Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/

Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet. 

T: kahden teinin ja esiteinin äiti

Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.

Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.

Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!

En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle. 

ap

Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.

Tämähän on aivan selvä asia. Tässä juuri mietinkin omalta kohdaltani, ja mitä minun, eli minun, mieheni, ja lapsen meillä olevassa kodissa suvaitaan ja mitä ei. En voi yhtyä meidän perheestä ulkopuolisen henkilön rangaistuksiin, enkä suvaita niitä kotonani, vaikka ne lasta koskevatkin. Aloitus koski sitä että voinko sanoa lapselle että mielestäni häntä ei pitäisi rankaista hänen tunteistaan, tai että koen rangaistuksen kohtuuttomaksi, jos samalla kerron ymmärtäväni äitiänsä, ja että lapsi teki väärin silti, vaikka rangaistus olikin minunkin mielestäni ylimitoitettu. Rangaistuksen jatkumisen meillä olen jo kieltänyt.

Et voi samalla kertoa ymmärtävästi ja kumota heti perään asiaa että äiti on mielestäsi kohtuuton. Tuosta vain niin lapsi kuin aikuinenkin ymmärtää sen että et oikein itsekään tiedä mitä mieltä olet.

Toki teillä ja lapsen toisessa kodissa voi olla eri kasvatus linja eikä sinun ole pakko suostua rangaisemaan lasta äidin määräysten mukaisesti. Vanhempien tehtävä on toteuttaa päättämä sä kasvatuslinja.

Käsitit väärin. Sanon lapselle ymmärtäväni äidin suuttumuksen, ja sanon että lapsi toimi väärin. Rangaistus vaan on kohtuuton.

Sitten sinun täytyy ainakin ennen sanomista opetella muotoilemaan tuo sanomisesi paremmin koska juuri tuollainen kuva tässä ketjussa sinusta tulee. Se että lapsi ei saa selvää oletko jostakin asiasta puolesta tai vastaan on kyllä pahempi kuin se että ajoittain suuttumus menee yli. Sen lapsi kyllä oppii huomaan et ai tää oli taas tämä tilanne kun äidillä keitti yli ja hän oli kohtuuton.

Tarkoitat varmaan että sinulle tulee tällainen käsitys. Lapsi on ymmärtänyt aivan kaiken mitä hänelle olen sanonut. Kiitos hyvästä keskustelusta, ja tulin tämän johdosta siihen lopputulokseen että ilman muuta alan keskustelemaan lapsen kanssa enemmän näistä rankaisuista tuoden esille äitiä mollaamatta oman mielipiteeni.

Kiitos.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kahden teinin äitinä sanon että elämä on välillä aika paskaa. Siihen ei todellakaan kaipaa ketään besserwisseriä mestaroimaan.[/

Aina ei ole kysymys äidistä, vaan niillä lapsillakin on elämä ja tunteet. 

T: kahden teinin ja esiteinin äiti

Myös se äiti on ihminen. Ei mikään loputon kuormajuhta, jota saa kuka vaan missä baan arvostella miten vaan.

Teinit ja esiteinit peilaa tunteitaan äitiin. Se on rankkaa.

Siinä kun vielä sitten säätää joku ulkopuolinen niin se on vielä rankempaa. Meillä se on minun äitini joka sekaantuu. Onneksi hänet voi ulkoistaa!

En ole ulkopuolinen, olen lapselle tärkeä henkilö ja isän vaimo. Lapsi päättää itse ketkä ovat häelle tärkeitä henkilöitä hänen omassa elämässään, ei sitä voi kukaan päättää hänen puolestaan. Ihmettelen miksi kenellekään tulee mieleen että tässä ollaan nyt jotakin vastaan, vaikka ollaan vain lapsen puolella. Luulisi että äiditkin olisivat lasten puolella. Tämäkään äiti ei ole sanonut minusta pahaa sanaa lapselle,enkä minä hänestä lapselle. 

ap

Huoltajan ja huoltajien kasvatusvastuuta ja sen myötä päätösvaltaa ajatellen olet ulkopuolin. Vain siitä miten sinä kohtelet ja omalta osaltasi kasvatat lasta joka on sinulle läheinen ja tärkeä sinä voit päättää.

