Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Riippuu siitä mihin lapsi on tottunut. Esimerkiksi jos kotona tulee tuppiremmistä selkään kun rikkoo sääntöjä, niin koulussa sääntöjen rikkomisesta puhutteluun joutuminen ei tunnu miltään. Mutta jos kotonakin nuhtelu on rangaistus, niin koulussa rehtorin puhuttelu on iso rangaistus.
Samaha se on aikuiten maailmassakin. Rikollisjengissä sääntöjen rikkomisesta voi lähteä henki, joten oikeuslaitoksen määräämä kolmen kuukauden vankeusrangaistus ei ole yhtään mitään. Sen sijaan tavilliselle pehreenisälle lyhytkin vankeusrangaistus olisi todella paha juttu, kun on tottunut siihen että kotona pahoja tehdessään saa nalkutusta ja töissä huomautuksen.
Osa lapsista on luonnostaan kovapäisempiä kuin toiset ja siksi menevät enemmän oma etu edellä ja paljon enemmän vanhempia ja hoitajia/opettajia "testaten". Jonkun verran toki niitä lapsia jotka ovat hyvin kilttiluonteisia ja aina haluavat olla mieliksi ja totella, mutta he ovat melko pieni vähemmistö.
Jos lapsen kanssa on pienestä pitäen vain keskustelu, niin useimmiten hän oppii siitä sen, että mielipiteitä on monia, eikä omasta mielipiteestä tarvitse poiketa koska siitä seuraa pahimmillaankin vain lisää keskustelua. Nämä keskustelut ovat myös yleensä sellaisia, että ne eivät johda minnekään, koska kumpikaan osapuoli ei hyväksy toisen argumentteja ja usein lapsi ei edes kuuntele kuin korkeintaan nimeksi koska kokee keskustelun tyhjänpäiväisenä ja jaarittelevana.
Sulla on melko pessimistinen käsitys elämästä. Ihmiskuva on myös musta.
En ole tuo edellinen, mutta tunistin myös ajatuksen. Joskus on tuntunut että jotku lapset vovat vaan sisimäässään ilkeitä ja pahoja ja nauttivat siitä kun saavat harmia aikaan. Uskon että kusipääaikuiset ovat oleet kusipäitä jo lapsina.
Uskon että heitä on kohdeltu huonosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Niin. Se on sun mielipide. Keskustele äidin kanssa. Älä mene söhläämään selän takana.
Ja ihan tiedoksi lapset ja nuoret kiukuttelee ja osoittaa tunteitaan sille jonka kokee läheisimmäksi eli kuulostaa siltä että kaikki on kuten pitääkin, ulkopuolinen sitten voi hykerrrellä paremmuuttaan kun keskustelee.
Näin. Älä puutu asiaan. Oletko ollut paikalla kuulemassa mikä tilanne on ollut ja mistä rangaistus on tullut? Mitä nuori on sanonut? Mitä äiti on sanonut? Onko kaikki tieto mitä sinulla on peräisin teinin suusta?
Niin kuin jo aiemmin kerroin, lapsen ja äidin kuvaukset ovat yhteneväisiä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Ehdotat siis palkitsemista? Aina kun lapsi tottelee niin annetaan palkinto?
Kyllä. Positiivinen vahvistaminen. "istu tuolille, niin saat maidon" lapsi istuu ja saa maidon. Näin se menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Ehdotat siis palkitsemista? Aina kun lapsi tottelee niin annetaan palkinto?
Kyllä. Positiivinen vahvistaminen. "istu tuolille, niin saat maidon" lapsi istuu ja saa maidon. Näin se menee.
Ja positiivinen huomio, äidin rakastava katse. Yhteinen kiva hetki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
Käytännön elämä osoittaa, että ihmisten "sisäinen motiivi" olla kaikille mieliksi on täynnä aukkoja. Kaikkein eniten tämä pätee lapsiin, joiden empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla.
Mitä virheisiin tulee, niin vanhemmilla ja lapsilla on usein täysin päinvastaiset käsitykset siitä mikä on virhe ja mikä ei, eikä lapsen käsitys usein todellakaan muutu siten, että jutellaan. Mielipide-erot säilyvät ja yleensä lapsi ei kerta kaikkiaan lisäksi kykene ymmärtämään, kehittymätön kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
Joskus joku aikuinen kohtelee lasta todella epäreilusti. Lapsesta tulee katkera, ellei joku muu osoita olevansa tämän puolella.
