voiko vaatia puolisoa näyttämään viestittelyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Antaisit sille joskus niin ei tarvitsisi kytätä

Missä kohtaa sanottiin että ap ei anna? En huomannut moista.

AP on nainen joten...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Kyllä minulla ainakin kulkee mukana ihan yhtäläisesti kaksi puhelinta. Työpuhelin ei ole käytössä vapaalla ja oman puhelimen vilkaisen pari kertaa työpäivän aikana. Muuten on siellä kassissa.

En halua kantaa kassia mukanani vain jotta saisin turhan ylimääräisen puhelimen kuljetettua. Jokaisella tietysti on omanlaisensa tilanne, enkä minä sano että sinä toimit väärin omassasi. Mutta koetan selittää tuolle kyselijälle, miksi mulla on vain yksi kännykkä. Siksi, että olisi idioottimaista pitää kahta puhelinta. Vaivalloista ja turhaa rahan tuhlaustakin. 

Helvetin iso puhelin sulla 😳, oikein kassin vaatii. Mulla on myös kahden puhelimen taktiikka ja ne molemmat sekä iPad mahtuvat kaikki samaan kassiin ja jää tilaakin vielä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD

Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?

Kyse ei ole mistään tärkeilystä, vaan hyvin monessa työpaikassa on vaitiolovelvollisuus ja yrityssalaisuuslupaus, joten työasioihini(puhumattakaan asiakkaiden henkilökohtaisista asioista) ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa, tai se olen minä joka saa potkut ja vielä kovan rangaistuksen päälle. Jos sen takia tulee ero, kun en riko antamaani ja allekirjoittamaani lupausta, ei se toinen olisi silloin se oikea minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.

Mulla ei ole työaikoja siinä mielessä, aina pitää olla tavoitettavissa. Ihan aina. 

Jos olisi epäilyksiä, niin kysyisin: "Miltä susta tuntuis, jos mä pyytäisin sua näyttämään mulle viestejäsi".

Jos sanoisi että voisi hyvin näyttää, niin ei huolta.

Jos sanoisi että ei suostuisi näyttämään, ja vielä vähän suutahtaisi, niin kysyisin: "Ymmärrät varmaan, että tuollaisesta herää epäilyksiä. Jos et halua näyttää viestejä, niin keksitkö jotain muuta, jolla auttaisit minua saamaan luottamukseni sinuun takaisin?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Kyllä minulla ainakin kulkee mukana ihan yhtäläisesti kaksi puhelinta. Työpuhelin ei ole käytössä vapaalla ja oman puhelimen vilkaisen pari kertaa työpäivän aikana. Muuten on siellä kassissa.

En halua kantaa kassia mukanani vain jotta saisin turhan ylimääräisen puhelimen kuljetettua. Jokaisella tietysti on omanlaisensa tilanne, enkä minä sano että sinä toimit väärin omassasi. Mutta koetan selittää tuolle kyselijälle, miksi mulla on vain yksi kännykkä. Siksi, että olisi idioottimaista pitää kahta puhelinta. Vaivalloista ja turhaa rahan tuhlaustakin. 

Helvetin iso puhelin sulla 😳, oikein kassin vaatii. Mulla on myös kahden puhelimen taktiikka ja ne molemmat sekä iPad mahtuvat kaikki samaan kassiin ja jää tilaakin vielä.

Niin, siis sun kamat vaatii kassin. Sitähän juuri sanoin. Mulla on kohtuullisen kokoinen yksi puhelin, ja se kulkee mukana taskussa tai kädessä ilman mitään kasseja.

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi epäilyksiä, niin kysyisin: "Miltä susta tuntuis, jos mä pyytäisin sua näyttämään mulle viestejäsi".

Jos sanoisi että voisi hyvin näyttää, niin ei huolta.

Jos sanoisi että ei suostuisi näyttämään, ja vielä vähän suutahtaisi, niin kysyisin: "Ymmärrät varmaan, että tuollaisesta herää epäilyksiä. Jos et halua näyttää viestejä, niin keksitkö jotain muuta, jolla auttaisit minua saamaan luottamukseni sinuun takaisin?"

