Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Olisiko fiksumpaa keskustella sen rankaisijan kanssa?
Helppo neuvo lapselle on sanoa, että ota yhteyttä koulukuraattoriin ja kerro kotielämästä, rangaistukset ovat kohtuuttomia eikä niitä tarvitse sietää. Lasu tehdään koulun kautta ja nuori saa apua.
Itse olen kyllä tuonut julki mielipiteeni, jos toisen ajatukset on mielestäni kohtuuttomia. Oma oikeudentajuni ei kestä sitä, että lapsia kohdellaan mielestäni huonosti, ja kyllähän siinä lapsenkin luottamus aikuiseen horjuu. Kohtuuttomat rangaistukset totuttaa lapsen siihen, että sitä saa aikuisenakin kohdella huonosti ja epäoikeudenmukaisesti.
Ensimmäiseksi keskustelet rankaisijan kanssa, kun lapset eivät ole paikalla. Ja voitko antaa esimerkin millaisista tilanteista lapsi saa rangaistuksen ja minkälainen rangaistus.
En voi keskustella kuin miehen kanssa, en rankaisijan kanssa, ja sen olen tehnytkin. Meillä lasta ei ole rankaistu, koska molemmat uskomme keskusteluun tuon ikäisen kanssa.
Haluaisin pysytellä sivussa, mutta aika vaikeaa kun lapsi osittain asuu täällä, ja on minulle aivan älyttömän tärkeä.
Vierailija kirjoitti:
En voi keskustella kuin miehen kanssa, en rankaisijan kanssa, ja sen olen tehnytkin. Meillä lasta ei ole rankaistu, koska molemmat uskomme keskusteluun tuon ikäisen kanssa.
Haluaisin pysytellä sivussa, mutta aika vaikeaa kun lapsi osittain asuu täällä, ja on minulle aivan älyttömän tärkeä.
ap siis tämä
Puhu miehelle että on kohtuuton. Entä lapsen äiti onko hänellä samat säännöt kuin isällä?
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Koska kyse on jo teinistä, eikä pikkulapsesta, minusta voit, ainakin osittain kertoa totuuden. Eli että sinusta isän rangaistus on sinusta vähän ylimitoitettu, mutta hän on lapsen isä joka päättää asiasta, etkä voi itse asiaan puuttua.
Mutta mitä ilmeisimmin pelkkä keskustelu ei auta jos teini jatkaa huonoa käytöstä...?
Auttaisi kyllä jos antaisit jonkun esimerkin rangaistuksesta.
Lähtökohtaisesti kaikki rangaistukset ovat kohtuuttomia. Rangaistukset eivät kuulu positiivisen kasvatuksen menetelmiin ja ne aiheuttavat traumoja ja katkeruutta lapsessa. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan ainoastaan opettaa lapsen inhoamaan rangaistuksen antanutta henkilöä.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi keskustelet rankaisijan kanssa, kun lapset eivät ole paikalla. Ja voitko antaa esimerkin millaisista tilanteista lapsi saa rangaistuksen ja minkälainen rangaistus.
En anna esimerkkiä, koska minulla on oma käsitys asiasta, ja oma oikeudentunto, eikä se muutu sillä että täällä jokainen vuorollaan yrittää sitä muuttaa. Menee vain aheen viereen silloin. Mutta yleisesti ottaen rangaistus tulee siitä että lapsi kertoo tai näyttää tunteitaan tavalla joka ei sovi rankaisijalle. Rankaisija siis haluaisi päättää miltä lapsesta tuntuu, ja miten hän sen saa kertoa, ja jos lapsi ei näytä juuri sitä tunnetta mitä odotetaan, ja juuri sillä tavalla kuin sallitaan, niin rangaistus tulee.
En pysty mitenkään allekirjoittamaan tätä.
ap
Vierailija kirjoitti:
En voi keskustella kuin miehen kanssa, en rankaisijan kanssa, ja sen olen tehnytkin. Meillä lasta ei ole rankaistu, koska molemmat uskomme keskusteluun tuon ikäisen kanssa.
Haluaisin pysytellä sivussa, mutta aika vaikeaa kun lapsi osittain asuu täällä, ja on minulle aivan älyttömän tärkeä.
Siis mies ei olekaan se, joka on rankaisun langettanut?
Haluatko jatkaa elämä miehen vai lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En voi keskustella kuin miehen kanssa, en rankaisijan kanssa, ja sen olen tehnytkin. Meillä lasta ei ole rankaistu, koska molemmat uskomme keskusteluun tuon ikäisen kanssa.
Haluaisin pysytellä sivussa, mutta aika vaikeaa kun lapsi osittain asuu täällä, ja on minulle aivan älyttömän tärkeä.
Siis mies ei olekaan se, joka on rankaisun langettanut?
Ei ole mies. Meillä on aina pärjätty puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Joo samaa mieltä. Mutta nyt pitäisi kuitenkin tietää hiukan tarkemmin rangaistuksista, onko oikeasti kohtuuttomia vai suhteellisen tavanomaisia...
Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.
Nyt kaikki luulee, että ap:n mies on tuo rankaisija, ja nähtävästi se onkin miehen exä ja lapsen äiti, joka ei edes asu taloudessa. Minkä te sille voitte, mitä äitinsä huseeraa? Paikkaatte lapsen puutteita sitten aina kun hän on teillä.
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki luulee, että ap:n mies on tuo rankaisija, ja nähtävästi se onkin miehen exä ja lapsen äiti, joka ei edes asu taloudessa. Minkä te sille voitte, mitä äitinsä huseeraa? Paikkaatte lapsen puutteita sitten aina kun hän on teillä.
Otsikossa puhutaan "miehen lapsen rangaistuksesta", joten on selvää että miestä syytetään...
Jos kysymys ei ole täydellisestä kohtuuttomuudesta (tyyliin kännykkä pois viikoksi jostain pikkurikkeestä), niin sinun on parasta todeta, että rangaistukset ovat lapsen ja hänen vanhempansa välinen asia, joihin sinä et ota kantaa. Itse rankaisijan kanssa voit kyllä keskustella asiasta ja yrittää vaikuttaa häneen silloin, kun lapsi ei ole kuulemassa.
Kasvatuksen kannalta ei ole eduksi se, jos lähdet vetämään mattoa vanhemman jalkojen alta arvostelemalla hänen kasvatustyyliään lapsen kuullen. Loppujen lopuksi aika monella tyylillä kasvaa kelpo nuoria.
Täydet kohtuuttomuudet ovat kuitenkin eri asia. Sopivana rajana pitäisin tässä sitä, missä kohdassa puuttuisit esim. sisaruksesi omalle lapselleen antamiin rangaistuksiin, jos olisitte yhdessä esim. mökillä tai matkalla.
Et puutu asiaan. Et voi kyseenalaistaa miehen sääntöjä lapsen kuullen. Miehen kanssa voit keskustella.