Teinistä ja perhe-elämästä. Mitä tekisit tilanteessani?

e siivoa itse.

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen yrittämään ajattelua teinin näkökulmasta. Jos hänellä ei ole kavereita muuten kuin netissä, hän on luultavasti asiasta pahoillaan, ehkä jopa masentunut ja purkaa sen huutamalla ja tiuskimalla, varsinkin jos hänelle puhutaan samalla tavalla.

Mun veli oli ihan samanlainen ikävuodet 12-22. Ei kavereita, ei harrastuksia, huusi ja raivosi pelatessaan niin että tietokonepöytä hajosi moneen kertaan, en saanut nukuttua kun viereisessä huoneessa yritin, huone sikolätti, ei tehnyt kotitöitä, vanhemmat kotiin tultuaan aina raivosivat veljelle ja vetivät nettipiuhaa irti. Koulun kyllä veli hoiti ihan ok. Nykyään hän opiskelee yliopistossa toisella paikkakunnalla, on tyttöystävä ja paljon hyviä kavereita, mekin tullaan hyvin toimeen. Aikuistui kun muutti pois kotoa. Soitti minulle pari vuotta sitten ja vuodatti 2-3h nuoruudestaan, kuinka olisi toivonut vaan että äiti tai isä olisi puhunut hänen kanssaan ystävällisesti kuin ihminen toiselle ihmiselle. Viettänyt aikaa, jaksanut sitä teini-iän angstia nolaamatta ja ivaamatta. Onneksi hänelle kävi kumminkin ihan hyvin. 

Kannattaa koittaa puhua ihan normaaleista asioista teinille, pitää yhteiset ruoka-ajat illalla tms.  Sanoa rauhallisesti niistä asioista joiden toivoo muuttuvan. Jos ei toimi, niin ei se raivoaminenkaan toimi. 

Juuri näin. Myötätuntoa sitä lasta kohtaan. Ihmettelen ettei vanhemmat osaa asettua lapsen asemaan.

no se näkyy kuka on mielenterveydeltään tasapainossa oleva teini ja kuka on vähän heikommassa hapessa. Ap:llä ei ole ihan terve mutta ei hän ole itsekään. Vai mitä kuuluu 12 vuotta myöhemmin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

D) Kasvat aikuiseksi. Teillä on nyt siellä perheessä vähintäänkin kaksi teiniä, joista toinen ei ole koskaan kasvanut aikuiseksi ja toinen tarvitsisi tukea kasvaakseen aikuiseksi.

Sinä haluat patistaa teinin ulos, sinä haluat teinin siivoavan, sinä huudat ja meuhkaat ja ihmettelet, kun teini vastaa samalla tavalla. Ihan itse olet hänet siihen opettanut. Kun on 16 vuotta jättänyt kasvattamatta, niin karjumalla asioiden vaatiminen ei yllättäen onnistu.

Perheneuvola olisi paikka juuri sinulle. Siellä väännettäisiin rautalangasta, että vanhemmuus ei ole määräyksiä ja vaatimista. Kuka tahansa teini olisi kanssasi samanlainen kuin lapsesi. Sinun takiasi.

Perheneuvola on oikeasti hyvä paikka, ei tuollainen negatiivinen ja vanhempaa syyllistävä niinkuin tuo viesti.

On aikuisuutta ja rakkautta myös hakea apua.

Tuolta voit saada myös neuvoja jonkin vertaistukiryhmän löytämiseen.

Syyllistämistä on se, että kertoo vian olevan aikuisessa, ei teinissä.

Jos äiti on tuollainen, niin tietenkin teini pyrkii kaikin tavoin pakenemaan luotaan. Jos se ei onnistu fyysisesti, voi yrittää vaimentaa puutoa kuulokkeilla ja sulkeutua huoneeseensa toivomaan, että tapahtuu ihme.

Hankalia teinejä on vain hankalilla aikuisilla. Aina ei tarvitse olla sovussa, erilaiset mielipiteet kuuluvat elämään, mutta teinin elämän tekeminen mahdollisimman kamalaksi aiheuttaa onnellisen lopun sijaan pahimmillaan sen teinin elämän tuhoutumisen. Ei nuorisokodeissa ole kamalia nuoria, siellä on nuoria, joilla on ollut kamalat vanhemmat.

