voiko vaatia puolisoa näyttämään viestittelyt?
Jos epäilee toisen rehellisyyttä. Vai tuleeko luottaa toisen sanaan? Entä jos ei pysty luottamaan, millä sen saa takaisin?
Kommentit (222)
Luottamus rakentuu hiljalleen. Et voi vaatia ventovieraalta luottamusta tai olettaa parisuhteessa heti, että toinen on luotettava. Luottamus on ansaittava.
Itse antaisin mieheni lukea viestini, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Uskon, että myös mieheni näyttäisi viestinsä pyydettäessä.
Luottamus rakentuu hiljalleen. Pitkässä parisuhteessa olen kuitenkin huomannut, että tilanteet voivat myös muuttua. Jo ansaittu luottamus voi rakoilla, jos toinen antaa siihen aihetta.
Nuorena muistan, kun silloinen poikaystäväni vaati parin kuukauden tuntemisen perusteella luottamusta ryyppyreisuilleen. Koin silloin syyllisyyttä epäluottamuksestani. Myöhemmin olen tajunnut, että luottamuksen vaatiminen muutaman kuukauden tai vuodenkin tuntemisella on mahdoton vaatimus. Luottamus pitää ansaita. Sinisilmäisyys on typeryyttä. Parisuhteeseen kuuluu terve mustasukkaisuus toisesta. Jos minulle olisi aivan yhdentekevää kenen kanssa mieheni paneskelee, voisin myös kysyä itseltäni olenko enää parisuhteessa, siinä mielessä kuin minä parisuhteen ymmärrän. Rakastanko toista, jos hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä? Onko parisuhdetta ilman kiintymystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on mielestäni ruma sana kuvaamaan toisen välittämistä, yhdessä olemisen kaipuuta.
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ harkitsisi ryhtyväni minkäänlaiseen suhteeseen naisen kanssa, jolla suoraan sanottuna viiraisi niin paljon, että alkaisi kyttäämään mun viestejä ja soittotietoja.
Ensinäkin viestit on tarkoitettu vain minulle, ei kenelläkään muulle. Pahimmillaan saisin potkut töistä, jos firmassa saataisiin tietää, että olen näyttänyt mun viestejä ulkopuolisille.
Toiseksi tollainen kyttäysvimme on vahva merkki sairaanomaisesti mustasukkaisuudesta. Kohta pitäisi varmaan asentaan riistakamera päähän, jotta toinen voisi livenä seurata missä oon ja kenen kanssa keskustelen.
Joten jos ikinä haluat normaalijärkisen miehen kanssa suhteeseen, niin älä pyydä nähdä puhelin viestejä.
Ensinnäkin totean sen, että tämä ketju sekoittaa mustasukkaisen kyttäämisen ja yhden pyynnön nähdä viestit.
Meillä on miehen kanssa iphonen etsi ystäväni- sovellus. Kun ei ole salattavaa, niin mitä se haittaa, jos mies tietää missä olen. Kerronhan sen kuitenkin.
Sairaat puhelimen salaajat sitten poistattavat asiaviestejä, selvä. Eli tämä keissi on täynnä sekoja yksityisyyshulluja, pettämistä harkitsevia tai jo flirttitekstailevia tyyppejä ja niitä jotka vaativat ehdotonta luottamusta ja yksityisyyttä puolisolta,ero tulee heti jos puoliso hipaiseekin puhelimeen..Että kuka olikaan se kontrollifriikki hu?
Vierailija kirjoitti:
Luottamus rakentuu hiljalleen. Et voi vaatia ventovieraalta luottamusta tai olettaa parisuhteessa heti, että toinen on luotettava. Luottamus on ansaittava.
Itse antaisin mieheni lukea viestini, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Uskon, että myös mieheni näyttäisi viestinsä pyydettäessä.
Luottamus rakentuu hiljalleen. Pitkässä parisuhteessa olen kuitenkin huomannut, että tilanteet voivat myös muuttua. Jo ansaittu luottamus voi rakoilla, jos toinen antaa siihen aihetta.
