Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Teinistä ja perhe-elämästä. Mitä tekisit tilanteessani?
Teini 16v istuu vaan huoneessaan ja pelaa. Hänen kanssaan ei pysty keskustelemaan vaan huutaa vaan vastaukseksi. Ei kuulemma halua keskustella mun kanssa kun mä vaan rupeen rageemaan. No totta hitossa, kun ei tee mitä käsken. Olen viikko sitten pyytänyt imuroimaan, ei ole vieläkään tehnyt sitä. Huoneensa on kun läävä, täynnä roskia. Häntä ei kiinnosta mikään muu kuin pleikkari tai puhelin (kasvanut kiinni käteen). Kulkee kotona kuulokkeet päässä puhelin kädessä.
Mä tuun hulluksi. Eilen taas huusi mulle aamulla kun yritin keskustella ja patistaa edes hetkeks ulos. Sanoin et täytyy varmaan soittaa lastensuojeluun joka saa päättää mitä tehdä.
Mies sanoo asiaan ”joo joo, katotaan”. Eli hänestä ei oo mitään apua.
Mitä tässä tekis? Olen miettinyt seuraavia vaihtoehtoja:
A)Lasuilmoitus
B) Muutan itse pois kotoa ja otan eron miehestä
C) Annan olla ja kärsin ja jatketaan samaan malliin
D) Joku muu vaihtoehto. Mikä?
Kommentit (212)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun tähänastinen anti:
- Teinin pelaamiseen tai puhelimenkäyttöön ei saa puuttua.
- Teinin vuorokausirytmiin ei saa puuttua
- Teinin huoneeseen ei saa puuttua eikä vanhempi saa määrätä teiniä siivoamaan sitä
- Enemmän kuin kerran viikossa siivoavat ihmiset ovat neuroottisia
- Jokaisen teinin perusolemus on veltto vätys, ja jokainen teini haluaa asua sotkuisessa huoneessa likaisten astioiden ja vaatekasojen keskellä
- Jos teini tekee oma-aloitteisesti asioita, johtuu se siitä, ettei hän muuta voi
- Kodissa, jossa teiniltä vaaditaan asioita, tämä ei voi irrottautua.
Are you kidding me?
Moni kohta oli juuri oikein vaikka koitat muuta osoitta. Tuo perusolemus veltto vätys on kyllä ihan itse keksimäsi. Keksitkö se siitä, että mielestäsi sellainen on elkei imuroi joka päivä ja herää klo 9?
Oletko tosiaan lukutaidoton, vai esitätkö vain?
Tämä sopii ajatusmaailmaasi. Solvataan. Kuten "veltto vätys".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun tähänastinen anti:
- Teinin pelaamiseen tai puhelimenkäyttöön ei saa puuttua.
- Teinin vuorokausirytmiin ei saa puuttua
- Teinin huoneeseen ei saa puuttua eikä vanhempi saa määrätä teiniä siivoamaan sitä
- Enemmän kuin kerran viikossa siivoavat ihmiset ovat neuroottisia
- Jokaisen teinin perusolemus on veltto vätys, ja jokainen teini haluaa asua sotkuisessa huoneessa likaisten astioiden ja vaatekasojen keskellä
- Jos teini tekee oma-aloitteisesti asioita, johtuu se siitä, ettei hän muuta voi
- Kodissa, jossa teiniltä vaaditaan asioita, tämä ei voi irrottautua.
Are you kidding me?
Moni kohta oli juuri oikein vaikka koitat muuta osoitta. Tuo perusolemus veltto vätys on kyllä ihan itse keksimäsi. Keksitkö se siitä, että mielestäsi sellainen on elkei imuroi joka päivä ja herää klo 9?
Missä sanottiin, että on imuroitava joka päivä ja herättävä klo 9? Teinit ovat usein hyvin mustavalkoisia mielipiteissään, mutta toisaalta teinitkin sen jo tietää: on muitakin vaihtoehtoja, kuin nukkua kaikki päivät tai herätä klo 9. Samoin imuroinnin suhteen. Kaksi kertaa viikossa ei ole synonyymi joka päivälle.
Se koira älähtää, johon.. :) Saathan sinä imuroida vaikka kerran vuodessa, jos se on sinusta ok tahti. Samalla tavalla voit myös olla vaatimatta teiniltäsi yhtään mitään ja kantaa hänelle kaiken valmiina, kuten Manulle illallisen. Kaikki eivät kuitenkaan halua kasvattaa lapsiaan tuolla tavoin, kuten eivät myöskään halua asua sotkun keskellä. Teinit tai aikuisetkaan.