Teinin voi antaa olla rauhassa. Jostain syystä nuoruuteen auttaa samat asiat kuin flunssaankin eli lepo, lämpö ja lempeys.

Tai hakea apua löytääkseen oikeat keinot juuri ko.teinin kanssa. Joskus elämässä on hetkiä jolloin on raskasta jaksaa yksin haasteiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

No, olen ehkä se paska tässä...parhaani olen yrittänyt mutta loppuu voimat ja mielenkiinto koko hommaan kun joka asiaan saa vastaukseksi huutoa ja tiuskimista. Ärsyttää vaan kun tyyppi elää kuin hotellissa.

Eilisaamusta lähtien en ole teiniä noteerannut mitenkään. Pitäköön läävänsä. Onneks astioita riittää, vaikka sitten kertisastioita käytetään jos haluaa elää keskellä homeisia astioita.

Live-kavereita ei teinillä ole, vaan siellä peleissä. Ei harrastuksia. Kouluakaan ei hoitanut. Saa nähdä miten koulun kans käy nyt syksyllä.

Meillä kotona oli tiukka kuri ja kasvatus mutta miehellä taas ihan päinvastainen kasvatus.

Olen yrittänyt keskustella säännöistä rauhallisesti ja asiallisesti, mutta ei, häipyy ovet paukkuen huoneeseensa. Hänen elämänsä on pelkkää paskaa. Juu, kiitos samoin vaan niin on minunkin.

Lähdenkin tästä aamupalalle ja suihkuun. Sit lähden anopin kanssa perunan-nostoon. Sit voiskin tulla kotiin kitkemään kukkapenkkiä ja lukemaan kirjaa.

Ap

Tästä olisin huolissani ja ottaisin asian puheeksi teinin kanssa. Olen vierestä seurannut miten turhauttavaa se on vanhemmalle, kun teini herää vasta ysiluokan keväällä siihen, että hänen keskiarvollaan ei ole mitään asiaa siihen lukioon mistä oli haaveillut. Ei nyt tullut esiin minkä ikäisestä teinistä tässä on kyse, onko yläasteella, lukiossa vai amiksessa. Mutta tuo koulun laiminlyönti kusee pahasti kintuille ja vaikuttaa ihan valtavasti siihen, minkälaisista tulevaisuuden vaihtoehdoista teini pääsee valitsemaan. Tämän ottaisin ihan rauhallisesti puheeksi teinin kanssa. Mitä hän aikoo tehdä elämällään? Missä asennossa hänen todistuksensa pitää olla ensi keväänä että se on mahdollista ja mitä muutoksia nykytilanteeseen se vaatii? Jos hänellä ei ole selkeää käsitystä mille alalle aikoo, niin sitten pitää tehdä hänelle ainakin selväksi mitkä alat ovat häneltä poissuljettuja, jos nykyinen meno jatkuu. Ja mitä aloja/koulutuksia hänellä on valittavissa jos ei koulunumerot parane. Tutkikaa myös niiden alojen palkkausta ja työllisyystilannetta. Hahmotelkaa yhdessä minkälaista tulotasoa sellainen elämä vaatii, mikä teinillä on kiikarissa. Onko hänelle ok asua vuokrakämpässä huonolla alueella ja matkustaa Tallinnaan kerran vuodessa? Vai haluaako hän omistusasunnon, auton ja viikoksi etelään? Avatkaa hänelle hieman mikä on teidän vanhempien tulotaso ja mitä teidän elämäntapa maksaa. Tämän kautta teini toivottavasti alkaa vähän hahmottaa minkälaisia ponnistuksia häneltä edellytetään, jos hän haluaa elää edes perusmukavaa elämää, valita missä ja miten asuu, mitä on varaa harrastaa ja minne on varaa matkustaa.

Minä neuvoisin AP:tä lopettamaan huutamisen. Eikä ole mikään lasu-ilmoitukseen aiheellinen syy. Minä antaisin teinin olla rauhassa.

Meidänkin teini kulkee kuulokkeet päässä aamupalalle, lounaalle, illalliselle. Hän kuuntelee musiikkia kuulokkeet päässä. Ei kai musiikin kuuntelussa mitään väärää ole.

On totta, että teini nukkuu kesällä puolille päiville. Minä annan lapseni nukkua, kun ei ole mitään aikataulua.