Sivusta on aika hankala vetää sitä viivaa että missä menee kohtuullisen ja kohtuuttomuuden raja. Suuri osa meistä on paskoja kasvattajia, eihän sitä käy kieltäminen, mutta hyvätkään kasvattajat eivät voi puuttua ja hoitaa muiden lapsia ongelmineen. Monessa tilanteessa sivullisen puuttuminen todellakin vain pahentaa tilannetta, vaikka se tilanne olisikin pitänyt alunperin hoitaa toisin. Tyypillisestihän nämä tilanteet ovat sellasia, että vanhemmalla palaa pinna ja suutuksissaan ei enää kykene järkeviin ratkaisuihin, kun tähän tulee joku sivullinen vielä hereistelemään sormeaan, niin sinnä on sitten hekirikos lähellä.
Mielestäni aikuiselta, ja vielä vanhemmalta, tulee voida vaatia tiettyä käytöstä. Teiniltä taas ei voidavielä odottaa että hän osaisi olla kuin aikuinen. Eihän sitä osaa aina aikuiset itsekään. Vanhemmalla pinna palaa, sen tiedän, mutta vihapäissään ei voi rankaisuja tehdä, tai ne pitää anteeksipyynnön kera ainakin kohtuullistaa kun viha laantuu.
ap
Tietysti aikuisen pitäisi pystyä pysymään tilanteiden yläpuolella, mutta aina se ei onistu ja joillakin mennee kuppi nurin helpommin kuin toisilla. Jälkikäteen sekä sivullinen että vanhempi on varmasti samaa mietä että olisi pitänyt toimia toisin, mutta viisainta voi olla se että annetaan tilanteen olla ja yritetään ottaa opiksi ja toimia seuraavassa tilanteessa paremmin.
Vanhemman tulee voida sanoa lapselleen olleensa väärässä, ja vihainen. Lapsi ei opi mitään siitä että annetaan vain olla, ja kärsitään vihapäissään annettu rangaistus. Hyi hevletti millainen vanhempi olet. Lasun tarvetta olisi teillä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
Käytännön elämä osoittaa, että ihmisten "sisäinen motiivi" olla kaikille mieliksi on täynnä aukkoja. Kaikkein eniten tämä pätee lapsiin, joiden empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla.
Mitä virheisiin tulee, niin vanhemmilla ja lapsilla on usein täysin päinvastaiset käsitykset siitä mikä on virhe ja mikä ei, eikä lapsen käsitys usein todellakaan muutu siten, että jutellaan. Mielipide-erot säilyvät ja yleensä lapsi ei kerta kaikkiaan lisäksi kykene ymmärtämään, kehittymätön kun on.
Minä olen huomannut että hyvällä saa parempia tuloksia kuin pahalla.
Mikä on sinun keinosi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.
Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.
Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.
ap
Vanhempien antama kasvatus ja se että jo pieni lapsi saa yleensä vaikutteita myös muilta kuin vanhemmiltaan ovat ihan eriasioita. Ei sinua kukaan edellytä kertomaan lapselle samoja asioita kuin mitä vanhemmat hänelle kertoo. Jos vanhemmat edellyttää sinulta samanlaista linjaa kasvatuksessa kuin mitä heillä on sinä joustat ei vanhemmat. Jos kasvatus taas todella on sellaista että siihen tarvitaan ulkopuolisen puuttumista silloin oikeampi taho puuttumiseen on lastensuojelu tai muu vastaava virallinen taho.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Vähän kuin koiran kasvatuksessa tottelemisesta saa itselleen hyödyn/palkkion. Joskus isomman joskus pienemmän.
Ehdotat siis palkitsemista? Aina kun lapsi tottelee niin annetaan palkinto?
Kyllä. Positiivinen vahvistaminen. "istu tuolille, niin saat maidon" lapsi istuu ja saa maidon. Näin se menee.
Meillä annetaan karkki jos lapsi lopettaa hiekan heittämisen toisten päälle hiekkalaatikolla. Tuo keino toimii hyvin, sillä tänäänkin lapsi lopetti hiekan heittämisen monta kertaa, kun tiesi saavansa palkinnon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle.
ap
Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.