Tämähän on aivan selvä asia. Tässä juuri mietinkin omalta kohdaltani, ja mitä minun, eli minun, mieheni, ja lapsen meillä olevassa kodissa suvaitaan ja mitä ei. En voi yhtyä meidän perheestä ulkopuolisen henkilön rangaistuksiin, enkä suvaita niitä kotonani, vaikka ne lasta koskevatkin. Aloitus koski sitä että voinko sanoa lapselle että mielestäni häntä ei pitäisi rankaista hänen tunteistaan, tai että koen rangaistuksen kohtuuttomaksi, jos samalla kerron ymmärtäväni äitiänsä, ja että lapsi teki väärin silti, vaikka rangaistus olikin minunkin mielestäni ylimitoitettu. Rangaistuksen jatkumisen meillä olen jo kieltänyt.

Et voi samalla kertoa ymmärtävästi ja kumota heti perään asiaa että äiti on mielestäsi kohtuuton. Tuosta vain niin lapsi kuin aikuinenkin ymmärtää sen että et oikein itsekään tiedä mitä mieltä olet.

Toki teillä ja lapsen toisessa kodissa voi olla eri kasvatus linja eikä sinun ole pakko suostua rangaisemaan lasta äidin määräysten mukaisesti. Vanhempien tehtävä on toteuttaa päättämä sä kasvatuslinja.

Käsitit väärin. Sanon lapselle ymmärtäväni äidin suuttumuksen, ja sanon että lapsi toimi väärin. Rangaistus vaan on kohtuuton.

Sitten sinun täytyy ainakin ennen sanomista opetella muotoilemaan tuo sanomisesi paremmin koska juuri tuollainen kuva tässä ketjussa sinusta tulee. Se että lapsi ei saa selvää oletko jostakin asiasta puolesta tai vastaan on kyllä pahempi kuin se että ajoittain suuttumus menee yli. Sen lapsi kyllä oppii huomaan et ai tää oli taas tämä tilanne kun äidillä keitti yli ja hän oli kohtuuton.

Tarkoitat varmaan että sinulle tulee tällainen käsitys. Lapsi on ymmärtänyt aivan kaiken mitä hänelle olen sanonut. Kiitos hyvästä keskustelusta, ja tulin tämän johdosta siihen lopputulokseen että ilman muuta alan keskustelemaan lapsen kanssa enemmän näistä rankaisuista tuoden esille äitiä mollaamatta oman mielipiteeni.

Kiitos.

ap

Älä ap puutu toisten perheen asioihin. Olet vähän kuin paremmintietävä naapuri tai anoppi joka on sentään sukua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Tää on tosiaan aika pelottavaa, että näin moni on sitä mieltä että muita kuin omia lapsia ei saisi tukea eikä auttaa mitenkään, vaikka näkisi epäkohtia. Kamalaa ajatella että tällasia äitejä, nimenomaan ÄITEJÄ on näinkin paljon. En ihmettele enää eerikoiden kohtaloita, kun kukaan lapsista oikeasti välittävä aikuinen ei saisi sanoa mitään lasten kasvatuksesta.

Hirveää :(

Minä todellakin sanoisin mielipiteeni ko rangaistuksista. Ihan sama mitä mieltä jokin av-raati on. Jos ovat aivsn kohtuuttomia, hae lapselle apua tai neuvo itse hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Kun ei hän tiedä tai ymmärrä. Eikä teini ole hänen kanssaan samaa mieltä vaan minun!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Eerikan tappoi isä jq äitipuoli. Ei äiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Eerikan tappoi isä jq äitipuoli. Ei äiti.

Äiti ei puuttunut asiaan. Eikä ne kaikki äidit joiden sormien välistä erika kohtaloonsa pikkuhiljaa valui. Puistattaa aivan.

Vastaava keskustelu miespalstalla sai aivan toisenlaisia kommentteja. Lasten tulisi olla enemmän isiensä luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Kun ei hän tiedä tai ymmärrä. Eikä teini ole hänen kanssaan samaa mieltä vaan minun!

