Lue keskustelun säännöt.
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Ap:lla on vain teinin kertomus tapahtumista, ei ilmeisesti äidin eli toisen osapuolen näkemystä ollenkaan...?
Kyllä on molempien kertomukset. Kertomukset ovat yhteneväisiä, siitä ei ole kyse.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
En ole. Pakko on se turvallisuusraja jonka vetää aikuinen. Silloin teinin ei twrvitse itse riskeerata vaan voi luottaa huolenpitoon.
Teini pakon edessä telee mitä haluaa. Jopa uhmassa ja sitten valehtelee tehneensä toisin.
Paremmin toimii aina vedota teinin omaan järjeen. Silloin osaa tehdä valinnat oikein ilman valvontaa ja pakkoa.
Nuorten kanssahan ei olisi koskaan mitään onglemia, jos osaisivat tehdä oikeat valinnat. Eivät vaan osaa ja se kuuluu asiaan, näin ne syy-seuraussuhteet opitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vielä:
16-vuotisen vanhemmuus-urani aikana olen huomannut selkeästi, että kaikkein huonoiten käyttäytyy, ja eniten ongelmia on sellaisten perheiden lapsilla, joissa korostetaan auktoriteettia, tottelemista ja ollaan rangaistuskeskeisiä. Ja ne rangaistukset aina pitkiä, monien päivien/viikkojen aresteja tai kaverikieltoja tms. sontaa.
Ja ei, kyse ei ole siitä, että nämä lapset olisivat syntyjään kovapäisempiä ja tarvitsisivat tiukkaa kuria. Vaan silloin kun perheessä on jatkuvasti asetelma vanhemmat vastaan lapset, lopputulos on kamala. Tällaiset lapset myös oppivat jo hyvin nuorena valehtelmaan ja tekemään kaikkensa, että eivät jäisi kiinni tekemistään virheistä, koska aina seuraa rangaistus. Ja sitten jos rangaistuskierre on loputon, tulee siihenkin kyllästyminen, ja niiden rangaistusten ( varsinkin arestien sun muiden) jatkuva rikkominen.
Ja ei, palstajuntteja varten on sanottava, että se, että kasvatus ei ole rangaistuskeskeistä, ei tarkoita etteikö rajoja olisi, ja teoista seuraamuksia. Se on vaan jo se lähtökohta: eletäänkö niin että vanhemmat määrää ja jakelee rangaistuksia ja lasten tehtävä on totella, vai eletäänkö niin, että yritetään ymmärtää toinen toista, kunnioittaa toinen toista, ja tähdätä koko perheenä siihen, että kaikilla olisi hyvä olla.
Kiitos tästä. Ajattelet juuri samoin kuin minäkin, ja puet sen todella hyvin sanoiksi. Vanhemmille tulisi olla pakollinen vanhemmuuskoulu. Itsekin olisin sitä aikoinani tarvinnut.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Jos lapsi vaikka "näyttää tunteita" paiskomalla posliinit seinään, niin siitä kuuluu tulla seuraamuksia.
Ihan turhaa spekulointia, jos et halua avata asiaa enempää.
Seuraamus posiinin hajoittamisesta on niiden siivoaminen, ja rikkomansa korvaaminen tavalla tai toisella, ei esim eristäminen kuukaudeksi kavereista.
T: eri
No ei kuukaudeksi, mutta esimerkiksi kolmen päivän kotiaresti kovennettuna somekiellolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
En ole. Pakko on se turvallisuusraja jonka vetää aikuinen. Silloin teinin ei twrvitse itse riskeerata vaan voi luottaa huolenpitoon.
Teini pakon edessä telee mitä haluaa. Jopa uhmassa ja sitten valehtelee tehneensä toisin.
Paremmin toimii aina vedota teinin omaan järjeen. Silloin osaa tehdä valinnat oikein ilman valvontaa ja pakkoa.
Nuorten kanssahan ei olisi koskaan mitään onglemia, jos osaisivat tehdä oikeat valinnat. Eivät vaan osaa ja se kuuluu asiaan, näin ne syy-seuraussuhteet opitaan.
Eivät osaakaan, kun syy valintoihin on ollut pakko ja pelko. Toisenlaisella kasvatuksella teini osaa ihan itse valita oikein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanonpa vielä:
16-vuotisen vanhemmuus-urani aikana olen huomannut selkeästi, että kaikkein huonoiten käyttäytyy, ja eniten ongelmia on sellaisten perheiden lapsilla, joissa korostetaan auktoriteettia, tottelemista ja ollaan rangaistuskeskeisiä. Ja ne rangaistukset aina pitkiä, monien päivien/viikkojen aresteja tai kaverikieltoja tms. sontaa.
