Lue keskustelun säännöt.
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi keskustelet rankaisijan kanssa, kun lapset eivät ole paikalla. Ja voitko antaa esimerkin millaisista tilanteista lapsi saa rangaistuksen ja minkälainen rangaistus.
En anna esimerkkiä, koska minulla on oma käsitys asiasta, ja oma oikeudentunto, eikä se muutu sillä että täällä jokainen vuorollaan yrittää sitä muuttaa. Menee vain aheen viereen silloin. Mutta yleisesti ottaen rangaistus tulee siitä että lapsi kertoo tai näyttää tunteitaan tavalla joka ei sovi rankaisijalle. Rankaisija siis haluaisi päättää miltä lapsesta tuntuu, ja miten hän sen saa kertoa, ja jos lapsi ei näytä juuri sitä tunnetta mitä odotetaan, ja juuri sillä tavalla kuin sallitaan, niin rangaistus tulee.
En pysty mitenkään allekirjoittamaan tätä.
ap
Eli murrosikäisen kiukunpurkauksista lienee kyse. Kiroileeko ja paiskooko tavaroita? Tässä lienee kyllä myös eroa miten eri paikoissa toimii. Yleensä sille läheisimmälle purkaudutaan eniten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anoppini. Argh.
Sekaantuu aina teinien kasvattamiseen. Viimeksi alkoi lohdutella isompaa kun olin komentanut tätä olemaan kiusaamasta pienempää. Kiusaamista jatkunut koko päivän.
Anoppi ryntää väliin että ei hänen x koskaan kiusaa, tule tänne mummo lohduttaa, äiti on ilkeä ja blääblää.
Vierailija kirjoitti:
Vanhmpien tulee sopia keskenään rajoista ja rangaisutksista ja näyttää lapsen suuntaan siltä että on yhteinen johdonmukainen linja. Ja kyllä tämän periaatteen voi laskea koskemaan myös perheen uusäitiä. Keskustele rangaistuksesta ja vaihtoehdoista miehen kanssa. Helpostihan sitä suuttuessaan voi tehdä ylilyöntejä mennä kohtuuttomuuksiin. Se on huonoin vaihtoehto että vahvistat miehen selän takana lapsen ajatusta siitä että rangaistukset ovat epäreiluja. Teinien mielestähän kaikki on epäreluja jos ei saa tehdä niin kuin haluaa.
Rankaisija on lapsen äiti, ei ap:n mies.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi keskustelet rankaisijan kanssa, kun lapset eivät ole paikalla. Ja voitko antaa esimerkin millaisista tilanteista lapsi saa rangaistuksen ja minkälainen rangaistus.
En anna esimerkkiä, koska minulla on oma käsitys asiasta, ja oma oikeudentunto, eikä se muutu sillä että täällä jokainen vuorollaan yrittää sitä muuttaa. Menee vain aheen viereen silloin. Mutta yleisesti ottaen rangaistus tulee siitä että lapsi kertoo tai näyttää tunteitaan tavalla joka ei sovi rankaisijalle. Rankaisija siis haluaisi päättää miltä lapsesta tuntuu, ja miten hän sen saa kertoa, ja jos lapsi ei näytä juuri sitä tunnetta mitä odotetaan, ja juuri sillä tavalla kuin sallitaan, niin rangaistus tulee.
En pysty mitenkään allekirjoittamaan tätä.
ap
Tunnekasvatuksen laiminlyönti kuten pyrkimys rajoittaa tunteiden ilmaisua on lasun aihe.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen kyllä tuonut julki mielipiteeni, jos toisen ajatukset on mielestäni kohtuuttomia. Oma oikeudentajuni ei kestä sitä, että lapsia kohdellaan mielestäni huonosti, ja kyllähän siinä lapsenkin luottamus aikuiseen horjuu. Kohtuuttomat rangaistukset totuttaa lapsen siihen, että sitä saa aikuisenakin kohdella huonosti ja epäoikeudenmukaisesti.
