Lue keskustelun säännöt.
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Toivottavasti sinulla ei ole lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle.
ap
Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos ap ajattelee että teoista ei ole koskaan seuraamuksia vaam pelkkää keskustelua niin kyllähän hänkin äärilaitaa edustaa tässä kohtaa. Esim. puhelimen otto pois useiksi päiviksi on todellakin kohtuutonta mutta joiksikin tunneiksi takavarikointi välttämättä ei.
Ymmärrän kyllä erittäisn hyvin seuraamuksen ja rangaistuksen eron.
Seuraus maitolasin kaatumisesta on se, että joutuu nousemaan ylös, hakemaan luutun, pyyhkimään maidon pois, ehkä vaihtamaan vaatteet, tai pesemään myös pöytäliinan, pöydällä oleva lempikirja voi mennä pilalle, voi olla että maito loppui kun viimeiset kaatuivat, ja joutuu syödä aamupalan ilman maitoa juomaksi.
Rangaistus on se että tästä episodista joutuu jäähypenkille, ja otetaan puhelin viikoksi pois.
Ylläoleva on esimerkkitilanne.
ap
Ei se ole pelkästään se että mitä tapahtui. Jos maitolasin kaatuminen on vahinko, niin ei siitä voi antaa rangaistusta ja osallisuminen jälkien siivoamiseen on riittävä toimenpide.
Mutta jos se maito tuppaa kaatumaan joka kerta kun ollaan pöydässä, siksi että pitää pelleillä tahallaan, niin jotenkin siihen vaan pitää alkaa puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Riippuu siitä mihin lapsi on tottunut. Esimerkiksi jos kotona tulee tuppiremmistä selkään kun rikkoo sääntöjä, niin koulussa sääntöjen rikkomisesta puhutteluun joutuminen ei tunnu miltään. Mutta jos kotonakin nuhtelu on rangaistus, niin koulussa rehtorin puhuttelu on iso rangaistus.
Samaha se on aikuiten maailmassakin. Rikollisjengissä sääntöjen rikkomisesta voi lähteä henki, joten oikeuslaitoksen määräämä kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole yhtään mitään. Sen sijaan tavilliselle pehreenisälle lyhytkin vankeusrangaistus olisi todella paha juttu, kun on tottunut siihen että kotona pahoja tehdessään saa nalkutusta ja töissä huomautuksen.
Osa lapsista on luonnostaan kovapäisempiä kuin toiset ja siksi menevät enemmän oma etu edellä ja paljon enemmän vanhempia ja hoitajia/opettajia "testaten". Jonkun verran toki niitä lapsia jotka ovat hyvin kilttiluonteisia ja aina haluavat olla mieliksi ja totella, mutta he ovat melko pieni vähemmistö.
Jos lapsen kanssa on pienestä pitäen vain keskustelu, niin useimmiten hän oppii siitä sen, että mielipiteitä on monia, eikä omasta mielipiteestä tarvitse poiketa koska siitä seuraa pahimmillaankin vain lisää keskustelua. Nämä keskustelut ovat myös yleensä sellaisia, että ne eivät johda minnekään, koska kumpikaan osapuoli ei hyväksy toisen argumentteja ja usein lapsi ei edes kuuntele kuin korkeintaan nimeksi koska kokee keskustelun tyhjänpäiväisenä ja jaarittelevana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Onneksi olkoon, teillä on nähtävästi mennyt kaikki asiat aina kivasti.
Minä en ole se joka kirjoitti rangaistuksen puuttumisesta, mutta kirjoitin tuosta kuusivuoriaasta. Eihän tuo ollut seurausta rangaistusten puutteesta, vaan siitä että äiti oli se joka sanoi aina viimeisen sanan ja isällä ei näköjään ollut mitään sanavaltaa kasvatusasioihin. Tuo 6-vuotias on muuten nykyään lääkäri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et kertonut mitään oikeata esimerkkiä, joten eihän tässä tiedetä onko kyse siitä että teini tahtoisi meikata ja äiti vetää turpaan kännissä siitä hyvästä. Vai onko kyse siitä että teini riehuu huumepäissään, ja äiti yrittää komentaa olemaan hiljempaa ettei tule häätöä.