Mikä olisi sinulle se tapa, jolla saat luottamuksen takaisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.

Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.

Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.

Niin, vaan entäs jos se luotto on alun alkaenkin mennyt ihan ilman sen kummempaa syytä? Miksi luottamuksen arvoisesti toimivan pitäisi muuttaa tapojaan toisenlaiseksi, jos ei mitään väärää ole koskaan tehnytkään, vain osoittaakseen että häneen voi yhä luottaa? Perusteeton epäilyshän silloin on se varsinainen ongelma, eikä se poistu, jos ei koskaan perustunutkaan mihinkään tosiasialliseen. epäilijän päässä se vika on ja sitä pitää muuttaa, ei epäillyn käytöstä. Siis jos näin on. 

Kukaan tuskin huvikseen vaatii puhelimen näyttämistä kuten tässä yritetään väkisin vääntää. Sitä ennen on yleensä tapahtunut jotain, joka on horjuttanut luottamusta.

Asioita voi tapahtua myös mielikuvituksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.

Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.

Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.

Niin, vaan entäs jos se luotto on alun alkaenkin mennyt ihan ilman sen kummempaa syytä? Miksi luottamuksen arvoisesti toimivan pitäisi muuttaa tapojaan toisenlaiseksi, jos ei mitään väärää ole koskaan tehnytkään, vain osoittaakseen että häneen voi yhä luottaa? Perusteeton epäilyshän silloin on se varsinainen ongelma, eikä se poistu, jos ei koskaan perustunutkaan mihinkään tosiasialliseen. epäilijän päässä se vika on ja sitä pitää muuttaa, ei epäillyn käytöstä. Siis jos näin on. 

Kukaan tuskin huvikseen vaatii puhelimen näyttämistä kuten tässä yritetään väkisin vääntää. Sitä ennen on yleensä tapahtunut jotain, joka on horjuttanut luottamusta.

Asioita voi tapahtua myös mielikuvituksessa. 

Näin on. Ja minulle olisi tärkeää tietää, onko tapahtunut asia tosi vai mielikuvitukseni tuotetta.

Ei mullakaan salattavaa omasta puolestani, mutta ystävieni luottamuksella kertomat asiat eivät kuulu miehelleni. En myöskään haluaisi, että ystäväni esittelisivät minun lähettämiäni viestejä muille.

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka sanottu, että kännyä ei saa tutkia:

Jos teille herää epäilys puolison toimesta, niin mitä teette?

A) en ajattele asiaa, vaan elän kuin ennenkin, jos pettää niin pettää

B) en koskaan luota toiseen ihmiseen niin paljoa, että luottamustani voisi rikkoa

C) ?

Keskustelen siitä asiasta, mikä epäilykseni herätti ja teen sen pohjalta johtopäätökseni. Koska itselläni on työsuhdepuhelin ja otan vakavissani siihen liittyvän luottamuksellisuuden, ei tulisi mieleenikään asettaa puolisoani valitsemaan työpaikkansa ja minun välillä. Ja puolisoni on yhtä lailla tehnyt alusta asti selväksi, että hänellä on oikeus yksityisyyteensä ihan kuten minullakin. Meillä on myös omia ystäviä, omia menoja, omia ulkomaanmatkoja, emme elä symbioosissa.

no... firman kännykkä jossa on työasioita joita en saa kaikkia kertoa työkavereille koska sopimukset ja turvaluokitus.

eli ottakoon eron jos ei luottamusta muuten saa ylläpidettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.

Mulla ei ole työaikoja siinä mielessä, aina pitää olla tavoitettavissa. Ihan aina. 

Tämähän on tässä on juuri hassua, työpuhelin pitäisi olla ainoastaan niillä, jotka tekevät kokonaistyöaikaa eli ovat oikeasti 24/7 käytettävissä. Muilla se on vain turhaa tärkeilyä, kun se lyödään kiinni heti kun työaika päättyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD

Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?

