Lue keskustelun säännöt.
voiko vaatia puolisoa näyttämään viestittelyt?
24.07.2019 |
Jos epäilee toisen rehellisyyttä. Vai tuleeko luottaa toisen sanaan? Entä jos ei pysty luottamaan, millä sen saa takaisin?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.
Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?
Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.
LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.
Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...
Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.
Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.
Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.
Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.
Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?
Eihän vainoharhainen mies voisi tietää viestiketjua avaamatta, ovatko viestit Mirkulta vai olenko tallentanut Markun sillä nimellä harhauttaakseni häntä.
Mutta kuten sanottu, parempi kun te kyttääjät pariudutte toistenne kanssa, itse en suostuisi elämään parisuhteessa, missä pitää menettää oikeus yksityisyyteen ja jopa kieltäytyä työsuhdepuhelimesta vain siksi, että puoliso on mustasukkainen.
Mieheni tuntee kyllä kaikki ystäväni nimeltä. Jos siellä olisi uusi nimi, saattaisi hän kysäistä että kuka tämä on? Silloin vastaisin siihen ja ei sen kummempaa. Mieheni ei sitä paitsi ole vainoharhainen, mustasukkainen tai hullu, siksi hän saakin käyttää vapaasti puhelintani ja läppäriäni. Ainoastaan pettäjä ajattelee ensimmäisenä jotain salanimiä tms. baskaa kuten sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD
Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.
Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?
Eihän vainoharhainen mies voisi tietää viestiketjua avaamatta, ovatko viestit Mirkulta vai olenko tallentanut Markun sillä nimellä harhauttaakseni häntä.
Mutta kuten sanottu, parempi kun te kyttääjät pariudutte toistenne kanssa, itse en suostuisi elämään parisuhteessa, missä pitää menettää oikeus yksityisyyteen ja jopa kieltäytyä työsuhdepuhelimesta vain siksi, että puoliso on mustasukkainen.
Mieheni tuntee kyllä kaikki ystäväni nimeltä. Jos siellä olisi uusi nimi, saattaisi hän kysäistä että kuka tämä on? Silloin vastaisin siihen ja ei sen kummempaa. Mieheni ei sitä paitsi ole vainoharhainen, mustasukkainen tai hullu, siksi hän saakin käyttää vapaasti puhelintani ja läppäriäni. Ainoastaan pettäjä ajattelee ensimmäisenä jotain salanimiä tms. baskaa kuten sinä.
Oikeasti? Täytyy sanoa, että viiden vuoden yhdessäolon jälkeen en itse kuvittelekaan tietäväni kaikkia puolisoni ystäviä eikä hän varmasti minun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa.
Minä suosin kaksois-simiä. Työpuhelimen voi "sulkea" työajan ulkopuolella. Ei tarvitse miettiä, kun se puhelin soi siellä eteisenpöydällä soittaako äiti vai onko työasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD
Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?
Saisi ottaa, mutta ei ole myöskään sellaista riesakseen halunnut. Pidämme visusti työ- ja siviilielämän erillään toisistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä minua hieman loukkaisi moinen pyyntö, koska en ole ikinä antanut mitään syytä olla luottamatta. Ei ole mitään salattavaa, enkä petä puolisoani. Olen uskollinen yhden naisen mies, mutta jos se ei naiselleni riittäisi(hyvin on onneksi riittäny, eikä ole tämmöisiä kysellyt), niin hän ei varmaan sitten olisi se oikea minun yksi naiseni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.
Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?
Eihän vainoharhainen mies voisi tietää viestiketjua avaamatta, ovatko viestit Mirkulta vai olenko tallentanut Markun sillä nimellä harhauttaakseni häntä.
Mutta kuten sanottu, parempi kun te kyttääjät pariudutte toistenne kanssa, itse en suostuisi elämään parisuhteessa, missä pitää menettää oikeus yksityisyyteen ja jopa kieltäytyä työsuhdepuhelimesta vain siksi, että puoliso on mustasukkainen.
