Lue keskustelun säännöt.
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Niin. Se on sun mielipide. Keskustele äidin kanssa. Älä mene söhläämään selän takana.
Ja ihan tiedoksi lapset ja nuoret kiukuttelee ja osoittaa tunteitaan sille jonka kokee läheisimmäksi eli kuulostaa siltä että kaikki on kuten pitääkin, ulkopuolinen sitten voi hykerrrellä paremmuuttaan kun keskustelee.
Kyllä, tämä on minun mielipiteeni, ja isän myös, ja isä on asiasta useaan kertaan puhunut äidille. Lapsi on minulle hyvin tärkeä, ja minä lapselle, ja hänen hyvinvointinsa ja kasvunsa on ihan siellä prioriteettilistani yläpäässä. Äidillä on vaikeaa teinin kanssa, se on selvä, itsekin sen olen kokenut. Paremmuudesta ei ole kyse kuin sellaisten mielissä jotka itse pelailevat tuollaisia paremmuuspelejä.
Ihan selvästihän tuossa on paremmuuspeli menossa. Ap tietää mikä on kohtuullista ja miten olisi pitänyt toimia ja haluaa ilmasta tämän lapselle. Voisihan se lapsi varmaan muuttaa isälle asumaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Jos lapsi vaikka "näyttää tunteita" paiskomalla posliinit seinään, niin siitä kuuluu tulla seuraamuksia.
Ihan turhaa spekulointia, jos et halua avata asiaa enempää.
Seuraamus posiinin hajoittamisesta on niiden siivoaminen, ja rikkomansa korvaaminen tavalla tai toisella, ei esim eristäminen kuukaudeksi kavereista.
T: eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Haluaisitko lakauttaa siis esim. koulujen jälki-istunnot?
Ne on jo käytännössä lakkautettu. Hyvin harva kunta sallii enää jälki-istuntojen antamista. Jälki-istuntojen tilalle on tuotu kasvatuskeskustelu.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei siis myöskään sanoita lapsen tunteita?
Eiköhän 14-vuotias osaa itse "sanoittaa omia tunteitaan" :D Voi hyvää Päivää taas :D :D !!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Niin. Se on sun mielipide. Keskustele äidin kanssa. Älä mene söhläämään selän takana.
Ja ihan tiedoksi lapset ja nuoret kiukuttelee ja osoittaa tunteitaan sille jonka kokee läheisimmäksi eli kuulostaa siltä että kaikki on kuten pitääkin, ulkopuolinen sitten voi hykerrrellä paremmuuttaan kun keskustelee.
Kyllä, tämä on minun mielipiteeni, ja isän myös, ja isä on asiasta useaan kertaan puhunut äidille. Lapsi on minulle hyvin tärkeä, ja minä lapselle, ja hänen hyvinvointinsa ja kasvunsa on ihan siellä prioriteettilistani yläpäässä. Äidillä on vaikeaa teinin kanssa, se on selvä, itsekin sen olen kokenut. Paremmuudesta ei ole kyse kuin sellaisten mielissä jotka itse pelailevat tuollaisia paremmuuspelejä.
Asia ei kuulu sinulle mitenkään. Pää kiinni.
Nopeasti miettien melkein kaikissa eroperheissä on suunnilleen tuossa 14-17 vuoden iässä vaihe että lapsi haluaa muuttaa etävanhemmalle ja usein muuttaakin, mutta kyllä se arki yleensä tulee mukana sinne toiseenkin kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Jos lapsi vaikka "näyttää tunteita" paiskomalla posliinit seinään, niin siitä kuuluu tulla seuraamuksia.
Ihan turhaa spekulointia, jos et halua avata asiaa enempää.
Seuraamus posiinin hajoittamisesta on niiden siivoaminen, ja rikkomansa korvaaminen tavalla tai toisella, ei esim eristäminen kuukaudeksi kavereista.
T: eri
Aikuistenkaan elämässä pelkkä aiheuttamansa vahingon korvaaminen ei riitä, sen lisäksi tulee myös rangaistus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Haluaisitko lakauttaa siis esim. koulujen jälki-istunnot?
Niitä on vähennetty paljon. Tilalle on tullut kasvatuskeskustelut. Ja niissäkin lapsi tulee kuulluksi, tarkoitus ei ole ottaa luuloja pois vaan oppia jotain. Toimii paljon paremmin.
Joo, nykyisin koululaiset ovat oppineet sen, että kunhan vaan sulkee korvansa opettajan keskusteluyrityksille niin saa tehdä mitä haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Jos lapsi vaikka "näyttää tunteita" paiskomalla posliinit seinään, niin siitä kuuluu tulla seuraamuksia.
Ihan turhaa spekulointia, jos et halua avata asiaa enempää.
