Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saanko kertoa mieheni 14-vuotiaalle mitä mieltä itse olen rangaistuksesta, vai onko pakko esittää olevansa samoilla linjoilla?
26.07.2019 |
14 just täyttänyt lapsukainen. En ole samaa mieltä rangaistuksista joita hän saa. Voinko kertoa tuon ikäiselle jo oman mielipiteeni mikäli hän sitä kysyy, vai voinko sanoa suoraan miten itse olisin toiminut? Vai pitääkö minun valehdella että olen samaa mieltä? Tai sanoa lapselle jonka kanssa minulla on hyvät välit, ja joka kunnioittaa ja arvostaa minua, että en puutu tähän asiaan?
Aina kuitenkin ohjeistan käyttäytymään hyvin, eli pidän tekoja/sanoja joita hän rangaistuksen saa kyllä väärinä, mutta rangaistukset ovat täysin kohtuuttomia.
Kommentit (266)
Mahdoton ottaa kantaa kun ei mitenkään kerrota mistä on kyse. Erittäin omahyväinen tyyli tällä ap:llä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos äiti on keskustelukyvytön = kimmahtaa, kun isä ottaa lapsen kasvatuksen mielipide-erot esiin, sitten hänelle voi suoraan sanoa, että juu ei keskustella, vaan todetaan, että lapsi elää kaksien sääntöjen mukaan. Tarkoittaa, että annetut rangaistukset, jotka koetaan kohtuuttomiksi, eivät ole teillä voimassa. Ei äiti voi myös pakottaa teitä kotonanne tekemään jotakin, mitä ette tahdo.
Lapselle tämä tiedoksi rakentavasti myös. On jo niin iso, että ymmärtää kyllä. Sitten voidaan yrittää keskustelua taas hieman myöhemmin, että miten meillä tavalla menee.
Vierailija kirjoitti:
Jos äiti on keskustelukyvytön = kimmahtaa, kun isä ottaa lapsen kasvatuksen mielipide-erot esiin, sitten hänelle voi suoraan sanoa, että juu ei keskustella, vaan todetaan, että lapsi elää kaksien sääntöjen mukaan. Tarkoittaa, että annetut rangaistukset, jotka koetaan kohtuuttomiksi, eivät ole teillä voimassa. Ei äiti voi myös pakottaa teitä kotonanne tekemään jotakin, mitä ette tahdo.
Lapselle tämä tiedoksi rakentavasti myös. On jo niin iso, että ymmärtää kyllä. Sitten voidaan yrittää keskustelua taas hieman myöhemmin, että miten meillä tavalla menee.
Ei ap ole isä
Ei 14-vuotias ole enää lapsukainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtökohtaisesti kaikki rangaistukset ovat kohtuuttomia. Rangaistukset eivät kuulu positiivisen kasvatuksen menetelmiin ja ne aiheuttavat traumoja ja katkeruutta lapsessa. Rangaistus ei myöskään opeta lapselle mitään hyvästä käytöksestä vaan ainoastaan opettaa lapsen inhoamaan rangaistuksen antanutta henkilöä.
Oikeutettu ja oikeudenmukainen rangaistus ei ole millään tavalla kohtuuton. Se ei aiheuta traumoja, eikä inhoa rangaistuksen antajaa kohtaan. Näitä aiheutuu vain, jos rangaistukset ovat epäoikeudenmukaisia ja tekoon nähden kohtuuttomia.
Enpä tiedä... Riippuu aika paljon rangaistuksen saajan persoonasta. Minä sain koulussa puoli tuntia jälki-istuntoa ja siitä jäi kauhea trauma, vaikka ei se niin kovin kohtuuton rangaistus ollut. Inhoa opettajia kohtaan en tuntenut, mutta itseäni kohtaan kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rankaisija on lapsen äiti, ei ap:n mies.
Avausviestistä sai ihan eri käsityksen.
Haisee provolta, kun tietoa tulee pikkuhiljaa keskustelun edetessä.
Muistuu mieleen oma aloitukseni, jota epäiltiin provoksi, koska kerroin kaiken kuulemma liian täydellisesti aloituksessa enkä selostanut yksityiskohtia vasta "pikkuhiljaa keskustelun edetessä". Ei täällä kelpaa mikään.
Asia ei sinulle kuulu, mutta se kuuluu lapsen vanhemmille ja LASTENVALVOJALLE.
