Lue keskustelun säännöt.
Neuvoja naiset?
26.07.2019 |
Tuntuu mahdottomalta löytää tyttöystävää, näin täällä nuorena miehenä täällä jossain pohjolan perukoilla( suomessa) Mitään taloudellista annettavaa mulla ei ole, ainakaan. Kaipaisin niin rinnalle ihmistä jota suukottaa ja helliä. Jotakuta, jolle jakaa elämäsä. Tehdä yhdessä asioita ja opetella elämää. En voi itsestäni mitään " oikeaa kuvaa" antaa, mut luonteeltani oon iloinen ja spontaani, innostun uusista asioista sekä elämän iloista. Harrastan tanssia sekä kuntosalia. Eipä ole tullut kiinostuneita ehdokkaita vastaan vaikka kuinka yritän etsiä.
Ainoa asia, mitä annettavaa mahdolliselle kumppanille olisi, on varmasti uskollinen, tasapuolinen suhde. Muttakun sekin on itsestäänselvyys. Tuntuu että tää hellyyden ja romantiikankaipuu alkaa häviämään, ei ole vastaanottajaa - enkä pysty enää uskomaan siihen.
Rakastan elämäni naisia yli kaiken, siskoja ja muita suvun naisia. Kaipaan kuiten romanttista rakkautta. Kesä on kauneimmillaam ja mä istun yksin puistossa merem rannalla. Tykkään kyllä näistä hetkistä vaikka yksin olenkin. Ja muutakim elämää löytyy. Ihan onnellinenkin olen, koska onni on sisäsyntyistä. Jotain silti puuttuu, ja se korostuu juuri näin kesäisin.
Kiitos kommenteista ja mukavaa kesää teille!
Ps. Pahoittelut jos meni valittamisen puolellw. Sanat ehkä kuvaa silti sen ajatusmaailman, jossa valitettavasti elän.
Kommentit (46)
Naiset ei halua sitä täysin tasapuolista suhdetta. Tämä nyt on vain fakta. Vaikutat nössöltä jos noin teet. Sanoisin että ole henkisesti vahva ja rehellinen mies, niin naista lohkeaa. Iskettäessä itsevarmuus on tietenkin poikaa.
Nainen ei tosiasiassa halua, että häneen nojataan, vaan olkapään johon hän voi nojata kun siltä tuntuu.
mies51v
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heti lähtee menemään pieleen "taloudellisesta annettavasta". Mitä se tarkoittaa? Olet elämäntapatyötön? Olet sisäistänyt Red pill -"totuudet" ja tehnyt niillä itsestäsi pariutumiskyvyttömän? Ensi töiksesi sanot naiselle ettei minulla ole rahaa koska olet ostettava h?
Tarkoitan sillä sitä, että en pysty viemään ulos syömään( oikeaan ravintolaan), tai viemään ulkomaille. Nyt jälkeenpäin ajsteltuna, tyhmä aloitus. Anteeksi.
Eipa pysty minunkaan (avo)mies. Ei haittaa, mina pystyn ja mina vien! :) Ei ne naiset sita kaipaa, eivat varsinkaan ne, joilla on varaa ne myos itse kustantaa.
Meillä taas on tulot ja menot yhteiset. Niin myös yhteisyen matkojen kustannukset.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26
Kun on jo etukäteen täysin varma ettei mikään voi onnistua niin eipä sitä sitten kannata yrittääkkään. Toisaalta mitään ei koskaan saavuta mikäli ei panosta ja uskalla yrittää.
Vierailija kirjoitti:
Sun täytyy luopua tuosta ideasta että ostat itsellesi naisen. Yritä ajatella naista ihmisenä jolla on tissit. Hankitko miespuolisia kavereita viemällä heidät ulkomaille tai hienoon ravintolaan syömään?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26
No tuo asenne ei tule sinua auttamaan. "Kuitenkin nainen jättää" tai "Nainen haluaa vain komeampaa, rikkaampaa, nuorempaa" ei oikein hengi sitä itsevarmuutta mistä moni nainenkin viehättyy. Yritä muistaa että kuitenkin harva nainen oikeasti haluaa elättäjää itselleen (omassa ystäväpiirissä ei kukaan) vaan tasaarvoista kumppania rinnalleen. Myöskään kukaan täysjärkinen ei "päivitä" kumppania parempaan aina tilaisuuden tullessa, se kuulostaa lähinnä teinien ja muiden epäkypsien jutulta. En väitä ettei tätä tapahtuisi, mutta tasapainoinen ihminen hyvässä suhteessa harvoin lähtee siitä lätkimään.