Tämähän on aivan selvä asia. Tässä juuri mietinkin omalta kohdaltani, ja mitä minun, eli minun, mieheni, ja lapsen meillä olevassa kodissa suvaitaan ja mitä ei. En voi yhtyä meidän perheestä ulkopuolisen henkilön rangaistuksiin, enkä suvaita niitä kotonani, vaikka ne lasta koskevatkin. Aloitus koski sitä että voinko sanoa lapselle että mielestäni häntä ei pitäisi rankaista hänen tunteistaan, tai että koen rangaistuksen kohtuuttomaksi, jos samalla kerron ymmärtäväni äitiänsä, ja että lapsi teki väärin silti, vaikka rangaistus olikin minunkin mielestäni ylimitoitettu. Rangaistuksen jatkumisen meillä olen jo kieltänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle.
ap
Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.
Tämähän on aivan selvä asia. Tässä juuri mietinkin omalta kohdaltani, ja mitä minun, eli minun, mieheni, ja lapsen meillä olevassa kodissa suvaitaan ja mitä ei. En voi yhtyä meidän perheestä ulkopuolisen henkilön rangaistuksiin, enkä suvaita niitä kotonani, vaikka ne lasta koskevatkin. Aloitus koski sitä että voinko sanoa lapselle että mielestäni häntä ei pitäisi rankaista hänen tunteistaan, tai että koen rangaistuksen kohtuuttomaksi, jos samalla kerron ymmärtäväni äitiänsä, ja että lapsi teki väärin silti, vaikka rangaistus olikin minunkin mielestäni ylimitoitettu. Rangaistuksen jatkumisen meillä olen jo kieltänyt.
ap siis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
Käytännön elämä osoittaa, että ihmisten "sisäinen motiivi" olla kaikille mieliksi on täynnä aukkoja. Kaikkein eniten tämä pätee lapsiin, joiden empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla.
Mitä virheisiin tulee, niin vanhemmilla ja lapsilla on usein täysin päinvastaiset käsitykset siitä mikä on virhe ja mikä ei, eikä lapsen käsitys usein todellakaan muutu siten, että jutellaan. Mielipide-erot säilyvät ja yleensä lapsi ei kerta kaikkiaan lisäksi kykene ymmärtämään, kehittymätön kun on.
Minä olen huomannut että hyvällä saa parempia tuloksia kuin pahalla.
Mikä on sinun keinosi?
Minun keinoni eivät ole mustavalkoisia enkä ideologisista syistä jatka jonkun keinon käyttöä jos se on selkeästi tehoton jossain tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle.
ap
Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.
Tämähän on aivan selvä asia. Tässä juuri mietinkin omalta kohdaltani, ja mitä minun, eli minun, mieheni, ja lapsen meillä olevassa kodissa suvaitaan ja mitä ei. En voi yhtyä meidän perheestä ulkopuolisen henkilön rangaistuksiin, enkä suvaita niitä kotonani, vaikka ne lasta koskevatkin. Aloitus koski sitä että voinko sanoa lapselle että mielestäni häntä ei pitäisi rankaista hänen tunteistaan, tai että koen rangaistuksen kohtuuttomaksi, jos samalla kerron ymmärtäväni äitiänsä, ja että lapsi teki väärin silti, vaikka rangaistus olikin minunkin mielestäni ylimitoitettu. Rangaistuksen jatkumisen meillä olen jo kieltänyt.
Voi voi kun viitsisist kertoa mitä tapahtui ja mitä siitä seurasi...
Olisi ollut parasta että lapsen äiti olisi katkaissut rangaistuksen isälle menoon, jos se olisi ollut kohtuullista.
Jos sinä kävelet yli äidin päätöksestä, niin siitä ei kyllä seuraa pitkällä tähtäimellä mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Haluaisitko lakauttaa siis esim. koulujen jälki-istunnot?
No minä (eri) itse asiassa periaatteessa haluaisin, ja siihen käsittääkseni kouluissakin nykyään pyritään. Mutta kouku on eri asia kuin koti, koska siellä on pakko saada asiat toimimaan ja järjestys pysymään isossa ryhmässä, jossa on monimutkainen dynamiikka. Silloin voi joskus olla käytännössä mahdotonta selvitä ilman rangaistuksia. Samoin kuin pk:ssa minusta jäähyn käyttö on ihan ok/ymmärrettävää, vaikka kotona emme sitä käytä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ITse asiassa sä et ole mikään korkein oikeus joka päättää mikä on kohtuutonta ja mikä ei. Ap päättää sen itte omalta kohaltaan.