Nuorena muistan, kun silloinen poikaystäväni vaati parin kuukauden tuntemisen perusteella luottamusta ryyppyreisuilleen. Koin silloin syyllisyyttä epäluottamuksestani. Myöhemmin olen tajunnut, että luottamuksen vaatiminen muutaman kuukauden tai vuodenkin tuntemisella on mahdoton vaatimus. Luottamus pitää ansaita. Sinisilmäisyys on typeryyttä. Parisuhteeseen kuuluu terve mustasukkaisuus toisesta. Jos minulle olisi aivan yhdentekevää kenen kanssa mieheni paneskelee, voisin myös kysyä itseltäni olenko enää parisuhteessa, siinä mielessä kuin minä parisuhteen ymmärrän. Rakastanko toista, jos hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä? Onko parisuhdetta ilman kiintymystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on mielestäni ruma sana kuvaamaan toisen välittämistä, yhdessä olemisen kaipuuta.
No en kyllä alkaisi suhteeseen, jos sitä luottamusta ei olisi heti. Olisi ihan hirveää olla epäileväisellä kannalla alussa ja odotella sitten luottamuksen tulemista. Itselleni tuo olisi ihan väärä suhteen aloitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamus rakentuu hiljalleen. Et voi vaatia ventovieraalta luottamusta tai olettaa parisuhteessa heti, että toinen on luotettava. Luottamus on ansaittava.
Itse antaisin mieheni lukea viestini, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Uskon, että myös mieheni näyttäisi viestinsä pyydettäessä.
Luottamus rakentuu hiljalleen. Pitkässä parisuhteessa olen kuitenkin huomannut, että tilanteet voivat myös muuttua. Jo ansaittu luottamus voi rakoilla, jos toinen antaa siihen aihetta.
Nuorena muistan, kun silloinen poikaystäväni vaati parin kuukauden tuntemisen perusteella luottamusta ryyppyreisuilleen. Koin silloin syyllisyyttä epäluottamuksestani. Myöhemmin olen tajunnut, että luottamuksen vaatiminen muutaman kuukauden tai vuodenkin tuntemisella on mahdoton vaatimus. Luottamus pitää ansaita. Sinisilmäisyys on typeryyttä. Parisuhteeseen kuuluu terve mustasukkaisuus toisesta. Jos minulle olisi aivan yhdentekevää kenen kanssa mieheni paneskelee, voisin myös kysyä itseltäni olenko enää parisuhteessa, siinä mielessä kuin minä parisuhteen ymmärrän. Rakastanko toista, jos hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä? Onko parisuhdetta ilman kiintymystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on mielestäni ruma sana kuvaamaan toisen välittämistä, yhdessä olemisen kaipuuta.
No en kyllä alkaisi suhteeseen, jos sitä luottamusta ei olisi heti. Olisi ihan hirveää olla epäileväisellä kannalla alussa ja odotella sitten luottamuksen tulemista. Itselleni tuo olisi ihan väärä suhteen aloitus.
Sama. Ei siinä voisi sitoutua ja heittäytyä jos pitäisi koko ajan vakuutella ja todistella jotain ja kokisi että siitä huolimatta toinen vaan epäilee. Lisäksi suhteen tulevaisuus olisi liian epämääräinen, kun ei olisi mitään tietoa siitä, koska sen toisen mielestä sitten ollaan rampattu ylös ja riittävä luotto olemassa... vuosi, vuosikymmen... ei ikinä? Punainen valo, exit, run!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamus rakentuu hiljalleen. Et voi vaatia ventovieraalta luottamusta tai olettaa parisuhteessa heti, että toinen on luotettava. Luottamus on ansaittava.
Itse antaisin mieheni lukea viestini, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Uskon, että myös mieheni näyttäisi viestinsä pyydettäessä.
Luottamus rakentuu hiljalleen. Pitkässä parisuhteessa olen kuitenkin huomannut, että tilanteet voivat myös muuttua. Jo ansaittu luottamus voi rakoilla, jos toinen antaa siihen aihetta.
Nuorena muistan, kun silloinen poikaystäväni vaati parin kuukauden tuntemisen perusteella luottamusta ryyppyreisuilleen. Koin silloin syyllisyyttä epäluottamuksestani. Myöhemmin olen tajunnut, että luottamuksen vaatiminen muutaman kuukauden tai vuodenkin tuntemisella on mahdoton vaatimus. Luottamus pitää ansaita. Sinisilmäisyys on typeryyttä. Parisuhteeseen kuuluu terve mustasukkaisuus toisesta. Jos minulle olisi aivan yhdentekevää kenen kanssa mieheni paneskelee, voisin myös kysyä itseltäni olenko enää parisuhteessa, siinä mielessä kuin minä parisuhteen ymmärrän. Rakastanko toista, jos hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä? Onko parisuhdetta ilman kiintymystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on mielestäni ruma sana kuvaamaan toisen välittämistä, yhdessä olemisen kaipuuta.