Kehotan edelleen että hakeudu ympäristöihin missä voit tavata uusia naisia (kuten tuon tanssiharrastuksen kautta). Voit myös miettiä minkälaisissa ympäristöissä voisit tavata naisia jotka jakavat arvomaailmasi. Ehkä se olisi joku seurakunnan sinkkupiiri, kenties kansantanssiryhmä, työväenopiston kirjallisuuspiiri tms?
Tsemppiä! Valittavan moni (sekä mies että nainen) kokee tänä päivänä yksinäisyyttä elämässään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkemykseni mukaan naisia ei saa toivomalla.
Jotkut menestyneet miehet suhtautuvat naisen etsimiseen kuin mihin tahansa päämäärään elämässä; valitaan kohde, päätetään onnistua ja tehdään kaikkensa jotta saisi sen kyseisen naisen.
Mm. maailman rikkaimpiin kuuluva Warren Buffett käytti elämänkertansa mukaan tätä menetelmää. Tarinan mukaan hän opetteli soittamaan ukulelea hurmatakseen unelmiensa naisen. En muista miksi juuri ukulele. Tuo oli joskus 50-luvulla joten ehkä ukulele ei ole nykyään se juttu, mutta kuitenkin, sait ajatuksen. Hommaan kuului silti myös pidempiaikaista liehittelyä. Yksi serenadi ei toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26
No tuo asenne ei tule sinua auttamaan. "Kuitenkin nainen jättää" tai "Nainen haluaa vain komeampaa, rikkaampaa, nuorempaa" ei oikein hengi sitä itsevarmuutta mistä moni nainenkin viehättyy. Yritä muistaa että kuitenkin harva nainen oikeasti haluaa elättäjää itselleen (omassa ystäväpiirissä ei kukaan) vaan tasaarvoista kumppania rinnalleen. Myöskään kukaan täysjärkinen ei "päivitä" kumppania parempaan aina tilaisuuden tullessa, se kuulostaa lähinnä teinien ja muiden epäkypsien jutulta. En väitä ettei tätä tapahtuisi, mutta tasapainoinen ihminen hyvässä suhteessa harvoin lähtee siitä lätkimään.
Kehotan edelleen että hakeudu ympäristöihin missä voit tavata uusia naisia (kuten tuon tanssiharrastuksen kautta). Voit myös miettiä minkälaisissa ympäristöissä voisit tavata naisia jotka jakavat arvomaailmasi. Ehkä se olisi joku seurakunnan sinkkupiiri, kenties kansantanssiryhmä, työväenopiston kirjallisuuspiiri tms?
Tsemppiä! Valittavan moni (sekä mies että nainen) kokee tänä päivänä yksinäisyyttä elämässään.
No minusta se "itsensä vähättely" nyt vaan minun kohdallani on realismia. En jostain syystä ole koskaan tietääkseni ollut naisia viehättävä henkilö, ja nykyään vieläkin vähemmän. Kaikki tekemäni aloitteet on aina menneet ihan perseelleen. Ja koska olen yhteiskunnan määrittelemien kriteerien mukaan ihan täysin luuseri, niin siitä on helppoa naisen lähteä "päivittämään" minua. Lähinnä sitä meinasin sillä, että minut jätettäisiin jos suhteeseen päätyisin normaalin naisen kanssa. Itse kun en oikein niitä "normaalin ihmisen" kriteerejä täytä, joten sen kumppanin etsimisessäkin on jos senkin vuoksi aika isot haasteet.
Ja tuohon jättämisen pelkäämiseen mielestäni on ihan hyvät perusteet senkin vuoksi, että kyseessä olisi ensimmäinen suhteeni. Vai voiko joku kertoa kovinkaan montaa sellaista tapausta, että se ensimmäinen kumppani olisikin ollut se viimeinkin? Se kun ilmeisesti tuppaa vaan niin menemään, että ihmisillä on tavallisesti elämänsä aikana monia kumppaneita.