TAI lapsi oppii siihen että mitään sääntöjä ei tarvi noudattaa ja rangaistuksita pääsee luistamaan kun esittää surkeaa ja hankkii liittolaisen auktoriteettia vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vanhmpien tulee sopia keskenään rajoista ja rangaisutksista ja näyttää lapsen suuntaan siltä että on yhteinen johdonmukainen linja. Ja kyllä tämän periaatteen voi laskea koskemaan myös perheen uusäitiä. Keskustele rangaistuksesta ja vaihtoehdoista miehen kanssa. Helpostihan sitä suuttuessaan voi tehdä ylilyöntejä mennä kohtuuttomuuksiin. Se on huonoin vaihtoehto että vahvistat miehen selän takana lapsen ajatusta siitä että rangaistukset ovat epäreiluja. Teinien mielestähän kaikki on epäreluja jos ei saa tehdä niin kuin haluaa.
Rankaisija on lapsen äiti, ei ap:n mies.
No sitten vielä suuremmalla syyllä kannattaa olla puuttumatta, jos tämä vielä tapahtuu lapsen toisessa kodissa, jossa ap ei ole ollut seuraamassa mitä tapahtuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Joo samaa mieltä. Mutta nyt pitäisi kuitenkin tietää hiukan tarkemmin rangaistuksista, onko oikeasti kohtuuttomia vai suhteellisen tavanomaisia...
ITse asiassa sä et ole mikään korkein oikeus joka päättää mikä on kohtuutonta ja mikä ei. Ap päättää sen itte omalta kohaltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Juuri näin, tuohan on juuri sitä mitä pahansuopaiset anopit tekevät. Myrkyttävät lapsen mieltä äitiään vastaan. Siinä pelissä ei ole voittajia, kaikki häviää.
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaikki rangaistukset ovat kohtuuttomia. Rangaistukset eivät kuulu positiivisen kasvatuksen menetelmiin ja ne aiheuttavat traumoja ja katkeruutta lapsessa. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan ainoastaan opettaa lapsen inhoamaan rangaistuksen antanutta henkilöä.
Mua ehkä ärsyttää eniten se, että puheissa aina kun teoilla on seuraamuksensa, niistä puhutaan rangaistuksina.
Toki siis on myös perheitä, joissa on ihan älytön rangaistus-keskeisyys, eikä teot ole missään suhteessa niistä seuraavien selkeiden rangaistusten kanssa.
Mutta ihan hirveän usein nykyään törmää jo siihen, että vanhemmat on ihan neuvottomia, kun lapset ei tee mitään mitä pyydetään, kun minkäänlaista syy-seuraus-suhdetta ei ole pienestä pitäen opetettu.
Meillä se alkoi ihan jo sellaisesta, että jos lapsi levitti tavarat lattialle, eikä kehoituksesta suostunut niitä keräämään, niin en mä alkanut huutaa tai asettaa rangaistuksia "tottelemattomuudesta", vaan istahdin alas ja jatkoin omia hommiani. Ja kun lapsi tuli seuraavan kerran pyytämään jotain, totesin että äiti tekee heti mitä lapsi pyytää, kun ensin on tehty mitä äiti on pyytänyt. Ja tarvittaessa toki autoin, edelleenkään kyse ei ole rankaisemisesta, vaan siitä, että jokainen oppii kantamaan vastuuta ja hoitamaan omat hommansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Niin. Se on sun mielipide. Keskustele äidin kanssa. Älä mene söhläämään selän takana.
Ja ihan tiedoksi lapset ja nuoret kiukuttelee ja osoittaa tunteitaan sille jonka kokee läheisimmäksi eli kuulostaa siltä että kaikki on kuten pitääkin, ulkopuolinen sitten voi hykerrrellä paremmuuttaan kun keskustelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi keskustelet rankaisijan kanssa, kun lapset eivät ole paikalla. Ja voitko antaa esimerkin millaisista tilanteista lapsi saa rangaistuksen ja minkälainen rangaistus.
En anna esimerkkiä, koska minulla on oma käsitys asiasta, ja oma oikeudentunto, eikä se muutu sillä että täällä jokainen vuorollaan yrittää sitä muuttaa. Menee vain aheen viereen silloin. Mutta yleisesti ottaen rangaistus tulee siitä että lapsi kertoo tai näyttää tunteitaan tavalla joka ei sovi rankaisijalle. Rankaisija siis haluaisi päättää miltä lapsesta tuntuu, ja miten hän sen saa kertoa, ja jos lapsi ei näytä juuri sitä tunnetta mitä odotetaan, ja juuri sillä tavalla kuin sallitaan, niin rangaistus tulee.
