Millä palkalla perustaisitte perheen?

Miettikää myös miten ISON perheen haluatte ja onko tulot sen mukaiset. Minä olen halunnut ison perheen ja se vaatii hyvät tulot. Mulla palkka 6000 ja miehellä 3900 (bruttoja) ja joka penni menee kun lapsia on viisi. En olisi pienillä tuloilla uskaltanut tehdä kuin yhden lapsen.

Ilman lapsia oltaisiin varmaan ”hyvätauloisia”, nyt ollaan perus keskituloista settiä eikä luksukseen ole varaa. Mutta tämä on valinta, lapset on ihania ja laitan rahani lapsiini!

Olen siis vähän samanlainen kuin ap eli ensin pitää varmistella ja sit vasta tehdään ne lapset kun tulopuoli kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Etkö edes sadasta miljardista eurosta?

En. Perhe-elämään menisi niin paljon aikaa, että mikään raha ei voi korvata sitä. Mieluummin nautin vapaa-ajasta vähemmällä rahalla. Jos tietäisin eläväni vaikkapa 200-vuotiaaksi, voisin tuhlata pari vuosikymmentä lasten kasvattamiseen, kunhan siitä maksettaisiin tarpeeksi.

Mikään rahamäärä ei korvaisi sitä että jäisin paitsi sitä iloa ja onnea itä perhe-elämä on minulle antanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Sitkun lapsi syntyi, oma määrä-aikainen työsuhteeni päättyi lopullisesti ja miehen pätkä työ toi nettona 1600€ / kk. Ensimmäiseksi meni luottotiedot, vuokrat alkoi jäädä rästiin säännöllisesti, otettiin pikavippiä, joka on nyt erääntyneenä noin 50k€ ja perintäfirmat perässä. Rahapulassa mies koitti vedättää vakuutusyhtiötä ja tuomiohan siitä tuli. SUoraan sanottuna elämä on ollut sellaista alamäkiluisua että väkijuomaa kuluu enemmän ja enemmän... ei tässä näin pitänyt käydä?!? Itsellä adhd ja mies muuten vaan huolimaton / ei välitä

Puutteellisen elämänhallintaan ei auta edes miljoonatulot. 

Jep. On myös vastuutonta hankkia lasta, jos ei ole säännöllisiä tuloja tai säästöjä. "Desperate times calls for desperate measures" jne.

Perheellä ilmeisesti tarkoitat lasta? Ei sellaista summaa ole, että lapsen tekisin. Jos aikuinen puoliso käy perheeksi ni tää opintotuki riittää.

Omat tulot 2500€kk, vakityö, miehen tulot 3000€kk, vakityö, asutaan pk-seudulla ja ensimmäinen lapsi tulossa. Odotimme niin kauan kunnes molemmat sai vakkariduunin ja samalla hankimme oman asunnon (ts. asuntolainan). 

En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla. 

Ei me enää mitään lapsia tehä vaikka Bruttona yhteensä 8000€ tienataankin. Yksi sarja lapsia saatiin valmiiksi jo 26 v sitten. Nyt vaan matkustellaan ja nautiskellaan elämästä ja kovista tuloista

Vähintään 7000 euroa molemmille kuukaudessa. Silloin pystyisimme pitämään nykyisen elintason (tällä hetkellä kumpikin tienaamme ~4000 euroa kuussa), kun olisi varaa palkata siivoojia, lastenhoitajia, valmista ruokaa jne.

Tosin, kun miehen kanssa aiheesta keskustelimme niin tulimme tulokseen, että olisimme valmiita lastenhankintaan vasta jos sen lapsen hoidon voi ulkoistaa lähes kokonaan joten tulimme tulokseen, että emme varmaan halua lasta muutenkaan, kumpikaan meistä ei esimerkiksi halua jäädä hoitovapaalle, ja jos joskus päädymme tienaamaan 7000+ euroa kuussa, niin keksimme rahoille varmasti käyttökohteita jotka tekevät meidät onnellisemmaksi kuin lapsi.

Vierailija kirjoitti:

En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla. 

Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

En millään palkalla. Sellaista summaa ri olekaan, joka saisi minut hankkimaan lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kuinka paljon palkkaa haluaisin perheen perustamisesta? En taitaisi suostua moiseen touhuun millään hinnalla, ellei työstä saisi irtisanoutua silloin kun haluaa. Voisin elää perheenisänä vaikkapa vuoden, jos saisin siitä 10 miljoonaa euroa, mutta 18 vuotta en mistään hinnasta.

Etkö edes sadasta miljardista eurosta?

En. Perhe-elämään menisi niin paljon aikaa, että mikään raha ei voi korvata sitä. Mieluummin nautin vapaa-ajasta vähemmällä rahalla. Jos tietäisin eläväni vaikkapa 200-vuotiaaksi, voisin tuhlata pari vuosikymmentä lasten kasvattamiseen, kunhan siitä maksettaisiin tarpeeksi.

Mikään rahamäärä ei korvaisi sitä että jäisin paitsi sitä iloa ja onnea itä perhe-elämä on minulle antanut.

