Lue keskustelun säännöt.
Miksi niin moni noin 40v nainen vaihtaa miestä nuorempaan, kun lapset ovat vähän kasvaneet?
24.07.2019 |
Tämä ilmiö näyttää olevan yleistä tuttavapiirissäni. Jo pitkään onnelliselta näyttävä pari eroaa, kun ollaan ylitetty 40v rajapyykki ja lapset hiukan kasvaneet. Sitten tulee tämä. Sama kohta. Aina nainen on hommannut itselleen nuoremman miehen. Eilen viimeksi naistuttava 43v oli alkanut seurustella 11v nuoremman klopin kanssa. Huuhhuuh. Kertokaapa, mikä tämän takana on?
Kommentit (111)
Nuoremmat miehet tykkäävät vähän vanhemmista naisista siksi, että lapset on jo joko tehty tai niitä ei enää haluta. Miehen kannalta myös taloudellinen omavaraisuus on ok.
Itse 40v naisena en tykkää oman ikäisistä miehistä siksi, että monet heistä ovat kasvattaneet turjakeparran, jolla peittelevät lihonnutta naamaansa. Myös maastopyöräily ja kaljan juonti, sekä muut omat harrastukset ovat kiinnostavampia kuin mikään muu. Itse en tuijoittaisi ikään, vaan persoonaan ja olemukseen. Oman ikäisilläni eronneilla miehillä on usein omia lapsia jollain viikko-viikko -kombolla, ja ei kiitos tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Nuo sinun luettelemasi "ukkoutumisen-merkit" ei kuulosta ollenkaan pahalta vaihtoehdolta miehille. Ilmeisesti naisille vastaava on sitten saada nuori panokone joka jaksaa ja viitsii jyystää kaikkina aikoina ja kaikissa paikoissa. "Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;) "
Eli jos miehet ajattelee alapäällään nuorena, niin naiset ajattelee alapäällään sitten keski-ikäisenä. Kertoo aika hyvin kummalla kehitys etenee fiksumpaan suuntaan ja kummalla ei...
Sa et tajunnut kontekstia, jonka takia mainitsin nykyisen parisuhteen "seksillisyyden". Tai sitten et lukenut koko mun kommenttia tarkasti, vaan jait jumittamaan just tuohon osioon. Kerroin siis etta edellinen liitto oli pitkaan taysin seksiton, ja sen takia mainitsin vahan kieli poskessa etta tamapa ei sita ole. Onneksi. Se on parannus.
Mita tulee noihin mainitsemiini ukkoutumisen merkkeihin, niin totta kai on parannus jos vaihtoehtona on vahemman kettera vatsakumpuinen keskikaljannoutaja. Mulle noi on turn-off, niin porvarillista toimintaa kuin olla ja saattaa.
Eika se seksi ole tietenkaan ainut asia, mika parisuhteessa merkitsee. Kylla mun mies on tietysti paljon muutakin kuin vain peniksensa - mutta sen verran opin edellisesta suhteestani, etta seksi on mulle kuitenkin tarkea osa ihmissuhdetta. Olen kuitenkin sapioseksuaali, eli miehen pitaa olla tietylla tasolla myos alyllisesti, tai muuten ei sytyta.
Toivottavasti tama kommenttini selvensi hieman, mita tarkoitin. :)
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Naiset ovat kovia tuomitsemaan miehiä siitä, miten miehet haluavat jotain ikuista nuoruutta eivätkä ymmärrä/hyväksy millainen on oikea aikuinen nainen ja tämän kroppa. Vielä kovempia naiset ovat tuomitsemaan iän tuomat muutokset miehissä. Niitä ei vain hyväksytä vaan mies pistetään vaihtoon.
En tiedä johtuuko hormoneista, kulttuurista, kasvatuksesta vai mistä, mutta pikkaisen yleistäen naiset ovat nuorina ujoja/epävarmoja. Heidän itsevarmuutensa ja sitä kautta myös aktiivisuus/oma-aloitteisuus kasvaa neljän kympin kieppeillä kun lapset ovat jo hieman isompia ja oman kropan/naiseuden kanssa on päästy sinuiksi. Miehet taas tuntuvat olevan itsevarmuutta ja energiaa täynnä kun nuorina. Neljän kympin tienoilla alkaa testosteronimäärät selvästi vähentyä ja elämä tuottanut riittävästi pettymyksiä, jotta turhat luulot ovat karisseet ja epävarmuus nostaa päätään. Toisin sanoen miehet ja naiset ovat siinä kohdassa menossa eri suuntiin.