Enhän minä näistä jutuista muuta tiedä kuin oman kokemukseni kautta, ja totuuksia lienee tässä maailmassa niin monta kuin on ihmistäkin.
Terveisin Naispelko26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26
No tuo asenne ei tule sinua auttamaan. "Kuitenkin nainen jättää" tai "Nainen haluaa vain komeampaa, rikkaampaa, nuorempaa" ei oikein hengi sitä itsevarmuutta mistä moni nainenkin viehättyy. Yritä muistaa että kuitenkin harva nainen oikeasti haluaa elättäjää itselleen (omassa ystäväpiirissä ei kukaan) vaan tasaarvoista kumppania rinnalleen. Myöskään kukaan täysjärkinen ei "päivitä" kumppania parempaan aina tilaisuuden tullessa, se kuulostaa lähinnä teinien ja muiden epäkypsien jutulta. En väitä ettei tätä tapahtuisi, mutta tasapainoinen ihminen hyvässä suhteessa harvoin lähtee siitä lätkimään.
Kehotan edelleen että hakeudu ympäristöihin missä voit tavata uusia naisia (kuten tuon tanssiharrastuksen kautta). Voit myös miettiä minkälaisissa ympäristöissä voisit tavata naisia jotka jakavat arvomaailmasi. Ehkä se olisi joku seurakunnan sinkkupiiri, kenties kansantanssiryhmä, työväenopiston kirjallisuuspiiri tms?
Tsemppiä! Valittavan moni (sekä mies että nainen) kokee tänä päivänä yksinäisyyttä elämässään.
No minusta se "itsensä vähättely" nyt vaan minun kohdallani on realismia. En jostain syystä ole koskaan tietääkseni ollut naisia viehättävä henkilö, ja nykyään vieläkin vähemmän. Kaikki tekemäni aloitteet on aina menneet ihan perseelleen. Ja koska olen yhteiskunnan määrittelemien kriteerien mukaan ihan täysin luuseri, niin siitä on helppoa naisen lähteä "päivittämään" minua. Lähinnä sitä meinasin sillä, että minut jätettäisiin jos suhteeseen päätyisin normaalin naisen kanssa. Itse kun en oikein niitä "normaalin ihmisen" kriteerejä täytä, joten sen kumppanin etsimisessäkin on jos senkin vuoksi aika isot haasteet.
Ja tuohon jättämisen pelkäämiseen mielestäni on ihan hyvät perusteet senkin vuoksi, että kyseessä olisi ensimmäinen suhteeni. Vai voiko joku kertoa kovinkaan montaa sellaista tapausta, että se ensimmäinen kumppani olisikin ollut se viimeinkin? Se kun ilmeisesti tuppaa vaan niin menemään, että ihmisillä on tavallisesti elämänsä aikana monia kumppaneita.
Enhän minä näistä jutuista muuta tiedä kuin oman kokemukseni kautta, ja totuuksia lienee tässä maailmassa niin monta kuin on ihmistäkin.
Terveisin Naispelko26
Ota nyt huomioon ettei se nainenkaan ole mikään täydellinen. Vai Sara Sieppiäkö yrität liehitellä? Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei voisi olla jollekin paras mahdollinen, epätäydellinen kumppani. Konsti on etsiä samantyyppisiä ihmisiä kuin itse on ja tutustua mahdollisimman suureen määrään ihmisiä. Ja yksi on että yrittäis olla lähtemättä niin vahvasti lopputuloksesta käsin. Tyyliin en saanut naista => epäonnistuminen. Aloittakaa siitä että yritätte vain tutustua ihmisiin ilman mitään painetta lopputuloksesta. Relatkaa. Ota joku sopiva ajanjakso jolloin et yritä mitään muuta kuin hankkia positiivisia kokemuksia juttelusta ihmisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Näkemykseni mukaan naisia ei saa toivomalla.
Jotkut menestyneet miehet suhtautuvat naisen etsimiseen kuin mihin tahansa päämäärään elämässä; valitaan kohde, päätetään onnistua ja tehdään kaikkensa jotta saisi sen kyseisen naisen.
Mm. maailman rikkaimpiin kuuluva Warren Buffett käytti elämänkertansa mukaan tätä menetelmää. Tarinan mukaan hän opetteli soittamaan ukulelea hurmatakseen unelmiensa naisen. En muista miksi juuri ukulele. Tuo oli joskus 50-luvulla joten ehkä ukulele ei ole nykyään se juttu, mutta kuitenkin, sait ajatuksen. Hommaan kuului silti myös pidempiaikaista liehittelyä. Yksi serenadi ei toiminut.