Missä sanottiin, että imuroin kerran vuodessa rai annan teinille kaiken valmiina kuten Manulle illallisen?
Mielestäni sinun liioittelu on tässä suurempaa mutta se koira älähtää, johon...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keskustelun tähänastinen anti:
- Teinin pelaamiseen tai puhelimenkäyttöön ei saa puuttua.
- Teinin vuorokausirytmiin ei saa puuttua
- Teinin huoneeseen ei saa puuttua eikä vanhempi saa määrätä teiniä siivoamaan sitä
- Enemmän kuin kerran viikossa siivoavat ihmiset ovat neuroottisia
- Jokaisen teinin perusolemus on veltto vätys, ja jokainen teini haluaa asua sotkuisessa huoneessa likaisten astioiden ja vaatekasojen keskellä
- Jos teini tekee oma-aloitteisesti asioita, johtuu se siitä, ettei hän muuta voi
- Kodissa, jossa teiniltä vaaditaan asioita, tämä ei voi irrottautua.
Are you kidding me?
Moni kohta oli juuri oikein vaikka koitat muuta osoitta. Tuo perusolemus veltto vätys on kyllä ihan itse keksimäsi. Keksitkö se siitä, että mielestäsi sellainen on elkei imuroi joka päivä ja herää klo 9?
Missä sanottiin, että on imuroitava joka päivä ja herättävä klo 9? Teinit ovat usein hyvin mustavalkoisia mielipiteissään, mutta toisaalta teinitkin sen jo tietää: on muitakin vaihtoehtoja, kuin nukkua kaikki päivät tai herätä klo 9. Samoin imuroinnin suhteen. Kaksi kertaa viikossa ei ole synonyymi joka päivälle.
Se koira älähtää, johon.. :) Saathan sinä imuroida vaikka kerran vuodessa, jos se on sinusta ok tahti. Samalla tavalla voit myös olla vaatimatta teiniltäsi yhtään mitään ja kantaa hänelle kaiken valmiina, kuten Manulle illallisen. Kaikki eivät kuitenkaan halua kasvattaa lapsiaan tuolla tavoin, kuten eivät myöskään halua asua sotkun keskellä. Teinit tai aikuisetkaan.
Missä sanottiin, että imuroin kerran vuodessa rai annan teinille kaiken valmiina kuten Manulle illallisen?
Mielestäni sinun liioittelu on tässä suurempaa mutta se koira älähtää, johon...
Luehan toki uudestaan, niin ehkäpä se pointti sieltä kirkastuu.
Mä en koskaan edes joutuisi tuohon ap:n tilanteeseen, koska:
- mulle ei huudeta tai haistatella. En tee niin lapsille itsekään, joten niin ei tehdä mulle myöskään
- Jos lapset ei hoida velvollisuuksiaan, siitä tulee heti palaute. En siis odottele, että tilanne on katastrofaalinen, vaan puutun paljon aiemmin. Huomautettakoon nyt, että en ole mikään ääretön siivousnatsi tms. Mutta jos on sovittu, että torstaina siivotaan, niin torstaihin MENNESSÄ on sitten lapset osuutensa tehneet, saavat kyllä aloittaa aiemminkin viikolla.
Mä olen ainoa aikuinen omakotitalossamme, ja olen lasten kanssa asiasta keskustellut: jos kaikki eivät hoida osuuksiaan, niin me emme voi täällä asua, koska minä en jaksa tehdä kaikkea. Hyvin sujuu hommat lapsilta, vaikka varmasti tekevät enemmän kuin ikätoverinsa. Kuitenkin ihan maksimissaankin voisi ajatella että n. 15 min/päivä/lapsi heillä menee aikaa kotitöihin.
Lapset on 11, 14 ja 16-vuotiaat.
Ja sinäkö et ole yhtään yrittänyt keskustella hänen kanssaan, kertoa että olet huolestunut tai kysyä mitä hän itse tilanteesta ajattelee? Ei tämä kuulosta kovin uskottavalta tarinalta. Kommentteja en jaksanut lukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaisissa läävissä ihmiset asuu. Nää on varmaan näitä jotka vaihtaa lakanansa vaan kerran kuussa, verhot vaihdetaan ehkä kerran vuodessa jos sitäkään, mattoja ei koskaan viedä ulos... Yök.