Just. Näin meille naapureillekin valistettiin muutama vuosi sitten, kuinka emme tiedä ja ymmärrä, mitä erään perheessä tapahtui ja nyt sitten paljastui perhehelvetti, kun yksi lapsi lähes menetti henkensä ja mitä lapset ovat vuosien aikana joutuneet kokemaan. Teinin sanoja lainaten, kukaan ei heitä auttanut, vaan ummistivat silmänsä, ei naapurit, ei opettajat, ei sukulsiset, ei kukaan.

Ja lapsi on lojaali vanhemmilleen, ettei elämä menisi vielä vaikeammaksi.

Ja on ehdottoman hyvä, että perheen asioihin puututaan, jos näkee epäkohtia.

Jos rangaistukset lyövät yli, tavalla tai toisella, niin voi myös tarvetta ottaa yhteyttä ja ilmoittaa eteenpäin.

Hirveetä luettavaa ketjut missä jo aikuiset palstalaiset kirjottavat kuinka heitä on lapsuudessa kaltoinkohdeltu. Kukaan ei ole puuttunut asioihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Eerikan tappoi isä jq äitipuoli. Ei äiti.

Äiti ei puuttunut asiaan. Eikä ne kaikki äidit joiden sormien välistä erika kohtaloonsa pikkuhiljaa valui. Puistattaa aivan.

Vastaava keskustelu miespalstalla sai aivan toisenlaisia kommentteja. Lasten tulisi olla enemmän isiensä luona.

Äiti todellakin puuttui ja taisteli. Häntä ei kuunnwltu. Koska hirviö äitipuoli ja sekaantuva isoäiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun siskoni tekee tuota. Ja on muuten ihan helvetin rasittavaa. Koska ei hän tiedä mitä kotona tapahtuu tai mitä se teinin elämä on. Näkee vain pilkahduksia, ei ymmärrä ylipäätään lapsista tai nuorista mitään, lässyttää keskustelemisesta ja näkee tilaisuuden kerätä halpoja pinnoja.

Entä jos lapsi onkin oikesssa ja vanhemmat väärässä? Ei vanhemmus vielä tee kenestäkään hyvää vanhempia.

Näitä Eerikoita on Suomessa pilvin pimein, kun kukaan auta tai kuuntele, ei edes lastensuojelu.

Miksi sinusta siskosi on helvetin rasittava, jos puolustaa lastasi ja seisoo rinnalla.

Kun ei hän tiedä tai ymmärrä. Eikä teini ole hänen kanssaan samaa mieltä vaan minun!

Just. Näin meille naapureillekin valistettiin muutama vuosi sitten, kuinka emme tiedä ja ymmärrä, mitä erään perheessä tapahtui ja nyt sitten paljastui perhehelvetti, kun yksi lapsi lähes menetti henkensä ja mitä lapset ovat vuosien aikana joutuneet kokemaan. Teinin sanoja lainaten, kukaan ei heitä auttanut, vaan ummistivat silmänsä, ei naapurit, ei opettajat, ei sukulsiset, ei kukaan.

Ja lapsi on lojaali vanhemmilleen, ettei elämä menisi vielä vaikeammaksi.

Ja on ehdottoman hyvä, että perheen asioihin puututaan, jos näkee epäkohtia.

Niin. Jos näkee. Ulkopuoliset ei vaan näe vaan kuvittelee.

Teini itse hermostui siskoobi täysin eikä suostu tän kanssa olemaan lainkaan tekemisissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.

Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.

14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.

Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.

Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.

Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.

Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.

No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.

Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.

Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?

Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.

Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.

On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.

Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?

Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.

Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.

Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.

Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.

En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?