Kyse ei ole mistään tärkeilystä, vaan hyvin monessa työpaikassa on vaitiolovelvollisuus ja yrityssalaisuuslupaus, joten työasioihini(puhumattakaan asiakkaiden henkilökohtaisista asioista) ei ole ulkopuolisilla mitään asiaa, tai se olen minä joka saa potkut ja vielä kovan rangaistuksen päälle. Jos sen takia tulee ero, kun en riko antamaani ja allekirjoittamaani lupausta, ei se toinen olisi silloin se oikea minulle.

Sitä samaahan minäkin täällä nyt useassa viestissä olen sanonut. Kommenttini oli vastaus kirjoittajalle, joka väitti ihmisten käyttävän työsuhdepuhelinta koska se saa heidät tuntemaan itsensä tärkeiksi.

Minulla on työsuhdepuhelin siksi, että en näe mitään syytä hankkia privapuhelinta kun kerran on mahdollisuus rajattomaan hyvätasoisen kännykän käyttöön työn puolesta. Jos puolisoni vaatisi sen nähtäväkseen, tietäisin ettemme voi enää olla yhdessä, koska hän ei silloin kunnioittaisi minun työtäni ja sen vaatimuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysymys teille, jotka sanottu, että kännyä ei saa tutkia:

Jos teille herää epäilys puolison toimesta, niin mitä teette?

A) en ajattele asiaa, vaan elän kuin ennenkin, jos pettää niin pettää

B) en koskaan luota toiseen ihmiseen niin paljoa, että luottamustani voisi rikkoa

C) ?

Keskustelen siitä asiasta, mikä epäilykseni herätti ja teen sen pohjalta johtopäätökseni. Koska itselläni on työsuhdepuhelin ja otan vakavissani siihen liittyvän luottamuksellisuuden, ei tulisi mieleenikään asettaa puolisoani valitsemaan työpaikkansa ja minun välillä. Ja puolisoni on yhtä lailla tehnyt alusta asti selväksi, että hänellä on oikeus yksityisyyteensä ihan kuten minullakin. Meillä on myös omia ystäviä, omia menoja, omia ulkomaanmatkoja, emme elä symbioosissa.

Kaikkihan keskustelee ensin asiasta, ja koska mies kieltää kaiken, mutta silti epäilykset jatkuvat. Mikä on se, millä saisit luottamuksen hankittua takaisin?

Minulle se on se, että mies näyttää avoimesti viestinsä ja fb:sä. Mitä sinulle pitää sanoa tai tehdä?

Hitto, te olette tyhmiä. Sitten ihmetellään, kun paljastuu, mitä kaikkea puoliso on selän takana tehnyt. Meillä on ollut helppoa jo 20 vuotta, molemmat tietävät toistensa puhelimien pin koodit ja voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta. Ei sillä, että tarvitsee urkkia, vaan esim soittaa, jos oman puhelimen akku tyhjä. Ja koska voimme milloin vaan käyttää toisen puhelinta, ei siellä varmaan mitään salattavaa ole.....Ja työposteihin ei toinen pääse, salasanan takana ja niissä ei voi olla mitään henkilökohtaista (johtuen siitä missä molemmat työskentelevät). Juuri tuollaisen sinisilmäisen ajattelun vuoksi, useat ihmiset voivat pettää ja pitää sivusuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Kyllä minulla ainakin kulkee mukana ihan yhtäläisesti kaksi puhelinta. Työpuhelin ei ole käytössä vapaalla ja oman puhelimen vilkaisen pari kertaa työpäivän aikana. Muuten on siellä kassissa.

En halua kantaa kassia mukanani vain jotta saisin turhan ylimääräisen puhelimen kuljetettua. Jokaisella tietysti on omanlaisensa tilanne, enkä minä sano että sinä toimit väärin omassasi. Mutta koetan selittää tuolle kyselijälle, miksi mulla on vain yksi kännykkä. Siksi, että olisi idioottimaista pitää kahta puhelinta. Vaivalloista ja turhaa rahan tuhlaustakin. 