Mieheni tuntee kyllä kaikki ystäväni nimeltä. Jos siellä olisi uusi nimi, saattaisi hän kysäistä että kuka tämä on? Silloin vastaisin siihen ja ei sen kummempaa. Mieheni ei sitä paitsi ole vainoharhainen, mustasukkainen tai hullu, siksi hän saakin käyttää vapaasti puhelintani ja läppäriäni. Ainoastaan pettäjä ajattelee ensimmäisenä jotain salanimiä tms. baskaa kuten sinä.
Oikeasti? Täytyy sanoa, että viiden vuoden yhdessäolon jälkeen en itse kuvittelekaan tietäväni kaikkia puolisoni ystäviä eikä hän varmasti minun.
Piti ihan tarkistaa: kännykässäni on tällä hetkellä 188 yhteystietoa. Tosin nyt siis puhutaan edelleen työsuhdepuhelimesta. Aikamoinen urakka olisi puolisolla seurata uusia nimiä.
En ymmärrä tuollaisia parisuhteita, en kerta kaikkiaan. Ja vaikka vaihdoit asiattomaan vihjailuun niin enpä edelleenkään petä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.
Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?
Eihän vainoharhainen mies voisi tietää viestiketjua avaamatta, ovatko viestit Mirkulta vai olenko tallentanut Markun sillä nimellä harhauttaakseni häntä.
Mutta kuten sanottu, parempi kun te kyttääjät pariudutte toistenne kanssa, itse en suostuisi elämään parisuhteessa, missä pitää menettää oikeus yksityisyyteen ja jopa kieltäytyä työsuhdepuhelimesta vain siksi, että puoliso on mustasukkainen.
Mieheni tuntee kyllä kaikki ystäväni nimeltä. Jos siellä olisi uusi nimi, saattaisi hän kysäistä että kuka tämä on? Silloin vastaisin siihen ja ei sen kummempaa. Mieheni ei sitä paitsi ole vainoharhainen, mustasukkainen tai hullu, siksi hän saakin käyttää vapaasti puhelintani ja läppäriäni. Ainoastaan pettäjä ajattelee ensimmäisenä jotain salanimiä tms. baskaa kuten sinä.
Oikeasti? Täytyy sanoa, että viiden vuoden yhdessäolon jälkeen en itse kuvittelekaan tietäväni kaikkia puolisoni ystäviä eikä hän varmasti minun.
No, meillä onkin 26 vuotta yhteiseloa takana. Kummallisempaa olisi, jos en tuntisi miehen ystäviä ja sukulaisia tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD
Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?
Saisi ottaa, mutta ei ole myöskään sellaista riesakseen halunnut. Pidämme visusti työ- ja siviilielämän erillään toisistaan.
Niin minäkin pidän, ei työsuhdepuhelimen käyttö sitä millään tavalla estä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.
Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?
Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.
LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.
Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...
Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.
Ymmärrät kai, että jos toinen ei luota, niin ei sitä mikään korjaa. Jos hän ei tänään löydä kännykästä mitään raskauttavia todisteita, niin viimeistään viikon kuluttua se pitää tarkistaa taas. Ja jos ei vieläkään löydy, niin hän alkaa epäillä, että viestit on poistettu tai jossain on olemassa toinen känny tai toinen sähköpostitili tai toinen sim-kortti tai toinen whatever.
Mutta saahan niin tehdä. Normaali ihminen ottaa aika nopeasti hatkat, joten teidän kännykyylääjien kannattaa hakeutua toistenne seuraan. Ja ei, itselläni en edelleenkään petä, mutta laitteissani on lukemattomia viestejä, joita ei ole tarkoitettu puolisoni tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen silmille ja edelleenkin olen sitoutunut työpuhelimen vastaanottaessani pitämään sen salattuna.