En pysty mitenkään allekirjoittamaan tätä.
ap
Tunnekasvatuksen laiminlyönti kuten pyrkimys rajoittaa tunteiden ilmaisua on lasun aihe.
Höpöhöpö. Jos teini vaikka kiroilee, huorittelee tai muuten solvaa esim. opettajaa tai paiskoo tavaroita tunteiden purkamisen vuoksi ja saa jälki-istuntoa niin siitäkö lasu? Ei se sen kummempaa kotona ole, kaikkea perseilyä ei tarvitse suvaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki luulee, että ap:n mies on tuo rankaisija, ja nähtävästi se onkin miehen exä ja lapsen äiti, joka ei edes asu taloudessa. Minkä te sille voitte, mitä äitinsä huseeraa? Paikkaatte lapsen puutteita sitten aina kun hän on teillä.
Äiti vaatii että rangaistuksia jatketaan meillä. Sanoin miehelle että sitten lapsi voi kärsiä koko rangaistuksen äitinsä luona, että minun kotonani en pysty tuota rankaisua jatkamaan, koska se ei ole oikein. Toisaalta ei tunnut myöskään oikealta se että meille tullessa pääsee kuin koira veräjästä. Silti joudun noudattamaan omaa oikeustajuani.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Jos lapsi vaikka "näyttää tunteita" paiskomalla posliinit seinään, niin siitä kuuluu tulla seuraamuksia.
Ihan turhaa spekulointia, jos et halua avata asiaa enempää.
Mies ei siis myöskään sanoita lapsen tunteita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt kaikki luulee, että ap:n mies on tuo rankaisija, ja nähtävästi se onkin miehen exä ja lapsen äiti, joka ei edes asu taloudessa. Minkä te sille voitte, mitä äitinsä huseeraa? Paikkaatte lapsen puutteita sitten aina kun hän on teillä.
Otsikossa puhutaan "miehen lapsen rangaistuksesta", joten on selvää että miestä syytetään...
Eipäs puhuta, lupe otsikko uudelleen. Puhutaan miehen lapsesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.
Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.
ap
Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.
Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.
Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Jos kysymys ei ole täydellisestä kohtuuttomuudesta (tyyliin kännykkä pois viikoksi jostain pikkurikkeestä), niin sinun on parasta todeta, että rangaistukset ovat lapsen ja hänen vanhempansa välinen asia, joihin sinä et ota kantaa. Itse rankaisijan kanssa voit kyllä keskustella asiasta ja yrittää vaikuttaa häneen silloin, kun lapsi ei ole kuulemassa.
Kasvatuksen kannalta ei ole eduksi se, jos lähdet vetämään mattoa vanhemman jalkojen alta arvostelemalla hänen kasvatustyyliään lapsen kuullen. Loppujen lopuksi aika monella tyylillä kasvaa kelpo nuoria.
Täydet kohtuuttomuudet ovat kuitenkin eri asia. Sopivana rajana pitäisin tässä sitä, missä kohdassa puuttuisit esim. sisaruksesi omalle lapselleen antamiin rangaistuksiin, jos olisitte yhdessä esim. mökillä tai matkalla.
Rangaistus on siis tekoon nähden täysin kohtuuton ja ylimitoitettu, ja en pysty niitä allekirjoittamaan.
ap
Vanhmpien tulee sopia keskenään rajoista ja rangaisutksista ja näyttää lapsen suuntaan siltä että on yhteinen johdonmukainen linja. Ja kyllä tämän periaatteen voi laskea koskemaan myös perheen uusäitiä. Keskustele rangaistuksesta ja vaihtoehdoista miehen kanssa. Helpostihan sitä suuttuessaan voi tehdä ylilyöntejä mennä kohtuuttomuuksiin. Se on huonoin vaihtoehto että vahvistat miehen selän takana lapsen ajatusta siitä että rangaistukset ovat epäreiluja. Teinien mielestähän kaikki on epäreluja jos ei saa tehdä niin kuin haluaa.