Seuraamus posiinin hajoittamisesta on niiden siivoaminen, ja rikkomansa korvaaminen tavalla tai toisella, ei esim eristäminen kuukaudeksi kavereista.
T: eri
Aikuistenkaan elämässä pelkkä aiheuttamansa vahingon korvaaminen ei riitä, sen lisäksi tulee myös rangaistus.
Kuten sakot joita ei oikeasti tarvitse maksaa tai ehdollinen vankeus joka ei johda vapaudenmenetykseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
Mitähän tässä on nyt tapahtunut? Lapsi on haukkunut äitiään ja saanut viikon somejäähyn? Ap ei sulata rangaistusta koska kaikki elämä on somessa ja miehen ex-vaimohan on todellakin lehmähuora, eli totuuden puhumisesta ei saa rangaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et kertonut mitään oikeata esimerkkiä, joten eihän tässä tiedetä onko kyse siitä että teini tahtoisi meikata ja äiti vetää turpaan kännissä siitä hyvästä. Vai onko kyse siitä että teini riehuu huumepäissään, ja äiti yrittää komentaa olemaan hiljempaa ettei tule häätöä.
Noin yleensä ottaen ymmärrän, että haluat liittoutua teinin kanssa "pahaa äitiä" vastaan. Onhan lapsen äiti kuitenkin ikävä muistutus siitä, ettet ole miehelle mikään ensimmäinen ja ainoa. Tuskin se lopullinenkaan. Mikäpä sen pahempi isku äitiä vastaan kuin se, että olisit "parempi äiti" lapselle. Mutta oikeasti se äiti vain on se ainoa oikea äiti lapselle. Tietenkin lapsi pumppaa sinulta huomiota ja lahjuksia, jos olet niin tyhmä että sellaisia lapselle ostat. Mutta sinä tulet aina olemaan lapselle vieras, ja äiti on aina se, jolle ne oikeat tunteet näytetään. Sinä et ole välttämättä koskaan nähnyt tätä lapsosta nyrkit pystyssä karjumassa. Sinulle toki kerrotaan kyynel silmäkulmassa huulet vapisten että mitään pahaa en ole koskaan tehnyt, paha äiti on ilkeä. Ja sinä lohdutat että voivoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
Pakon edessä ymmärrys yleensä toimii paremmin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
En ole. Pakko on se turvallisuusraja jonka vetää aikuinen. Silloin teinin ei twrvitse itse riskeerata vaan voi luottaa huolenpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Joo samaa mieltä. Mutta nyt pitäisi kuitenkin tietää hiukan tarkemmin rangaistuksista, onko oikeasti kohtuuttomia vai suhteellisen tavanomaisia...
ITse asiassa sä et ole mikään korkein oikeus joka päättää mikä on kohtuutonta ja mikä ei. Ap päättää sen itte omalta kohaltaan.
Ei, ap ei ole lapsen huoltaja, hän ei ole päätäntävaltainen tässä. Voi toki kertoa mielipiteensä vanhemmille mutta ei voi jyrätä vanhempia.
Mun nähdäkseni ap ei oo jyräämässä, vaan olemassa just sitä mitä lapsi tarttee, eli turvallinen aikuinen jolle voi puhua. Oispa mullaki ollu semmonen nuorena, eikä vaan jyrävanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Varmaan olet ymmärtänyt että asian oivaltaminen toimii paremmin kuin pakko.
En ole. Pakko on se turvallisuusraja jonka vetää aikuinen. Silloin teinin ei twrvitse itse riskeerata vaan voi luottaa huolenpitoon.
Teini pakon edessä telee mitä haluaa. Jopa uhmassa ja sitten valehtelee tehneensä toisin.
Paremmin toimii aina vedota teinin omaan järjeen. Silloin osaa tehdä valinnat oikein ilman valvontaa ja pakkoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
En osaa nyt yhtään kuvitella että mitä on tapahtunut ja mitä siitä on seurannut. Sekään ei nyt oikein aukea että onko tämä yksittäistapaus, pitkäkestoinen juttu vai usein toistuvaa.
Voithan sinä olla lapsen tuki ja kaveri, mutta näen sen lapselle hunona asiana, jos mitätöitte hänelle hänen kasvatusvastuussa olevaa äitiään.
Kyllä, tämä on minun mielipiteeni, ja isän myös, ja isä on asiasta useaan kertaan puhunut äidille. Lapsi on minulle hyvin tärkeä, ja minä lapselle, ja hänen hyvinvointinsa ja kasvunsa on ihan siellä prioriteettilistani yläpäässä. Äidillä on vaikeaa teinin kanssa, se on selvä, itsekin sen olen kokenut. Paremmuudesta ei ole kyse kuin sellaisten mielissä jotka itse pelailevat tuollaisia paremmuuspelejä.