voiko vaatia puolisoa näyttämään viestittelyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.

Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.

Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.

Niin, vaan entäs jos se luotto on alun alkaenkin mennyt ihan ilman sen kummempaa syytä? Miksi luottamuksen arvoisesti toimivan pitäisi muuttaa tapojaan toisenlaiseksi, jos ei mitään väärää ole koskaan tehnytkään, vain osoittaakseen että häneen voi yhä luottaa? Perusteeton epäilyshän silloin on se varsinainen ongelma, eikä se poistu, jos ei koskaan perustunutkaan mihinkään tosiasialliseen. epäilijän päässä se vika on ja sitä pitää muuttaa, ei epäillyn käytöstä. Siis jos näin on. 

Kukaan tuskin huvikseen vaatii puhelimen näyttämistä kuten tässä yritetään väkisin vääntää. Sitä ennen on yleensä tapahtunut jotain, joka on horjuttanut luottamusta.

Asioita voi tapahtua myös mielikuvituksessa. 

Niin, hulluja ja mustasukkaisiahan ne vaatijat on...

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD

Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?

Kyse ei ole mistään tärkeilystä, vaan hyvin monessa työpaikassa on vaitiolovelvollisuus ja yrityssalaisuuslupaus, joten työasioihini(puhumattakaan asiakkaiden henkilökohtaisista asioista) ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa, tai se olen minä joka saa potkut ja vielä kovan rangaistuksen päälle. Jos sen takia tulee ero, kun en riko antamaani ja allekirjoittamaani lupausta, ei se toinen olisi silloin se oikea minulle.

Sitä samaahan minäkin täällä nyt useassa viestissä olen sanonut. Kommenttini oli vastaus kirjoittajalle, joka väitti ihmisten käyttävän työsuhdepuhelinta koska se saa heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi.

Minulla on työsuhdepuhelin siksi, että en näe mitään syytä hankkia privapuhelinta kun kerran on mahdollisuus rajattomaan hyvätasoisen kännykän käyttöön työn puolesta. Jos puolisoni vaatisi sen nähtäväkseen, tietäisin ettemme voi enää olla yhdessä, koska hän ei silloin kunnioittaisi minun työtäni ja sen vaatimuksia.

Tuollaiselle epäilijäpuolisolle pitäisi varmaan hankkia itselle erikseen oma "siviilikännykkä" tutkittavaksi. Siis joku kolmen kympin halpispuhelin viiden euron prepaid-liittymällä. Puhelimella ei tarvitsisi ikinä mitään tehdä, mutta voisi kirjoittaa tussilla pin-koodin sen takapuolelle ihan vaan, jotta puoliso saa mielin määrin tutkia sitten yhteydenpitoa. Jos se parantaisi vaikkapa sen puuttuvan luottamuksen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Ja minä en halua ihmistä, joka pettää koska voi eikä siitä koskaan jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Ei se tee ihmisestä sinisilmäistä jos ei halua ratsata toisen puhelinta. Voihan kumppani hankkia toisen puhelimen jos haluaa pitää salasuhdetta. Eiköhän nämä tapaukset paljastu ennemmin tai myöhemmin ja aina se tuntuu pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.

Mulla ei ole työaikoja siinä mielessä, aina pitää olla tavoitettavissa. Ihan aina. 

Tämähän on tässä on juuri hassua, työpuhelin pitäisi olla ainoastaan niillä, jotka tekevät kokonaistyöaikaa eli ovat oikeasti 24/7 käytettävissä. Muilla se on vain turhaa tärkeilyä, kun se lyödään kiinni heti kun työaika päättyy.

Mitä ihmeen tärkeilyä siinä on, että saan käyttää työsuhdepuhelinta myös omiin puheluihini työajan ulkopuolella? Miten se tekee minusta tärkeän?