Kolmen hengen perheessäkin saa imuroida pari kertaa viikossa, jos haluaa, että on puhdasta. Sisarellani on suurperhe, ja hän imuroi ja moppaa jotakin nurkkaa joka päivä. Lapset ovat tosin heillä pieniä, joten luonnollisesti esim oma teinimme esimerkiksi syö siistimmin, kuin kuusi alle 9v lasta. Siskonkaan kotona ei kuitenkaan ole kaaos tai likaista, kun joka päivä viitsii jotain tehdä.
Meillä teini imuroi oman huoneensa pari kertaa viikossa. Kerran viikkoon vaihtaa petivaatteet, pölyt pyyhkii kerran viikossa. Lattian pyyhkii aina imuroinnin jälkeen. Lattialla ei loju vaatteita, tavarat on siististi jne. Ihan perusasioihin kuuluu se, että osaa näistä huolehtia. Ei haittaa, jos joku on joskus levällään, mutta jos tilanne on aina kaaoksenomainen niin saa siinä vanhemmatkin katsoa peiliin.
Tuo pelaaminen ja puhelimenkäyttö myös. Jos ei muuten ala onnistua niin pelikone pois, ei kai se sen kummempaa vaadi. Yhteistyö alkaa kyllä sujua. Kummallisia tossukoita täällä. Kyllä teiniltä voi vaatia perusasioita murrosiästä huolimatta tai ehkäpä juuri sen takia. Mikään työleiri kun oman huoneen siivoaminen ei taatusti ole.
Aika harva on onneksi noin neuroottinen. Tollasen ihmisen kanssa se teini ei muuta voi eikä irrottaudu. Ei ole tilaa.
Todellakin teinillä on tilaa. Se oma tila tai irrottautuminen kun ei ystävä hyvä tarkoita sitä, että on alettava elää epäsiististi. Meillä teini hoitaa tuon huoneensa ihan oma-aloitteisesti ja sillä aikataululla, kun se hänelle sopii. Ja kun hoitaa hommansa (koulu, oma huone) niin saa sitten vastaavasti vapauksiakin. Mielellään myös tunnolliselle teinille mahdollistetaan esim. kaksi suht kallista harrastusta, joita rakastaa.
Usko tai älä, mutta teini itse on myös kiitellyt siitä, että on oppinut tekemään asioita. On kotona kertonut, ettei ole yhtään itsestäänselvää että kaikki ikäisensä osaisivat edes pedata sänkyjään. Yksikin oli ihmetellyt suu auki eräällä reissulla, että miten ne petivaatteet oikein laitetaan?
Loppukaneettina vielä, ettei siivoaminen estä millään tavalla nuorta itsenäistymästä tai irroittautumasta. Pikemminkin tietyt taidot tukevat sitä sitten, kun on ihan oikeasti aika nousta omille siiville ja muuttaa omaan kotiin.
Minä en ole sinun ystävä hyvä. Vai tarkoititko tällä sitä alistavaa ja lyttäävää ystävä hyvää?
Teinit kyllä osaa vaihtaa lakanat ja caihtaakin tottakai ha osaa siivota. Mon täysin normaalua että teini kapinoi ja tällaisessa tahdissa kuin kerroit, olisi vain terve ratkaisu. Kyse on aiitä ettei tilaa ole. Neuroosisi on miian iso.
Höpö höpö.
Se, että teini ei kapinoi juuri tästä asiasta, ei tarkoita ettei hän kapinoisi mistään muusta. Teini myös tietää, että hommansa hoitamalla saa niitä mainittuja vapauksia ja kustannukset harrastuksiin tulevat hoidetuksi. Kysyin joskus teiniltä, minkä verran ikätoverit tekevät ja kokeeko, että joutuisi tekemään liikaa. Teini kertoi, että kavereiden kotona osa tekee kutakuinkin samalla tahdilla, osa harvemmin, mutta että tää on ihan ok.
Teinillä menee ehkä se vartti tuohon siivoiluun, joten mistään orjana olemisesta ei ole kysymys. Jos teillä eletään sotkussa, niin ei kaikkien ole pakko. :)
Kyllä kai lapsen harrastukset maksetaan muutenkin. Ja vapauksia saa tottakai.
Et varmasti edes tajua kuinka väärin teet, koska se on sinun oma neuroosi. Et osaisi olla muuten. Lapsi se joskus tajuaa, kun vapautuu näistä. Siihen menee aikaa.