Ja ei, kyse ei ole siitä, että nämä lapset olisivat syntyjään kovapäisempiä ja tarvitsisivat tiukkaa kuria. Vaan silloin kun perheessä on jatkuvasti asetelma vanhemmat vastaan lapset, lopputulos on kamala. Tällaiset lapset myös oppivat jo hyvin nuorena valehtelmaan ja tekemään kaikkensa, että eivät jäisi kiinni tekemistään virheistä, koska aina seuraa rangaistus. Ja sitten jos rangaistuskierre on loputon, tulee siihenkin kyllästyminen, ja niiden rangaistusten ( varsinkin arestien sun muiden) jatkuva rikkominen.
Ja ei, palstajuntteja varten on sanottava, että se, että kasvatus ei ole rangaistuskeskeistä, ei tarkoita etteikö rajoja olisi, ja teoista seuraamuksia. Se on vaan jo se lähtökohta: eletäänkö niin että vanhemmat määrää ja jakelee rangaistuksia ja lasten tehtävä on totella, vai eletäänkö niin, että yritetään ymmärtää toinen toista, kunnioittaa toinen toista, ja tähdätä koko perheenä siihen, että kaikilla olisi hyvä olla.
Kiitos tästä. Ajattelet juuri samoin kuin minäkin, ja puet sen todella hyvin sanoiksi. Vanhemmille tulisi olla pakollinen vanhemmuuskoulu. Itsekin olisin sitä aikoinani tarvinnut.
ap
Yksi tai kaksi ensimäistä lasta menee harjotellessa. Tosin usein se voikin olla kolmas tai neljäs lapsi jonka kanssa niitä ongelmia tulee. Vanhemmuus ei ole asia, jonka voi oppia kirjasta tai luennolla, se pitää kokea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
En ole. Pakko on se turvallisuusraja jonka vetää aikuinen. Silloin teinin ei twrvitse itse riskeerata vaan voi luottaa huolenpitoon.
Teini pakon edessä telee mitä haluaa. Jopa uhmassa ja sitten valehtelee tehneensä toisin.
Paremmin toimii aina vedota teinin omaan järjeen. Silloin osaa tehdä valinnat oikein ilman valvontaa ja pakkoa.
Nuorten kanssahan ei olisi koskaan mitään onglemia, jos osaisivat tehdä oikeat valinnat. Eivät vaan osaa ja se kuuluu asiaan, näin ne syy-seuraussuhteet opitaan.
Eivät osaakaan, kun syy valintoihin on ollut pakko ja pelko. Toisenlaisella kasvatuksella teini osaa ihan itse valita oikein.
Pakko ja pelko? En ymmärrä mitä ajat takaa. Sanotaan nyt esimerkki että 13 vuotias työttö pyytää lupaa lähteä lauantai iltana kavereiden kanssa kaupungille. Et anna lupaa, koska mielestäsi keskusta ei ole pikkutunneilla sopiva paikka tuon ikäiselle työtölle. Yöllä huomaat että lapsi on nukahdettuasi karannut kaupungille. Mikä tässä teossa jotui pelosta tai pakosta? Miten käsittelisit asian?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Vierailija kirjoitti:
Mutta jos ap ajattelee että teoista ei ole koskaan seuraamuksia vaam pelkkää keskustelua niin kyllähän hänkin äärilaitaa edustaa tässä kohtaa. Esim. puhelimen otto pois useiksi päiviksi on todellakin kohtuutonta mutta joiksikin tunneiksi takavarikointi välttämättä ei.
Ymmärrän kyllä erittäisn hyvin seuraamuksen ja rangaistuksen eron.
Seuraus maitolasin kaatumisesta on se, että joutuu nousemaan ylös, hakemaan luutun, pyyhkimään maidon pois, ehkä vaihtamaan vaatteet, tai pesemään myös pöytäliinan, pöydällä oleva lempikirja voi mennä pilalle, voi olla että maito loppui kun viimeiset kaatuivat, ja joutuu syödä aamupalan ilman maitoa juomaksi.
Rangaistus on se että tästä episodista joutuu jäähypenkille, ja otetaan puhelin viikoksi pois.
Ylläoleva on esimerkkitilanne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
En ole. Pakko on se turvallisuusraja jonka vetää aikuinen. Silloin teinin ei twrvitse itse riskeerata vaan voi luottaa huolenpitoon.
Teini pakon edessä telee mitä haluaa. Jopa uhmassa ja sitten valehtelee tehneensä toisin.
Paremmin toimii aina vedota teinin omaan järjeen. Silloin osaa tehdä valinnat oikein ilman valvontaa ja pakkoa.