Noin yleensä ottaen ymmärrän, että haluat liittoutua teinin kanssa "pahaa äitiä" vastaan. Onhan lapsen äiti kuitenkin ikävä muistutus siitä, ettet ole miehelle mikään ensimmäinen ja ainoa. Tuskin se lopullinenkaan. Mikäpä sen pahempi isku äitiä vastaan kuin se, että olisit "parempi äiti" lapselle. Mutta oikeasti se äiti vain on se ainoa oikea äiti lapselle. Tietenkin lapsi pumppaa sinulta huomiota ja lahjuksia, jos olet niin tyhmä että sellaisia lapselle ostat. Mutta sinä tulet aina olemaan lapselle vieras, ja äiti on aina se, jolle ne oikeat tunteet näytetään. Sinä et ole välttämättä koskaan nähnyt tätä lapsosta nyrkit pystyssä karjumassa. Sinulle toki kerrotaan kyynel silmäkulmassa huulet vapisten että mitään pahaa en ole koskaan tehnyt, paha äiti on ilkeä. Ja sinä lohdutat että voivoi.
Nuo äidin pahuudet on teidän omissa mielissänne, ja kertoo enemmän teistä kuin muista.
Lapsi ei meikkaa, ei käytä mitään päihteitä. Harrastaa tavoitteellisesti pariakin asiaa, ei ole koskaan koulusta pois ilman oikeaa syytä, keskiarvo on lähellä kymppiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Riippuu siitä mihin lapsi on tottunut. Esimerkiksi jos kotona tulee tuppiremmistä selkään kun rikkoo sääntöjä, niin koulussa sääntöjen rikkomisesta puhutteluun joutuminen ei tunnu miltään. Mutta jos kotonakin nuhtelu on rangaistus, niin koulussa rehtorin puhuttelu on iso rangaistus.
Samaha se on aikuiten maailmassakin. Rikollisjengissä sääntöjen rikkomisesta voi lähteä henki, joten oikeuslaitoksen määräämä kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole yhtään mitään. Sen sijaan tavilliselle pehreenisälle lyhytkin vankeusrangaistus olisi todella paha juttu, kun on tottunut siihen että kotona pahoja tehdessään saa nalkutusta ja töissä huomautuksen.
Osa lapsista on luonnostaan kovapäisempiä kuin toiset ja siksi menevät enemmän oma etu edellä ja paljon enemmän vanhempia ja hoitajia/opettajia "testaten". Jonkun verran toki niitä lapsia jotka ovat hyvin kilttiluonteisia ja aina haluavat olla mieliksi ja totella, mutta he ovat melko pieni vähemmistö.
Jos lapsen kanssa on pienestä pitäen vain keskustelu, niin useimmiten hän oppii siitä sen, että mielipiteitä on monia, eikä omasta mielipiteestä tarvitse poiketa koska siitä seuraa pahimmillaankin vain lisää keskustelua. Nämä keskustelut ovat myös yleensä sellaisia, että ne eivät johda minnekään, koska kumpikaan osapuoli ei hyväksy toisen argumentteja ja usein lapsi ei edes kuuntele kuin korkeintaan nimeksi koska kokee keskustelun tyhjänpäiväisenä ja jaarittelevana.
Sulla on melko pessimistinen käsitys elämästä. Ihmiskuva on myös musta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Riippuu siitä mihin lapsi on tottunut. Esimerkiksi jos kotona tulee tuppiremmistä selkään kun rikkoo sääntöjä, niin koulussa sääntöjen rikkomisesta puhutteluun joutuminen ei tunnu miltään. Mutta jos kotonakin nuhtelu on rangaistus, niin koulussa rehtorin puhuttelu on iso rangaistus.
Samaha se on aikuiten maailmassakin. Rikollisjengissä sääntöjen rikkomisesta voi lähteä henki, joten oikeuslaitoksen määräämä kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole yhtään mitään. Sen sijaan tavilliselle pehreenisälle lyhytkin vankeusrangaistus olisi todella paha juttu, kun on tottunut siihen että kotona pahoja tehdessään saa nalkutusta ja töissä huomautuksen.
Osa lapsista on luonnostaan kovapäisempiä kuin toiset ja siksi menevät enemmän oma etu edellä ja paljon enemmän vanhempia ja hoitajia/opettajia "testaten". Jonkun verran toki niitä lapsia jotka ovat hyvin kilttiluonteisia ja aina haluavat olla mieliksi ja totella, mutta he ovat melko pieni vähemmistö.
Jos lapsen kanssa on pienestä pitäen vain keskustelu, niin useimmiten hän oppii siitä sen, että mielipiteitä on monia, eikä omasta mielipiteestä tarvitse poiketa koska siitä seuraa pahimmillaankin vain lisää keskustelua. Nämä keskustelut ovat myös yleensä sellaisia, että ne eivät johda minnekään, koska kumpikaan osapuoli ei hyväksy toisen argumentteja ja usein lapsi ei edes kuuntele kuin korkeintaan nimeksi koska kokee keskustelun tyhjänpäiväisenä ja jaarittelevana.