Minä siivoan teinin huoneen. Kysyn ihan ystävällisesti, sopiiko tulla siivoamaan huone? Yleensä sopii. Petaan hänen sängyn ja vaihdan puhtaat lakanat. Käyn hakemassa likaiset astiat tiskikoneeseen (meillä kyllä syödään ruokapöydässä, joten astioita ei ole paljon) ja haen pestäväksi likaiset pyykit. Se on minun tapani osoittaa, että minä välitän teinistä.

Teinin oma kiinnostus on tietokonepelaamisessa. Siivous ei ole hänelle tärkeä harrastus, vaikka teini tykkää siitä, kun kotona on puhdasta ja siistiä.

Ei minulla ole mitään syytä huutaa teinille. Teini ei myöskään huuda minulle.

Muutaman kerran joudun teinille sanomaan, että nyt pitää käydä suihkussa.

Lehmänhermoja se voi vaatia joskus. Muutaman vuoden kuluttua teini on jo lentänyt pesästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, olen ehkä se paska tässä...parhaani olen yrittänyt mutta loppuu voimat ja mielenkiinto koko hommaan kun joka asiaan saa vastaukseksi huutoa ja tiuskimista. Ärsyttää vaan kun tyyppi elää kuin hotellissa.

Eilisaamusta lähtien en ole teiniä noteerannut mitenkään. Pitäköön läävänsä. Onneks astioita riittää, vaikka sitten kertisastioita käytetään jos haluaa elää keskellä homeisia astioita.

Live-kavereita ei teinillä ole, vaan siellä peleissä. Ei harrastuksia. Kouluakaan ei hoitanut. Saa nähdä miten koulun kans käy nyt syksyllä.

Meillä kotona oli tiukka kuri ja kasvatus mutta miehellä taas ihan päinvastainen kasvatus.

Olen yrittänyt keskustella säännöistä rauhallisesti ja asiallisesti, mutta ei, häipyy ovet paukkuen huoneeseensa. Hänen elämänsä on pelkkää paskaa. Juu, kiitos samoin vaan niin on minunkin.

Lähdenkin tästä aamupalalle ja suihkuun. Sit lähden anopin kanssa perunan-nostoon. Sit voiskin tulla kotiin kitkemään kukkapenkkiä ja lukemaan kirjaa.

Ap

Tästä olisin huolissani ja ottaisin asian puheeksi teinin kanssa. Olen vierestä seurannut miten turhauttavaa se on vanhemmalle, kun teini herää vasta ysiluokan keväällä siihen, että hänen keskiarvollaan ei ole mitään asiaa siihen lukioon mistä oli haaveillut. Ei nyt tullut esiin minkä ikäisestä teinistä tässä on kyse, onko yläasteella, lukiossa vai amiksessa. Mutta tuo koulun laiminlyönti kusee pahasti kintuille ja vaikuttaa ihan valtavasti siihen, minkälaisista tulevaisuuden vaihtoehdoista teini pääsee valitsemaan. Tämän ottaisin ihan rauhallisesti puheeksi teinin kanssa. Mitä hän aikoo tehdä elämällään? Missä asennossa hänen todistuksensa pitää olla ensi keväänä että se on mahdollista ja mitä muutoksia nykytilanteeseen se vaatii? Jos hänellä ei ole selkeää käsitystä mille alalle aikoo, niin sitten pitää tehdä hänelle ainakin selväksi mitkä alat ovat häneltä poissuljettuja, jos nykyinen meno jatkuu. Ja mitä aloja/koulutuksia hänellä on valittavissa jos ei koulunumerot parane. Tutkikaa myös niiden alojen palkkausta ja työllisyystilannetta. Hahmotelkaa yhdessä minkälaista tulotasoa sellainen elämä vaatii, mikä teinillä on kiikarissa. Onko hänelle ok asua vuokrakämpässä huonolla alueella ja matkustaa Tallinnaan kerran vuodessa? Vai haluaako hän omistusasunnon, auton ja viikoksi etelään? Avatkaa hänelle hieman mikä on teidän vanhempien tulotaso ja mitä teidän elämäntapa maksaa. Tämän kautta teini toivottavasti alkaa vähän hahmottaa minkälaisia ponnistuksia häneltä edellytetään, jos hän haluaa elää edes perusmukavaa elämää, valita missä ja miten asuu, mitä on varaa harrastaa ja minne on varaa matkustaa.