Huh mitä omistautumista. Arvostan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta tuo reppana-moodi. Naisia ei kiinnosta tuollaiset valittavat surkimukset.
Älä ole lammas.
Ole leijona.
Tiedä se. Näytä se. Ole se.
Nyt. Tee se.
Vierailija kirjoitti:
Näkemykseni mukaan naisia ei saa toivomalla.
Jotkut menestyneet miehet suhtautuvat naisen etsimiseen kuin mihin tahansa päämäärään elämässä; valitaan kohde, päätetään onnistua ja tehdään kaikkensa jotta saisi sen kyseisen naisen.
Mm. maailman rikkaimpiin kuuluva Warren Buffett käytti elämänkertansa mukaan tätä menetelmää. Tarinan mukaan hän opetteli soittamaan ukulelea hurmatakseen unelmiensa naisen. En muista miksi juuri ukulele. Tuo oli joskus 50-luvulla joten ehkä ukulele ei ole nykyään se juttu, mutta kuitenkin, sait ajatuksen. Hommaan kuului silti myös pidempiaikaista liehittelyä. Yksi serenadi ei toiminut.
Grant Cardone valloitti myös vaimonsa määrätietoisuudella. Ja kaunis, upea ja älykäs vaimo Grantilla onkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehellä pitää olla ainakin sen verran rahaa, että pystyy elättämään itsensä, maksamaan omat menonsa.
Ja jos perheen haluaa perustaa, miehellä tulee rahaa elättää jälkeläisensä.
Jos ei ole, ei kannata haaveilla perheestä.
Aina voi kouluttautua uuteen ammattiin, sellaiseeen, josta töitä löytyy.
Aivan varmasti silloin löytyy kumppanikin, joka valmis perustamaan perheen ko. miehen kanssa.
En koskaan voisi kuvitella alkavani seurustella työttömän miehen kanssa.
Aina löytyy töitä, jos ei löydy, täytyy muuttaa sinne, missä töitä on, tai opiskella uusi ammatti.
Mikäli näin ei ole valmis tekemään, kyseessä on luuseri ja kuka sellaisen haluasi kumppanikseen ja lastensa isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En koskaan voisi kuvitella alkavani seurustella työttömän miehen kanssa.
Aina löytyy töitä, jos ei löydy, täytyy muuttaa sinne, missä töitä on, tai opiskella uusi ammatti.
Mikäli näin ei ole valmis tekemään, kyseessä on luuseri ja kuka sellaisen haluasi kumppanikseen ja lastensa isäksi.
No työttömiä on Suomessa tuhansia ja yhteen työpaikkaan yleensä kymmeniä tai jopa satoja hakijoita. Saatat jäädä itsekin joskus työttömäksi jos se oma työpaikka menisi alta. Joten turhaan haukut työttömiä luusereiksi.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26
Jos aikoinaan mieheeni tutustuessa tämä olisi alkanut puhella, että ei tämä varmaan kauaa kestä, kohta kuitenkin etsit paremman ja ei tästä mitään tule, niin olisin kääntynyt kannoillani ja lähtenyt. Tuota samaa luritusta olisin saanut kuunnella tarpeeksi kauan, joten jossain vaiheessa olisi mitta tullut täyteen. Yhtään täydellistä ihmistä ei ole olemassa ja toiseen ja hänen tapoihinsa tottuminen ei käy helpolla. Itse en ole koskaan halunnut "päivittää miestä parempaan versioon", mutta muutaman kerran on ero ollut todella lähellä. Jos nykyisessä puolisossa kestoärsyttävät asiat ovat a, b ja c, niin uudessa ne voivat olla d, e, f ja g. Olen ollut nyt parisuhteessa saman miehen kanssa yli 30 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26
No tuo asenne ei tule sinua auttamaan. "Kuitenkin nainen jättää" tai "Nainen haluaa vain komeampaa, rikkaampaa, nuorempaa" ei oikein hengi sitä itsevarmuutta mistä moni nainenkin viehättyy. Yritä muistaa että kuitenkin harva nainen oikeasti haluaa elättäjää itselleen (omassa ystäväpiirissä ei kukaan) vaan tasaarvoista kumppania rinnalleen. Myöskään kukaan täysjärkinen ei "päivitä" kumppania parempaan aina tilaisuuden tullessa, se kuulostaa lähinnä teinien ja muiden epäkypsien jutulta. En väitä ettei tätä tapahtuisi, mutta tasapainoinen ihminen hyvässä suhteessa harvoin lähtee siitä lätkimään.