No en kyllä alkaisi suhteeseen, jos sitä luottamusta ei olisi heti. Olisi ihan hirveää olla epäileväisellä kannalla alussa ja odotella sitten luottamuksen tulemista. Itselleni tuo olisi ihan väärä suhteen aloitus.
Etenkään kenelläkään, jota on joskus petetty, ei ole sokeaa lapsen luottamusta. Sitä kutsutaan inhimillisyydeksi, omat itsen suojaamiskeinoksi.
Olen siis samaa mieltä edelläolevan kanssa. Luottamus ansaitaan pikkuhiljaa.
Minun edellinen avioliittoni päättyi miehen pettämiseen. Minulla meni pari vuotta luottamuksen rakentamiseen nykyisen aviomieheni kanssa. Nyt luotan jälleen aivan sataprosenttisesti. Mutta mieleenikään ei tullut tehdä niin alussa, käänsin kaikki narsistikivetkin ekoina kuukausina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ harkitsisi ryhtyväni minkäänlaiseen suhteeseen naisen kanssa, jolla suoraan sanottuna viiraisi niin paljon, että alkaisi kyttäämään mun viestejä ja soittotietoja.
Ensinäkin viestit on tarkoitettu vain minulle, ei kenelläkään muulle. Pahimmillaan saisin potkut töistä, jos firmassa saataisiin tietää, että olen näyttänyt mun viestejä ulkopuolisille.
Toiseksi tollainen kyttäysvimme on vahva merkki sairaanomaisesti mustasukkaisuudesta. Kohta pitäisi varmaan asentaan riistakamera päähän, jotta toinen voisi livenä seurata missä oon ja kenen kanssa keskustelen.
Joten jos ikinä haluat normaalijärkisen miehen kanssa suhteeseen, niin älä pyydä nähdä puhelin viestejä.
Ensinnäkin totean sen, että tämä ketju sekoittaa mustasukkaisen kyttäämisen ja yhden pyynnön nähdä viestit.
Meillä on miehen kanssa iphonen etsi ystäväni- sovellus. Kun ei ole salattavaa, niin mitä se haittaa, jos mies tietää missä olen. Kerronhan sen kuitenkin.
Jos luottamuksen puute ei haittaa, eikä mikään juridinen estä, niin mikäpä siinä. Itse taas olen sitä mieltä, että kun kuitenkin kerron aina totuuden, niin sovelluksia ei tarvita. Jos kumppani sellaista silti vaatii, se tarkoittaa, että hän ei usko sanaani. Jos hän ei usko sitä yhdessä asiassa, hän ei usko missään. Luotto on sata prosenttia tai nolla. Niin se on mullakin. Luotan puolisoon kaikessa täysin, kunnes on perusteltu ja hyvä syy muuttaa suhtautumista. Sen jälkeen en luota mihinkään. Silloin on vakavan keskustelun paikka ja päätöksiä tehtävä.
Luottamuksen voi menetyksen jälkeenkin palauttaa, mutta siihen ei riitä seurantasovellus. Epärehellisen on yksinkertaista suojautua sellaiselta halutessaan. Toinen kännykkä liittymineen, soitonsiirto ja sen seuratun kännykän voi jättää signaloimaan juuri sinne missä väittikin olevansa riiureissunsa aikana. Nuo jutut tuovat vain valheellista luottoa ja mahdollistavat tosiasiallisesti tehokkaamman vedätyksen kuin pelkkä valehtelu. Väärennetty data valheen tueksi vakuuttaa paremmin kuin valhe.
Mustasukkaisuus ei ole toisesta välittämistä. Omassa parisuhteessani ei mustasukkaisuutta ole, ei kiinnosta se kenenkä kanssa puoliso viestittelee tai viettää aikaansa. Kiinnostusta puolisoa kohtaan, kiinnostusta sitä kohtaan mitä puoliso mistäkin asiasta ajattelee (vaikka mustasukkaisuudesta), ei niinkään sitä kohtaan mitä hän jostakin ihmisestä ajattelee, herättääkö kysenein ihminen hänessä haluja tms.