Koska sä et tarvitse sitä työpuhelinta työajan jälkeen mihinkään. Ehkä vähän korostamaan, että olen sellaisessa asemassa, että minulla on työsuhdepuhelin. Vai mitä siivooja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka sanottu, että kännyä ei saa tutkia:

Jos teille herää epäilys puolison toimesta, niin mitä teette?

A) en ajattele asiaa, vaan elän kuin ennenkin, jos pettää niin pettää

B) en koskaan luota toiseen ihmiseen niin paljoa, että luottamustani voisi rikkoa

C) ?

Keskustelen siitä asiasta, mikä epäilykseni herätti ja teen sen pohjalta johtopäätökseni. Koska itselläni on työsuhdepuhelin ja otan vakavissani siihen liittyvän luottamuksellisuuden, ei tulisi mieleenikään asettaa puolisoani valitsemaan työpaikkansa ja minun välillä. Ja puolisoni on yhtä lailla tehnyt alusta asti selväksi, että hänellä on oikeus yksityisyyteensä ihan kuten minullakin. Meillä on myös omia ystäviä, omia menoja, omia ulkomaanmatkoja, emme elä symbioosissa.

Kaikkihan keskustelee ensin asiasta, ja koska mies kieltää kaiken, mutta silti epäilykset jatkuvat. Mikä on se, millä saisit luottamuksen hankittua takaisin?

Minulle se on se, että mies näyttää avoimesti viestinsä ja fb:sä. Mitä sinulle pitää sanoa tai tehdä?

Jos minulla on epäilyksiä ilman mitään näyttöä, ongelma on minulla. Puolisoni tehtävä ei ole tehdä tai sanoa jotain.

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Sinä se kyllä sinisilmäinen olet , jos kuvittelet, että pettämiseen tarvitaan puhelin. Kyllä siinä ihan muita värkkejä käytetään. Se, että ei ole puhelimessa salattavaa, niin ei kerro yhtään mistään. Ja kyllä nimimerkillä kokemusta löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka sanottu, että kännyä ei saa tutkia:

Jos teille herää epäilys puolison toimesta, niin mitä teette?

A) en ajattele asiaa, vaan elän kuin ennenkin, jos pettää niin pettää

B) en koskaan luota toiseen ihmiseen niin paljoa, että luottamustani voisi rikkoa

C) ?

Keskustelen siitä asiasta, mikä epäilykseni herätti ja teen sen pohjalta johtopäätökseni. Koska itselläni on työsuhdepuhelin ja otan vakavissani siihen liittyvän luottamuksellisuuden, ei tulisi mieleenikään asettaa puolisoani valitsemaan työpaikkansa ja minun välillä. Ja puolisoni on yhtä lailla tehnyt alusta asti selväksi, että hänellä on oikeus yksityisyyteensä ihan kuten minullakin. Meillä on myös omia ystäviä, omia menoja, omia ulkomaanmatkoja, emme elä symbioosissa.

Kaikkihan keskustelee ensin asiasta, ja koska mies kieltää kaiken, mutta silti epäilykset jatkuvat. Mikä on se, millä saisit luottamuksen hankittua takaisin?

Minulle se on se, että mies näyttää avoimesti viestinsä ja fb:sä. Mitä sinulle pitää sanoa tai tehdä?

Jos minulla on epäilyksiä ilman mitään näyttöä, ongelma on minulla. Puolisoni tehtävä ei ole tehdä tai sanoa jotain.

Et siis usko intuitioon?

Eli nielet epäilyksesi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Tuntuisi silti varmasti hyvältä tietää, että puoliso on viimeiset 10 vuotta pettänyt sinua. Ja sen olisit saanut helposti selville. Eikö tuntuisi, että ne ajat olisivat menneet sinulta hukkaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.

Mulla ei ole työaikoja siinä mielessä, aina pitää olla tavoitettavissa. Ihan aina. 

Tämähän on tässä on juuri hassua, työpuhelin pitäisi olla ainoastaan niillä, jotka tekevät kokonaistyöaikaa eli ovat oikeasti 24/7 käytettävissä. Muilla se on vain turhaa tärkeilyä, kun se lyödään kiinni heti kun työaika päättyy.