Täysin OT, mutta minusta tässä on varsin ikävä kuvaus lapsesta,joka on ns. helppo. Mun esikoisen kanssa on oikeasti pärjätty niin, että lähes aina kaikilla on kivaa. Hän on joustava, kiltti ja miellyttämishaluinen. Hän ei kuitenkaan ole mikään luonteeton nukke, kuten monet näyttävät ajattelevan. Hän on mielikuvituksekas, hauska, sosiaalinen, ihana iloinen tyyppi jolla on rikas sisäinen maailma. Hänellä ei vaan ole tarvetta kapinoida. Ja joo, kasvatamme häntä niin että hän oppisi haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja pltämään puoliaan ja olemme siinä jossain määrin onnistuneetkin. Siinä kun ymmärrämme "haastavia lapsia" niin voisimmeko myös lakata puhumasta halveksivasti "kilteistä" lapsista?

Miksi haluatte opettaa lapsen haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja? Esim. opettajaa koulussa? Tai poliisia?

Totta kai voit sanoa mielipiteesi tai vähintäänkin jättää esittämättä, että olet samoilla linjoilla. Ei lasten kasvatuksen tarvitse eikä pidä olla teeskentelyä ja roolin esittämistä. Lapset arvostavat aikuisia, jotka ovat aidosti omia itsejään. Lapsikin vaistoaa usein sen, jos aikuisen puheet ovat ristiriidassa todellisen asenteen kanssa, ja sellainen voi olla aika hämmentävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.

Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.

14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.

Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.

Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.

Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.

Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.

No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.

Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.

Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?

Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.

Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.

On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.

Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?

Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.

Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.

Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.

Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.

En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?

Täysin OT, mutta minusta tässä on varsin ikävä kuvaus lapsesta,joka on ns. helppo. Mun esikoisen kanssa on oikeasti pärjätty niin, että lähes aina kaikilla on kivaa. Hän on joustava, kiltti ja miellyttämishaluinen. Hän ei kuitenkaan ole mikään luonteeton nukke, kuten monet näyttävät ajattelevan. Hän on mielikuvituksekas, hauska, sosiaalinen, ihana iloinen tyyppi jolla on rikas sisäinen maailma. Hänellä ei vaan ole tarvetta kapinoida. Ja joo, kasvatamme häntä niin että hän oppisi haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja pltämään puoliaan ja olemme siinä jossain määrin onnistuneetkin. Siinä kun ymmärrämme "haastavia lapsia" niin voisimmeko myös lakata puhumasta halveksivasti "kilteistä" lapsista?

Miksi haluatte opettaa lapsen haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja? Esim. opettajaa koulussa? Tai poliisia?

Tarvitseeko tuollaista edes opettaa. Jos opettaja tai poliisi toimii typerästi, niin kyllä kai sen huomaa vaikka kukaan ei olisi erikseen opettanut kiinnittämään sellaiseen huomiota.

Millä vuosikymmenellä nämä kommentoijat oikein elävät? Todella vanhanaikaista kasvatusideologiaa tuollainen, että pitäisi esittää olevansa samoilla linjoilla, vaikka ei olisikaan. Ehkä joskus 60-luvulla vielä ajateltiin noin.

Vierailija kirjoitti:

Lähtökohtaisesti kaikki rangaistukset ovat kohtuuttomia. Rangaistukset eivät kuulu positiivisen kasvatuksen menetelmiin ja ne aiheuttavat traumoja ja katkeruutta lapsessa. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan ainoastaan opettaa lapsen inhoamaan rangaistuksen antanutta henkilöä.

Oikeutettu ja oikeudenmukainen rangaistus ei ole millään tavalla kohtuuton. Se ei aiheuta traumoja, eikä inhoa rangaistuksen antajaa kohtaan. Näitä aiheutuu vain, jos rangaistukset ovat epäoikeudenmukaisia ja tekoon nähden kohtuuttomia.

Minusta voit aivan hyvin keskustella lapsen kanssa hänen saamastaan rangaistuksesta. Lapselta voi kysyä, mistä rangaistus tuli, miksi se tuntuu kohtuuttomalta ja millainen seuraamus teosta olisi lapsen mielestä ollut kohtuullinen. Voit myös rohkaista lasta kertomaan äidille samat perustelut jossain välissä, kun ei ole meneillään riitaa.

