voiko vaatia puolisoa näyttämään viestittelyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Pettäjien vakiofraaseja: pitää vain luottaa vaikka mitä merkkejä olisi ilmassa, muuten on hullu ja mustasukkainen. Lähtisin jo tuollaisista lauseista, olisi suuri hälytysmerkki pettäjästä.

Molemmat osapuolet voittaisivat.

Jos minun ystäväni näyttäisi puolisolleen minun yksityiseksi tarkoitettuja viestejäni, niin olisi entinen ystävä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Pettäjien vakiofraaseja: pitää vain luottaa vaikka mitä merkkejä olisi ilmassa, muuten on hullu ja mustasukkainen. Lähtisin jo tuollaisista lauseista, olisi suuri hälytysmerkki pettäjästä.

Molemmat osapuolet voittaisivat.

Todellakin.

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

Minä viestin ystävieni kanssa asioita, joita ei ole tarkoitettu puolisoni silmille. Ja työsuhdepuhelin jo itsessään tarkoittaa sitä, että siinä on oltava salasana eikä viestejä saa näyttää ulkopuolisille.

Kyllä minäkin pidän ystävieni salaisuudet poissa miehen silmistä. Mutta ei kai tässä ap:n tilanteessa ole kyse siitä, että halutaan tutkia kaikki, ja lukea kaikkien ystävien miljoonan vuoden ketjut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt mieheni tulisi vaatimaan minua näyttämään puhelintani, niin kyllä minä antaisin katsoa, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Tiedän myös, että häntä ei kiinnostaisi viestittelyt naispuolisten ystävieni tai sukulaisteni kanssa, joten hän etsisi viestejä joiltain vierailta miehiltä ja niitä ei ole missään, joten no problem.

Sinulle ei olisi mikään ongelma se motiivi jolla miehesi alkaisi tuollaista vaatimaan?

Jos naiseni haluaisi puhelimeni tutkia niin siitä vain, minullakaan ei ole mitään salattavaa. Ja ei, motiivi ei ole ongelma, jos näin helposti ratkaistaan mielen syövereitä kaivavan ongelman niin miksi tahallaan kiusaisin.

Mies 44

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Pettäjien vakiofraaseja: pitää vain luottaa vaikka mitä merkkejä olisi ilmassa, muuten on hullu ja mustasukkainen. Lähtisin jo tuollaisista lauseista, olisi suuri hälytysmerkki pettäjästä.

Niin, valehteleva pettäjä käyttää samaa fraasia kuin viaton syytön.

Taskuvaras sanoo kysyttäessä:”en minä mitään vienyt”. Se on siis taskuvarkaat vakiofraasi. Nyt kun menet kysymään satunnaiselta kadulla tallaajalta, veikö hän lompakkosi, niin sullahan on ihan loistava työkalu saada rosmot kiikkiin. Paljastava vakiofraasi, haa! Aina tärppää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ymmärrät kai, että jos toinen ei luota, niin ei sitä mikään korjaa. Jos hän ei tänään löydä kännykästä mitään raskauttavia todisteita, niin viimeistään viikon kuluttua se pitää tarkistaa taas. Ja jos ei vieläkään löydy, niin hän alkaa epäillä, että viestit on poistettu tai jossain on olemassa toinen känny tai toinen sähköpostitili tai toinen sim-kortti tai toinen whatever.

Mutta saahan niin tehdä. Normaali ihminen ottaa aika nopeasti hatkat, joten teidän kännykyylääjien kannattaa hakeutua toistenne seuraan. Ja ei, itselläni en edelleenkään petä, mutta laitteissani on lukemattomia viestejä, joita ei ole tarkoitettu puolisoni tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen silmille ja edelleenkin olen sitoutunut työpuhelimen vastaanottaessani pitämään sen salattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.

Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?

Luottamuspula yleensä kohdistuu tiettyyn asiaan. Jos epäilee toista naista, niin sitten vieraisiin naistennimiin. Jos miehellä rikollinen tausta, luottamuspula kohdistuu tiettyihin kavereihin. Tai jos eksä pelottaa, niin kyse on tietystä henkilöstä. Ei kyse ole siitä, että kaikki käytäisiin kännystä läpi.

Se mikä luottamuspulaa aiheuttaa, niin se viestiketju tms. on näytettävä, mikäli parisuhde on tärkeä. Jos parisuhteella ei ole väliä, niin sitten ei tarvitse näyttää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ei niin. Mutta ei näyttäminenkään. Se ettei juuri sillä erää todisteita petoksesta löydy, ei todista ettei petosta ole. Epäilys säilyy silti. Luottamus rakentuu vain ja ainoastaan luottamalla, ei epäilemällä. Viestittely muuten on hyvin helppo hävittää, jos pelkää jäävänsä kiinni.

Sen sijaan luottamuspulan muuttuminen molemminpuoliseksinon tällaisissa merkittävä riski. Se johtaa äkkiä syöksykierteeseen.