Voihan rangaistukset olla jopa ihan paikallaan. Lapsi näyttää sulle hyvää naamaa kun olet jymäytettävissä, mutta kiukkuaa äidilleen, koska äiti on se turvallisin ihminen hänelle, ainut, joka asettaa rajat. Isät ovat usein täysin kädettömiä kasvattajia.
Ongelmaa tuskin olisi, jos lapsen vanhemmat puhuisivat keskenään. Nyt lapsi demonisoi äitiään sinulle ja sinä nielet ķaiken.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta voit aivan hyvin keskustella lapsen kanssa hänen saamastaan rangaistuksesta. Lapselta voi kysyä, mistä rangaistus tuli, miksi se tuntuu kohtuuttomalta ja millainen seuraamus teosta olisi lapsen mielestä ollut kohtuullinen. Voit myös rohkaista lasta kertomaan äidille samat perustelut jossain välissä, kun ei ole meneillään riitaa.
Miettisin myös itse, että onko tuo äiti kovinkin väsynyt ja siksi hänellä keittää yli niin helposti? Jos äidillä ei ole toista aikuista jakamassa arkea kanssaan, voi helpostikin väsyä kodin pyörittämiseen ruoanlaittoineen ja teinin harrastuskuskailuineen. Ehkä tätäkin näkökulmaa voisi sivuta teinin kanssa. Että vaikka äidin kanssa on riitoja, jotka johtavat kohtuuttomaan rangaistukseen, ne eivät luultavasti johdu teinistä, vaan siitä, että äidillä on joku oma taustatekijä. Tällöin teinikin voisi vähän tarjota auttavaa kättä äidin suuntaan ja joskus vaikka tehdä ruoan molemmille, tms. Tämä siis sillä oletuksella, että äiti ei ole mikään mielenvikainen sekopää, joka rankaisee seuraavaksi lasta siitä, kun on mennyt omin luvin käyttämään hellaa...
Ap:han on onneksi näin juuri kertonutki tekevänsä.
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton ottaa kantaa kun ei mitenkään kerrota mistä on kyse. Erittäin omahyväinen tyyli tällä ap:llä.
Ei tunnu omahyväiseltä, vaan erittäin järekvältä aloitus. -ei lähdetä muitten mukana sossupårnåilemaan, vaan pysytään aiheessa. Sekös se kismittää, kun ei lähdetä haukuttavaksi ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen kasvanut kodissa jossa isä yritti pitää rajoja ja äidille oli tärkeää olla se pidetympi vanhempi. Hän osti hyväksyntää juurikin aina vesittämällä isän säännöt ja rangaistukset.
Tykkäsin paljon enemmän niistä rajoista. Inhosin sitä että koskaan ei ollut selvää ketä totella ja kenen mukaan toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton ottaa kantaa kun ei mitenkään kerrota mistä on kyse. Erittäin omahyväinen tyyli tällä ap:llä.
Ei tunnu omahyväiseltä, vaan erittäin järekvältä aloitus. -ei lähdetä muitten mukana sossupårnåilemaan, vaan pysytään aiheessa. Sekös se kismittää, kun ei lähdetä haukuttavaksi ;)
On todella omahyväinen. Ei edes ole lapsia mutta suunnaton luottamus omiin kykyihin ja arvioihin.
Sossupornoa parhaimmillaan tuo uusperheily ja seläb takana panettelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka periaatteessa aikuisten pitäisi vetää rangaistustenkin suhteen yhtä köyttä, itse olen ottanut sen linjan, että toisen ollessa täysin kohtuuton, puutun. Johtuu siitä, että oma äitini uskalsi puolustaa vastaavassa tilanteessa minua, ja edelleen tunnen kiitollisuutta. Teot ovat näissä tapauksissa rangaistuksiin nähden hyvin pieniä.
Tuossa saa kyllä olla sitten todellakin kieli keskellä suuta ettei murenna toisen vanhemman auktoriteettia. Lapsen silmissähän tuo tarkoittaa sitä että tämä peliin puuttuva vanhempi on se, jolla on ylin valta perheessä. Toki tämä voi olla perimminen tarkoituskin, osoittaa kuka määrää kaapin paikan.
14- v näkee jo itse tämän auktoriteetin läpi. Ylimitoitettu rangaistus vähentää auktoriteettia.
Tuossa vaiheessa toisen vanhemman auktoriteetti on jo mitä ilmeisemmin murrettu.
Hän on sen ihan itse murtanut olemalla epäreilu.
Jep jep. Olen ollut tilanteessa kun 6 vuotias tyttö huutaa isälleen ja käskee tukkia suunsa, koska tällä ei ole heidän perheessä mitään valtaa.
