Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onko ok kertoa 5v lapselle, että hän ei ole koko maailman keskipiste?
24.07.2019 |
Puolisoni kuuli minun tokaisevan viisivuotiaallemme että "Nyt hetki hiljaa! Sinä et ole koko maailman ja kaikkien ihmisten keskipiste, vaan sinun täytyy ajatella muitakin!" (Meillä oli ollut yövieraita ja en voinut lainkaan nauttia heidän vierailustaan lapsen uhman ja huomion hakemisen vuoksi) Tuon sanoin lapselle tiukkaan sävyyn, mutta sitten selitin lempeämmin että se tarkoittaa sitä, että hän ei voi jatkuvasti riehua ja meluta niin, että muut eivät saa hetken rauhaa tai hiljaisuutta esim keskustellakseen. Nyt puoliso syyttää minua henkisestä väkivallasta lasta kohtaan. Minusta puolison reaktio on naurettava.
Kommentit (68)
Mitä muziikkia kuuntelet?
Minä
Maalima hukkuu paskaan. Av:ta ei pelasta mikään!
Sinccis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lasta voi ojentaa verbaalisesti. Muutenhan ne hyppii kurkkuun.
Näytin puolisolleni tämän ketjun, koska hän sai minut hetkeksi epäilemään tekoani.
Lapsi tietää kyllä, miten hänen olisi pitänyt käyttäytyä. Nyt on vain jokin vaihe menossa, että toistuvasti testaa rajojaan.
Puolisoni ei kuitenkaan muuttanut kantaansa. Hänen mielestään itsekeskeisyys ja huomion hakeminen on lapsille luontaista, ja tuo kommenttini maailman keskipisteestä on siksi jotenkin turhan syyllistävä. Hän kyllä itse jaksaakin sanoa aina kaiken lempeästi miljoona kertaa, eikä koskaan menetä hermojaan. Sen sijaan jos minulla kaatuu kuppi nurin, näytän aidot tunteeni, ja sekin tässä oli kuulemma ongelma, eli kommenttini sävy lapselle oli halveksiva ja raivoa tihkuva. No, saatto hetkellisesti ollakin, kun kaksi päivää olin paimentanut uhmakasta lasta taukoamatta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim. mitä sähköshokkeja annoin lapsille ja sitten testasin itselleni.
Lapset vain nauroivat. Mulla lähti tunto naamasta!
Sinccis
No lapsilla nyt ei olekaan mitään typerää sähköyliherkkyyttä!
Satutit!
Sinccis
Jotenkin on vaan uskomatonta, että normaali kasvatus saa täällä kritiikkiä!
Ei ole ihme, että lapset eivät osaa käyttäytyä lainkaan julkisissakaan paikoissa, kaupoissa, busseissa, ravintolassa ruokailemassa jne.
Aivan varmaan on tällekin lapselle sanottu ennenkin miten ihmisten kanssa ollaan. Ei olisi tullut kuuloonkaan omassa lapsuudessa kauhistella em. ohjeistusta. Tosin asia olisi sanottu paljon tiukemmin.
Kasvatuksen ansiosta on päivänselvää, että maailmassa on muitakin ihmisiä, aikuisilla omat juttunsa ja jokaisella oma vuoronsa.
Ja monet kerrat sanottiin ja koettiin se rakastaminen, ei jäänyt epätietoisuutta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytin puolisolleni tämän ketjun, koska hän sai minut hetkeksi epäilemään tekoani.
Lapsi tietää kyllä, miten hänen olisi pitänyt käyttäytyä. Nyt on vain jokin vaihe menossa, että toistuvasti testaa rajojaan.
Puolisoni ei kuitenkaan muuttanut kantaansa. Hänen mielestään itsekeskeisyys ja huomion hakeminen on lapsille luontaista, ja tuo kommenttini maailman keskipisteestä on siksi jotenkin turhan syyllistävä. Hän kyllä itse jaksaakin sanoa aina kaiken lempeästi miljoona kertaa, eikä koskaan menetä hermojaan. Sen sijaan jos minulla kaatuu kuppi nurin, näytän aidot tunteeni, ja sekin tässä oli kuulemma ongelma, eli kommenttini sävy lapselle oli halveksiva ja raivoa tihkuva. No, saatto hetkellisesti ollakin, kun kaksi päivää olin paimentanut uhmakasta lasta taukoamatta.
Ap
Onhan ketju myös miehesi kannalla. Lapsille ei tarvitse puhua rumasti. Onneksi myönnät, että oikea syy oli vain sinä ja sinun väsymyksesi. Ei ihme, että lapsi on uhmakas, kun häntä kohdellaan huonosti.
Ja en siis tietenkään nöyryyttänyt lasta julkisesti vieraiden nähden. Odotin heidän poistuvan ennen kuin tuo purkaus tuli.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näytin puolisolleni tämän ketjun, koska hän sai minut hetkeksi epäilemään tekoani.
Lapsi tietää kyllä, miten hänen olisi pitänyt käyttäytyä. Nyt on vain jokin vaihe menossa, että toistuvasti testaa rajojaan.