Miksi ap on joku korkein oikeus? Lapsen äitihän sen päättää, mikä on kohtuullista.
Kyllä se on viime kädessä kuule tuomari joka nämä asiat päättää.
Kyllähän pankkiryöstäjäkin kuvittelee voivansa päättää että ryöstä on kohtuullinen, mutta ei se sitä kohtuulliseksi tee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
Käytännön elämä osoittaa, että ihmisten "sisäinen motiivi" olla kaikille mieliksi on täynnä aukkoja. Kaikkein eniten tämä pätee lapsiin, joiden empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla.
Mitä virheisiin tulee, niin vanhemmilla ja lapsilla on usein täysin päinvastaiset käsitykset siitä mikä on virhe ja mikä ei, eikä lapsen käsitys usein todellakaan muutu siten, että jutellaan. Mielipide-erot säilyvät ja yleensä lapsi ei kerta kaikkiaan lisäksi kykene ymmärtämään, kehittymätön kun on.
Minä olen huomannut että hyvällä saa parempia tuloksia kuin pahalla.
Mikä on sinun keinosi?
Positiiviesen rankaisun kokonaan puuttuminen voi kyllä johtaa siihenkin että lapsi toimii oikein vain silloin kun siitä on hänelle hyötyä, jos väärin tekemisestä ei seuraa koskaan mitään. Koiran kanssa se vielä onnistuu että koira oppii tekemään aina isäntäänsä miellyttävän valinnan, mutta ihmisnuori on sen verrran fiksu että ainakin kokeilee muitakin vaihtoehtoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
Käytännön elämä osoittaa, että ihmisten "sisäinen motiivi" olla kaikille mieliksi on täynnä aukkoja. Kaikkein eniten tämä pätee lapsiin, joiden empatiakyky on paljon kehittymättömämpi kuin aikuisilla.
Mitä virheisiin tulee, niin vanhemmilla ja lapsilla on usein täysin päinvastaiset käsitykset siitä mikä on virhe ja mikä ei, eikä lapsen käsitys usein todellakaan muutu siten, että jutellaan. Mielipide-erot säilyvät ja yleensä lapsi ei kerta kaikkiaan lisäksi kykene ymmärtämään, kehittymätön kun on.
Minä olen huomannut että hyvällä saa parempia tuloksia kuin pahalla.
Mikä on sinun keinosi?
Minun keinoni eivät ole mustavalkoisia enkä ideologisista syistä jatka jonkun keinon käyttöä jos se on selkeästi tehoton jossain tilanteessa.
Samaa mieltä. Joskus selkäsauna voisi olla tehokain ja paras kasvatuskeino jossain tilanteessa, mutta koska se ei ole enää hyväksyttyä eikä laillista, niin se on pois kasvatuskeinoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.
ap
ap
Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.
Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.
Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.
ap
Raotit tilannetta niin vähän, että jokainen vetelee omia päätelmiään omien oletusten perusteella. Ei nämä muiden kommentit liity kovinkaan tosiasiassa kovinkaan paljon tuohon teidän tilanteeseen.
Kyllähän tässä moni on osannut kivasti vastata omasta puolestaan. Että miten tekisi, kun itsellä olisi vastaava tilanne. Ei tarvitse tietää sitä että mikä on teko ja mikä on rangaistus, koska ne ovat jokaisella omanlaisensa ajatusket kyseisistä asioista. Riittää että vastaa kysymykseen, eli kun omasta mielestä on kohtuuton rangaistus. Siihen laitetaan tilalle rangaistus joka on lukijan mielestä kohtuuton, ei siis tarvitse tietää mikä se on jollain toisella se kohtuuttomuuden raja, tietenkään. Ei tää ole mikään tuomioistuin, vaan keskustelupalsta. Annapa esimerkin
Joku sanoo että kuvittelepa että olet syömässä lempiruokaasi, ja joku tulee ja ottaa sen pois edestäsi eikä anna takaisin.
Tuossa lukijan tulee kuvitella se OMA lempiruoka, joka poisotto aiheuttaa asia x, ei niin että täytyy tietää mikä kysyjän lempiruoka on, ja sitten vastata sen mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Raotit tilannetta niin vähän, että jokainen vetelee omia päätelmiään omien oletusten perusteella. Ei nämä muiden kommentit liity kovinkaan tosiasiassa kovinkaan paljon tuohon teidän tilanteeseen.