Minun mieheni poisti samantien kaikki viestit toisten naisten kanssa. Epäilin häntä pettämisestä ja tutkin puhelimen. Vaikutin vainoharhaiselta, koska mitään ei löytynyt. Myöhemmin hän tunnusti, että naisia oli ollut lukuisia ja pettäminen jatkunut vuosia.
Mutta toinen näkökulma: kun ystäväni kertoi, että hänen miesystävänsä tutkii hänen puhelintaan, luvalla ja luvatta, pyysin ystävää poistamaan viestiketjumme enkä enää kirjoittanut yksityisiä asioita. Tunsin itseni petetyksi ja loukatuksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En IKINÄ harkitsisi ryhtyväni minkäänlaiseen suhteeseen naisen kanssa, jolla suoraan sanottuna viiraisi niin paljon, että alkaisi kyttäämään mun viestejä ja soittotietoja.
Ensinäkin viestit on tarkoitettu vain minulle, ei kenelläkään muulle. Pahimmillaan saisin potkut töistä, jos firmassa saataisiin tietää, että olen näyttänyt mun viestejä ulkopuolisille.
Toiseksi tollainen kyttäysvimme on vahva merkki sairaanomaisesti mustasukkaisuudesta. Kohta pitäisi varmaan asentaan riistakamera päähän, jotta toinen voisi livenä seurata missä oon ja kenen kanssa keskustelen.
Joten jos ikinä haluat normaalijärkisen miehen kanssa suhteeseen, niin älä pyydä nähdä puhelin viestejä.
Ensinnäkin totean sen, että tämä ketju sekoittaa mustasukkaisen kyttäämisen ja yhden pyynnön nähdä viestit.
Meillä on miehen kanssa iphonen etsi ystäväni- sovellus. Kun ei ole salattavaa, niin mitä se haittaa, jos mies tietää missä olen. Kerronhan sen kuitenkin.
Jos luottamuksen puute ei haittaa, eikä mikään juridinen estä, niin mikäpä siinä. Itse taas olen sitä mieltä, että kun kuitenkin kerron aina totuuden, niin sovelluksia ei tarvita. Jos kumppani sellaista silti vaatii, se tarkoittaa, että hän ei usko sanaani. Jos hän ei usko sitä yhdessä asiassa, hän ei usko missään. Luotto on sata prosenttia tai nolla. Niin se on mullakin. Luotan puolisoon kaikessa täysin, kunnes on perusteltu ja hyvä syy muuttaa suhtautumista. Sen jälkeen en luota mihinkään. Silloin on vakavan keskustelun paikka ja päätöksiä tehtävä.
Luottamuksen voi menetyksen jälkeenkin palauttaa, mutta siihen ei riitä seurantasovellus. Epärehellisen on yksinkertaista suojautua sellaiselta halutessaan. Toinen kännykkä liittymineen, soitonsiirto ja sen seuratun kännykän voi jättää signaloimaan juuri sinne missä väittikin olevansa riiureissunsa aikana. Nuo jutut tuovat vain valheellista luottoa ja mahdollistavat tosiasiallisesti tehokkaamman vedätyksen kuin pelkkä valehtelu. Väärennetty data valheen tueksi vakuuttaa paremmin kuin valhe.
Ylipäänsä huijarit ja petturit ovat manipuloijia. He tarjoavat uhrilleen sitä, mitä nämä haluavat nähdä. Uskottomuudesta epäilevä haluaa nähdä todisteita siitä, että puolison sanoihin voi luottaa. Mitä auliimpi epäilty on tarjoamaan tällaisia todisteita, olkoonpa kyse todisteiden puutteesta, kuten tyhjät viestikansiot ja outojen puheluiden uupuminen, tai valhetta vahvistavasta datasta, kuten seurantatiedot kännykän liikkeistä, sen suurempi riski on harkitulle petkuttamiselle. Huijarin vakiofraasi on "tarkista vaikka X", jossa X voi olla mikä tahansa sellainen konkreettinen jälki, jonka hän tietää tukevan syyttömyyttään. Miksi hän vastaa näin? Koska hän on jo ennakkoon miettinyt asiaa; kuinka piilottaa jälkensä ja millä vahvistaa valheensa.