Sulla on melko pessimistinen käsitys elämästä. Ihmiskuva on myös musta.
Ihmiskuvan on syytä olla pelkkää kukkaisketoa? Halitaan vähän ja sitten kaikilla on taas hyvä mieli eikä kukaa halua rikkoa sääntöjä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Riippuu siitä mihin lapsi on tottunut. Esimerkiksi jos kotona tulee tuppiremmistä selkään kun rikkoo sääntöjä, niin koulussa sääntöjen rikkomisesta puhutteluun joutuminen ei tunnu miltään. Mutta jos kotonakin nuhtelu on rangaistus, niin koulussa rehtorin puhuttelu on iso rangaistus.
Samaha se on aikuiten maailmassakin. Rikollisjengissä sääntöjen rikkomisesta voi lähteä henki, joten oikeuslaitoksen määräämä kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole yhtään mitään. Sen sijaan tavilliselle pehreenisälle lyhytkin vankeusrangaistus olisi todella paha juttu, kun on tottunut siihen että kotona pahoja tehdessään saa nalkutusta ja töissä huomautuksen.
Osa lapsista on luonnostaan kovapäisempiä kuin toiset ja siksi menevät enemmän oma etu edellä ja paljon enemmän vanhempia ja hoitajia/opettajia "testaten". Jonkun verran toki niitä lapsia jotka ovat hyvin kilttiluonteisia ja aina haluavat olla mieliksi ja totella, mutta he ovat melko pieni vähemmistö.
Jos lapsen kanssa on pienestä pitäen vain keskustelu, niin useimmiten hän oppii siitä sen, että mielipiteitä on monia, eikä omasta mielipiteestä tarvitse poiketa koska siitä seuraa pahimmillaankin vain lisää keskustelua. Nämä keskustelut ovat myös yleensä sellaisia, että ne eivät johda minnekään, koska kumpikaan osapuoli ei hyväksy toisen argumentteja ja usein lapsi ei edes kuuntele kuin korkeintaan nimeksi koska kokee keskustelun tyhjänpäiväisenä ja jaarittelevana.
Sulla on melko pessimistinen käsitys elämästä. Ihmiskuva on myös musta.
En ole tuo edellinen, mutta tunistin myös ajatuksen. Joskus on tuntunut että jotku lapset vovat vaan sisimäässään ilkeitä ja pahoja ja nauttivat siitä kun saavat harmia aikaan. Uskon että kusipääaikuiset ovat oleet kusipäitä jo lapsina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.
Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.
Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Lasten kasvatus ja koirien koulutus on melkein täysin sama asia. Molemmissa on myös menty koko ajan positiivisempaan suuntaan koulutusmenetelmissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Ehdotat siis palkitsemista? Aina kun lapsi tottelee niin annetaan palkinto?
Vierailija kirjoitti:
ITse asiassa sä et ole mikään korkein oikeus joka päättää mikä on kohtuutonta ja mikä ei. Ap päättää sen itte omalta kohaltaan.
Miksi ap on joku korkein oikeus? Lapsen äitihän sen päättää, mikä on kohtuullista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.
Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.
Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.
ap
Tuo "tunteiden näyttäminen" on nykypäivän kiertoilmaisu vapaalle kasvatukselle. Huonoa käytöstä ei saa estää, koska se on tuikivälttämätöntä tunteiden ilmaisua jonka rajoittaminen aiheuttaa pahat traumat lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi keskustella kuin miehen kanssa, en rankaisijan kanssa, ja sen olen tehnytkin. Meillä lasta ei ole rankaistu, koska molemmat uskomme keskusteluun tuon ikäisen kanssa.
Haluaisin pysytellä sivussa, mutta aika vaikeaa kun lapsi osittain asuu täällä, ja on minulle aivan älyttömän tärkeä.
ap siis tämä
Rankaisija on siis lapsen äiti?
Tietysti aikuisen pitäisi pystyä pysymään tilanteiden yläpuolella, mutta aina se ei onistu ja joillakin mennee kuppi nurin helpommin kuin toisilla. Jälkikäteen sekä sivullinen että vanhempi on varmasti samaa mietä että olisi pitänyt toimia toisin, mutta viisainta voi olla se että annetaan tilanteen olla ja yritetään ottaa opiksi ja toimia seuraavassa tilanteessa paremmin.