Lue keskustelun säännöt.
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Tosi vaikea ottaa kantaa, kun ei tiedä täsmälleen mistä on kysymys, mutta jos tosiaan on kyse lapsen rankaisemisesta tunteiden näyttämisestä ikätasoisesti, niin se on minustakin väärin ja jopa vahingollista. Minulla ei ole vielä teinejä mutta pikkulasten kohdalla inhoan sitä "kasvatus"tyyliä, jossa lapsen itkusta, raivosta tai mistä vaan turhautumisen osoittamisesta suututaan. Lapselle ei tarvitse antaa sitä minkä hän haluaa mutta kyllä hänen pitää saada kokea ja ilmaista negatiivisia tunteita siitä, että hän ei saa sitä. On vahingollista pakottaa lapsi kieltämään tunteensa ja teeskentelemään ettei hän oikeasti halunnutkaan sitä asiaa tms.
Kuitenkin teiniltä voi mielestäni odottaa, että hän ei satuta muita eikä riko mitään. Eli sellaisesta ymmärrän jonkin rangaistuksen.
Mitä mies sanoo? Jos hän on samaa mieltä kanssasi niin minusta teidän ei tarvitse pitää rangaistusta yllä kotonanne. Kertokaa reilusti äidille, että olette eri mieltä ettekä aio rangaista teiniä teillä. Jos mies on äidin kanssa samaa mieltä niin et voi mielestäni esim. antaa teinille puhelinta vanhempien selän takana, jos he ovat sen kieltäneet, mutta voi mielestäni sanoa teinille, että sinusta rangaistus oli kohtuuton ja että hänellä on oikeus ilmaista tunteitaan, kunhan ei satuta muita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.
Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.
Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.
ap
Vanhempien antama kasvatus ja se että jo pieni lapsi saa yleensä vaikutteita myös muilta kuin vanhemmiltaan ovat ihan eriasioita. Ei sinua kukaan edellytä kertomaan lapselle samoja asioita kuin mitä vanhemmat hänelle kertoo. Jos vanhemmat edellyttää sinulta samanlaista linjaa kasvatuksessa kuin mitä heillä on sinä joustat ei vanhemmat. Jos kasvatus taas todella on sellaista että siihen tarvitaan ulkopuolisen puuttumista silloin oikeampi taho puuttumiseen on lastensuojelu tai muu vastaava virallinen taho.
Eli mielestäsi on parempi soittaa lastensuojeluun ennemmin, kuin kertoa itse omat mielipiteensä ja tukea lasta vaikean iän yli? Kyllä se nyt joutuu olemaan toinen näistä vanhemmista jotka saavat minut ilmiantaa lasulle, jos haluavat, syystä että en todellakaan tule vahingoittamaan lasta "samanlaisella kasvatuslinjalla" jossa pääperiaate on se että lasta rankaistaan ylimitoitetusti pikkurikkeistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?
Täysin OT, mutta minusta tässä on varsin ikävä kuvaus lapsesta,joka on ns. helppo. Mun esikoisen kanssa on oikeasti pärjätty niin, että lähes aina kaikilla on kivaa. Hän on joustava, kiltti ja miellyttämishaluinen. Hän ei kuitenkaan ole mikään luonteeton nukke, kuten monet näyttävät ajattelevan. Hän on mielikuvituksekas, hauska, sosiaalinen, ihana iloinen tyyppi jolla on rikas sisäinen maailma. Hänellä ei vaan ole tarvetta kapinoida. Ja joo, kasvatamme häntä niin että hän oppisi haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja pltämään puoliaan ja olemme siinä jossain määrin onnistuneetkin. Siinä kun ymmärrämme "haastavia lapsia" niin voisimmeko myös lakata puhumasta halveksivasti "kilteistä" lapsista?