Minun mieheni on lähes koko ajan puhelin kourassa ja olen miettinyt kehtaanko pyytää näyttämään viestit. Tiedän, että on ryhmissä joissa on useita naisia, mutta tavallaan pelkään mitä sieltä löytyisi. Olen nyt lähiaikoina kiinnittänyt enemmän huomioita siihen, kuinka mies laittaa keskustelut pois, kun tulen viereen. Vähän aikaa sitten näin yhden hieman epäilyttävän viestin, mutta en ole kehdannut kysyä siitä mitään. Puhelin oli siis silloin minulla ihan miehen luvalla ja kun suljin käyttämiäni sovelluksia, niin eräs keskustelu vilahti siinä. En jäänyt tarkemmin lukemaan, kun mies oli lähettyvillä, mutta asia kyllä vaivaa. Täytyy varmaan rohkaistua ja keskustella asiasta, ilman että olen heti vaatimassa viestejä nähtäväksi. Olen sanonut miehelle, kuinka minua häiritsee hänen kokoaikainen puhelimen räpellys, mutta lopputulos on se, että mies hetkeksi vähentää ja selvästi mököttää asiasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt mieheni tulisi vaatimaan minua näyttämään puhelintani, niin kyllä minä antaisin katsoa, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Tiedän myös, että häntä ei kiinnostaisi viestittelyt naispuolisten ystävieni tai sukulaisteni kanssa, joten hän etsisi viestejä joiltain vierailta miehiltä ja niitä ei ole missään, joten no problem.

Sinulle ei olisi mikään ongelma se motiivi jolla miehesi alkaisi tuollaista vaatimaan?

Jos naiseni haluaisi puhelimeni tutkia niin siitä vain, minullakaan ei ole mitään salattavaa. Ja ei, motiivi ei ole ongelma, jos näin helposti ratkaistaan mielen syövereitä kaivavan ongelman niin miksi tahallaan kiusaisin.

Mies 44

Ajattelen samoin. Parempi selvittää asia perinpohjin heti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Mulla on salaisuuksia. Kännykät ja tietokoneet ovat työnantajan omaisuutta ja niillä on oikeasti salaisia asioita. Sellaisia viranomaistason salaisia, joihin on erikseen tehty turvaselvitykset ja tiukat ohjeistukset salaamisesta. Lisäksi viestittely monen ystävän kanssa on henkilökohtaisesti luottamuksellista eri tavoin; sanotut asiat on tarkoitettu vain minulle, ei muille.

Puolisoni oli mustasukkainen ja epäilevä, luulotautiselle tasolle saakka. Kerroin viestittelystäni hänelle kaiken oleellisen, paljastamatta kenenkään salaisuuksia tai yksityiskohtaisesti asioita enkä nimiäkään. Mutta kerroin, millaisten ihmisten kanssa ja millaisista asioista viestittelen. Hän ei uskonut vaan murtautui työkännykkääni ja luki läpi liki kaiken viestittelyn ja muutenkin puhelimen sisällön. Siis työpuhelimeni. Tähän kului kai liki kokonainen yö.

Se oli oikeastaan viimeinen pisara. Nyt hän on entinen puoliso. Puhelimesta muuten ei löytynyt mitään, mitä en olisi ennalta jo kertonut.

Kannattaa miettiä todella tarkkaan. Luottamusta, sen rakentamista, sekä menettämistä omin toimin.

Minkä ihmeen takia ihmiset käyttävät työpuhelinta yksityisasioidensa hoitamiseen?

Minkä ihmeen takia hankkisin erikseen privapuhelimen, kun on mahdollisuus hyvään, tasokkaaseen työsuhdepuhelimeen, jota saa käyttää rajattomasti EU:n sisällä? Ei minulla olisi varaa hankkia lähes tonnin puhelinta joka kolmas vuosi, joten tottakai hyödynnän mahdollisuutta työsuhdepuhelimeen.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Pettäjien vakiofraaseja: pitää vain luottaa vaikka mitä merkkejä olisi ilmassa, muuten on hullu ja mustasukkainen. Lähtisin jo tuollaisista lauseista, olisi suuri hälytysmerkki pettäjästä.

Niin, valehteleva pettäjä käyttää samaa fraasia kuin viaton syytön.

Taskuvaras sanoo kysyttäessä:”en minä mitään vienyt”. Se on siis taskuvarkaat vakiofraasi. Nyt kun menet kysymään satunnaiselta kadulla tallaajalta, veikö hän lompakkosi, niin sullahan on ihan loistava työkalu saada rosmot kiikkiin. Paljastava vakiofraasi, haa! Aina tärppää!

Moniko taskuvaras syyttää poliisia hulluksi ja mustasukkaiseksi? Totta, minähän en mitään perseilyjä katsele ja siihen kuuluu toisten hulluksi ja mustasukkaiseksi syyttely. Ei taskuvaras tietenkään tunnusta ilman todisteita kuten ei pettäjäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta voi vaatia, jos se on luottamuksen rakentamisen edellytys.

