Lue keskustelun säännöt.
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Haluaisitko lakauttaa siis esim. koulujen jälki-istunnot?
Jälki-istunto on lievä rangaistus. Ruoskiminen olisi kova rangaistus, jolla uhkailulla olisi jo jotain vaikutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Haluaisitko lakauttaa siis esim. koulujen jälki-istunnot?
Varmasti olisi rakentavampiakin tapoja hoitaa asia, kuin pulpetissa istuttamalla. Ehkä siihen ei kuitenkaan resurssit riitä.
Ei vaihtoehdot ole vain jälki-istunto tai ei mitään seuraamuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/
Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet.T: kahden teinin ja esiteinin äiti
Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.
Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.
Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!
Ei tarvitse olla mikään loputon kuormajuhta, jos on lasten kanssa pelisäännöt selvät, ja itse on myös reilu lapsille. Ja tottakai ne peilaa, siksi on keksitty sellainen asia kuin puhuminen.
Mun vanhemmuuteen ei ole tarvinnut ulkopuolisten puuttua, kun se sujuu. Onneksi itselläni oli teini-iässä äitipuoli, joka oli ihana, ja jonka kanssa olen edelleen läheisempi kuin äitini, vaikka äiti ei tästä tykkääkään. Mutta jos oma vanhempi ei osaa olla lasten kanssa fiksusti, on vain ja ainoastaan hyvä, että joku toinen sitten osaa.
Kun ei ne omat vanhemmat todellakaan aina tiedä, tunne lapsiaan parhaiten tai tiedä mikä heille on parasta.
No mun äitini oli täysin paska äiti ja on sitä edelleen. Ei se että hän puuttuu tarkoita että vanhemmuuteni olisi huonoa.
Kaikki mitä teini purkaa ei liity vanhempaan mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Tuollainen ajattlu on jäänyt 60-luvulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Haluaisitko lakauttaa siis esim. koulujen jälki-istunnot?
Niitä on vähennetty paljon. Tilalle on tullut kasvatuskeskustelut. Ja niissäkin lapsi tulee kuulluksi, tarkoitus ei ole ottaa luuloja pois vaan oppia jotain. Toimii paljon paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.
4 lasta aikuiseksi kasvattaneena, voin kertoa, että yhden kohdalla todellakin kaipasin besserwisseriä. Kasvukäytös oli niin erilaista kuin 3 muulla. Mutta siitäkin selvittiin. Nyt jo aikuinen ja elämä ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos rangaistukset menevät kaltoinkohtelu tai henkisen- tai fyysisen pahoinpitelyn puolelle, niin silloin pitää asiaan puuttua oli rankaisija kuka tahansa.
Muuten on pakko keksiä joku keino siitä välistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.
4 lasta aikuiseksi kasvattaneena, voin kertoa, että yhden kohdalla todellakin kaipasin besserwisseriä. Kasvukäytös oli niin erilaista kuin 3 muulla. Mutta siitäkin selvittiin. Nyt jo aikuinen ja elämä ihan ok.
Besserwisserillä ei kukaan tee mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhmpien tulee sopia keskenään rajoista ja rangaisutksista ja näyttää lapsen suuntaan siltä että on yhteinen johdonmukainen linja. Ja kyllä tämän periaatteen voi laskea koskemaan myös perheen uusäitiä. Keskustele rangaistuksesta ja vaihtoehdoista miehen kanssa. Helpostihan sitä suuttuessaan voi tehdä ylilyöntejä mennä kohtuuttomuuksiin. Se on huonoin vaihtoehto että vahvistat miehen selän takana lapsen ajatusta siitä että rangaistukset ovat epäreiluja. Teinien mielestähän kaikki on epäreluja jos ei saa tehdä niin kuin haluaa.
Rankaisija on lapsen äiti, ei ap:n mies.
No sitten vielä suuremmalla syyllä kannattaa olla puuttumatta, jos tämä vielä tapahtuu lapsen toisessa kodissa, jossa ap ei ole ollut seuraamassa mitä tapahtuu.
Eikö mielestäsi saa puuttua väkivaltaan jota itelle tärkee lapsi kokee äitinsä luona? Hyvä ap, olispa kaltaisias enemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
Joskus joku aikuinen kohtelee lasta todella epäreilusti. Lapsesta tulee katkera, ellei joku muu osoita olevansa tämän puolella.
Sivusta on aika hankala vetää sitä viivaa että missä menee kohtuullisen ja kohtuuttomuuden raja. Suuri osa meistä on paskoja kasvattajia, eihän sitä käy kieltäminen, mutta hyvätkään kasvattajat eivät voi puuttua ja hoitaa muiden lapsia ongelmineen. Monessa tilanteessa sivullisen puuttuminen todellakin vain pahentaa tilannetta, vaikka se tilanne olisikin pitänyt alunperin hoitaa toisin. Tyypillisestihän nämä tilanteet ovat sellasia, että vanhemmalla palaa pinna ja suutuksissaan ei enää kykene järkeviin ratkaisuihin, kun tähän tulee joku sivullinen vielä hereistelemään sormeaan, niin sinnä on sitten hekirikos lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaikki rangaistukset ovat kohtuuttomia. Rangaistukset eivät kuulu positiivisen kasvatuksen menetelmiin ja ne aiheuttavat traumoja ja katkeruutta lapsessa. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan ainoastaan opettaa lapsen inhoamaan rangaistuksen antanutta henkilöä.