Mitä ihmeen tärkeilyä siinä on, että saan käyttää työsuhdepuhelinta myös omiin puheluihini työajan ulkopuolella? Miten se tekee minusta tärkeän?

Koska sä et tarvitse sitä työpuhelinta työajan jälkeen mihinkään. Ehkä vähän korostamaan, että olen sellaisessa asemassa, että minulla on työsuhdepuhelin. Vai mitä siivooja?

Tämä taitaa olla sinulle jotenkin kipeä asia? No, siinä en voi auttaa. Ei yksikään ihminen puolisoni ja lähimpien ystävieni lisäksi tiedä eikä mistään huomaa, että nimenomaan työsuhdepuhelimeen puhun tai sillä netissä surffaan. Mutta jokin tässä sinua kovasti ahdistaa, joten en itse enää jatka aiheesta keskustelua kanssasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Tuntuisi silti varmasti hyvältä tietää, että puoliso on viimeiset 10 vuotta pettänyt sinua. Ja sen olisit saanut helposti selville. Eikö tuntuisi, että ne ajat olisivat menneet sinulta hukkaan?

Mieluummin niin kuin että en koko 10 vuoden aikana uskaltaisi rakastaa ja nauttia suhteestamme. Olen valinnut puolison, jonka en voisi kuvitella tahallaan minua satuttavan tuolla tavalla. Hänellä on kyllä rohkeutta lähteä suhteestamme, jos minä en hänelle riitä. Meitä ei sido lapset, omaisuus eikä velka, eikä kumpikaan ole kiinnostunut kulissien ylläpitämisestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.

Mulla ei ole työaikoja siinä mielessä, aina pitää olla tavoitettavissa. Ihan aina. 

Tämähän on tässä on juuri hassua, työpuhelin pitäisi olla ainoastaan niillä, jotka tekevät kokonaistyöaikaa eli ovat oikeasti 24/7 käytettävissä. Muilla se on vain turhaa tärkeilyä, kun se lyödään kiinni heti kun työaika päättyy.

Mitä ihmeen tärkeilyä siinä on, että saan käyttää työsuhdepuhelinta myös omiin puheluihini työajan ulkopuolella? Miten se tekee minusta tärkeän?

Koska sä et tarvitse sitä työpuhelinta työajan jälkeen mihinkään. Ehkä vähän korostamaan, että olen sellaisessa asemassa, että minulla on työsuhdepuhelin. Vai mitä siivooja?

Tämä taitaa olla sinulle jotenkin kipeä asia? No, siinä en voi auttaa. Ei yksikään ihminen puolisoni ja lähimpien ystävieni lisäksi tiedä eikä mistään huomaa, että nimenomaan työsuhdepuhelimeen puhun tai sillä netissä surffaan. Mutta jokin tässä sinua kovasti ahdistaa, joten en itse enää jatka aiheesta keskustelua kanssasi.

No ei tod. ole. Olen se työpuhelimesta kieltäytyjä, mutta pakko todeta ainakin oman työpaikan perusteella, että eniten näitä työpuhelimia hinkuvat juuri ne väliportaan pikkupomot. Isoille pomoille ne on itsestäänselvyyksiä ja todellakin työvälineitä 24/7, koska vastuu ja palkkaus on sen mukainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Tuntuisi silti varmasti hyvältä tietää, että puoliso on viimeiset 10 vuotta pettänyt sinua. Ja sen olisit saanut helposti selville. Eikö tuntuisi, että ne ajat olisivat menneet sinulta hukkaan?

Mieluummin niin kuin että en koko 10 vuoden aikana uskaltaisi rakastaa ja nauttia suhteestamme. Olen valinnut puolison, jonka en voisi kuvitella tahallaan minua satuttavan tuolla tavalla. Hänellä on kyllä rohkeutta lähteä suhteestamme, jos minä en hänelle riitä. Meitä ei sido lapset, omaisuus eikä velka, eikä kumpikaan ole kiinnostunut kulissien ylläpitämisestä.