Siihen mennessä miehet ovat touhottaneet menemään vähän joka suuntaan ja ihmetelleet/"kärsineet" naisten passiivisuudesta/epävarmuudesta. Nyt sitten naiset aktivoituvat harrastuksissa/seksissä ja elämässä yleensä ja joutuvat "kärsimään" passivoituvasta ja epävarmasta miehestä. Tämän vielä moni ymmärtää/hyväksyy. Vaikeudet alkaakin siitä kun pitäisi ymmärtää/hyväksyä roolien vaihtuminen ja muistaa miten itse käyttäytyi kun ennen kuin roolit muuttui. Siihen sitten enää harvempi pystyy. On paljon helpompi määritellä maailman kulku sen oman elämänpolun pohjalta ja syyttää toista ongelmalliseksi.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Naiset ovat kovia tuomitsemaan miehiä siitä, miten miehet haluavat jotain ikuista nuoruutta eivätkä ymmärrä/hyväksy millainen on oikea aikuinen nainen ja tämän kroppa. Vielä kovempia naiset ovat tuomitsemaan iän tuomat muutokset miehissä. Niitä ei vain hyväksytä vaan mies pistetään vaihtoon.
En tiedä johtuuko hormoneista, kulttuurista, kasvatuksesta vai mistä, mutta pikkaisen yleistäen naiset ovat nuorina ujoja/epävarmoja. Heidän itsevarmuutensa ja sitä kautta myös aktiivisuus/oma-aloitteisuus kasvaa neljän kympin kieppeillä kun lapset ovat jo hieman isompia ja oman kropan/naiseuden kanssa on päästy sinuiksi. Miehet taas tuntuvat olevan itsevarmuutta ja energiaa täynnä kun nuorina. Neljän kympin tienoilla alkaa testosteronimäärät selvästi vähentyä ja elämä tuottanut riittävästi pettymyksiä, jotta turhat luulot ovat karisseet ja epävarmuus nostaa päätään. Toisin sanoen miehet ja naiset ovat siinä kohdassa menossa eri suuntiin.
Siihen mennessä miehet ovat touhottaneet menemään vähän joka suuntaan ja ihmetelleet/"kärsineet" naisten passiivisuudesta/epävarmuudesta. Nyt sitten naiset aktivoituvat harrastuksissa/seksissä ja elämässä yleensä ja joutuvat "kärsimään" passivoituvasta ja epävarmasta miehestä. Tämän vielä moni ymmärtää/hyväksyy. Vaikeudet alkaakin siitä kun pitäisi ymmärtää/hyväksyä roolien vaihtuminen ja muistaa miten itse käyttäytyi kun ennen kuin roolit muuttui. Siihen sitten enää harvempi pystyy. On paljon helpompi määritellä maailman kulku sen oman elämänpolun pohjalta ja syyttää toista ongelmalliseksi.
Tama on itseasiassa harvinaisen jarkeva ja hyva pointti av-palstalle. :D
Voisiko taman perusteella sitten tosin paatella, etta ikaerolliset suhteet, joissa naiset ovat miehia vanhempia, olisivatkin sitten paras match? Itsevarma nuori mies ja itsevarma vanhempi nainen?
Kun siis itse en tajua etta miksi nykymaailmassa pitaisi "ymmartaa" tai "hyvaksya" yhtaan mitaan, mikali se on rajusti omaa hyvinvointia vastaan.
Miehet vaihtaa nuorempaan lähinnä kauneuden takia, nuorilla naisilla on kuitenkin huonommat seksihalut kuin +35 naisilla ja muutenkin ovat kovin epävarmoja sängyssä (tosin se epävarmuuskin saattaa kiihottaa jotain pervoa). Naiset vaihtaa nuorempaan hyvän seksin takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuuluu modernin nykynaisen elämänvaiheisiin. Ensin on kúllikàrusèlli vol1.
Kestää noin 5-15vuotta. Sitten petkutetaan joku beta toteuttamaan pesänrakennusvaihe. Tämä kestää noin 5-10vuotta. Sitten alkaa kúllikarusěllí vol2 kun lapset ovat kasvaneet koululaisiksi. Betamies on täyttänyt tehtävänsä ja saa jäädä, kun naisen oma elämä jatkuu.
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Naiset ovat kovia tuomitsemaan miehiä siitä, miten miehet haluavat jotain ikuista nuoruutta eivätkä ymmärrä/hyväksy millainen on oikea aikuinen nainen ja tämän kroppa. Vielä kovempia naiset ovat tuomitsemaan iän tuomat muutokset miehissä. Niitä ei vain hyväksytä vaan mies pistetään vaihtoon.