Me ollaan miehen kanssa sovittu, että lasten edessä ollaan yhtä mieltä, eikä toisen päätöksiä kyseenalaisteta siinä tilanteessa, ettei lapsi opi siihen, että toinen vanhempi sanoo toista ja toinen toista. Myöhemmin keskenään miehen kanssa olen kyllä sanonut miehelleni, jos hänen käytöksensä on mielestäni ollut kohtuutonta poikapuolelleni tai meidän yhteiselle tytölle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.
Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.
Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.
ap
Vanhempien antama kasvatus ja se että jo pieni lapsi saa yleensä vaikutteita myös muilta kuin vanhemmiltaan ovat ihan eriasioita. Ei sinua kukaan edellytä kertomaan lapselle samoja asioita kuin mitä vanhemmat hänelle kertoo. Jos vanhemmat edellyttää sinulta samanlaista linjaa kasvatuksessa kuin mitä heillä on sinä joustat ei vanhemmat. Jos kasvatus taas todella on sellaista että siihen tarvitaan ulkopuolisen puuttumista silloin oikeampi taho puuttumiseen on lastensuojelu tai muu vastaava virallinen taho.
Eli mielestäsi on parempi soittaa lastensuojeluun ennemmin, kuin kertoa itse omat mielipiteensä ja tukea lasta vaikean iän yli? Kyllä se nyt joutuu olemaan toinen näistä vanhemmista jotka saavat minut ilmiantaa lasulle, jos haluavat, syystä että en todellakaan tule vahingoittamaan lasta "samanlaisella kasvatuslinjalla" jossa pääperiaate on se että lasta rankaistaan ylimitoitetusti pikkurikkeistä.
Lastensuojelu voi myös opastaa isää ja tyttistä siinä miten pitää toimia asiallisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle.
ap
Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.
Tämähän on aivan selvä asia. Tässä juuri mietinkin omalta kohdaltani, ja mitä minun, eli minun, mieheni, ja lapsen meillä olevassa kodissa suvaitaan ja mitä ei. En voi yhtyä meidän perheestä ulkopuolisen henkilön rangaistuksiin, enkä suvaita niitä kotonani, vaikka ne lasta koskevatkin. Aloitus koski sitä että voinko sanoa lapselle että mielestäni häntä ei pitäisi rankaista hänen tunteistaan, tai että koen rangaistuksen kohtuuttomaksi, jos samalla kerron ymmärtäväni äitiänsä, ja että lapsi teki väärin silti, vaikka rangaistus olikin minunkin mielestäni ylimitoitettu. Rangaistuksen jatkumisen meillä olen jo kieltänyt.
Et voi samalla kertoa ymmärtävästi ja kumota heti perään asiaa että äiti on mielestäsi kohtuuton. Tuosta vain niin lapsi kuin aikuinenkin ymmärtää sen että et oikein itsekään tiedä mitä mieltä olet.
Toki teillä ja lapsen toisessa kodissa voi olla eri kasvatus linja eikä sinun ole pakko suostua rangaisemaan lasta äidin määräysten mukaisesti. Vanhempien tehtävä on toteuttaa päättämä sä kasvatuslinja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?
En tietenkään ole. Meillä on aina ollut selkeät rajat ja olen pitänyt niistä k77nni. Pienten kohdalla se on helppoa, mennään ja tehdään. Ohjataan ajatukset muualle. Kerran lapsi huusi kaupassa karkkia ja ihan hyvällä mielellä kannoin sieltä ulos.
Yhden kerran annoin pojalle kotiarestia, kun luulin että niin pitää tehdä. Se oli virhe ja täysin tarpeetonta. Tämän jälkeen ei ole rangaistuksia ollut.
Kyllä nämä hyvin kohdellut lapset ovat aina osanneet pitää puolebsa ja kertoa mielipiteensä. Hyvä itseluottamus ja käsitus oikeasta ja väärästä. Kohta täysi-ikäisiä ja hyvin pieniä teini-iän ylilyöntejä on ollut. Niistäkään ei rangaistu. En käskytä edelleenkään, täällä jokaisella on koti ja hyvin osataan huomioda toistemme tarpeet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.