16-v ja ap mietti, miten syksyllä koulu menee. Eli hän on päässyt opiskelemaan. Ja vaihtoehtoja on aina. Aikuinenkin voi vielä muuttaa suuntaa. Aika pieni ongelma ellei pääse juuri siihen lukioon mihin aikoi. On muitakin lukioita. Ja amis on uhan yhtä hyvä reitti mihin tahansa.

Toimin miehen kanssa samalla tavalla kuin ap:lle on ehdotettu eli ellei siivoa, niin otan puhelimen ja netin pois. Siinäpä oppii, kuka täällä määrää. Kuri se olla pitää miehellekin, ettei rupea nenälle hyppimään.

48- hienoa 😂. Itse oletan, että tuossa olisi jonkinlainen oppi elämää varten? Kun on yhteiset sopimukset, niin niistä pidetään kiinni. Jos ei pidetä, niin siitä seuraa jotain.

Itse toivon parisuhteessa sitä, ettei minun tarvisi enää opettaa aikuista miestä.

Kun luen tätä palstaa, niin en enää yhtään ihmettele, miksi opettajat helisevät kouluissa teinien kanssa. Kun heiltä ei voi vaatia mitään. Kun niille tulee paha mieli. Tsemppiå vaan teille urpÅt.

Joo, huutamalla ei kyllä edisty mihinkään. Itsellä kaksi teiniä ja olin koko viime talven koko ajan ihan raivona heille, milloin mistäkin asiasta. Sitähän se sitten oli, kolme huutavaa ja kiukkuista ihmistä, eikä mikään toiminut. Tajusin itse, että oma paha oloni johtuu töistä, olin stressaantunut ja loppuunpalamisen kynnyksellä. Päätin, että kotiini en tätä enää vie. Otin omaa aikaa ja usein menin töiden jälkeen suoraan salille tai vaikka kaverille kylään. Äkkiä alkoivatkin teinit soitella perään, että missä äiti on. Ja ihan siinä puhelimessa rauhallisesti jutellen ohjeistin mm. ruuanlaiton alkuun, että ruoka on sitten valmiina kun tule kotiin yms.

Kun en enää itse ollut kireä kuin viulunkieli, teinitkin rauhoittuvat ja alkoivat tekemään ihan eri tavalla mm. kotitöitä. Toki välillä edelleenkin teineille tulee kiukkupuuskia, mutta yritän olla provosoitumatta. Lisäksi valitsen taisteluni. Kun teini kieltäytyi tulemasta yksiin juhliin, totesin vain että selvä, ei tarvitse tulla. Sen sijaan kesätöiden haun suhteen olin todella tiukkana ja sen että ne hoidettiin kunnolla.

Tsemppiä ap:lle!

? Aika normaali teini? Anna sen nyt hetken aikaa vain olla. Ja sitten tuon ikäisellä kannattaa ensin yrittää ehdottaa, perustella, ei painostaa, ei käskeä. Kunnioittaa sitä että kyseessä ei ole enää ihan lapsi. Miksi se myöskään vain menisi ulos ulos menemisen vuoksi, en minäkään eläissäni ole niin tehnyt. Kyllä sillä pitää olla joku oikea syy ulos menolle. Eniten huolestuisin jos ei ole yhtään ystäviä, mutta niitä voi hyvin olla ja on pelien ja somen kautta yhteydessä. 

Ketjusta tulee mieleen muutamakin äiti, joilla on ollut ongelmia lastensa kanssa alusta asti. Toistuvasti sain kuulla, että hyvähän sinun on, kun lapsesi ovat noin rauhallisia ja tottelevat, vaikka ei sano mitään. Itsekseni mietin, että heillä olisi ihan samanlaiset lapset, jos  huutamisen sijaan neuvoisivat ja jos pyrkisivät ottamaan lapsensa huomioon. Nälkäinen ja väsynyt taapero ei koskaan ole ns. helppo lapsi.

Nyt nämä lapset ovat jo teinejä ja saan kuulla, miten elämäni on helppoa, kun ei tarvitse pelätä teinin karkaavan tai soittoa poliisilta. Lastensuojelu ei ole perheemme tuttu. Edelleen mietin sitä, että jos he olisivat suostuneet 15-18 vuoden aikana kasvattamaan lapsiaan johdonmukaisesti ja olemaan paikalla, kun tarvitaan, niin heillä olisi yhtä helppoa.

