vai 20 000 vai enemmän lasten kanssa. Vaikuttaa tietenkin, muttei ratkaisevasti. Myös sillä on merkitystä tulevatko ne tulot nousemaan vai oletteko ikuisesti tt-tuen varassa. Vähän mitä kukin elämältä toivoo ja liikuttaako muiden mielipiteet vai ihan omat.

Esikoisen sain just pahimpaan laman aikaan kun ei ollut töitä tiedossakaan. Ja ihan hyvin pärjättiin kun asuttiin kaupungin vuokra-asunnossa. Ei se pieni lapsi vielä juurikaan rahaa vie, ja nykyään saa vielä paljon paremmin halvalla kaiken käytettynä mitä lapsi tarvitsee, eli vaunut, sitterin ja vaatteet. Vaipat on suht halpoja nykyään, tarjouksia on jatkuvasti jossain.

Meillä on esikoinen jo aikuinen ja kaksi nuorempaa koululaisia, eikä meillä ole perheenä koskaan ollut noin isoja tuloja. Minä olen suurimman osan aikaa ollut työtön ja kaksi kertaa kotihoidontuella. Omistusasunnossa ollaan asuttu jo toistakymmentä vuotta pitkälti ja lapset on aina saaneet kaiken mitä ovat tarvinneet.

Ennemmin köyhä koti, jossa pidetään huolta ja ollaan läsnä kuin rikas koti, jossa vanhempia kiinnostaa enemmän raha kuin lapsi. 

Vierailija kirjoitti:

On se kumma kun noilla tuloilla ei ole varaa, mutta toiset hankkii 3-4 lasta työttöminä ja ilman huolta huomisesta. Sitten ei edes niille hankituille lapsille ei ole aikaa... Meitä on moneksi.

Työttömänä tt-tuella sossu maksaa uuden perusosan aina uudesta lapsesta. Työssäkäyvä ei taas saa palkankorotusta uudesta lapsesta, siinä se syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Kyllä kyllä, mutta jos olet seurannut esimerkiksi maailman taloutta, valtioiden velkaantumista ja ihan poliittista ilmapiiriäkin, niin olet varmaan huomannut, että vastikkeettomasti ei enää kovin mielellään jaeta rahaa (Kreikka) - jopa päin vastoin. Oikeistolaisempi ilmapiiri ja uusliberalismi ovat ihan selkeässä nousussa eikä minulla tulisi mieleenkään, että voisin tuudittautua sen varaan, että valtio kyllä maksaa kulut nyt ja jatkossakin, minä haluan vauvan. Minusta on vastuutonta heittäytyä sen varaan, että joku tämän kyllä maksaa. Eihän se tarvitse kuin yhdet vaalit, ja tukisysteemiä voidaan muuttaa radikaalistikin? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Niin mikä riski siinä nyt on? Se ettei lapselle olekaan varaa ostaa kaappia täyteen uusia merkkivaatteita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

No meillä taitaa sitten vain olla aika erilainen arvomaailma. Minulle tuo näyttäytyy ihan hällä väliä -meiningiltä ja en ikinä pystyisi itse ottamaan tuollaisia riskejä kun kyseessä on oma lapsi. 

Ei erilainen arvomaailma, vaan erilainen todellisuudentaju. Mikä riski siitä koituu lapselle, jos isä käy töissä ja äiti hoitaa lasta kotona? Ja millä tavalla on häälläväliä meininkiä, jos lapsi niissä oloissa saa kaiken, mitä lapsi elämiseen tarvitsee? Eivät lapset ole rikkaissa perheissä yhtään enempää turvassa kuin ovat vähemmän rikkaissakaan. Eivätkä myöskään välttämättä yhtään paremmin hoidettuja. Suurin osa pienituloisistakin kun hoitaa lapsensa aivan yhtä hyvin kuin varakkaammat. Ei rahan määrä tee kenestäkään huonompaa tai parempaa vanhempaa kuin toisesta. Kyllä siihen vaikuttavat ihan muut asiat. 

Kyllä kyllä, mutta jos olet seurannut esimerkiksi maailman taloutta, valtioiden velkaantumista ja ihan poliittista ilmapiiriäkin, niin olet varmaan huomannut, että vastikkeettomasti ei enää kovin mielellään jaeta rahaa (Kreikka) - jopa päin vastoin. Oikeistolaisempi ilmapiiri ja uusliberalismi ovat ihan selkeässä nousussa eikä minulla tulisi mieleenkään, että voisin tuudittautua sen varaan, että valtio kyllä maksaa kulut nyt ja jatkossakin, minä haluan vauvan. Minusta on vastuutonta heittäytyä sen varaan, että joku tämän kyllä maksaa. Eihän se tarvitse kuin yhdet vaalit, ja tukisysteemiä voidaan muuttaa radikaalistikin? 

Minä olen myös seurannut asioita jo sieltä 90-luvun lamasta asti, ja maailma menee nyt siihen suuntaan että meille tulee perustulo lähiaikoina, haluttiin tai ei.  Ja näillä laskevilla syntyvyyslukemilla ihan varmasti valtion tuki lapsiperheille tulee nousemaan.

Sitku talous on kunnossa. Palkkaa 15K kuussa ja pääomatulot päälle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Sitkun lapsi syntyi, oma määrä-aikainen työsuhteeni päättyi lopullisesti ja miehen pätkä työ toi nettona 1600€ / kk. Ensimmäiseksi meni luottotiedot, vuokrat alkoi jäädä rästiin säännöllisesti, otettiin pikavippiä, joka on nyt erääntyneenä noin 50k€ ja perintäfirmat perässä. Rahapulassa mies koitti vedättää vakuutusyhtiötä ja tuomiohan siitä tuli. SUoraan sanottuna elämä on ollut sellaista alamäkiluisua että väkijuomaa kuluu enemmän ja enemmän... ei tässä näin pitänyt käydä?!? Itsellä adhd ja mies muuten vaan huolimaton / ei välitä

Puutteellisen elämänhallintaan ei auta edes miljoonatulot. 

Jaa. Mulla riitti pikavipeistä eroon pääsemiseen 1500 euron bruttopalkka. Ei kyse ollut elämänhallinnan ongelmista, vaan siitä, ettei rahat riittäneet elämiseen mitenkään. Ketään en kyllä huijannut.

Jaa-a. En halua lapsia, mutta jos haluaisin, olisin yh, koska ei puolisoa. Eli hedelmöityshoito, mitä maksaiskaan. Palkka sais olla 2000 tai yli nettona, ja säästössä mieluusti jopa kymmeniä tuhansia.