Nuorten kanssahan ei olisi koskaan mitään onglemia, jos osaisivat tehdä oikeat valinnat. Eivät vaan osaa ja se kuuluu asiaan, näin ne syy-seuraussuhteet opitaan.
Eivät osaakaan, kun syy valintoihin on ollut pakko ja pelko. Toisenlaisella kasvatuksella teini osaa ihan itse valita oikein.
Voit uskotella itsellesi että se on pelkästään omaa asinotasi että omat lapsesi ovat olleet helppoja, mutta voin kertoa että se on melko pitkälti kiinni miljoonista sattumista. Yksi sopiva vähän vääränlainen kaveri sopivassa vaiheessa houkuttelemassa pahantekoon, muuttaa koko asetelman ihan toisenlaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.
T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Se on aika kova paikka kun on omasta mielestään tehnyt kaiken mahdollisen lasten hyvinvoinnin eteen, niin lapsi sitten kiitokseksi särkee jotain ja toivoo äidille kuolemaa.
Onhan se kova paikka, mutta sä olet aikuinen, ja teinit on teinejä. Oisit voinut jo ennen kun yritit lasta tehä, lukee kirjoja millaista on teinin vanhempana. Ei kai tullu yllärinä että vauvoista tulee teinejä?
Vanhemman tulis olla ite ensin aikuinen ennenku tekee ite lapsia.
14-vuotiaan on kyllä jo ihan kohtuullista tietä että kaikki eivät toimi tai toimisi kuten hänen huoltajansa ja myös se että kasvatuksessa on lukemattomia erilaisia tapoja. Silti huoltajat on he jotka päättää kasvatuksesta. Hyvä kasvatus on johdonmukaista eikä poukkoile sen mukaan mitä ulkopuoliset on mieltä kasvatuksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
Joskus joku aikuinen kohtelee lasta todella epäreilusti. Lapsesta tulee katkera, ellei joku muu osoita olevansa tämän puolella.
Sivusta on aika hankala vetää sitä viivaa että missä menee kohtuullisen ja kohtuuttomuuden raja. Suuri osa meistä on paskoja kasvattajia, eihän sitä käy kieltäminen, mutta hyvätkään kasvattajat eivät voi puuttua ja hoitaa muiden lapsia ongelmineen. Monessa tilanteessa sivullisen puuttuminen todellakin vain pahentaa tilannetta, vaikka se tilanne olisikin pitänyt alunperin hoitaa toisin. Tyypillisestihän nämä tilanteet ovat sellasia, että vanhemmalla palaa pinna ja suutuksissaan ei enää kykene järkeviin ratkaisuihin, kun tähän tulee joku sivullinen vielä hereistelemään sormeaan, niin sinnä on sitten hekirikos lähellä.
Mielestäni aikuiselta, ja vielä vanhemmalta, tulee voida vaatia tiettyä käytöstä. Teiniltä taas ei voidavielä odottaa että hän osaisi olla kuin aikuinen. Eihän sitä osaa aina aikuiset itsekään. Vanhemmalla pinna palaa, sen tiedän, mutta vihapäissään ei voi rankaisuja tehdä, tai ne pitää anteeksipyynnön kera ainakin kohtuullistaa kun viha laantuu.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Riippuu siitä mihin lapsi on tottunut. Esimerkiksi jos kotona tulee tuppiremmistä selkään kun rikkoo sääntöjä, niin koulussa sääntöjen rikkomisesta puhutteluun joutuminen ei tunnu miltään. Mutta jos kotonakin nuhtelu on rangaistus, niin koulussa rehtorin puhuttelu on iso rangaistus.
Samaha se on aikuiten maailmassakin. Rikollisjengissä sääntöjen rikkomisesta voi lähteä henki, joten oikeuslaitoksen määräämä kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole yhtään mitään. Sen sijaan tavilliselle pehreenisälle lyhytkin vankeusrangaistus olisi todella paha juttu, kun on tottunut siihen että kotona pahoja tehdessään saa nalkutusta ja töissä huomautuksen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Niin. Se on sun mielipide. Keskustele äidin kanssa. Älä mene söhläämään selän takana.
Ja ihan tiedoksi lapset ja nuoret kiukuttelee ja osoittaa tunteitaan sille jonka kokee läheisimmäksi eli kuulostaa siltä että kaikki on kuten pitääkin, ulkopuolinen sitten voi hykerrrellä paremmuuttaan kun keskustelee.
Näin. Älä puutu asiaan. Oletko ollut paikalla kuulemassa mikä tilanne on ollut ja mistä rangaistus on tullut? Mitä nuori on sanonut? Mitä äiti on sanonut? Onko kaikki tieto mitä sinulla on peräisin teinin suusta?
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.