T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Se on aika kova paikka kun on omasta mielestään tehnyt kaiken mahdollisen lasten hyvinvoinnin eteen, niin lapsi sitten kiitokseksi särkee jotain ja toivoo äidille kuolemaa.
Onhan se kova paikka, mutta sä olet aikuinen, ja teinit on teinejä. Oisit voinut jo ennen kun yritit lasta tehä, lukee kirjoja millaista on teinin vanhempana. Ei kai tullu yllärinä että vauvoista tulee teinejä?
Vanhemman tulis olla ite ensin aikuinen ennenku tekee ite lapsia.
Kyllä minä olen aikuinen ja munä tiedän ja olen selvillä.
Silti se on välillä rankkaa. Monesti muiden takia. Esim koulukiusaaminen.
Sen sijaan että mollaat vain minua, mikset vaadi aikuisuutta myös isovanhemmilta tms koska meillä se viimeinen pisara on kusipäinen isoäiti.
Vierailija kirjoitti:
Rankaisija on lapsen äiti, ei ap:n mies.
Avausviestistä sai ihan eri käsityksen.
Haisee provolta, kun tietoa tulee pikkuhiljaa keskustelun edetessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa sovittu, että lasten edessä ollaan yhtä mieltä, eikä toisen päätöksiä kyseenalaisteta siinä tilanteessa, ettei lapsi opi siihen, että toinen vanhempi sanoo toista ja toinen toista. Myöhemmin keskenään miehen kanssa olen kyllä sanonut miehelleni, jos hänen käytöksensä on mielestäni ollut kohtuutonta poikapuolelleni tai meidän yhteiselle tytölle.
Näin asian pitää olla.
Uusperhemikseissä tähän samaan pakettiin pitää liitää myös etäisä ja uusioäiti. Aikuiset pyrkii keskenään johdonmukaiseen käytökseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Ehdotat siis palkitsemista? Aina kun lapsi tottelee niin annetaan palkinto?
Kyllä. Positiivinen vahvistaminen. "istu tuolille, niin saat maidon" lapsi istuu ja saa maidon. Näin se menee.
Meillä annetaan karkki jos lapsi lopettaa hiekan heittämisen toisten päälle hiekkalaatikolla. Tuo keino toimii hyvin, sillä tänäänkin lapsi lopetti hiekan heittämisen monta kertaa, kun tiesi saavansa palkinnon.
Teillä on palkka-ajoitus pahasti pielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?
Täysin OT, mutta minusta tässä on varsin ikävä kuvaus lapsesta,joka on ns. helppo. Mun esikoisen kanssa on oikeasti pärjätty niin, että lähes aina kaikilla on kivaa. Hän on joustava, kiltti ja miellyttämishaluinen. Hän ei kuitenkaan ole mikään luonteeton nukke, kuten monet näyttävät ajattelevan. Hän on mielikuvituksekas, hauska, sosiaalinen, ihana iloinen tyyppi jolla on rikas sisäinen maailma. Hänellä ei vaan ole tarvetta kapinoida. Ja joo, kasvatamme häntä niin että hän oppisi haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja pltämään puoliaan ja olemme siinä jossain määrin onnistuneetkin. Siinä kun ymmärrämme "haastavia lapsia" niin voisimmeko myös lakata puhumasta halveksivasti "kilteistä" lapsista?
Kapinointi voi tulla myöhemminkin. Oma tytärä teki sen muutettuaan omilleen. Alkoi tupakoida ja juopotella, en halua edes tietää mitä kaikkea teki. Mutta sitten löytyikin mukava mies, jonka myötä elämä palautui uomilleen, mutta tuossa olisi voitu lähteä ihan toiseenkin suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman tulis olla ite ensin aikuinen ennenku tekee ite lapsia.