Helvetin iso puhelin sulla 😳, oikein kassin vaatii. Mulla on myös kahden puhelimen taktiikka ja ne molemmat sekä iPad mahtuvat kaikki samaan kassiin ja jää tilaakin vielä.

Niin, siis sun kamat vaatii kassin. Sitähän juuri sanoin. Mulla on kohtuullisen kokoinen yksi puhelin, ja se kulkee mukana taskussa tai kädessä ilman mitään kasseja.

Tietty, mulla on paljon muutakin kamaa kassissani näiden lisäksi. En tunne yhtään naista, jotka pärjäisivät pelkästään puhelimella ja pankkikortilla kotoa lähtiessään. Naisilla kun harvemmin on povareitakaan takeissaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.

Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.

Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.

Niin, vaan entäs jos se luotto on alun alkaenkin mennyt ihan ilman sen kummempaa syytä? Miksi luottamuksen arvoisesti toimivan pitäisi muuttaa tapojaan toisenlaiseksi, jos ei mitään väärää ole koskaan tehnytkään, vain osoittaakseen että häneen voi yhä luottaa? Perusteeton epäilyshän silloin on se varsinainen ongelma, eikä se poistu, jos ei koskaan perustunutkaan mihinkään tosiasialliseen. epäilijän päässä se vika on ja sitä pitää muuttaa, ei epäillyn käytöstä. Siis jos näin on. 

Kukaan tuskin huvikseen vaatii puhelimen näyttämistä kuten tässä yritetään väkisin vääntää. Sitä ennen on yleensä tapahtunut jotain, joka on horjuttanut luottamusta.

Asioita voi tapahtua myös mielikuvituksessa. 

Näin on. Ja minulle olisi tärkeää tietää, onko tapahtunut asia tosi vai mielikuvitukseni tuotetta.

Jos oma mielikuvitus ja todellisuus on vaikeaa erottaa toisistaan, kannattaa hakeutua mielenterveyspalveluiden pariin ihan ensimmäisenä, eikä alkaa vaatia olemattoman todistamista olemattomaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.

Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa. 

Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.

Mulla ei ole työaikoja siinä mielessä, aina pitää olla tavoitettavissa. Ihan aina. 

Tämähän on tässä on juuri hassua, työpuhelin pitäisi olla ainoastaan niillä, jotka tekevät kokonaistyöaikaa eli ovat oikeasti 24/7 käytettävissä. Muilla se on vain turhaa tärkeilyä, kun se lyödään kiinni heti kun työaika päättyy.

Mitä ihmeen tärkeilyä siinä on, että saan käyttää työsuhdepuhelinta myös omiin puheluihini työajan ulkopuolella? Miten se tekee minusta tärkeän?

Vierailija kirjoitti:

Jos olisi epäilyksiä, niin kysyisin: "Miltä susta tuntuis, jos mä pyytäisin sua näyttämään mulle viestejäsi".

Jos sanoisi että voisi hyvin näyttää, niin ei huolta.

Jos sanoisi että ei suostuisi näyttämään, ja vielä vähän suutahtaisi, niin kysyisin: "Ymmärrät varmaan, että tuollaisesta herää epäilyksiä. Jos et halua näyttää viestejä, niin keksitkö jotain muuta, jolla auttaisit minua saamaan luottamukseni sinuun takaisin?"

Suhteessa on muutenkin aika paljon pielessä jos luottamus perustuu viestien näyttämiseen. Mihin vedät rajan, entä jos puoliso on poistanut viestejä, tutkitko seuraavaksi puhelinlaskun? Ongelmahan on sinulla jos et pysty luottamaan, miksi puolisollasi on todistusvastuu? Jos puolisosi käyttäytyy niin, ettet voi luottaa häneen, eikö olisi parempi erota? Miksi pitää elää jatkuvassa epävarmuudessa?