Teinistä ja perhe-elämästä. Mitä tekisit tilanteessani?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

D) Kasvat aikuiseksi. Teillä on nyt siellä perheessä vähintäänkin kaksi teiniä, joista toinen ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi ja toinen tarvitsisi tukea kasvaakseen aikuiseksi.

Sinä haluat patistaa teinin ulos, sinä haluat teinin siivoavan, sinä huudat ja meuhkaat ja ihmettelet, kun teini vastaa samalla tavalla. Ihan itse olet hänet siihen opettanut. Kun on 16 vuotta jättänyt kasvattamatta, niin karjumalla asioiden vaatiminen ei yllättäen onnistu.

Perheneuvola olisi paikka juuri sinulle. Siellä väännettäisiin rautalangasta, että vanhemmuus ei ole määräyksiä ja vaatimista. Kuka tahansa teini olisi kanssasi samanlainen kuin lapsesi. Sinun takiasi.

Perheneuvola on oikeasti hyvä paikka, ei tuollainen negatiivinen ja vanhempaa syyllistävä niinkuin tuo viesti.

On aikuisuutta ja rakkautta myös hakea apua.

Tuolta voit saada myös neuvoja jonkin vertaistukiryhmän löytämiseen.

Perheneuvola hyvä paikka? Salli mun nauraa. Mä kiikutin sinne mieheni kun hän tunki meidän vauvan itkemään lattialle / sänkyynsä jossei rauhoittunut sylissä. Perheneuvolan mielestä ei ongelmaa kun miehen mukaan vauvalla 4kk ei ollut mikään hätä!!! Mulle riitti yksi kerta tuollaista sontaa.

Kirjoita tehtävälista teinille. Jos tehtävät tekemättä esim viikon päästä, tietokone, pelilaitteet ja puhelin pois, kunnes tekee tehtävät.

Mun kaverin poika on samanlainen. Omalle teinille autto, kun otin netin pois koko talosta ja en antanut rahaa. Rahaa sai vain tehdyistä kotitöistä ja netti iltaisin tunniksi tai pariksi päälle. Sehän on oikeasti kiinni vain omasta päättäväisyydestä. Ja omaa aikaansa kannattaa antaa lapsille. Huomaan monessakin ystäväperheessä, että omaa puhelimen käyttöä ei rajoiteta ollenkaan. Lapsille ei anneta yhtään aikaa. Olis hyvä pitää kiinni perus asioista. Syödään yhdessä, ei puhelimia ruokapöydässä. Käydään yhdessä vaikka koiran kans lenkillä tai pyöräilemässä ilman puhelimia. Teini on myös hyvä poimimaan marjoja, kun sopii hinnasta :)

Viikon verran annat asian täysin olla. Eli et reagoi sitten mitenkään. Herättäisikö se teinin todellisuuteen?

Jos pojan huone oikeesti läävä, menisin sinne imurin kanssa siivoomaan sama huutaako vai ei. Ei minua oman lapsen huutaminen pelota.

Kyllä ne teinit aikuiseksi kasvaa ja muuttaa pois kotoa. Omat lapseni nuoria aikuisia ja muuttaneet pois kotoa. Kummasti siivoavat oman kotinsa. En olisi uskonut. Sain kerätä astiat ja pyykit. Ja ovet oli kiinni, koska en sitä kaaosta kestänyt katsella. Koulunsa kuitenkin aina hoitivat ja ovat opiskelemaan päässeet.

Ja vielä ihmetellään, miksi suomalaiset ei tee enempää lapsia.

Ehkä ei saa vaan tartuttua toimeen. Kysy milloin teinille sopii ja sano, että tulet auttamaan.

Kiitä hiljaa mielessäsi, että nuori on kotona.

Minun teini lähti kadulle ja teki kaikki pahat. Ei voinut mitään sillekään vaikka kuinka ragesin.

Nyt on laitoksessa ja menee edelleen eikä ne siellä välitä.

Yritä kestää vielä muutama vuosi.

Vanhempien tehtävä on vain pysyä hengissä nuorten murkkuikä.

Nii? Sulla on normaali teini.

Vierailija kirjoitti:

Kiitä hiljaa mielessäsi, että nuori on kotona.

Minun teini lähti kadulle ja teki kaikki pahat. Ei voinut mitään sillekään vaikka kuinka ragesin.

Nyt on laitoksessa ja menee edelleen eikä ne siellä välitä.

Yritä kestää vielä muutama vuosi.

Vanhempien tehtävä on vain pysyä hengissä nuorten murkkuikä.

Ikävää että teille kävi näin. Toivottavasti saa vielä elämästä kiinni.

Täytyy kuitenkin sanoa, että laitoksissa työntekijöiltä on otettu keinot pois puuttia. Ei saa pakottaa, tulee paha mieli. Ei saa rajoittaa, tulee paha mieli. Ei saa vaatia.

Ei saa tehdä jokapäiväistä tarkistusta huumeiden tuomisesta, koska se loukkaa. Ei voi vaatia siivoamaan sotkujaan. Makaavat iltapäivään ja sitten käskyttävät et pitää lähteä sinne ja tänne. Saavat puhelimen joka menee "rikki" (eli myyvät) ja taas saadaan uusi. Ei voi pakottaa kouluun.

Se menee ohi. Kyllä siitä vielä ihminen kasvaa! Pure hammasta ja koeta kestää. Minä huusin aikani, kunnes huomasin, että siitä ei ole hyötyä. Aloin puhua kuin ihmiselle, vaikka teki mieli kiljua kurkku suorana. Lopulta huoneen uumenista kaivautui esille ihan fiksu nuori mies, nyt 17 v. Meillä mistään rangaistuksista ei ollut hyötyä, niistä seurasi vaan uhmaa ja lisää riitoja. Aivot kehittyy kyllä aikanaan. Tsemppiä!