Puolisoni ei kuitenkaan muuttanut kantaansa. Hänen mielestään itsekeskeisyys ja huomion hakeminen on lapsille luontaista, ja tuo kommenttini maailman keskipisteestä on siksi jotenkin turhan syyllistävä. Hän kyllä itse jaksaakin sanoa aina kaiken lempeästi miljoona kertaa, eikä koskaan menetä hermojaan. Sen sijaan jos minulla kaatuu kuppi nurin, näytän aidot tunteeni, ja sekin tässä oli kuulemma ongelma, eli kommenttini sävy lapselle oli halveksiva ja raivoa tihkuva. No, saatto hetkellisesti ollakin, kun kaksi päivää olin paimentanut uhmakasta lasta taukoamatta.
Ap
En nyt tiedä ylä- vai alapeukuttaa tätä? Minusta teit ihan oikein.
Minusta ei ole ok sanoa kuten aloituksessa sanotaan. Se ei tarkoita sitä etteikö 5 vuotiaan jo kuulu tietää että hän on vanhemmille tärkeä vaikka ei saisi huomiota näiltä joka minuutti. Minusta asian vain pitää osata ilmaista vähän eritavalla kuin töksäyttämällä "hiljaa, et sinä ole maailmannapa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kasvatettu kirjoitti:
Jotenkin on vaan uskomatonta, että normaali kasvatus saa täällä kritiikkiä!
Ei ole ihme, että lapset eivät osaa käyttäytyä lainkaan julkisissakaan paikoissa, kaupoissa, busseissa, ravintolassa ruokailemassa jne.
Aivan varmaan on tällekin lapselle sanottu ennenkin miten ihmisten kanssa ollaan. Ei olisi tullut kuuloonkaan omassa lapsuudessa kauhistella em. ohjeistusta. Tosin asia olisi sanottu paljon tiukemmin.
Kasvatuksen ansiosta on päivänselvää, että maailmassa on muitakin ihmisiä, aikuisilla omat juttunsa ja jokaisella oma vuoronsa.
Ja monet kerrat sanottiin ja koettiin se rakastaminen, ei jäänyt epätietoisuutta!
Minusta on uskomatonta, että kasvatus mielletään ilkeydeksi. Eikö ole parempia tapoja opettaa muiden huomioimista? Eikö ihminen opi hyvällä aina paremmin.
Ketju kun ketju, niin sinccis saa sen piloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja en siis tietenkään nöyryyttänyt lasta julkisesti vieraiden nähden. Odotin heidän poistuvan ennen kuin tuo purkaus tuli.
Ap
Se purkaus oli täysin tarpeeton. Opetti lapselle, että häntä ei arvosteta. Se purkaus oli vain oman pahantuulen kohdistamista pienempään. Ihan klassista kasvatusta ennenvanhaan.
Vierailija kirjoitti:
Ja en siis tietenkään nöyryyttänyt lasta julkisesti vieraiden nähden. Odotin heidän poistuvan ennen kuin tuo purkaus tuli.
Ap
Teillä oli vieraita. Lapsi luuli, että oli kivaa. Kun vieraat lähtee, äiti haukkuu pataluhaksi ja lapsi pettyy itseensä ja oppii että äiti ei välitä enkä minä ole tärkeä. Ensi kerralla ehkä vielä enemmän koittaa saada huomiota. Kierre on valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä on käytössä tälläinen kolmen kerran sääntö(ei huomiota, varoitus, toiminta), jolla annetaan lapselle mahdollisuus muuttaa käytöstään ennen kuin sanotaan tiukasti. Annoitko sinä lapsellesi mahdollisuuden?
En anna. En ole lepsu kasvattaja.
Lapselle saa ja pitää sanoa miten ollaan. Ei lapsia kuulu kuplamuovissa pitää ja silkkihansikkain kasvattaa.
Olen sanonut tuon jo kolmevuotiaalle. Selittänyt ettei kaikessa ole kyse hänestä ja hänen mielipiteistään ja ajatuksistaan. Viisivuotiaana nyt melko hyvin ymmärtää jo tämän ja vaikka toki välillä ns sekoilee niin osaa huomioida muut ihmiset viimeistään pyydettäessä vaikka olisikin vähän tolaltaan tms.
Nyt kesällä me on oltu paljon rannalla ym. Tänään oli joku tosi mukava eläkeläispari lapsenlapsineen. He ohjasivat n. 2- ja 4-v lapsia todella kauniisti ja ystävällisellä äänellä. Jos jompikumpi edes yritti heittää hiekkaa tai mitenkään häiritä muita, he puuttuivat välittömästi. Minusta oli ihanaa nähdä tuollaista myönteistä, jämäkkää, ohjaavaa ja lapsen kannalta selkeää kasvattamista. Tietty joka päivä ei vanhempi aina jaksa olla sellainen mutta jos vie lasta johonkin missä on muita, on katsottava että muillakin on mukava olla.