Aidosti syytön ei älyä tällaisia, eikä näe asioissa sitä puolta, koska hän ei edes osaa odottaa olevansa epäilyksen alainen mihinkään. Hän vetoaa vain omaan sanaansa ja rehellisyyteensä; ei hän ole ymmärtänyt valmistella valetodistusaineistoa, koska ei ole mitään tehnytkään. Sen sijaan häntä voi loukata aiheeton epäilys huomattavasti, kuten vaatimukset todistaa luotettavuutensa jopa keinoin, jotka rikkovat hänen luotettavuutensa.
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poisti samantien kaikki viestit toisten naisten kanssa. Epäilin häntä pettämisestä ja tutkin puhelimen. Vaikutin vainoharhaiselta, koska mitään ei löytynyt. Myöhemmin hän tunnusti, että naisia oli ollut lukuisia ja pettäminen jatkunut vuosia.
Mutta toinen näkökulma: kun ystäväni kertoi, että hänen miesystävänsä tutkii hänen puhelintaan, luvalla ja luvatta, pyysin ystävää poistamaan viestiketjumme enkä enää kirjoittanut yksityisiä asioita. Tunsin itseni petetyksi ja loukatuksi.
Näinhän se on että vain tyhmä pettäjä jättää jälkiä puhelimeen tai muualle.
En ikinä antaisi tutkia puhelintani tai sähköpostiani enkä ikinä vaatisi mieheni yksityisiä viestejä nähtäväkseni. Jos hän tarjoaisi niitä itse, pitäisin kunnia-asianani kieltäytyä lukemasta niitä.
Itsellesi sellainen parisuhde olisi arvoton, jossa luottamus olisi näin olematonta ja puolisoa vaadittaisiin todistelemaan syyttömyyttään.
Jos luottamukseni katoaisi siten, että mieheni kaytös muuttuisi ja havaitsisin merkkejä sivusuhteesta, en minä mitään viestitodisteita siihen tarvitsisi. Luottamuksen katoaminen olisi jo itsessään suhteen kriisiyttävä tilanne, eikä se pystyisinkö todistamaan miehen petturuuden. Se olisi täysin sivuseikka. Ero tai suhteen asettaminen selvitystilaan olisivat edessä joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni poisti samantien kaikki viestit toisten naisten kanssa. Epäilin häntä pettämisestä ja tutkin puhelimen. Vaikutin vainoharhaiselta, koska mitään ei löytynyt. Myöhemmin hän tunnusti, että naisia oli ollut lukuisia ja pettäminen jatkunut vuosia.
Mutta toinen näkökulma: kun ystäväni kertoi, että hänen miesystävänsä tutkii hänen puhelintaan, luvalla ja luvatta, pyysin ystävää poistamaan viestiketjumme enkä enää kirjoittanut yksityisiä asioita. Tunsin itseni petetyksi ja loukatuksi.
Näinhän se on että vain tyhmä pettäjä jättää jälkiä puhelimeen tai muualle.
Tai rehellinen tai välinpitämätön. Sekä se, jok ei itsekään tiedä pettäneensä kun viestittelee jonkun kanssa, mutt puoliso onkin eri mieltä.
Vierailija kirjoitti:
Luottamus rakentuu hiljalleen. Et voi vaatia ventovieraalta luottamusta tai olettaa parisuhteessa heti, että toinen on luotettava. Luottamus on ansaittava.
Itse antaisin mieheni lukea viestini, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Uskon, että myös mieheni näyttäisi viestinsä pyydettäessä.
Luottamus rakentuu hiljalleen. Pitkässä parisuhteessa olen kuitenkin huomannut, että tilanteet voivat myös muuttua. Jo ansaittu luottamus voi rakoilla, jos toinen antaa siihen aihetta.
Nuorena muistan, kun silloinen poikaystäväni vaati parin kuukauden tuntemisen perusteella luottamusta ryyppyreisuilleen. Koin silloin syyllisyyttä epäluottamuksestani. Myöhemmin olen tajunnut, että luottamuksen vaatiminen muutaman kuukauden tai vuodenkin tuntemisella on mahdoton vaatimus. Luottamus pitää ansaita. Sinisilmäisyys on typeryyttä. Parisuhteeseen kuuluu terve mustasukkaisuus toisesta. Jos minulle olisi aivan yhdentekevää kenen kanssa mieheni paneskelee, voisin myös kysyä itseltäni olenko enää parisuhteessa, siinä mielessä kuin minä parisuhteen ymmärrän. Rakastanko toista, jos hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä? Onko parisuhdetta ilman kiintymystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on mielestäni ruma sana kuvaamaan toisen välittämistä, yhdessä olemisen kaipuuta.