Mutta ei, kun se vika on aina kaikissa muissa. Mieluummin joka päivä esikuvana olemista ja neuvomista kuin muutaman kerran viikossa karmeaa huutoa ja ihmettelyä, että etkö osaa lukea ajatuksiani.

Toivottavasti tässä nyt opitaan että kaikista tärkeintä on huolellinen pohjatyö. Lapset kannattaa opettaa pikkuhiljaa kotitöihin ikätason mukaan. Kyllä 16-vuotiaan pitäisi oma huoneensa jo siivota vähintään imuroinnin ja paikkojen järjestelyn verran. Jos on tottunut niin ei ole syytä alkaa raivoamaan. Samoin kannattaa pitää silmällä ystäväpiiriä, koulua ja harrastuksia jo pienestä ja opettaa lapsi arvostamaan näitä. Nykynuorisoa kovasti kritisoidaan mutta oikeasti, ketkä ne on kasvattanut?

Vierailija kirjoitti:

Valitse sotasi. Yhdessä laaditte ne säännöt mitä seuraa kun niitä ei noudata ja mitä seuraa, kun niitä noudattaa.

Johan se AP on valinnut sotansa, tunnetaan myös nimellä elämä. Tuota meininkiä kun jatkaa vielä peruskoulun loppuun niin mikäli teini vaan koulunsa hoitaa niin eiköhän se lähde opiskelemaan johonkin muualle, ihan sama mihin, että pääsee äidistään eroon. 

52. Ihanaa, jokunen järjen ääni tässä ketjussa.

Minå sain myös kuulla, miten minulla on helppoa, kun on helpot lapset 😂. Kyse on ihan simppelistå asiasta. Ei on ei ja kyllä on kyllä. Ei siitå, että sanotaan ei eikä valvota ei:n toteutumista.

Sitten nämä kädettömät tulet sanomaan, että minulla on helppoa. Itse asiassa niin on. Aloitin pohjatyön, kun lapseni syntyivät.

Anna olla -tyylillä kasvatetaan juuri niitä mieslapsia, joista vaimot tälläkin palstalla valittavat. Todellakin pitää puuttua ja vaatia!

Siis mikä näitä vanhempia vaivaa joille suurin ongelma on se, että teini istuu ovi kiinni pelaamassa eikä siivoa huonettaan? Joku neuroosi siitä että täytyy olla kontrollissa lapsestaan kellon ympäri? Kun niin moni vanhempi taistelee oikeasti persoonallisuushäiriöisen, päihdeongelmaisen ja/tai vakavasti masentuneen ja itsetuhoisen teinin pärjäämisen kanssa niin toiset ovat itkuraivon ja avioeron partaalla kun teini ei suostu menemään ulos tylsistymään ja huutaa asiasta vastaan.

Keskusteluyhteydestä vikistään mutta mitään ei varmaankaan ole tehty. Veikkaan että on perinteinen mammakommunikointi eli teinin harrastuksia, ihmissuhteita ja tunteita vähätellään eikä niistä olla kiinnostuneita koska "ne ovat vain vaihe" vaikka teinille ne ovat koko senhetkinen elämä. Sitten ollaan ihmeissään kun teini vain huutaa eikä juttele. 

D) älä hanki enempää lapsia

Jotenkin outoa, kuinka monen mielestä on ok että teini valvoo yöt ja pysyttelee päivisinkin lähinnä huoneessaan pelikoneen ja puhelimen parissa. Ihan oikeastiko tuo on teille ihan ok? Me ainakin halutaan, että teini myös ulkoilee ja liikkuu, tekee muutakin kuin lahoaa huoneessaan.

Vierailija kirjoitti:

52. Ihanaa, jokunen järjen ääni tässä ketjussa.

Minå sain myös kuulla, miten minulla on helppoa, kun on helpot lapset 😂. Kyse on ihan simppelistå asiasta. Ei on ei ja kyllä on kyllä. Ei siitå, että sanotaan ei eikä valvota ei:n toteutumista.

Sitten nämä kädettömät tulet sanomaan, että minulla on helppoa. Itse asiassa niin on. Aloitin pohjatyön, kun lapseni syntyivät.

Mihin kaikkeen sanot ei? Mihin ok mielestäsi järkevää sanoa kuitenkin kyllä? Missä kohtaa kuuluu luottaa lapseen?

T. Äiti joka miettii mihin vetää raja