Erikoista. Tässä tosiaankin tossu ihminen. Minua ei kukaan voisi noin kohdella.
No jos ei voi muuta kuin keskustella lapsen kanssa, niin seuraus on todennäköisesti tuo. Vanhempi joka vaan keskustelee näyttäytyy lapsen silmissä heikolta ja halveksuttavalta, koska lapsi tietää, että keskustelusta ei tarvitse välittää.
Älä nyt viitsi. Et oikeasti voi ajatella noin.
Miten sitten sinusta kuuluu ajatella? Niinkö, että jos lapsi on halveksuva ja piittaamaton, niin sitten vaan keskustellaan, vaikka lapsi ei välitä keskustelusta tuon taivaallista ja suhtautuu keskustelijaan alentuvasti?
Esivalta ilman miekkaa ei ole esivalta.
Rajat on olemassa ilman miekkaakin. Hyvin kohdeltu lapsi kunnioittaa vanhempaa ja päinvastoin. Sellaista ihmistä ei tarvitse halveksia.
On mennyt todellakin pieleen, jos 6-v puhuu isälleen noin. Se ei todellakaan johdu rangaistusten puutteesta.
Mikä motivaatio lapsella on totella vanhempaansa jos tottelematta jättämisestä ei seuraa mitään tuntuvaa ja toisaalta tottelemattomuudesta voi saada isonkin hyödyn itselleen?
Totteleminen jo sanana kertoo ajatuksesi. Koko viesti kuvaa sitä, että mielestäsi lapsi tottelee vain jos on olemassa rangaistuksen uhka. Ehkä tämä koskee myös aikuisia, ihminen tekee oikein vain jos on pakko ja rangaistuksen uhka.
Minä uskon, että perheessä voi olla selkeät rajat ihan ilman uhkaa. Syödään, nukutaan, mennään ulos jne. Otetaan toiset huomioon, kun välitetään toisesta. Ihminen pyrkii tekemään oikein sisäisen motiivin vuoksi. Haluaa, että kaikilla on kivaa.
Olen huomannut, että hyvin kohdellut lapset osaavat ottaa myös muut huomioon. Heillä on hyvä itsetunto. Virheistä ei rangaista vaan niissäkin saa tukea miten toimia jatkossa.
Tämä on iso ideologinen kysymys. Ja se miten kohtelee lapsiaan, näkyy kaikessa toiminnassa.
En oikein jaksa uskoa että olisti onnistunut kasvatuksessa pelkästään positiivisilla palkitsemisilla ja että kaikilla olisi aina ollut kivaa ja aina kaikki pyrkii siihen että on kivaa. Eikö oikeasti ole ollut tilannetta että lapsi päättääkin kokeilla, jos saisi suuremman hyödyn sillä että ryhtyykin hankalaksi? Jos lapsi on täysin temparimentitön joo-joo-ihminen, niin mitenköhän mahtaa pärjätä elämässä, kun täällä joutuu joskus myös pitämän puoliaan?
Täysin OT, mutta minusta tässä on varsin ikävä kuvaus lapsesta,joka on ns. helppo. Mun esikoisen kanssa on oikeasti pärjätty niin, että lähes aina kaikilla on kivaa. Hän on joustava, kiltti ja miellyttämishaluinen. Hän ei kuitenkaan ole mikään luonteeton nukke, kuten monet näyttävät ajattelevan. Hän on mielikuvituksekas, hauska, sosiaalinen, ihana iloinen tyyppi jolla on rikas sisäinen maailma. Hänellä ei vaan ole tarvetta kapinoida. Ja joo, kasvatamme häntä niin että hän oppisi haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja ja pltämään puoliaan ja olemme siinä jossain määrin onnistuneetkin. Siinä kun ymmärrämme "haastavia lapsia" niin voisimmeko myös lakata puhumasta halveksivasti "kilteistä" lapsista?
Miksi haluatte opettaa lapsen haastamaan ja kyseenalaistamaan auktoriteetteja? Esim. opettajaa koulussa? Tai poliisia?
Whaaat? Haluamme välittää lapselle käsityksen, jonka mukaan se, että jollain on valtaa, ei tarkoita, että hän on oikeassa tai kaikkitietävä. Mielestäni se on aika tärkeää. Tämä ei todellakaan toteudu niin että kannustaisimme lasta näsäviisastelemaan opettajalle tai poliisille.
Vierailija kirjoitti:
Asia ei sinulle kuulu, mutta se kuuluu lapsen vanhemmille ja LASTENVALVOJALLE.