Moni on valinnut puolisonsa omista syistään ja sitten puoliso muuttuu. Siihen et voi vaikuttaa, mutta siihen voit haluatko elää valheessa (ilmeisesti haluat ja vielä tietoisesti).

Mikä tämä juttu on, että "en halua, että kumppani lukee ystäviltäni tulleita viestejä tai työasioita". Miksi ketään kiinnostaisi mitkään kavereiden kanssa käydyt keskustelut tai työasiat!? Kyllä sieltä etsitään nimenomaa niitä tuntemattoman/epäilyttävän vastakkaisen sukupuolen kanssa käytyjä viestittelyjä. Ei minua kiinnosta mitä mieheni viestittelee vaikka ystävänsä Petterin kanssa, mutta se minua kiinnostaa mitä hän on viestitellyt juuri vaikka entisen säädön Marin kanssa tai sitten siellä on joku nevöhööd Johanna, jonka viimeinen viesti viime lauantailta on "kiitti viimeyöstä 😉❤️"...

Minä olin kerran 20 vuotisessa avioliitossa tuossa tilanteessa. Muutama kuukausi ennen eroa. Kertaakaan aiemmin en pyytänyt nähdä puhelinta.

Mies alkoi räpläämään puhelinta, meni sen kanssa aina vessaan, ja kännyyn tuli salasana. Sitten käytös alkoi muuttumaan, jne, tuttu tarina, mutta en saanut mistään kiinni eikä minulla ollut mitään todisteita. Mies kielsi kaiken. Tätä kesti muutamia kuukaisia.

Pyysin miestä näyttämään puhelimensa, kun hänelle oli taas kilahtanut viestejä. Mies näytti. Tämän tietyn työkaverin viestikansio oli ensimmäisenä ja se oli tyhjä, kysyin miksi. Mies sanoi, että hän aina poistaa viestit. Sen jälkeen avasin viestiketjun minulle, ja siellä oli kaikki viestit. Silloin tiesin.

Kyllä. Intuitiotaan kannattaa kuunnella. Eikä ole mitään järkeä elää kuukausitolkulla omassa tuskassaan, vaan todisteet pitää saada.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Sinä se kyllä sinisilmäinen olet , jos kuvittelet, että pettämiseen tarvitaan puhelin. Kyllä siinä ihan muita värkkejä käytetään. Se, että ei ole puhelimessa salattavaa, niin ei kerro yhtään mistään. Ja kyllä nimimerkillä kokemusta löytyy.

Petin ex puolisoni työkaverin kanssa, eikä lähetty toisillemme yhtää viestiä tai soitettu yhtään puhelua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Tuntuisi silti varmasti hyvältä tietää, että puoliso on viimeiset 10 vuotta pettänyt sinua. Ja sen olisit saanut helposti selville. Eikö tuntuisi, että ne ajat olisivat menneet sinulta hukkaan?

Mieluummin niin kuin että en koko 10 vuoden aikana uskaltaisi rakastaa ja nauttia suhteestamme. Olen valinnut puolison, jonka en voisi kuvitella tahallaan minua satuttavan tuolla tavalla. Hänellä on kyllä rohkeutta lähteä suhteestamme, jos minä en hänelle riitä. Meitä ei sido lapset, omaisuus eikä velka, eikä kumpikaan ole kiinnostunut kulissien ylläpitämisestä.

Sivusta: juuri noin. Suhde, jossa ei ole luottamusta, on kelvoton ja rasittava suhde. Jos kymmenen vuotta pitää koko ajan kytätä ja epäillä toista kaikenlaisten "intuitioiden" perusteella salakähmäisesti vilpistä, niin se on jotenkin sairasta. Eikä se jää vuoteen, kymmeneen tai mihinkään määrään aikaa. Jos ei osaa luottaa, niin ei osaa, eikä se muutu koskaan. 