Todellakin tapasi on outo ja erittäin harvinainen. Itse tunnen lapseni kavereita, joiden ainut keino päästä irti pakottavasta äidistä oli muuttaa mahdollisimman pian pois. Tässäkin oli kyse siivouksesta. Jotkut irrottautuvar vasta paljon myöhemmin.
Sulla taitaa kyllä itselläsi olla jonkinlainen trauma, ellei mielestäsi ole normaalia pyytää teiniä imuroimaan kahta kertaa viikossa huonettaan. Toisaalta meillä ei edes tarvitse pyytää. Tuo on ollut vakio niin kauan kuin muistan. Väännämme ihan muista asioista kuin siivouksesta, johon kukaan meistä ei juurikaan käytä aikaansa.
En nyt tulisi puhumaan tähän siitä, kuinka haitallinen tapamme tässä asiassa on, tai kuinka lapsemme ei pääse irroittautumaan - sinähän et meitä tunne perheenä, ja tässäkin puhuttiin vain teinin huoneen siivouksesta. Siivous ei meillä ole koko elämä, teillä ilmeisesti on, jos koet, että teinin imuroidessa huoneensa esimerkiksi tiistaisin ja lauantaisin kyseessä on joku isompikin ongelma. Kuten sanottu, osalle siisteys on tärkeää ja ihmiset ovat tässäkin eri luontoisia.
Koeta nyt hyvä ihminen lukea viestit uudelleen, niin ehkä saat niistä jotain oikeasti irtikin - sen sijaan, että toistuvasti takerrut johonkin 2x huoneen imurointiin. Se ei ole ongelma teinillemme, en siis ymmärrä, miksi se on ongelma sinulle. :)
Ja ei - meillä ei kustanneta tiettyjä asioita, mikäli koulu esimerkiksi ei hoidu. Tässä taas ei oleteta mitään huippuluokan menestystä, vaan sitä, että hoitaa asian. Jos teini esimerkiksi ei menisi kouluun, ei lainkaan lukisi kokeeseen tulevia asioita ja laiminlöisi tehtävät, en ymmärrä, miksi siitä pitäisi palkita.
En kuitenkaan jaksa vääntää kanssasi enempää, koska se on täysin hedelmätöntä. Myöskään ap:n ongelmaan tämä sinun neuroottisuusjankutuksesi ei minkäänlaista ratkaisua tuo.
en jaksanut koko ketjua lukea mutta ihan ensimmäiseksi istuttaisin pojan alas ja yrittäisin keskustella kanssaan että miksi on niin vihainen ja mistä se viha kumpuaa, sitten koitettaisiin yhdessä keksiä ratkaisua ongelmaan.
Pyydä, älä käske, että tekisi päivässä edes yhden askareen, vaikka keräisi pyykit huoneestaan ja sopikaa vaikka päivä millon huoneen imuroi (esimerkiksi torstai) tai teette listan tehtävistä kotitöistä ja sitä mukaa kun on tehnyt kotitöitä saa perjantaisin vaikka sitten viikkorahaa tai joka toinen perjantai.
Tappeleminen, huutaminen ja hermojen menettäminen tuskin auttaa asiaa, vaan uskon että puhumisella selviää :) koita kuunnella poikaa kuin ikäistään, ei kohdella enää "niin" lapsena. AP:lle voimia ja jaksamista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä en koskaan edes joutuisi tuohon ap:n tilanteeseen, koska:
- mulle ei huudeta tai haistatella. En tee niin lapsille itsekään, joten niin ei tehdä mulle myöskään
- Jos lapset ei hoida velvollisuuksiaan, siitä tulee heti palaute. En siis odottele, että tilanne on katastrofaalinen, vaan puutun paljon aiemmin. Huomautettakoon nyt, että en ole mikään ääretön siivousnatsi tms. Mutta jos on sovittu, että torstaina siivotaan, niin torstaihin MENNESSÄ on sitten lapset osuutensa tehneet, saavat kyllä aloittaa aiemminkin viikolla.Mä olen ainoa aikuinen omakotitalossamme, ja olen lasten kanssa asiasta keskustellut: jos kaikki eivät hoida osuuksiaan, niin me emme voi täällä asua, koska minä en jaksa tehdä kaikkea. Hyvin sujuu hommat lapsilta, vaikka varmasti tekevät enemmän kuin ikätoverinsa. Kuitenkin ihan maksimissaankin voisi ajatella että n. 15 min/päivä/lapsi heillä menee aikaa kotitöihin.