Kehotan edelleen että hakeudu ympäristöihin missä voit tavata uusia naisia (kuten tuon tanssiharrastuksen kautta). Voit myös miettiä minkälaisissa ympäristöissä voisit tavata naisia jotka jakavat arvomaailmasi. Ehkä se olisi joku seurakunnan sinkkupiiri, kenties kansantanssiryhmä, työväenopiston kirjallisuuspiiri tms?
Tsemppiä! Valittavan moni (sekä mies että nainen) kokee tänä päivänä yksinäisyyttä elämässään.
No minusta se "itsensä vähättely" nyt vaan minun kohdallani on realismia. En jostain syystä ole koskaan tietääkseni ollut naisia viehättävä henkilö, ja nykyään vieläkin vähemmän. Kaikki tekemäni aloitteet on aina menneet ihan perseelleen. Ja koska olen yhteiskunnan määrittelemien kriteerien mukaan ihan täysin luuseri, niin siitä on helppoa naisen lähteä "päivittämään" minua. Lähinnä sitä meinasin sillä, että minut jätettäisiin jos suhteeseen päätyisin normaalin naisen kanssa. Itse kun en oikein niitä "normaalin ihmisen" kriteerejä täytä, joten sen kumppanin etsimisessäkin on jos senkin vuoksi aika isot haasteet.
Ja tuohon jättämisen pelkäämiseen mielestäni on ihan hyvät perusteet senkin vuoksi, että kyseessä olisi ensimmäinen suhteeni. Vai voiko joku kertoa kovinkaan montaa sellaista tapausta, että se ensimmäinen kumppani olisikin ollut se viimeinkin? Se kun ilmeisesti tuppaa vaan niin menemään, että ihmisillä on tavallisesti elämänsä aikana monia kumppaneita.
Enhän minä näistä jutuista muuta tiedä kuin oman kokemukseni kautta, ja totuuksia lienee tässä maailmassa niin monta kuin on ihmistäkin.
Terveisin Naispelko26
Ota nyt huomioon ettei se nainenkaan ole mikään täydellinen. Vai Sara Sieppiäkö yrität liehitellä? Sellaista ihmistä ei olekaan, joka ei voisi olla jollekin paras mahdollinen, epätäydellinen kumppani. Konsti on etsiä samantyyppisiä ihmisiä kuin itse on ja tutustua mahdollisimman suureen määrään ihmisiä. Ja yksi on että yrittäis olla lähtemättä niin vahvasti lopputuloksesta käsin. Tyyliin en saanut naista => epäonnistuminen. Aloittakaa siitä että yritätte vain tutustua ihmisiin ilman mitään painetta lopputuloksesta. Relatkaa. Ota joku sopiva ajanjakso jolloin et yritä mitään muuta kuin hankkia positiivisia kokemuksia juttelusta ihmisten kanssa.
No olenko mistään täydellisistä naisista puhunutkaan? En. Ja joku Sara Sieppi nyt on kaukana siitä täydellisestä naisesta. Ja tottahan toki toivoisin samankaltaista naista kuin itse olen, mutta kun olen sen verran erikoinen tapaus, ja luuseri niinkuin todettua, niin ei niitä sellaisia naisia ihan jokaisella oksalla ole tutustuttavaksi asti. Se kun valitettavasti menee meikäläisen kohdalla niin, että mistään ihan tavallisista naisista on turhaa edes haaveilla, koska kuten mainitsit niin se juju on etsiä kaltaisiaan. Ja kun on outo ja muutenkin vähän mitä on, niin ei sitä voi jokaisen naisen kanssa mennä juttelemaan. Tai varmaan voi joo, mutta eipä siitä kukaan mitään "hyödy". Pitäisi muuttaa itseään niin paljon, että en oikein tykkää ajatuksesta olla jotain muuta kuin mitä olen. Viihdyn suunnilleen sellaisena kuin olen, mutta muille taas en sellaisena kelpaa. Sitten kun kuitenkin jonkinlaista rakkautta kaipaisi niin onkin vähän erikoislaatuisten kysymysten äärellä, kaipaako sitä hyväksyntää vai tahtooko olla oma aito itsensä. Olen päätynyt jälkimmäiseen, koska itsensä kanssahan tässä kuitenkin on loppuelämänsä elettävä eikä jonkun naisen jota en edes vielä tunne.