Mua ehkä ärsyttää eniten se, että puheissa aina kun teoilla on seuraamuksensa, niistä puhutaan rangaistuksina.
Toki siis on myös perheitä, joissa on ihan älytön rangaistus-keskeisyys, eikä teot ole missään suhteessa niistä seuraavien selkeiden rangaistusten kanssa.
Mutta ihan hirveän usein nykyään törmää jo siihen, että vanhemmat on ihan neuvottomia, kun lapset ei tee mitään mitä pyydetään, kun minkäänlaista syy-seuraus-suhdetta ei ole pienestä pitäen opetettu.
Meillä se alkoi ihan jo sellaisesta, että jos lapsi levitti tavarat lattialle, eikä kehoituksesta suostunut niitä keräämään, niin en mä alkanut huutaa tai asettaa rangaistuksia "tottelemattomuudesta", vaan istahdin alas ja jatkoin omia hommiani. Ja kun lapsi tuli seuraavan kerran pyytämään jotain, totesin että äiti tekee heti mitä lapsi pyytää, kun ensin on tehty mitä äiti on pyytänyt. Ja tarvittaessa toki autoin, edelleenkään kyse ei ole rankaisemisesta, vaan siitä, että jokainen oppii kantamaan vastuuta ja hoitamaan omat hommansa.
Olen ihan samoilla linjoilla kanssasi. Kun lapsi päästää suustaan tunteensa epäsopivalla tavalla, siitä seuraus on toisen ihmisen loukkaantuminen ja paha mieli. Tästä voidaan keskustella jo 14-vuotiaan kanssa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhmpien tulee sopia keskenään rajoista ja rangaisutksista ja näyttää lapsen suuntaan siltä että on yhteinen johdonmukainen linja. Ja kyllä tämän periaatteen voi laskea koskemaan myös perheen uusäitiä. Keskustele rangaistuksesta ja vaihtoehdoista miehen kanssa. Helpostihan sitä suuttuessaan voi tehdä ylilyöntejä mennä kohtuuttomuuksiin. Se on huonoin vaihtoehto että vahvistat miehen selän takana lapsen ajatusta siitä että rangaistukset ovat epäreiluja. Teinien mielestähän kaikki on epäreluja jos ei saa tehdä niin kuin haluaa.
Rankaisija on lapsen äiti, ei ap:n mies.
No sitten vielä suuremmalla syyllä kannattaa olla puuttumatta, jos tämä vielä tapahtuu lapsen toisessa kodissa, jossa ap ei ole ollut seuraamassa mitä tapahtuu.
Eikö mielestäsi saa puuttua väkivaltaan jota itelle tärkee lapsi kokee äitinsä luona? Hyvä ap, olispa kaltaisias enemmän.
Onko tässä nyt puhuttu jossain väkivallasta? Onko tälle teinille nyt sitten määrätty iltaisin 20 raipaniskua ja tätä rangaistusta olisi pitänyt jatkaa myös isäviikonlopun yli?
PS. Ruumiilliset rangaistukset ovat laittomia
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
On joo, melkein kuin aikuisiea, mutta vailla vastuututa ja kohtuullisuutta. Ne on hauskoja kokeiluja, joissa testimielessä annetaan perheen päätäntävalta teini-ikäiselle :D TV-viihdettä parhaimmillaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.
4 lasta aikuiseksi kasvattaneena, voin kertoa, että yhden kohdalla todellakin kaipasin besserwisseriä. Kasvukäytös oli niin erilaista kuin 3 muulla. Mutta siitäkin selvittiin. Nyt jo aikuinen ja elämä ihan ok.
Besserwisserillä ei kukaan tee mitään.
Besserwisseritäkin tarvitaan kun ei muut keinot auta. Kunhan joku auttaa. Lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rangaistusten ideana on ottaa lapselta "luulot pois". Lievä rangaistus on yleensä yhtä tyhjän kanssa, koska se ei vielä motivoi lasta toimimaan eri lailla kuin mitä itse haluaisi.
Lisäksi lievästi rangaisten joutuu rankaisemaan tämän tästä, kun taas kovien rangaistusten kohdalla riittää, että niitä antaa harvoin ja muuten vain uhkailee niillä.
Juuri tästä syystä en usko rangaistuksiin. En halua ottaa lapselta luuloja pois.
Teinien kanssa se on usein ihan turvallisuusjuttu. Teini kuvittelee että lenkkeily Kaisaniemen puistossa on turvallista. Pakko ottaa luulot pois.
Teini on yleensä ihan älykäs ihminen.
Teini on useimmiten älykäs mutta suuruudenhullu ja usein kuvittelee selviäväbsä myös tilanteista joista ei voi selvitä.
T kaksi omaa ja neljä vaihtaria kasvattanut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.
4 lasta aikuiseksi kasvattaneena, voin kertoa, että yhden kohdalla todellakin kaipasin besserwisseriä. Kasvukäytös oli niin erilaista kuin 3 muulla. Mutta siitäkin selvittiin. Nyt jo aikuinen ja elämä ihan ok.
Besserwisserillä ei kukaan tee mitään.
Besserwisseritäkin tarvitaan kun ei muut keinot auta. Kunhan joku auttaa. Lapsen kasvatukseen tarvitaan koko kylä.
Ei tarvita. On aina riesa. Ja tuo lausumasi tarkoittaa että äitiä tuetaan, ei että tehdään vahinkoa.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.