Millä palkalla perustaisitte perheen?

8 vuotta sitten kun meille syntyi eka lapsi, olin itse pitkäaikaistyötön ja puoliso opiskeli. Ihan hyvin pärjättiin tuillakin. Toisen lapsen syntyessä 3 vuotta myöhemmin olin päässyt jo palkkatukityöhön, mutta puoliso edelleen opiskeli. Hyvin pärjättiin tuossakin tilanteessa. Nyt molemmilla hyvät työpaikat, tosin ero tulossa, joka vaikuttaa molempien elintasoon aika lailla, mutta silti pärjätään. Omien kokemusten perusteella en siis juurikaan miettisi tulotasoa, jos perhettä aikoo perustaa. Eri asia, jos asuisin jossain Nigeriassa.

Me oltiin opiskelijoita molemmat, kun esikoinen syntyi. En tiiä nykyisistä opintotuista, mutta sillon 16 vuotta sitten meillä oli aika vähän rahaa. Silloin välillä vähän harmitti, kun ei ollut vara ostaa kaikkea mitä töissä käyvät ihmiset lapsilleen osteli, mm. muodikkaita lastenvaatteita, mutta tälleen kun asiaa katsoo nyt teinien vanhempana niin aika iso osa siitäkin tavarasta ei oikeasti ole lapselle tarpeen, vaan on vanhemman yritystä tehdä lapsesta oman imagonsa ja egonsa jatke. Minulla on nyt itseni ikäisiä työkavereita, jotka on tehneet lapset ns. normaalissa iässä (30-35 -vuotiaina) ja kyllä on sanottava, että keskiluokalle lapsi on vähän näyttelyesine, jonka pitää ilmentää vanhempiensa makua ja elämäntyyliä. 

0-2000

jätät kaiken turhan merkkikrääsän ja uusimmat vauvalelut sekä tuhansien kärryt ja pelit ostamatta ja haet hyvää kamaa kirppareilta, torista tai sukulaisilta niin ihan hyvin riittää rahat.

äideillä tuntuu sekoavan pää aina vauvojen kanssa ja kaiken sen krääsän kanssa mitä niille "pitää" hankkia ja tietenkin täysin uutena joka sitten heitetään 2-6kk päästä menemään tai myydään/annetaan pois.

"köyhä" saa suhteessa eniten helpotuksia rahallisesti vauva-arkeen ja keskituloisilla se lähinnä tuntuu lompakossa varsinkin kun skidi pitää pistää hoitoon mutta ei sekään taloutta kaada.

Kyllä noilla paikoilla on varaa elättää lapsi.

Vanha sanonta "Lapsi tuo leivän tullessaan" 

En ymmärrä kysymyksen asettelua. Perheen perustaminen ei ole palkkatyötä. 

Varmaan joku 4800 euroa nettona vähintään. Pahimman lapsiarjen voisi ulkoistaa päivähoitajille ja sitten jäisi jonkin verran aikaa sekä rahaa tehdä omia juttuja. Varmaan pitäisi myös palkata joku siivoaja siivoamaan jäljet pois kun rankan arjen keskellä ei itse pysty tai jaksa.

Ulkomaanmatkat, älypuhelimet, vaatteet ja auto tms kulut ovat kuitenkin sen verran suuria etten nykyisellä palkalla edes harkitsisi lisääntymistä (tosin en muutenkaan halua lapsia).

Niin jos se raha on (kaiken) lähtökohta, mikään summa tai tulotaso ei riitä. Jos taas lähtökohtana on lähteä tähän perhe-bisnekseen osa-aikaisesti mukaan ja sanoutua sitten irti kun ekan kerran alkaa hiukan keljuttaan, niin unohda. Vakavasti puhuen; työttömät, työkyvyttömyyseläkeläiset, osa-aikaiset työntekijät, yrittäjät, freelancerit ja määräaikaset saavat kaikki lapsia ja perustavat perheitä. Se askel tuntemattomaan on vain otettava. Ei tässä maassa minnekään katuojaan - vielä - ihmisiä ja perheitä heitetä. Vanhemmuus muuttaa ihmisen ja lapsen synnyttyä muut asiat kuin tulotasosi ja sinä itse on - tai pitäisi olla - keskiössä.

Ei kai siitä palkkaa makseta. Ainakaan toistaiseksi, en kyllä ihmettelisi jos jatkossa. Sen verran lapsiperheitä hyysätään.

En mistään hinnasta Suomessa. Olen myös tehnyt selväksi lapsilleni, että tänne ei lapsia tehdä kärsimään. Kun muutin Suomeen, huostattiin kolme nuorinta lastani kesken koulupäivän. Niistä lapsista lukiolainen karkasi ja piileskeli lastensuojelua, kunnes oli 18. Koska koko asiassa ei ollut mitään järkeä, kaikki muutkin lapset siinä lastenkodissa olivat ainakin puoliksi ulkomaal taustaisia, niin kiireellinen huostaanotto muutettiin pysyväksi . Suomi pilaa lasten elämän, edes raha ei ratkaise. Älä perusta perhettä, pelasta lapsi. Esimerkiksi Puola ei luovuta suomalaisia lapsia Suomen viranomaisille. Lapsillani on kolmoiskansalaisuus ( joista kaksi Eu-maata). Perheiden tilanne ja oikeustuva Suomessa huolestuttaa. Olemme pohjasakkaa.