Vastaavasti voi kysyä, onko miehellä oikeutta vaatia ap:n luottamista itseensä, jos hän ei pysty todistamaan olevansa luotettava?

Hyvä parisuhde on avoin. Sellaista ei pitäisi kenellekään viestitellä, mikä ei kestä päivänvaloa. Ja tämä luottamus ansaitaan. Ei se rakennu itsestään.

LUottamus ei vaadi todistelua. Jos kaikki pitää todistaa aukottomasti, ei luottamusta tarvita, sitä ei ole, eikä sillä ole tilaa. Luottamus on nimenomaan uskomista ilman todistamista.

Mustasukkainen kyttääminen ja syyttömyyden todistamisen vaatiminen on täydellistä luottamattomuutta ja pahaa myrkkyä parisuhteelle. Se syö nopeasti luottamuksen toisinkin päin. Epäilty alkaa ihmetellä, miksi toinen ei luota, ettei tällä olisi itsellä päässyt jauhot roskaantumaan...

Kuten on moneen kertaan todettu, epäily voi olla myös ihan aiheellista. Jos kumppani on jäänyt kiinni jostakin ja luottamus on mennyt, niin haluttomuus näyttää viestittelyään ei asiaa myöskään korjaa.

Ymmärrät kai, että jos toinen ei luota, niin ei sitä mikään korjaa. Jos hän ei tänään löydä kännykästä mitään raskauttavia todisteita, niin viimeistään viikon kuluttua se pitää tarkistaa taas. Ja jos ei vieläkään löydy, niin hän alkaa epäillä, että viestit on poistettu tai jossain on olemassa toinen känny tai toinen sähköpostitili tai toinen sim-kortti tai toinen whatever.

Mutta saahan niin tehdä. Normaali ihminen ottaa aika nopeasti hatkat, joten teidän kännykyylääjien kannattaa hakeutua toistenne seuraan. Ja ei, itselläni en edelleenkään petä, mutta laitteissani on lukemattomia viestejä, joita ei ole tarkoitettu puolisoni tai kenenkään muunkaan ulkopuolisen silmille ja edelleenkin olen sitoutunut työpuhelimen vastaanottaessani pitämään sen salattuna.

Minä olen viestien näyttämisen kannalla. Olen normaali ihminen, en vainoharhainen, kuten sinä oletat meidän ”kännykyylääjien” olevan. Meille normaaleille riittää yksi todistuskerta, emmekä jää mustasukkaisesti elämään harhoissamme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt mieheni tulisi vaatimaan minua näyttämään puhelintani, niin kyllä minä antaisin katsoa, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Tiedän myös, että häntä ei kiinnostaisi viestittelyt naispuolisten ystävieni tai sukulaisteni kanssa, joten hän etsisi viestejä joiltain vierailta miehiltä ja niitä ei ole missään, joten no problem.

Ei minullakaan mitään salattavaa ole, mutta hiukan ihmettyttäisi mistä tälläinen luottamuspula johtuisi. Johon meidän suhde aikakin perustuu ettei ole tarvetta vaatia toiselta mitään tuollaista.

Etkö haluaisi selvittää sitä mistä se luottamuspula sitten johtuu?

Sitähän mitä tässä yritän sanoa, että minulla tuollainen tilanne ei olisi no problem, kuten tuolle aiemmalle kirjoittajalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voit vaatia, mutta toisen ei ole pakko näyttää. Jos kuitenkin suhteessa on noinkin paljon epäilyä tai epäluottamusta niin kannattaa miettiä onko koko suhteessa mitään järkeä.

Mieheni kanssa meillä ei ole salaisuuksia. Kumpikin käyttää toisen kännykkää vapaasti ihan luvan kanssa. Samoin läppäriä ja tietokonetta.

Ei minullakaan ole salaisuuksia siinä mielessä, että pettäisin häntä millään tasolla. Mutta ystävieni minulle kertomat asiat eivät kuulu puolisolleni. Kaikki laitteeni ovat salasanojen takana ja pysyvät. Miehen kännykkä ei ole, sen tiedän, koska hän on joskus autonratissa pyytänyt minua etsimään valmiiksi kaverinsa numeron. Hänen tablettinsa on, läppäristä en edes tiedä.

Käytän minäkin mieheni kaikkia laitteita avoimesti ja luvalla, mutta en lue miehen kavereiden viestejä. Ei kiinnosta. Samoin toimii mies minun laitteiden kanssa. Miksi luulet, että miestäsi kiinnostaisi jonkun Mirkun syfilis?

Eihän vainoharhainen mies voisi tietää viestiketjua avaamatta, ovatko viestit Mirkulta vai olenko tallentanut Markun sillä nimellä harhauttaakseni häntä.

Mutta kuten sanottu, parempi kun te kyttääjät pariudutte toistenne kanssa, itse en suostuisi elämään parisuhteessa, missä pitää menettää oikeus yksityisyyteen ja jopa kieltäytyä työsuhdepuhelimesta vain siksi, että puoliso on mustasukkainen.