Onko ok kertoa 5v lapselle, että hän ei ole koko maailman keskipiste?
Puolisoni kuuli minun tokaisevan viisivuotiaallemme että "Nyt hetki hiljaa! Sinä et ole koko maailman ja kaikkien ihmisten keskipiste, vaan sinun täytyy ajatella muitakin!" (Meillä oli ollut yövieraita ja en voinut lainkaan nauttia heidän vierailustaan lapsen uhman ja huomion hakemisen vuoksi) Tuon sanoin lapselle tiukkaan sävyyn, mutta sitten selitin lempeämmin että se tarkoittaa sitä, että hän ei voi jatkuvasti riehua ja meluta niin, että muut eivät saa hetken rauhaa tai hiljaisuutta esim keskustellakseen. Nyt puoliso syyttää minua henkisestä väkivallasta lasta kohtaan. Minusta puolison reaktio on naurettava.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle saa ja pitää sanoa miten ollaan. Ei lapsia kuulu kuplamuovissa pitää ja silkkihansikkain kasvattaa.
Ei tarvitse kuitenkaan olla ilkeä ja purkaa omaa kiukkuaan. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Ei ole ilkeää, että sanoo lapselle että muitakin voi ajatella eikä vain itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle saa ja pitää sanoa miten ollaan. Ei lapsia kuulu kuplamuovissa pitää ja silkkihansikkain kasvattaa.
Ei tarvitse kuitenkaan olla ilkeä ja purkaa omaa kiukkuaan. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Ei ole ilkeää, että sanoo lapselle että muitakin voi ajatella eikä vain itseään.
Eihän kukaan siitä ap:ta tuominnutkaan vaan tuosta maailman keskipiste-kommentista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapselle saa ja pitää sanoa miten ollaan. Ei lapsia kuulu kuplamuovissa pitää ja silkkihansikkain kasvattaa.
Ei tarvitse kuitenkaan olla ilkeä ja purkaa omaa kiukkuaan. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Ei ole ilkeää, että sanoo lapselle että muitakin voi ajatella eikä vain itseään.
Asiat voi sanoa niin eri tavoin. Ap oli vihainen ja siksi "purkaus". Eli aloitus kertoo vain sen kirjoittajan heikosta tunteiden hallinnasta.
Ennen isä löi äitiä, äiti lasta ja lapsi kissaa. Jokainen kosti pienemmälleen. Siitä tässä oli kyse.
Minulle sanottiin noin lapsena. Olen nyt 50-vuotias ja muistan sen vieläkin. Samoin muistavat muutkin sisarukseni.
Mulle jäi tästä sellainen käsitys, että lasta oli kenties yritetty ohjata jo aiemmin, mutta lopulta äidillä vaan meni vati nurin. En näe tässä mitään väärää. Jotkut vaan on kovapäisempiä kun toiset, ja jos hyvällä ei mene jakeluun, niin sitten täytyy olla tylympi. Ei hokeminen mitään hyödytä, jos lapsi ei asiaa sisäistä. Pikemminkin hän vain oppii, ettei tarvitse totella.
Vierailija kirjoitti:
Minulle sanottiin noin lapsena. Olen nyt 50-vuotias ja muistan sen vieläkin. Samoin muistavat muutkin sisarukseni.
Ja mitä vikaa siinä on, saitko traumoja? Olisitko mieluummin elänyt tuohon 50 v ikään asti kuvitellen, että kellään muulla ei ole väliä paitsi sinulla?
No höh! Tais olla se sähkö ku satutti?