Terveisin Naispelko26
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei halua sitä täysin tasapuolista suhdetta. Tämä nyt on vain fakta. Vaikutat nössöltä jos noin teet. Sanoisin että ole henkisesti vahva ja rehellinen mies, niin naista lohkeaa. Iskettäessä itsevarmuus on tietenkin poikaa.
Nainen ei tosiasiassa halua, että häneen nojataan, vaan olkapään johon hän voi nojata kun siltä tuntuu.
mies51v
Minä ainakin naisena haluan täysyn tasapauolisen suhteen. Ja AP kuulostaa tosi hyvältä mieheltä, ei miltään nössöltä.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä pitää olla ainakin sen verran rahaa, että pystyy elättämään itsensä, maksamaan omat menonsa.
Ja jos perheen haluaa perustaa, miehellä tulee rahaa elättää jälkeläisensä.Jos ei ole, ei kannata haaveilla perheestä.
Aina voi kouluttautua uuteen ammattiin, sellaiseeen, josta töitä löytyy.Aivan varmasti silloin löytyy kumppanikin, joka valmis perustamaan perheen ko. miehen kanssa.
kumppani ja perhe on kaksi eri asiaa ja aloittaja etsi kumppania, ei vauvatehdasta. sinä saatat sellainen olla mutta yleensä ihmiset menee yhteen kiintymyksestä ja rakkaudesta.
Samoja ajatuksia sitä on tullut pohdittua itsekin joskus. Sitä vaan aikansa pohdittuaan lopulta havahtuu siihen, että ei ihan oikeasti ole naisille mitään sellaista annettavaa mitä he eivät saisi jostain paremmastakin paketista. Ja miksi kukaan olisi kovinkaan pitkään suhteessa sellaisen miehen kanssa jonka voi päivittää todella helposti parempaan?
Jos joskus suhteeseen olisin päätynytkin, niin se olisi ollut ehdottomasti maksimissaan kuukausi ja minut olisi jätetty. Ei minua ainakaa kiinnosta yhtään tämä nykypäivänmeininki, että niitä kumppaneita vaihdellaan kuin Naispelko pokemon-kortteja ala-asteella. En muutenkaan välitä muutoksista, niin en todellakaan halua sitä, että tavallaan totuttautuu siihen yhteen ihmiseen rinnallaan, ja sitten se jättääkin ja olen taas siinä alkupisteessä josta on taas ihan vitunmoinen urakka päästä takaisin siihen pisteeseen, että rinnalla olisikin taas joku ihana nainen. Joka sitten kuitenkin taas jättää ja sama rumba alkaa jälleen alusta.
Ikääkin alkaa olla jo sen verran, että perheen perustaminen olisi kohtapuoliin ajankohtaista, mutta ensinnäkään kuka minun kanssani nyt mitään lapsia alkaisi hankkimaan kun en pysty edes itsestäni huolehtimaan, ja toisekseen jos lapsen onnistuisinkin maailmaan tuuppaamaan, niin se lapsen äiti sitten taas kuitenkin jättää ja hommat menee ihan vituilleen kun lasta pompotellaan eestaas. Vähän tässä on viimevuodet ollut sellainen ajatushautumo päässä, että millähän konstilla sitä oikein sen sisuksiini ohjelmoidun naiskaipuun saisi kokonaan pois, ja voisi ihan ongelmitta elää lopun elämäänsä yksin vailla murhetta asiasta. Ehkä se on mahdotonta, mutta jos nyt edes saisi sen kaipuun sen verran laannutettua, että pärjäisi. Sinällään hassua muuten samaan aikaan pelätä naisia, mutta silti kaivata sellaista...
Ja anteeksi pitkästä jaarittelusta. En vaan osaa kirjoittaa kovin lyhyesti kun vauhtiin pääsen.
Terveisin Naispelko26