Voihan rangaistukset olla jopa ihan paikallaan. Lapsi näyttää sulle hyvää naamaa kun olet jymäytettävissä, mutta kiukkuaa äidilleen, koska äiti on se turvallisin ihminen hänelle, ainut, joka asettaa rajat. Isät ovat usein täysin kädettömiä kasvattajia.
Ongelmaa tuskin olisi, jos lapsen vanhemmat puhuisivat keskenään. Nyt lapsi demonisoi äitiään sinulle ja sinä nielet ķaiken.
Lastenvalvojalle? Miksi?
Tässä on ihan vain niin, että ap on lapselle turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi puhua. Ihan neutraalisti ja eri näkökulmista. Se on hieno asia. Joskus on sanottu, että lapsen voi pelastaa yksinin tällainen aikuinen elämässään. Tässä tuskin on siitä kyse, mutta on aina lapsen etu, kun voi jakaa asioitaan. Äitiä tässä ei ole demonisoitu mitenkään.
Minusta ydinperheen äitinä on hienoa kuullua, että joskus uusi kumppani ihan oikeasti välittää lapsesta.
Äiti voisi tosiaan miettiä millä perusteella hän voi siirtää rangaistuksen toiseen kotiin. Ajatuskin on älytön. Se kertoo jonkinlaisesta kontrollintarpeesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton ottaa kantaa kun ei mitenkään kerrota mistä on kyse. Erittäin omahyväinen tyyli tällä ap:llä.
Ei tunnu omahyväiseltä, vaan erittäin järekvältä aloitus. -ei lähdetä muitten mukana sossupårnåilemaan, vaan pysytään aiheessa. Sekös se kismittää, kun ei lähdetä haukuttavaksi ;)
On todella omahyväinen. Ei edes ole lapsia mutta suunnaton luottamus omiin kykyihin ja arvioihin.
Sossupornoa parhaimmillaan tuo uusperheily ja seläb takana panettelu.
On lapsia ja hyvinkin nöyrä suhtautuminen omiin kasvattajantaitoijin. Lapset jo aikuisia ja omat kriisit on kai kikilla olleet. Eikä vähääkään panettelua ketään kohtaan.
Hienoa se on, että teini hänelle puhuu. Ja miettii jopa mitä itse teki väärin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asia ei sinulle kuulu, mutta se kuuluu lapsen vanhemmille ja LASTENVALVOJALLE.
Voihan rangaistukset olla jopa ihan paikallaan. Lapsi näyttää sulle hyvää naamaa kun olet jymäytettävissä, mutta kiukkuaa äidilleen, koska äiti on se turvallisin ihminen hänelle, ainut, joka asettaa rajat. Isät ovat usein täysin kädettömiä kasvattajia.
Ongelmaa tuskin olisi, jos lapsen vanhemmat puhuisivat keskenään. Nyt lapsi demonisoi äitiään sinulle ja sinä nielet ķaiken.
Lastenvalvojalle? Miksi?
Tässä on ihan vain niin, että ap on lapselle turvallinen aikuinen, johon voi luottaa ja jonka kanssa voi puhua. Ihan neutraalisti ja eri näkökulmista. Se on hieno asia. Joskus on sanottu, että lapsen voi pelastaa yksinin tällainen aikuinen elämässään. Tässä tuskin on siitä kyse, mutta on aina lapsen etu, kun voi jakaa asioitaan. Äitiä tässä ei ole demonisoitu mitenkään.Minusta ydinperheen äitinä on hienoa kuullua, että joskus uusi kumppani ihan oikeasti välittää lapsesta.
Äiti voisi tosiaan miettiä millä perusteella hän voi siirtää rangaistuksen toiseen kotiin. Ajatuskin on älytön. Se kertoo jonkinlaisesta kontrollintarpeesta.
Ei ap välitä lapsesta. Jokin kilpailu menossa.
Ei äidin tarvitse lapsen kasvatuksesta isän tyttiken kanssa neuvotella. Sinne viranomaisrlle vaan vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mahdoton ottaa kantaa kun ei mitenkään kerrota mistä on kyse. Erittäin omahyväinen tyyli tällä ap:llä.
Ei tunnu omahyväiseltä, vaan erittäin järekvältä aloitus. -ei lähdetä muitten mukana sossupårnåilemaan, vaan pysytään aiheessa. Sekös se kismittää, kun ei lähdetä haukuttavaksi ;)
On todella omahyväinen. Ei edes ole lapsia mutta suunnaton luottamus omiin kykyihin ja arvioihin.