Minulla sama juttu mutta lapsettomuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Ennen ei juuri mietitty, ennen tehtiin! Nykynuoriso miettii liiankin kanssa ja on liian varovainen. Jos joku sanoisi niille suoraan, että kyllä suomen sosiaali turva kantaa työttömyydenkin läpi, niin uskon, että alkaisi tulla lapsia. Turhaa pelkäävät. ei ole vaan muodikasta enää kun pitää olla niin "itsenäinen" nykyään

On se kumma kun noilla tuloilla ei ole varaa, mutta toiset hankkii 3-4 lasta työttöminä ja ilman huolta huomisesta. Sitten ei edes niille hankituille lapsille ei ole aikaa... Meitä on moneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En perusta perhettä palkalla. Lapsia kun ei saa rahalla. 

Onko sinulle yhdentekevää, millainen tulotaso sinulla ja puolisollasi on, kun lapsi tulee? Kuulostaa vähän Kreikan taannoiselta valtiovarainministeriltä: hankitaan kaikkea kivaa, kyllä joku sen maksaa sitten.

Ei täysin yhdentekevää. Sen verran pitää olla tuloja, että ruokaan ym. välttämättömään on varaa. Elämää ei voi suunnitella etukäteen, vaan asioita tapahtuu ilman omaa syytäkin. Ei se suuri tulotasokaan välttämättä säily koko sitä aikaa kun lapset ovat alaikäisiä. Voi tulla sairasteluja, onnettomuuksia tai ihan mitä vaan, mikä romahduttaa kertaheitolla taloustilanteen päälaelleen. Silti ne lapset on vaan tavalla tai toisella elätettävä, jos niitä on ehtinyt siunaantua.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä sovittiin, että vauva saa tulla kun on tullakseen. Rahaa emme miettineet lainkaan. Täysin turhaa viivyttää perheen perustamista "sitkun"-tyyliin. Siinä käy hyvin helposti niin, että se "sitkun" ei koskaan koita. Tai jos koittaa, lapsia ei enää siinä vaiheessa tulekaan. 

Teillä oli ilmeisesti kuitenkin vakituiset tulot ja säästöjä? 

Meillä ei ollut kuin miehellä vakituiset tulot, kun lapsia alkoi tulla. Säästöjen sijaan oli kasa asuntolainaa. En ole koskaan osannut ajatella, että lapsia varten pitäisi olla erikseen säästöjä ja tietty tulotaso.    

-eri

Miten te oikein pärjäsitte? Jostain sitä rahaa kuitenkin tuli?

No millä sitä nyt työssäkäyvä isä ja kotiäitinä oleva äiti pärjäävät? Isän tuloilla ja tuilla, joita äiti saa. Ei se mitään rakettitiedettä ole. Tuhansissa suomalaisperheissä eletään niin. Jopa niinkin, ettei edes isällä ole palkkatuloja. 

Jos olette 3-kymppisiä ja tulot tuota luokkaa, niin miten todennäköistä on, että ne merkittävästi tulevat nousemaan sanotaan seuraavan viiden vuoden aikana? Mielestäni teillä on tavalliset tulot tavalliselle perheelle. Olin valmis perheeseen, kun sain ekan oman alan työpaikan (2500 e/kk) ja mieheni tienasi saman. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kolmen lapsen äiti ja esim. esikoisen syntymän aikaan 1990-luvulla minulla oli vakituinen työ, mies oli määräaikaisessa työsuhteessa. Emme ajatelleet taloudellista puolta ollenkaan, kun sovimme, että lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Taloudellista puolta ajateltiin, kun mies sai 400 km päästä vakituisen työn esikoisen ollessa kaksi kuukautta vanha. Puoli vuotta mietittiin, onko meidän taloudellisesti  mahdollista asua eri paikkakunnilla  . Minä joustin  ja irtisanoin itseni kesken äitiysloman+muutettiin perässä. 

Mielestäni yksi syy tähän nykyiseen vauvakatoon on, että asetetaan rima liian korkealle. Ajatellaan, että pitää olla tietty tulotaso, koulutus, asunto, koira jne.. ennen kuin uskalletaan edes haaveilla siitä yhdestä lapsesta. Onhan meidänkin vanhemmat/isovanhemmat selvinneet, niin miksi nykyajan nuoret lisääntymisiässä olevat eivät selviäisi?  

Ennen ei juuri mietitty, ennen tehtiin! Nykynuoriso miettii liiankin kanssa ja on liian varovainen. Jos joku sanoisi niille suoraan, että kyllä suomen sosiaali turva kantaa työttömyydenkin läpi, niin uskon, että alkaisi tulla lapsia. Turhaa pelkäävät. ei ole vaan muodikasta enää kun pitää olla niin "itsenäinen" nykyään

Kun sitä on elänyt lähes koko elämänsä köyhyydessä ja koulussa sai kuulla kuittailua siitä ettei meidän perhe käy ikinä missään niin eihän sitä mielellään omalle lapselleen halua samaa kohtaloa. Joo sossu tukee ja rahaa saa varmasti vipeillä sun muilla, mutta silti.

Olihan täällä hetki sitten juttua äideistä jotka joutuvat myymään itseään elättääkseen lapsensa. Arvaa vaan haluanko ite viedä lasta mummolaan tuon takia? No en! Mua et myöskään tule näkemään missään kerjuu ryhmässä.