Luottamus on sellainen juttu, että sitä ei voi todistaa tai hankkia. Sen voi ainoastaan menettää, ja se perustuu sitten todellisiin tekoihin ja tapahtumiiin. Lähtökohtaisesti parisuhteessa on ja pitää olla luottamus toiseen. Se on koko touhun idea. Luotetaan toiseen ihmiseen, hänen rehellisyyteensä, kaikkiin sovittuihin sääntöihin ja niissä pysymiseen tai ylipäänsä toisen lojaliteettiin itseä kohtaan. Luottamus on ja pysyy yksin omassa päässä. Sitä ei voi ulkoa käsin millään teoilla sinne työntää. Se pitää vaan olla sisäänrakennettuna. Jotkut ihmiset ilmeisesti eivät kykene luottamaan. Sellaisille voi ennustaa karikkoisia ja myrskyisiä purjehduksia parisuhdevesillä. Aina ja kaikkien kanssa. 

Minä olen parisuhteessa sillä olettamuksella, että kunnioitetaan ja arvostetaan  ja varsinkin luotetaan toinen toisiimme. Jos puolisoni päättäisi jostain syystä aloittaa suhteen toiseen tai katsastaa onko se ruoho vihreämpää, niin hyvin todennäköisesti jäisi kuitenkin jossain välissä kiinni ja suhde olisi siinä. En silti koe tarvetta tehdä mitään ihme tarkastuksia toisen viesteihin . Mielestäni se antaa selkeän signaalin, että epäilen jotain ja siinä vaiheessa jos tällainen luottamuspula suhteeseen tulisi, niin sitten istutaan ihan alas ja keskustellaan kasvotusten mistä se johtuu. Lähtökohta suhteelle on siis yksinkertaisesti se, että ei epäillä puolisoa vaan luotetaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Puolisoni ei ole pakko olla minun kanssani, hän on vapaa lähtemään koska tahansa, jos haluaa tai löytää paremman. En todellakaan tahtoisi ihmistä, joka on uskollinen minulle vain siksi, ettei onnistu pettämään.

Tuntuisi silti varmasti hyvältä tietää, että puoliso on viimeiset 10 vuotta pettänyt sinua. Ja sen olisit saanut helposti selville. Eikö tuntuisi, että ne ajat olisivat menneet sinulta hukkaan?

Mieluummin niin kuin että en koko 10 vuoden aikana uskaltaisi rakastaa ja nauttia suhteestamme. Olen valinnut puolison, jonka en voisi kuvitella tahallaan minua satuttavan tuolla tavalla. Hänellä on kyllä rohkeutta lähteä suhteestamme, jos minä en hänelle riitä. Meitä ei sido lapset, omaisuus eikä velka, eikä kumpikaan ole kiinnostunut kulissien ylläpitämisestä.

Moni on valinnut puolisonsa omista syistään ja sitten puoliso muuttuu. Siihen et voi vaikuttaa, mutta siihen voit haluatko elää valheessa (ilmeisesti haluat ja vielä tietoisesti).

Sovitaan noin, jos et kypsempään keskusteluun kykene. Jos haluaisin pettää, en tarvitsisi siihen kännykkää. Matkustan työni puolesta ja vietän öitä hotelleissa jopa neljän viikon jaksoissa. Matkustelen vapaa-aikanani myös ilman puolisoani. Meillä on molemmilla omia menoja kodin ulkopuolella ja työ, jossa tavataan paljon ihmisiä. Jos jompikumpi alkaisi vaatia toista näyttämään puhelimensa yhteystiedot ja viestit joka kerta, kun on oltu muutama päivä erossa, niin ei elämästä mitään tulisi.

Minulle sopii tällainen elämä ja olen valinnut puolison, joka ei myöskään voisi muunlaista kuvitella, ja me olemme onnellisia tällä tavalla. Jos sinä olet onnellinen omassa parisuhteessasi, samoin puolisosi, niin silloinhan kaikki on hyvin.