Sanon itsekin omalleni jos vaikka juoksee toisten ihmisten vilttien vierestä että kierrätkö ens kerralla kauempaa ettei kukaan pelästy ku meet ihan vierestä että tuleeko hiekat silmille tms. Musta ihan normaalia hommaa. Samalla rannalla nähty usein myös parivuotias jota äiti seurailee jostain metrien päästä. Antaa lapsen kävellä hiekkajaloillaan muiden tavaroiden päältä, ottaa muiden lasten leluja kädestä (lapsi itse niin pieni ettei tajua mitä tekee - etenkään kun ei opeteta) ja paras oli kun otti kastelukannun ja alkoi kastella aurinkoa ottavan ihan vieraan miehen jalkoja. Kasteli vaikka kuinka kauan, äiti seisoo monen metrin päässä ihailemassa mitä lapsi puuhaa. Mies oli ihan häkeltynyt ja koetti siirtää reppuaan ja puhelinta kun lapsi alkoi kastella niitäkin. Äiti ei sano mitään, ei tee mitään. Melkein toivoin että lapsi olisi tullut meiän kamoja sotkemaan niin olisin voinut selittää miksei niin saa tehdä tai edes kieltää. Olisi ollut ehkä uusi kokemus hänelle.
Monta kertaa myös katsellut kun vanhemmat antaa taaperoiden mennä rannalla olevien uimalelujen ym päälle. Tänään kaksi uimapuvussa olevaa vaipatonta könysi ihan toisen perheen lasten uimarenkaiden päällä. Ymmärrän että lelut kiinnostavat ja että on helpompi antaa lapsen tehdä mitä haluaa kuin ottaa vastaan pettymys ku kielletään. Kuitenkin musta on ihan pakollinen asia oppia heti kun oppii liikkumaan että muiden tavaroita ei oteta luvatta eikä kaikki näkösällä oleva ole luvallista omaan käyttöön. Tuossakin vanhemmat näön vuoksi sanoivat "että voi Lillukka se ei ole meidän lelu emmekä nyt oikein voi ottaa sitä" mutta antoivat lapsen jatkaa toimintaansa. Kusisella uikkarilla likasilla käsillä kuolaamassa toisten omaisuutta, opettaen että vanhempi vain jauhaa taustalla kuin radio jonka jutuilla ei ole mitään yhteyttä mihinkään.
Vihaan aika monia ihmisiä oikeastaan. Uskomatonta roskaa kaikki mitä touhuavat. Sori lähti ihan aiheen ohi.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle saa ja pitää sanoa miten ollaan. Ei lapsia kuulu kuplamuovissa pitää ja silkkihansikkain kasvattaa.
Ei tarvitse kuitenkaan olla ilkeä ja purkaa omaa kiukkuaan. Siitä ei seuraa mitään hyvää.
Vierailija kirjoitti:
Lapselle saa ja pitää sanoa miten ollaan. Ei lapsia kuulu kuplamuovissa pitää ja silkkihansikkain kasvattaa.
Tietenkin pitää sanoa, jossain vaiheessa elämä ja maailma kuitenkin opettaa ja paljon kovemmin ottein.
Vierailija kirjoitti:
Näytin puolisolleni tämän ketjun, koska hän sai minut hetkeksi epäilemään tekoani.
Lapsi tietää kyllä, miten hänen olisi pitänyt käyttäytyä. Nyt on vain jokin vaihe menossa, että toistuvasti testaa rajojaan.
Puolisoni ei kuitenkaan muuttanut kantaansa. Hänen mielestään itsekeskeisyys ja huomion hakeminen on lapsille luontaista, ja tuo kommenttini maailman keskipisteestä on siksi jotenkin turhan syyllistävä. Hän kyllä itse jaksaakin sanoa aina kaiken lempeästi miljoona kertaa, eikä koskaan menetä hermojaan. Sen sijaan jos minulla kaatuu kuppi nurin, näytän aidot tunteeni, ja sekin tässä oli kuulemma ongelma, eli kommenttini sävy lapselle oli halveksiva ja raivoa tihkuva. No, saatto hetkellisesti ollakin, kun kaksi päivää olin paimentanut uhmakasta lasta taukoamatta.
Ap
No puolisosi on mielestäni sinänsä oikeassa, että tuo kommentti maailman keskipisteenä olemisesta oli ikävä, koska se häpäisee lapsen (antaa ymmärtää, että lapsi kuvittelee olevansa maailman keskipiste ja se on kamala asia, vaikka lapsi tosiaan on vaan luontaisesti ja ehkä teidän kasvatuksen tuloksena itsekeskeinen). Puolisosi on väärässä syyllistäessään sinua edelleen asiasta, ei se ole maailmanloppu. Sinuna kuitenkin hioisin tapaani puhua lapselle. Tuossa olisi riittänyt : nyt odotat vähän aikaa, kun puhun tämän asian loppuun! Jä myöhemmin keskustelu siitä, että pitää ottaa muut ihmiset huomioon.
Alue: Aihe vapaa
No lapsilla nyt ei olekaan mitään typerää sähköyliherkkyyttä!