Lapset on 11, 14 ja 16-vuotiaat.
Meitä neurootikkoja on siis enemmänkin ;) Mukava kuulla, trendi kun tuntuu olevan, ettei mitään saisi vaatia.
128 lisään vielä että jos keskusteleminen tai muukaan ei onnistu niin sitten vaan pelikieltoa yms ennenkuin alkaa asiat toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kuitenkin huvä aika opetella kotityöt ynnämuuta ennenkuin on jonkun vaimokkeen kanssa yhteisessä asunnossa ja vaimoke tai miksei mieheke joutuu tekemään kotityöt lapsesi puolesta kun ei osaa tai on ainq tehty puolesta
Vierailija kirjoitti:
kuitenkin huvä aika opetella kotityöt ynnämuuta ennenkuin on jonkun vaimokkeen kanssa yhteisessä asunnossa ja vaimoke tai miksei mieheke joutuu tekemään kotityöt lapsesi puolesta kun ei osaa tai on ainq tehty puolesta
Opettaminen ja käskyttäminen on kuitenkin eri asioita.
Mun äiti oli kuin ap. ja muistot lapsuudesta on vain huutaminen ja käskyttåminen, eikå me lapset koskaan siivottu tarpeeksi hyvin ja riittävästi. Äiti saattoi herättää keskellä yötä ja huutaa kuin palosireeni jos sattui jäämään hammsstahnasta tahra lavuaarin reunaan.
Jossakin vaiheessa isä alkoholisoitui ja muutti pois kotoa, kun ei enää kestänyt äitiä ja sitä jatkuvaa siivousvimmaa ja sisustusta.
Itse muutin 17v kun isäni sisko hommasi asunnon ja muutin salaa ja vain vaatteet otin mukaani ja isän suku elätti. Siinä vaiheessa oli jo traumatisia ongelmia.
En siivonnut, en pessyt pyykkiä en tehnyt mitään. Elin kuin sikolätissä. Mummo ja tätini oli onneksi ymmärtäväisiä ja auttoivat.
Perustin perheen ja mies oli innokas kotitöiden tekijä ja se oli jopa hänestä kivaa. Kiitos anopin kasvatuksen. Hän oli opettanut hyvä hengessä perustaidot, ilman huutoa ja vastimukdia tai rangaistuksia. Ja on edelleen monessa asiassa paljon parempi kuin mimä, koska edelleen inhoan kotitöitä, kun mies pitää niitä työn vastapainona.
Ja muuten, anoppini ei ollut koskaan käskyttånyt tai vaatinut poikasnsa tekemään mitään kotitöitä, vaan kotitöiden tekeminen yhdessä oli heidön tapansa viettää yhteistä aikaa ja puuhastella.
Ja näin aion kasvattaa myös omat lapseni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
52. Ihanaa, jokunen järjen ääni tässä ketjussa.
Minå sain myös kuulla, miten minulla on helppoa, kun on helpot lapset 😂. Kyse on ihan simppelistå asiasta. Ei on ei ja kyllä on kyllä. Ei siitå, että sanotaan ei eikä valvota ei:n toteutumista.
Sitten nämä kädettömät tulet sanomaan, että minulla on helppoa. Itse asiassa niin on. Aloitin pohjatyön, kun lapseni syntyivät.
52 tässä vastaa:
Meillä myös ei on ei huomennakin. Kotona säännöt on olleet alusta asti samat ja simppelit. Puhtaita vaatteita saa vain se, joka tuo likaiset vaatteet pyykkikoriin. Teineillä ei ole koskaan lattia lainehtinut vaatteista, koska heille on ihan selkeää, mihin likainen vaate tuodaan. Ja jos pyykkikopassa on joku selkeästi puhdas ja käyttämätön, en ryhdy siitä riitaa kehittämään. Omassa huoneessa ei syödä, siksi likaisia astioita on vain keittiössä. Tiskit laitetaan koneeseen heti, kun on syöty. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa, kukaan ei keksi protestoida.