Miettisin myös itse, että onko tuo äiti kovinkin väsynyt ja siksi hänellä keittää yli niin helposti? Jos äidillä ei ole toista aikuista jakamassa arkea kanssaan, voi helpostikin väsyä kodin pyörittämiseen ruoanlaittoineen ja teinin harrastuskuskailuineen. Ehkä tätäkin näkökulmaa voisi sivuta teinin kanssa. Että vaikka äidin kanssa on riitoja, jotka johtavat kohtuuttomaan rangaistukseen, ne eivät luultavasti johdu teinistä, vaan siitä, että äidillä on joku oma taustatekijä. Tällöin teinikin voisi vähän tarjota auttavaa kättä äidin suuntaan ja joskus vaikka tehdä ruoan molemmille, tms. Tämä siis sillä oletuksella, että äiti ei ole mikään mielenvikainen sekopää, joka rankaisee seuraavaksi lasta siitä, kun on mennyt omin luvin käyttämään hellaa...

Miehen lapsi, mies kasvattaa. Et puutu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei todellakaan ole nuoren etu murentaa hänen äitinsä auktoriteettia selän takana.

Olen ihan samaa mieltä, mutta nyt lasta rangaistaan vääristä asioista väärillä tavoilla mielestäni. Lapsen oikeus omiin tunteisiin ja elämään jossa ei tarvitse haudata tunteitaan rangaistuksenpelossa, menee kuitenkin oman oikeustajuni mukaan yli äidin oikeuden olla auktoriteetti, oli mietn ylimitoitettu rangaistus tahansa.

ap

Kyllä saat puuttua, mutta mieluiten siten, että tiedät ensin varmasti mitä lapsi itse ajattelee tilanteesta, ja tuet häntä siinä, et pura omia oikeudentuntojasi.

Ja semipaskojen vanhempien kasvattina en todellakaan lapsena, enkä nyt aikuisena ole koskaan arvostanut niitä, jotka "tukivat vanhempieni auktoriteettia", kun se toiminta oli ihan paskaa, alistavaa ja kapinahenkeä nostattavaa. Ei mitään muuta.

Sen sijaan ne, jotka lempeästi kertoivat näkevänsä mun tilanteen ja olevansa MUN puolella ( ei siis ylituomareina kertomassa mikä on oikein ja väärin) ovat piirtyneet mun mieleen pelastajina, jotka saivat mut tuntemaan itseni ihmiseksi.

Näin juuri toiminkin. Lapsi kertoo kyllä harmistuksensa ja mielipahansa, ja analysoi tuon ikäiseksi todella hyvin mikä meni pieleen. Äidin luona keskustelua ei käytetä, vaan huudetaan ja jaetaan rangaistus, ja sen jälkeen ollaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Mielestäni on hyvä että asiat voi lapsi käydä läpi sitten minun kanssani. Isä on kyllä usein yrittänyt puhua äidin kanssa mutta tuloksetta. Isä puhuu lapselle myös, mutta no itsekin todennut sen useaan kertaan että minulla taitaa olla kokemus takataskussa, ja hyvät keskustelutaidot, ja hänkin pitää siitä että lapsi puhuu minulle asioistaan.

ap

ap

Tunnistan itseni tuosta äidistä. Eli väsynyt ja saa kaiken kiukuttelun ja teiniangstin päällensä. Muualla teini on ok ja äitikin on ok. Älä lisää äidin taakkaa liittoutumalla teinin kanssa. Yritä vähentää äidin takkaa, puhumalla teinin kanssa, niin että hän osaisi ottaa myös äidin huomioon. Se, että teini ei kiukuttele ja temppuilee teille, ei tarkoita etteikö hän jossain teineilisi. Eli kotona.

Minäkin tunnistan itseni tuosta. Mutta siitä en että lapseni ei saisi näyttää tunteitaan, vaikka hieman yliampuvastikin, koska siitä seuraa kohtuuton rangaistus. Jos olisit lukenut kaikki viestini, olisit huomannut että puhun kyllä lapsen kanssa.