Tuo ei ole mahdollista. Oma lopullinen aikuistuminen tapahtuu vasta kun kasvattaa lapsen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Hankala todella muodostaa milipidettä asiasta, kun et kerro esimerkkiä, millaisista asioista on kyse. Ei se ole aiheen vierestä. Et vain uskalla rehellisesti kertoa koko asiaa.
Aika iso kynnys pitäisi olla puuttua äidin kasvatukseen, mutta voi olla joskus kuitenkin mielestäni ihan hyvä.
Ehkäpä lapsen isä ja äiti voisivat keskustella vielä rangaistuskäytännöistä. Jos siis lapsen isäkin on samaa mieltä kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhemman tulis olla ite ensin aikuinen ennenku tekee ite lapsia.
Tuo ei ole mahdollista. Oma lopullinen aikuistuminen tapahtuu vasta kun kasvattaa lapsen.
Myös ne etäisät ja uudet puolisot ja lapsettomat sukulaiset ja vaihdevuotiset anopit sais olla aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaikki rangaistukset ovat kohtuuttomia. Rangaistukset eivät kuulu positiivisen kasvatuksen menetelmiin ja ne aiheuttavat traumoja ja katkeruutta lapsessa. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan ainoastaan opettaa lapsen inhoamaan rangaistuksen antanutta henkilöä.
Tuo ideologia on vallalla ja hyvin on mennyt!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Jos lapsi vaikka "näyttää tunteita" paiskomalla posliinit seinään, niin siitä kuuluu tulla seuraamuksia.
Ihan turhaa spekulointia, jos et halua avata asiaa enempää.
Seuraamus posiinin hajoittamisesta on niiden siivoaminen, ja rikkomansa korvaaminen tavalla tai toisella, ei esim eristäminen kuukaudeksi kavereista.
T: eri
Aikuistenkaan elämässä pelkkä aiheuttamansa vahingon korvaaminen ei riitä, sen lisäksi tulee myös rangaistus.
Minkä rangaistuksen aikuinen saa, jos suutuspäissään heittää lautasen seinään?
Olisiko mahdollista, jos lapsi muuttaisi teille asumaan ja kävisi toisen luona käymässä? 14-vuotias saa jo itse päättää, kumman luona haluaa asua. Aika kamalaa, jos ei saa omia tunteitaan näyttää. Mä keskustelisin enemmän sen oikeustajun kautta ja oikeudesta omiin tunteisiin, kuin suoraan sanoisin rangaistusten olevan kohtuuttomia. Lapsi voi sitten osoittaa pitkää nenää muuttamalla kokonaan teille, jos se vain teille sopii. Te sitten aikuisena voitte ottaa exän raivon vastaan, eikä lapsen tarvitse kärsiä siitä niin halutessaan. Exä voi oppia tai sitten ei.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä29501 kirjoitti:
Me ollaan miehen kanssa sovittu, että lasten edessä ollaan yhtä mieltä, eikä toisen päätöksiä kyseenalaisteta siinä tilanteessa, ettei lapsi opi siihen, että toinen vanhempi sanoo toista ja toinen toista. Myöhemmin keskenään miehen kanssa olen kyllä sanonut miehelleni, jos hänen käytöksensä on mielestäni ollut kohtuutonta poikapuolelleni tai meidän yhteiselle tytölle.
Näin asian pitää olla.
Uusperhemikseissä tähän samaan pakettiin pitää liitää myös etäisä ja uusioäiti. Aikuiset pyrkii keskenään johdonmukaiseen käytökseen.
Kyllä ja näistä linjoista ollaan yhdessä sovittu myös poikapuoleni äidin kanssa. Olemme onneksi kaikki hyvissä väleissä, joten sopimisen suhteen ongelmia ei ole ollut.
Lääkäreille ei tehdä psykologisia testejä. Tästä johtuen on valitettavan paljon ammattiinsa epäsopivia lääkäreitä.
-ohis-