Omasta huoneestaan vastaa lapsi itse, ei äiti tai isä. Aina autetaan, kun apua tarvitaan, mutta minulle on se ja sama, onko päiväpeite suorassa ja lelut kerätty. Kun oikeudet ovat järkevässä suhteessa velvollisuuksiin, lapsi toimii fiksusti ja kas - kaikilla huoneet ovat siinä kunnossa, että isoäiti voi koska tahansa kurkistaa sisään (ja tuo oli siis metafora, mummi ei urki huoneiden ovella).
Palstan perusteella tuntuu siltä, että moni nainen näkee lapset vihollisinaan, joille pitää olla mahdollisimman ilkeä. Puhelin pois, netti seis ja nuori pihalle - samaan aikaan äiti mussuttaa tabletin ääressä sisällä munkkia. Oma esimerkki on enemmän kuin palstamammat aavistavatkaan!
Meillä on alakouluikäistenkin kanssa käytäntö, että oma huone siivotaan itse. Asioita ei tarvi tehdä täydellisesti, pääasia on, että tekee parhaansa. apua saa ja ilman muuta autetaankin. Jos imuri tuntuu painavalta niin se autetaan huoneeseen. Äiti voi pestä lattian. Isä voi auttaa pussilakanan vaihdossa, koska se on lyhyillä käsillä vaikeaa.
Vaatteet menee joka päivä pyykkikoriin, koska tietävät, että puhtaita ei muuten tule.
Yhdessä käydään lenkillä, retkillä, myös lasten aloitteista. Kotona lapset saattavat kertoa, että kaverilla oli tosi likainen ja sotkuinen huone. Meillä imurointi 2-3 kertaa viikossa, tavarat järkkäillään joka päivä. Reissuun tai kaverille ei lähdetä niin, että huone jää levälleen. Järkkäily vie ehkä 10 min päivästä, varsinainen siivous imurointeineen ehkä 20 min. Pelkkä huoneen imurointi noin 5min. Joku kerran kauhisteli, miten kohtuutonta moinen on. Ei ole, kun se ei kuormita liikaa ja kun huone sillä keinoin pysyy kunnossa.
Nämä samaiset lapset myös vievät silloin tällöin roskapussin, tyhjentävät tai täyttävät astianpesukonetta tai käyvät vaikka puistelemassa keittiön kevyen maton. Ei joka päivä kaikkea, mutta joka päivä jokin pieni juttu, joka on lopulta aika iso.
Koti on yhteinen, ei täyshoitola eikä hotelli. Tehdessään lapset myös oppivat tekemään asioita ja ymmärtävät myös sen, ettei koti pysy itsestään kunnossa. Siistissä kodissa on myös mukava olla ja sinne on mukava pyytää kavereitakin. Lapset on myös itse todenneet tämän asian.
Tietenkin asioista joskus purnataan. Huutamalla nää tilanteet ei kuitenkaan ratkea, vaan rauhallisella keskustelulla.
Siinä sitä alakoululaisten äiti neuvoo teinin äitiä... jospa ap:lla onkin ollut samanlainen onni ja auvo vielä muutama vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luen näitä kommentteja ja ihmettelen. Joidenkin mielestä on väärin vaatia teiniä siivoamaan omaa huonettaan. Tietääkseni se kuuluu ihan niihin asioihin, joka kuuluu vanhemman opettaa. Itsenäistyessä hyvä osata siivota jälkensä. Ihmekään, jos nykynuorilla on elämänhallintataidot hukassa, kun vanhemmat ei mitään enää vaadi eikä anna vastuuta mistään, edes omasta huoneesta. Ja kyllä, vastuunkantaminen omasta huoneesta tarkoittaa, että sitä siivoaa myös, eikä ainoastaan sitä millä sen täyttää.
Vastuunkantaminen on sitä että saa kantaa sen vastuun. Meillä teinipoika on imuroinut jo ekaluokasta lähtien omn huoneensa. Osaa kyllä tehdä ruokaa ja siivota. Nykyään ei vaan viitsi. Kämppä on kuin kaaoksen jäljiltä aina. Mutta ajoittain sen ihan itse imuroi. Pyykit ja rpskat kokoaa kerran viikossa.
Tämä on aivan normaali teinivaihe. Ja onneksi tämä on meidän teinin ainoa ongelma. Voisi olla paljon pahempaakin.
Mielestäni se oma huone on oma. En puutu toisen reviiriin.
Meillä oli vielä muutama vuosi sitten sama juttu, teinin huone oli kuin pommi olisi räjäytetty.
Nyt on 19v ja huone tiptop kunnossa, silittää jopa lakanassa ja tyynyliinat ja kaikki muut vaatteet.