Silloin kun itselläni oli teini vielä, niin ei käynyt koskaan mielessäkään että henkilö joka on lapseni puolella, kuuntelee häntä, ja tukee, ja kertoo omia erilaisia mielipiteitään maailman asioista, olisi jotenkin liittoutunut minua vastaan. Ilmeisesti äidit yleisesti ajattelevat näin, ainakin tällä palstalla. Lapset ovat menneet aina minun pahojen mielieni yli ja ohitse, ja on jotenkin vaikeaa ajatella että toisilla ne äidin tunteet ovat paljon tärkeämmät kuin sen lapsen, joka ei ole tänne pyytänyt syntyä. Onneksi mieheni lapsen äiti ei ajattele noin.

ap

Raotit tilannetta niin vähän, että jokainen vetelee omia päätelmiään omien oletusten perusteella. Ei nämä muiden kommentit liity kovinkaan tosiasiassa kovinkaan paljon tuohon teidän tilanteeseen.

Kyllähän tässä moni on osannut kivasti vastata omasta puolestaan. Että miten tekisi, kun itsellä olisi vastaava tilanne. Ei tarvitse tietää sitä että mikä on teko ja mikä on rangaistus, koska ne ovat jokaisella omanlaisensa ajatusket kyseisistä asioista. Riittää että vastaa kysymykseen, eli kun omasta mielestä on kohtuuton rangaistus. Siihen laitetaan tilalle rangaistus joka on lukijan mielestä kohtuuton, ei siis tarvitse tietää mikä se on jollain toisella se kohtuuttomuuden raja, tietenkään. Ei tää ole mikään tuomioistuin, vaan keskustelupalsta. Annapa esimerkin

Joku sanoo että kuvittelepa että olet syömässä lempiruokaasi, ja joku tulee ja ottaa sen pois edestäsi eikä anna takaisin.

Tuossa lukijan tulee kuvitella se OMA lempiruoka, joka poisotto aiheuttaa asia x, ei niin että täytyy tietää mikä kysyjän lempiruoka on, ja sitten vastata sen mukaan.

Mutta sillä on eroa, onko kyse lempiruoan poisottamisesta vai siitä, ettei lähde hakemaan juuri nyt kaupasta lempiruokaa, tai ettei saa kahteen päivään mitään ruokaa. Noin niinkuin esimerkiksi. Eroa on noissa kumman paljon.

No jos ei ratakiskollakaan mennyt perille, niin ei mee varmaan sitten millään :D

Ymmärrän hyvin teoreettisen ajatuksesi (siihen tulkintaan, mikä olisi omasta mielestä kohtuuton rangaistus), mutta mielestäni puuttumiskynnys riippuu vahvasti myös kuitenkin siitä, millaisista asioista ihan konkreettisesti (teoista ja rangaistuksista) suurinpiirtein on kysymys.

On aivan eri kynnys puuttua selkeisiin vääryyksiin, tai jopa kaltoinkohteluun ja väkivaltaan, kuin pienempiin kasvatuksellisiin nyansseihin ja mielipide-eroihin. Mistä ap:n tapauksessa on kyse?

Selkeisiin vääryyksiin pitää puuttua ja on hyvä saada tukea myös silloin, jos kohdellaan todellakin epäoikeudenmukaisesti. Kynnys puuttumiseen nousee, mitä pienemmästä asiasta on kyse.

Näissä pienemmissä asioissa/epäkohdissa/mielipide-eroissa pitää muistaa kuitenkin myös se, ettei kukaan ole täydellinen. Ja jokaisella on omat virheensä ja sokeat pisteensä, myös lasten kanssa toimiessa. Myös ap:llä. Että kovin pienestä en lapsen ja äidin väliin menisi kovasti tulkkaamaan, jos äiti on kuitenkin rakastava ja välittävä hyvä huoltaja.

Mutta paha tosiaan lähteä arpomaan enempää ap:n tilanteesta kun ei kerro paljoa konkreettisella tasolla. Että sotkeeko turhaan olemattomien "vääryksien" keskellä, vai onko teinin todellakin hyvä saada tukea asiassa vai pitäisikö äidin haitallinen toimintamalli saada ehdottomasti loppumaan.