Totta tosiaan tuo eka kappaleesi. Olen siis aiempi, jonka työsuhdekännykkään ex-puoliso murtautui. Hän oli myös kaivellut entisen kännykkäni ja tutkinut senkin, koska - totta kai! - epäili, että mulla on siinä joku salainen tai prepaid-liittymä jolla sitten salaa viestittelen. Siis tämä sen jälkeen, kun oli ensin ratsannut sen työsuhdekännykän ja siitä oltiin jo sitten rutkasti riidelty ja muutenkin suhde vakavassa kriisissä. Hän on myös tutkinut tietokoneen ja verkkolevyn tiedostoja, jopa tiliotteitani, siis ihan kaiken mahdollisen. Tonkinut kaikki tavarani jne. Hän on rakenellut mitä mielikuvituksellisimpia skenaarioita siitä, kuinka olen maksanut salarakkaille hotelliöitä ja tarjonnut illallisia juomineen, tutkinut kattavasti epäilemiensä salarakasehdokkaiden taustoja netistä, osin myös täysin harhaisesti yhdistellen väärien ihmisten tietoja keskenään, täysin tuntemattomien sivullistenkin, ja vaikka ja mitä. Kaikki tämä sai minut päättelemään henkilön mielenmaailmasta asioita, joita en olisi uskonut, ja joille en kyllä koe enää mahtavani mitään, vaikka mitä tekisin.
Oikeastaan totta toinenkin kappaleesi. Ihminen, jollaiseksi pitkäaikainen kumppanini lopulta paljastui, on ihminen, jonka kanssa mun on täysin mahdotonta elää. Ei meillä hyvin mennyt aiemminkaan, mutta omasta puolestani sentään yritin kaikkeni. Tämän agenttiseikkailun jälkeen ei ole enää ikinä mahdollista, eikä kiinnosta, yhtään mitään yrittääkään. Huonot henkilökohtaiset välit, puutteet suhteessa yms.kestää ja niitä voi yrittää korjata, mutta noin räikeä luottamuksen rikkominen on sellainen henkilökohtainen petos, loukkaus, nöyryytys ja kaikkea, sekä tietysti lisäksi vielä aika vakava rikoskin, että se suhde tuli taputeltua kerralla valmiiksi.
Kysymys teille, jotka sanottu, että kännyä ei saa tutkia:
Jos teille herää epäilys puolison toimesta, niin mitä teette?
A) en ajattele asiaa, vaan elän kuin ennenkin, jos pettää niin pettää
B) en koskaan luota toiseen ihmiseen niin paljoa, että luottamustani voisi rikkoa
C) ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa.
Kyllä minulla ainakin kulkee mukana ihan yhtäläisesti kaksi puhelinta. Työpuhelin ei ole käytössä vapaalla ja oman puhelimen vilkaisen pari kertaa työpäivän aikana. Muuten on siellä kassissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Kerrotko, miten työsuhdepuhelin tekee ihmisen "tärkeäksi". Lukeeko siinä, että TYÖSUHDEPUHELIN niin, että muut ihmiset osaavat ihailla kuinka tärkeässä ammatissa tuo ihminen on, kun sillä on oikein työsuhdepuhelin :-DDD
Saisiko puolisosi ottaa vastaan työsuhdepuhelimen vai kieltäisitkö, koska sitten et enää pääsisi kyttäämään sitä?
Saisi ottaa, mutta ei ole myöskään sellaista riesakseen halunnut. Pidämme visusti työ- ja siviilielämän erillään toisistaan.
Niin minäkin pidän, ei työsuhdepuhelimen käyttö sitä millään tavalla estä.
Meillä se estäisi, kummallekin kun soitellaan ihan omiinkin puhelimiin töistä esim. lomilla. Omiin puhelimiin ei ole onneksi lomalla pakko vastata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.
Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?
Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.
LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.
Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...
Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.
Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.
Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.
Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.
Niin, vaan entäs jos se luotto on alun alkaenkin mennyt ihan ilman sen kummempaa syytä? Miksi luottamuksen arvoisesti toimivan pitäisi muuttaa tapojaan toisenlaiseksi, jos ei mitään väärää ole koskaan tehnytkään, vain osoittaakseen että häneen voi yhä luottaa? Perusteeton epäilyshän silloin on se varsinainen ongelma, eikä se poistu, jos ei koskaan perustunutkaan mihinkään tosiasialliseen. epäilijän päässä se vika on ja sitä pitää muuttaa, ei epäillyn käytöstä. Siis jos näin on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.
Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.
Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.
Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.
Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.