Minä taas luotan uuteen ihmiseen, kunnes hän osoittaa epäluotettavuutensa. Ei edellisen epäluotettavan mokat saa pilata uutta ihmissuhdetta. Uuden kanssa aloitan puhtaalta pöydältä.
Terveisin uskottomasta eronnut, naimisissa 15 vuotta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luottamus rakentuu hiljalleen. Et voi vaatia ventovieraalta luottamusta tai olettaa parisuhteessa heti, että toinen on luotettava. Luottamus on ansaittava.
Itse antaisin mieheni lukea viestini, koska minulla ei ole mitään salattavaa. Uskon, että myös mieheni näyttäisi viestinsä pyydettäessä.
Luottamus rakentuu hiljalleen. Pitkässä parisuhteessa olen kuitenkin huomannut, että tilanteet voivat myös muuttua. Jo ansaittu luottamus voi rakoilla, jos toinen antaa siihen aihetta.
Nuorena muistan, kun silloinen poikaystäväni vaati parin kuukauden tuntemisen perusteella luottamusta ryyppyreisuilleen. Koin silloin syyllisyyttä epäluottamuksestani. Myöhemmin olen tajunnut, että luottamuksen vaatiminen muutaman kuukauden tai vuodenkin tuntemisella on mahdoton vaatimus. Luottamus pitää ansaita. Sinisilmäisyys on typeryyttä. Parisuhteeseen kuuluu terve mustasukkaisuus toisesta. Jos minulle olisi aivan yhdentekevää kenen kanssa mieheni paneskelee, voisin myös kysyä itseltäni olenko enää parisuhteessa, siinä mielessä kuin minä parisuhteen ymmärrän. Rakastanko toista, jos hänen tekemisensä ovat yhdentekeviä? Onko parisuhdetta ilman kiintymystä, rakkautta ja mustasukkaisuutta? Mustasukkaisuus on mielestäni ruma sana kuvaamaan toisen välittämistä, yhdessä olemisen kaipuuta.
Minä taas luotan uuteen ihmiseen, kunnes hän osoittaa epäluotettavuutensa. Ei edellisen epäluotettavan mokat saa pilata uutta ihmissuhdetta. Uuden kanssa aloitan puhtaalta pöydältä.
Terveisin uskottomasta eronnut, naimisissa 15 vuotta
Samoin. Enkä ryhtyisi suhteeseen ihmisen kanssa, joka ei luota minuun.
Kiinnostaa tietää, millä lailla näiden mielestä salasuhde pitäisi saada tietoonsa, kun puhelin on niin pyhä kapistus, ettei sitä saa edes pyytää luettavaksi. Kysyminen ei hyödytä, sillä pettäjä ei tunnusta vaan valehtelee.
Vai oletteko niitä, joiden mielestä toisella on oikeus pettää ja salata se, kunnes itse päättää asian armollisesti toiselle paljastaa? Eli ei koskaan. Vahvasti sellainen fiilis näistä joistain kommenteista nimittäin tulee.
Jään odottamaan vastauksia...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan pettänyt enkä tule pettämään, mutta en voisi olla suhteessa, jossa minuun ei luoteta. Tuo ei ole kuin lopun alkua, kun aletaa toisen puhelinta kyttäämään.
Minä minä minä minä minä minä minä
Et näköjään pysty ymmärtämään toisen ihmisen näkökulmaa. Aika moni pettää ja se on mahdollisuus, että sinäkin petät. Kukaan muu ei voi tietää sitä puolestasi.
Vähän kuin tekisit asuntokauppaa ja ostsja epäilisi, onko kylpyhuoneessa vesieristeet. Kieltäyisit antamasta dokumentteja, koska sanaasi pitää vaan luottaa. Jos ostaja ei suostu ostamaan sikaa säkissä, niin jäät ilman kauppoja. Sekin on oikeutesi. Asunto vaan jäö myymättä.
Pitää ymmärtää, että parisuhdekin on kahden kauppa. Et voi yksinään laatia sääntöjä ja ehtoja toista huomioimatta (kuten juurikin pettäjät muuten tekevät), jos toivot suhteen jatkuvan onnellisena ja harmonisena. Se vastii vastaantuloa molemmilta.