Vierailija kirjoitti:

En mistään hinnasta Suomessa. Olen myös tehnyt selväksi lapsilleni, että tänne ei lapsia tehdä kärsimään. Kun muutin Suomeen, huostattiin kolme nuorinta lastani kesken koulupäivän. Niistä lapsista lukiolainen karkasi ja piileskeli lastensuojelua, kunnes oli 18. Koska koko asiassa ei ollut mitään järkeä, kaikki muutkin lapset siinä lastenkodissa olivat ainakin puoliksi ulkomaal taustaisia, niin kiireellinen huostaanotto muutettiin pysyväksi . Suomi pilaa lasten elämän, edes raha ei ratkaise. Älä perusta perhettä, pelasta lapsi. Esimerkiksi Puola ei luovuta suomalaisia lapsia Suomen viranomaisille. Lapsillani on kolmoiskansalaisuus ( joista kaksi Eu-maata). Perheiden tilanne ja oikeustuva Suomessa huolestuttaa. Olemme pohjasakkaa.

Nyt tuksu kone kiinni ja viet sen lapses huostaan. Ei alkoholistien ja narkkareiden lapsia kuulukkaan kasvattaa mikäli ei kykene edes itseään elättämään. 

Onhan teillä Ap tosi pienet palkat joten huolesi on ihan realistinen. Asutteko vuokralla? Oletteko laskeneet, millaiset tulot ja menot teillä olisi yhteensä esim. tilanteessa, jossa sinä olet töissä ja lapsen äiti hoitovapaalla? Voisitteko muuttaa esim. Helsingistä kauemmas ja säästää näin asumiskuluissa?

Sillä palkalla, että tulisin toimeen myös yksinhuoltajana. On iso riski, että mies lähtee kävelemään kun vastuu painaa lapsen synnyttyä.

Jos jää käteen 2000 ja saa lapsilisää 200(yh korotuksella), ei paljon juhlita jos kolmion vuokraan/lainanlyhennyksiin menee tonni sähkölaskuineen/vastikkeineen..

Meillä on aika pienet duunaritulot ja kaupungin vuokra-asunto. Ei säästöjä, toinen meistä tekee lyhennettyä työaikaa. Lapsi silti toiveissa.

Asutaan kivalla alueella, jossa on metsää ja luontopolkuja, uimarantoja ja hyvä päiväkoti ja koulu. Harrastetaan aktiivisesti mm. musiikkia, liikuntaa, sirkusta ja käsitöitä. Parisuhde voi hyvin jo toista vuosikymmentä.

Ei me ehkä tarjota lapselle omakotitaloa ja paljon rahaa, mutta perustarpeet ja virikkeellisen ympäristön taatusti. Ja lämpimän, tunteiltaan tasapainoisen ydinperheenkin lapsi saa.

Olennaisin este itselle lapsen hankintaan on sopivan kumppanin puute. Yksin on vaikea tehdä lapsia.

Aika moni meidän isovanhemmista olisi jäänyt syntymättä, jos noin ajateltaisiin. Sodan jälkeen ei nuorilla ollut varallisuutta, mutta lapsia tehtiin paljon. Ja nämä sen ajan lapset on niitä tasapainoisimpia ja järkevimpiä. Nykyään tahtoo olla vain minä, minä. Ja lapsen hankinta mietitään rahallisella perusteella?! Tähän ei voi sanoa muuta, kuin äly älä jätä.

Tuloja täytyy olla sen verran että pystyy ilman pennin venyttelyä ruokkimaan perheen terveellisesti, hankkimaan tarvittavat vaatteet, harrastamaan / kokeilemaan uusia harrastuksia. Arvelisin tähän nykypäivänä riittävän n. 5000 nettotulot 3-4 hengen perheelle.

Ensin lykkäsin perheen perustamista taloudellisista syistä. En kokenut että olisi reilua hankkia jälkikasvua tilanteessa, jossa raha oli tiukassa ja kunnollista ruokaa ei ollut kovin usein saatavilla. Opintojen jälkeen lykkäsin perheen perustamista ulkomailla työskentelyn takia. Ulkomailta takaisin Suomeen palattuani, huomasin että silloinen puoliso ei enää ollutkaan minulle sopiva. Erosimme ja perheen perustaminen sai taas toistaiseksi jäädä. Parin vuoden sinkkuilun jälkeen tapasin uuden puolison. Kun alkuhuuma oli ohitse, muutettu yhteen ja olisi ollut luonnollista perustaa perhe, koin olevani jo liian vanha (32v) siihen touhuun. Tiesin hyvin että sen ikäisellä ei välttämättä enää "tärppää" luonnollisella tavalla. En myöskään ole koskaan halunnut lapsia niin paljoa että olisin valmis käymään lävitse parin vuoden "yrittämiset" + mahdolliset hedelmöityshoidot, keskeytymiset yms. muut ikään liittyvät riskit.

Asia ei ole koskaan harmittanut minua millään lailla enkä koe menettäneeni yhtään mitään. Nyt kun katselee nykymaailman menoa ja etenkin tuota naapurimaan touhua, niin tuntuu että olen tehnyt oikean ratkaisun. Voipi olla että tämän päivän nuorille ei jää enää mitään tästä maasta / planeetasta.

Tee tarjous, vai oletko riihen seinästä repäistyn pirun näköinen?

Hah en kyllä hommais lapsia vaikka palkka olisi miljoona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun saimme esikoisen niin oltiin molemmat työttömiä. Nyt toisen lapsen syntymän aikaan molemmilla vakituiset työpaikat ja palkka yhteensä noin 5000e/kk. Hyvin pärjätään.

Meillä vähän sama, paitsi että molemmat opiskeltiin. Meidän tapauksessa lapsi toi tosiaan "leivän taloon", kun vaimo päättikin lasten mennessä hoitoon vaihtaa alaa. Hammaslääkäri ja DI-pariskuntana yhteiset tulot ovat aika paljon paremmat, kuin ilman lapsia.

Tämä ei oikein mennyt jakeluun

Hyvin on pärjätty alle 2000e nettotuloilla.