Antakaa teinien kehittyä rauhassa ja aikaa kasvaa aikuisuuteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvä provo, ajattelin lukiessani aloitusta... Mutta näitäkin taitaa olla.
Ja ulkopuolisena on helppo ihmetellä: kun kohtelet toista huonosti, ja hän alistetussa asemassa sulkeutuu yhä enemmän, miksi jatkat? Kerrot, että keinosi eivät toimi. Mutta et taida ymmärtää, että ne toimivat kyllä: päinvastaiseen suuntaan kuin haluaisit. Eikö?
Jos ap jatkaa kiusaamista, ko. henkilöstä tulee aikuisena neuroottinen.
Mun äiti oli siivousnatsi.
Ruokaa en kotona oppinut laittamaan, kun keittiö oli äidin valtakunta, kelpasin vain auttamaan, senkin aina huonosti.
Omilleni muuttaessa elin kuin pellossa, en osannut mitään.
Jossain kohtaa päätin, että haluan oppia hoitamaan omaa kotia ja elämää omalla laillani. Opettelin ruuanlaiton keittokirjasta resepti kerrallaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Kehitin omat omituiset, mahdollisimman helpot siivoustavat.
Oman teinin kanssa olen toiminut ihan eri lailla. Keittiössä hän on leiponut ja kokannut siitä asti, kun jakkaralta ylsi työpöydälle. Ollaan siivottu yhdessä hyvässä hengessä, hän siinä määrin kun ei ole mennyt vielä raatamisen puolelle. Hän on alakoululaisesta asti osannut pestä tarvittaessa itse pyykkinsä. Mutta tarvi vain toisinaan, esim. Jos olen itse myöhään töissä eikä ehtisi. Ei tarvitse kuin laittaa hänelle viesti.
Joskus jos lomalla hän ei olekaan tehnyt jotain päiväksi suunniteltua, sanon että hei, sunhan piti tehdä toi. Muistutan, koskaan en "ragee", "rangaistuksia" ei tarvita. Mulle ei myöskään puhuta epäkunnioittavasti, se ei tule kysymykseen. Ehdottaa, keskustella ja neuvotella saa ja pitää.
Hän on mahtava nuori, joka oma-aloitteisesti ilmoittaa välillä että tekee meille lounaan, tai tarttuu imuriin, tai muita askareita. Hän osaa nyt jo 16-vuotiaana tarvittaessa asua itsenäisesti ihan komeasti. Mutta onneksi ei tarvitse, ehtiihän sitä.
Vierailija kirjoitti:
D) otat koneesta piuhat irti, kun jätkä käy vessassa ja sanot, että talossanne on myös teiniä koskevia velvollisuuksia, eikä piuhat tule takaisin ennen kuin ne on hoidettu.
Meidän 16 veellä on tehty juuri noista syistä rajat, eli saa pelata ainoastaan joka toinen päivä. Jos ei toimi, takavarikoin piuhat kuukaudeksi. Ei ole sen jälkeen ollut ongelmia.
Niin ja mitä sillä saavutatte. Meillä teinit saa olla netissä tarpeensa mukaan ,hoitavat koulun kiitettävästi.Osaavat siivota hyvin. Pestä pyykit tarvittaessa sekä astiat. Laittaa ruokaa ja käydä rukaostokset tekemässä. Kaikki tämä hoituu ,jos sille on meillä tarvetta ja sitä on säännöllisen epäsäännöllisesti.
Eletään normielämää koko perhe ja roikutaan myös netissä , jos/kun on sinne asiaa. Kun on vastuuta on myös vapauksia.
Muistan miten kurjia kesät olivat, kun ne vähätkin kaverit olivat poissa. Silloin ei ollut edes tietokonepelejä, joihin olisi voinut uppoutua. Kirjoja sentään oli. Huonetta en saanut siivottua, vaikka ķuinka äiti käski. Jos rauhoittaisit itsesi ja teinin vaikka viikoksi? Ehkä sitten voisit sanoa, että siivottaisko yhdessä se sun huone?
Miksi ihmeessä ette revi johtoja irti seinästä ja laita piiloon? Sama koskee myös kännykän laturia. Sitten kun on siivonnut ja käynyt ulkona edes kävelyllä, annatte johdot takaisin. Äärettömän yksinkertaista.
Alue: Aihe vapaa
Missä ap noin sanoi? Eikö se ollut joku kommentoijista.