Nettiyhteys ja puhelinliittymä kiinni, kunnes suostuu keskustelemaan asiallisesti ja hoitamaan omat hommansa?

Kerroppa ap , miten asiat eteni ,kun suljit netin ja rahahanat. No tietysti yhden vuorokauden raivosi ja mesosi, mutta mitä tapahtui sen jälkeen.

Ite nuorena aikuisena voin sanoa että teinillä on varmasti tosi paha olla. Millon oot vanhempana kysyny teiniltä mitä kuuluu? Miten meni koulussa? Ollu oikeesti kiinnostunu teinin asioista. Voin vaan kuvitella mitä hän ajattelee jos ei ole kavereita ja äiti huutaa ja raivoo ja haluu vaan pakoon pelaamaan, missä on ees yks ihminen joka puhuu ystävällisesti ja välittää.

Oon varma että se teini tekis ihan mielellään kotitöitä välillä jos huomais sen ilahduttavan äitiä. Kuka haluis ilahduttaa raivoovaa mököttäjää? Pyydä teiniä vaikka lenkille, yhdessä kauppaan, mummolaan, kahville. Mitä tahansa missä teini kokee tulevansa kohdatuks ihmisenä. Huomaa ettei äiti ookkaan vaan pettyny häneen lapsena. Niistä kotitöistä voi jutella sitte ku ensin tiiät sun teinin elämästä enemmän. Kerro ettei äiti jaksa kaikkea yksin ja se olis sulle tärkeetä. Raivoominen ei auta. Puhuminen auttaa. Sopikaa vaikka että teini imuroi huoneensa kerran viikossa ja tyhjentää tiskikoneen joka päivä. Älä painosta ja puutu vaan jos teini ei tee hommiaan. Sillonki voit sanoa että hei muistitko tehä tän. Oo vieressä ja juttele. Jos teinillä on kuulokkeet päässä ja ei haluu jutella ni anna olla. Oo läsnä tarvittaessa ja kiinnostunu mitä ikinä sillä onkaan asiaa. Vaikka se ois harvoin.

Ootko sä ees ikinä sanonu että rakastat sitä? Antanu ymmärtää että on tärkee omana ittenään.

Lapsi tarvii eniten rakkautta sillon ku ei sitä "ansaitse"

Varmaan on vähän myöhäistä jos keskusteleminen ei toimi enää ollenkaan. Kaksi teiniä olen kasvattanut jo aikuiseksi ja kaksi teiniä nyt vielä jäljellä. Jokainen heistä on tottakai saanut kohtauksia ja ollut laiska mutta meillä on jatkuvasti ollut keskusteluyhteydet auki ja homma toiminut vaikkakin nikotellen paikoitellen. Kannattaa varmaan miettiä miten itse olet toiminut kun teini on elämänsä aikana pyytänyt sinulta jotain. Moni vanhempi vastaa aika tökösti, ivallisesti. "Joo, mä en tosiaankaan osta sulle mitään satasen housuja. Mitä ihmettä sä oikein luulet, oletko idiootti"  Tähän tyyliin. Teini vain toistaa samaa mutta isommalla volyymillä. 

Mä en ole koskaan vähätellyt, ivannut tai puhunut alentuvasti lapsilleni. Jos on ollut joskus kohtuuttomia pyyntöjä niin asiasta on keskusteltu. En ole heitä haukkunut vähäjärkisiksi, idiooteiksi enkä tyhmiksi. Heillä ei  myöskään ole mitään syytä puhua minulle sillä tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei saa vaan tartuttua toimeen. Kysy milloin teinille sopii ja sano, että tulet auttamaan.

Meidän perheessä ei oikein kukaan ole siivousintoilija, mutta yhdessä tekien se välttää kun tulee nopeammin valmista. Minä aikuisena tarvitsisin itselleni jonkun personal siivous trainerin tulemaan just kaveriksi ja auttamaan mua saamaan itseni hommiin. 

Meillä ei teini kotona asuessaan omaa huonettaan kauheasti siivoillut ja koulun asuntolassa hänen huoneensa oli myös kaamea läävä. Ja kun hän lukion jälkeen muutti omilleen, niin edelleen se siivousinto oli hyvin satunnaista.

Mutta kas kummaa, kun pyysin häntä meille siivousavuksi 15€/h niin tuli reippaana siivoamaan. Tuosta oli meille ihan tosi iso apu, kun siinä sai itsekin häärittyä samalla ja parissa tunnissa oli kämppä siivottu. Sen jälkeen kun teini löysi itselleen mieluista työtä, ei ole nämä meidän siivoushommaat häntä enää kiinnostaneet ja elämme taas kroonisen sotkun keskellä. 

Olemme muuten ihan kelvollisia yhteiskunnan jäseniä ja työssäkäyviä ihmisiä, mutta tämä siivoushomma vaan tökkii. Sikäli symppaan teinejä, jotka ei vaan saa tartuttua toimeen. Ja harmittelen, ettei minulta itseltäni kotona sitä vaadittu, äiti oli liian lammas. Nyt kun minun pitäisi olla itselleni aikuinen jonka sanaa on toteltava, en osaa, vaan lapsellisena kieltäydyn ikävästä siivouksesta ja elän sotkussa.

Miten se on niin tärkeää onko huone aina putipuhdas?

Tästä taas helmi jollekin naiselle.