En oikeastaan ihmettele, jos puolisosi vaatii kännykköäsi nöhyöväksi. Tuo asennoitumisesi "munä päätän mitä teen ja mitä sinä saat tehdä enkä ole siitä kenellekään tilivelvollinen" on pettäjille tyypillistä itsekeskeisyyttä ja ehdottomuutta. Jos köyttäydyt niin muutenkin, niin varmasti epäilys herää kumppaneillasi ajan mittaan.
Ei ole kukaan koskaan pyytänyt puhelinta nähtäväksi. Eksän kanssa oltiin 16 vuotta yhdessä eikä kumpikaan katsonut toisen puhelinta saatikka pyytänyt nähtäväksi. Suhde ei ole enää samanlainen, jos toinen alkaa kytätä. Suhtautuisin ja ajattelisin tästä kumppanista ihan eri tavalla kuin ennen, jos hän ei enää luota minuun. Mulla tunteet lopahtaisivat tuollaisesta käytöksestä enkä sen takia voisi jatkaa enää suhteessa.
”Suhde ei enää ole samanlainen, jos toinen alkaa kytätä”. Ensinnäkin, tässä ketjussa ei kukaan ole tarkoittanut jatkuvaa kyttäämistä, vaan yhtä pyyntöä. Mutta jos kuitenkin kysymys on kyttääjästä, niin vaihtoehdot ovat:
1. Kyttääjä on sekaisin ja vainoharhainen, elää jatkuvassa hylkäämisen pelossa
2. Kyttääjää on aikaisemmin petetty, siksi pelkää jatkuvasti uutta hylkäämistä ja lukee vanhoja merkkejä
3. Kyttääjä huomaa puolison toimintatavoissa muutoksia, mikä saa epäilemään pettämistä, ja elää hylkäämisen pelossa
4. Kyttääjällä on toimiva intuitio, jota hän uskoo, koska se intuitio ei ole koskaan ollut väärässä.Meitä kyttääjiä on siis neljää eri lajia. Vain ensimmäinen näistä on perusteellisesti mustasukkainen, ja hänen kanssaan pitää toimia toisin. Kolmen muun kanssa kyttääjän pelot pitää käsitellä. Eikä pelko lähde sanomalla ”sun pitää vaan sokeasti luottaa”.
Jos pystyt todistamaan että viestien näyttäminen todella auttaa sinua käsittelemään hylätyksi tulemisen pelkoasi, todista se ihmeessä puolisollesi ja pyydä häntä näyttämään viestit. Itse en tuohon jotenkin usko ainakaan omassa parisuhteessa. Jos pelkojen käsittely olisi noin helppoa, tuskin kenenkään tarvitsisi tuntea pelkoa hylkäämisestä.
Nimenomaan, todellisen hylkäyspelossa elävän silmissä "puhdas puhelin" on vain todiste siitä, että kaikki epäilyttävä viestittely on poistettu tai muualla. Kyllä nämä asiat pitää keskustelulla ja viime kädessä terapialla hoitaa.
Viestien näyttämisen vaatiminen on vähän sama kuin kaupassa olisi kassalla lappu ”molemminpuolisen luottamuksen säilyttämiseksi näytättehän kassinne kassalle”
Eli vaikutus on täysin päinvastainen. Miksi asioisin kaupassa, joka oletusarvoisesti pitää minua varkaana?
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa tietää, millä lailla näiden mielestä salasuhde pitäisi saada tietoonsa, kun puhelin on niin pyhä kapistus, ettei sitä saa edes pyytää luettavaksi. Kysyminen ei hyödytä, sillä pettäjä ei tunnusta vaan valehtelee.
Vai oletteko niitä, joiden mielestä toisella on oikeus pettää ja salata se, kunnes itse päättää asian armollisesti toiselle paljastaa? Eli ei koskaan. Vahvasti sellainen fiilis näistä joistain kommenteista nimittäin tulee.
Jään odottamaan vastauksia...
Terveessä parisuhteessa puolison sanaan pitää pystyä luottamaan, joten kyllä, oikeastaan salasuhde voi paljastua vain sillä, että toinen sen tunnustaa.
Ongelma lähtee siitä, että jos et voi luottaa puolisosi samaan, ei parisuhteesi ole enää terve, *riippumatta* siitä onko toisella suhde vai ei.
No ei ole tuollaista. Tuo on tyylitöntä ja mautonta.