Sossupornoa parhaimmillaan tuo uusperheily ja seläb takana panettelu.
On lapsia ja hyvinkin nöyrä suhtautuminen omiin kasvattajantaitoijin. Lapset jo aikuisia ja omat kriisit on kai kikilla olleet. Eikä vähääkään panettelua ketään kohtaan.
Hienoa se on, että teini hänelle puhuu. Ja miettii jopa mitä itse teki väärin.
Ai kenellä? Joku uus ulkopuolinenko täällä nyt pätee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäiseksi keskustelet rankaisijan kanssa, kun lapset eivät ole paikalla. Ja voitko antaa esimerkin millaisista tilanteista lapsi saa rangaistuksen ja minkälainen rangaistus.
En anna esimerkkiä, koska minulla on oma käsitys asiasta, ja oma oikeudentunto, eikä se muutu sillä että täällä jokainen vuorollaan yrittää sitä muuttaa. Menee vain aheen viereen silloin. Mutta yleisesti ottaen rangaistus tulee siitä että lapsi kertoo tai näyttää tunteitaan tavalla joka ei sovi rankaisijalle. Rankaisija siis haluaisi päättää miltä lapsesta tuntuu, ja miten hän sen saa kertoa, ja jos lapsi ei näytä juuri sitä tunnetta mitä odotetaan, ja juuri sillä tavalla kuin sallitaan, niin rangaistus tulee.
En pysty mitenkään allekirjoittamaan tätä.
ap
Eli siis tiedostat, että jos kertoisit mitä oikeasti tapahtuu AV:n mammat eivät olisi kanssasi samaa mieltä vaan komppaisivat lapsen äitiä. Oikeasti rangaistukset eivät ole kovaa nähneetkään, vaan ovat ihan linjassa normaalien perhearvojen kanssa, epämääräisen vihjailusi perusteella veikkaan että kysymys on siitä että teini perseilee käytöstapojen ja/tai rahan/tavaran haluamisen/käyttämisen kanssa johon mamma onkin laittanut sitten rajat.
Pidä nyt vaan näppisi edessä toisten ihmisten lasten kasvattamisen suhteen, vaikka kiihko besserwisseröintiin onkin kova.
Toivon todellakin kaikille teinin äidin auktoriteetin kalvamista fanittaville av-"mammoille" eroa ja puolisolle samanlaista päsmäröivää ja asioihin puuttuvaa tyttöystävää olemaan se "kiva aikuinen" joka vesittää kaikki pahanteon seuraamukset, lellii ja supsuttaa lasten korvaan miten tyhmä se asioita vaativa äiti on ja miten paljon kivempaa on iskän rajattoman tyttöystävän kanssa. Sen te todellakin ansaitsisitte.
Vierailija kirjoitti:
Toivon todellakin kaikille teinin äidin auktoriteetin kalvamista fanittaville av-"mammoille" eroa ja puolisolle samanlaista päsmäröivää ja asioihin puuttuvaa tyttöystävää olemaan se "kiva aikuinen" joka vesittää kaikki pahanteon seuraamukset, lellii ja supsuttaa lasten korvaan miten tyhmä se asioita vaativa äiti on ja miten paljon kivempaa on iskän rajattoman tyttöystävän kanssa. Sen te todellakin ansaitsisitte.
Eipä täällä taida kovin montaa oikeaa mammaa enää olla, trolleja ja teinejä koko paikka täynnä, mausteena pari lassukkaa ja muutava lapsivihamielinen vela. Tietysti kaikki vanhemmuutta koskevat kysymykset täyttyvät teinixeistä joiden mielestä kaikki paitsi täydellinen vapaus vastuusta, velvollisuuksista ja seuraamuksista on ihan sortoa, niinqu.
Alue: Aihe vapaa
Pitää oppia ajattelemaan omilla aivoilla, eikä sokeasti tottelemaan "ylempää". Se ei tarkoita että pitäisi olla huonokäytöksinen, vaan tarvittaessa oppia huomaamaan epäkohdat tarvittaessa ja osata toimia esim. moraalisesti oikein, vaikka ylempi taho painostaisi tekemään toisin.
Ettei paina sitä nappia, josta lasintakana istuva koehenkilö saa kuolettavan sähköiskun, kun valkotakkinen auktoriteetti näin käskee tekemään. (näyttelijöillä toteutettu koe, sähköiskut näyteltiin.) Suurin osa painaa sitä nappia.
-eri