Työsuhdepuhelimen idea on sama kuin työsuhdeauton. Kaksi kännykkää on rasittavaa, ihan kuten olisi kaksi autoakin. Pointti on juuri siinä, että selviää yhdellä laitteella. Muutenkin nykyaikana on noita kaikenlaisia vimpaimia ihan liikaa, joita pitää kuskata mukana ja jatkuvasti olla latailemassa.
Kyllä minulla ainakin kulkee mukana ihan yhtäläisesti kaksi puhelinta. Työpuhelin ei ole käytössä vapaalla ja oman puhelimen vilkaisen pari kertaa työpäivän aikana. Muuten on siellä kassissa.
En halua kantaa kassia mukanani vain jotta saisin turhan ylimääräisen puhelimen kuljetettua. Jokaisella tietysti on omanlaisensa tilanne, enkä minä sano että sinä toimit väärin omassasi. Mutta koetan selittää tuolle kyselijälle, miksi mulla on vain yksi kännykkä. Siksi, että olisi idioottimaista pitää kahta puhelinta. Vaivalloista ja turhaa rahan tuhlaustakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.
Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?
Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.
LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.
Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...
Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.
Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.
Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.
Toisaalta jos luotto on mennyt, harva pystyy tosta vaan luottamaan ilman mitään osoitusta tapojen muuttumisesta.
Niin, vaan entäs jos se luotto on alun alkaenkin mennyt ihan ilman sen kummempaa syytä? Miksi luottamuksen arvoisesti toimivan pitäisi muuttaa tapojaan toisenlaiseksi, jos ei mitään väärää ole koskaan tehnytkään, vain osoittaakseen että häneen voi yhä luottaa? Perusteeton epäilyshän silloin on se varsinainen ongelma, eikä se poistu, jos ei koskaan perustunutkaan mihinkään tosiasialliseen. epäilijän päässä se vika on ja sitä pitää muuttaa, ei epäillyn käytöstä. Siis jos näin on.
Kukaan tuskin huvikseen vaatii puhelimen näyttämistä kuten tässä yritetään väkisin vääntää. Sitä ennen on yleensä tapahtunut jotain, joka on horjuttanut luottamusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.
Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.
Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.
Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?
Eihän vainoharhainen mies voisi tietää viestiketjua avaamatta, ovatko viestit Mirkulta vai olenko tallentanut Markun sillä nimellä harhauttaakseni häntä.
Mutta kuten sanottu, parempi kun te kyttääjät pariudutte toistenne kanssa, itse en suostuisi elämään parisuhteessa, missä pitää menettää oikeus yksityisyyteen ja jopa kieltäytyä työsuhdepuhelimesta vain siksi, että puoliso on mustasukkainen.
Mieheni tuntee kyllä kaikki ystäväni nimeltä. Jos siellä olisi uusi nimi, saattaisi hän kysäistä että kuka tämä on? Silloin vastaisin siihen ja ei sen kummempaa. Mieheni ei sitä paitsi ole vainoharhainen, mustasukkainen tai hullu, siksi hän saakin käyttää vapaasti puhelintani ja läppäriäni. Ainoastaan pettäjä ajattelee ensimmäisenä jotain salanimiä tms. baskaa kuten sinä.
Oikeasti? Täytyy sanoa, että viiden vuoden yhdessäolon jälkeen en itse kuvittelekaan tietäväni kaikkia puolisoni ystäviä eikä hän varmasti minun.
No, meillä onkin 26 vuotta yhteiseloa takana. Kummallisempaa olisi, jos en tuntisi miehen ystäviä ja sukulaisia tässä vaiheessa.
Me taas ollaan oltu parikymppisestä yhdessä. Kaikki kaverit ovat molempien yhteisiä opiskelutovereita tai myöhemmin yhdessä saatuja. Lisäksi ollaan perheyrityksessä töissä, joten työyhteyksistäkään ei ole ihmistä, jonka minä tuntisin, muttei mies tietäisi.
Jokainen kirjoittelee omista lähtökohdistaan
Koska haluavat tuntea itsensä tärkeiksi. Minullakin olisi mahdollisuus työsuhdepuhelimeen, mutta en mistään hinnasta sellaista huoli taakakseni. Varaa on ostaa omilla rahoilla ihan mikä puhelin tahansa.