En tiedä johtuuko hormoneista, kulttuurista, kasvatuksesta vai mistä, mutta pikkaisen yleistäen naiset ovat nuorina ujoja/epävarmoja. Heidän itsevarmuutensa ja sitä kautta myös aktiivisuus/oma-aloitteisuus kasvaa neljän kympin kieppeillä kun lapset ovat jo hieman isompia ja oman kropan/naiseuden kanssa on päästy sinuiksi. Miehet taas tuntuvat olevan itsevarmuutta ja energiaa täynnä kun nuorina. Neljän kympin tienoilla alkaa testosteronimäärät selvästi vähentyä ja elämä tuottanut riittävästi pettymyksiä, jotta turhat luulot ovat karisseet ja epävarmuus nostaa päätään. Toisin sanoen miehet ja naiset ovat siinä kohdassa menossa eri suuntiin.
Siihen mennessä miehet ovat touhottaneet menemään vähän joka suuntaan ja ihmetelleet/"kärsineet" naisten passiivisuudesta/epävarmuudesta. Nyt sitten naiset aktivoituvat harrastuksissa/seksissä ja elämässä yleensä ja joutuvat "kärsimään" passivoituvasta ja epävarmasta miehestä. Tämän vielä moni ymmärtää/hyväksyy. Vaikeudet alkaakin siitä kun pitäisi ymmärtää/hyväksyä roolien vaihtuminen ja muistaa miten itse käyttäytyi kun ennen kuin roolit muuttui. Siihen sitten enää harvempi pystyy. On paljon helpompi määritellä maailman kulku sen oman elämänpolun pohjalta ja syyttää toista ongelmalliseksi.
Jostain syystä kuitenkin miehet toistuvasti näkevät asian toisinpäin: nuorena on oltu epävarmoja, vanhemmiten itsevarmuus kasvanut. Yli nelikymppisen miehenhän piti olla luomakunnan kruunu, joka poimii ympäriltään kaiken mitä haluaa. Nuori nainen nähdään ylpeänä ja päsmäröivänä, joka alistaa suhteessa miestä minkä ehtii. eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma veikkaukseni on, että nainen vaihtaa miestä, koska oma mies on tylsä. Tästä on tullut puhuttua niin monen ihmisen kanssa, että olen varma että tämä on syy useisiin eroihin, erityisesti niihin jotka laittaa alulle nainen. Jos mies haluaa olla vain kotona, niin kuin ikävä kyllä niin moni haluaa, niin väistämättäkin alkaa muut kiinnostaa. Joku menevä tyyppi saattaa sitten löytyäkin. Meillä on tämä yksi elämä ja siitä tulee nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu modernin nykynaisen elämänvaiheisiin. Ensin on kúllikàrusèlli vol1.
Kestää noin 5-15vuotta. Sitten petkutetaan joku beta toteuttamaan pesänrakennusvaihe. Tämä kestää noin 5-10vuotta. Sitten alkaa kúllikarusěllí vol2 kun lapset ovat kasvaneet koululaisiksi. Betamies on täyttänyt tehtävänsä ja saa jäädä, kun naisen oma elämä jatkuu.
Ja kateus paistaa ul ista kauas.... 😂
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu modernin nykynaisen elämänvaiheisiin. Ensin on kúllikàrusèlli vol1.
Kestää noin 5-15vuotta. Sitten petkutetaan joku beta toteuttamaan pesänrakennusvaihe. Tämä kestää noin 5-10vuotta. Sitten alkaa kúllikarusěllí vol2 kun lapset ovat kasvaneet koululaisiksi. Betamies on täyttänyt tehtävänsä ja saa jäädä, kun naisen oma elämä jatkuu.
Ja miesten píllukarusěllí jatkuu miehestä riippuen koko aikuisiän niin kauan kun seiväs tottelee, oli parisuhdetta tai ei.
treffit kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Naiset ovat kovia tuomitsemaan miehiä siitä, miten miehet haluavat jotain ikuista nuoruutta eivätkä ymmärrä/hyväksy millainen on oikea aikuinen nainen ja tämän kroppa. Vielä kovempia naiset ovat tuomitsemaan iän tuomat muutokset miehissä. Niitä ei vain hyväksytä vaan mies pistetään vaihtoon.
En tiedä johtuuko hormoneista, kulttuurista, kasvatuksesta vai mistä, mutta pikkaisen yleistäen naiset ovat nuorina ujoja/epävarmoja. Heidän itsevarmuutensa ja sitä kautta myös aktiivisuus/oma-aloitteisuus kasvaa neljän kympin kieppeillä kun lapset ovat jo hieman isompia ja oman kropan/naiseuden kanssa on päästy sinuiksi. Miehet taas tuntuvat olevan itsevarmuutta ja energiaa täynnä kun nuorina. Neljän kympin tienoilla alkaa testosteronimäärät selvästi vähentyä ja elämä tuottanut riittävästi pettymyksiä, jotta turhat luulot ovat karisseet ja epävarmuus nostaa päätään. Toisin sanoen miehet ja naiset ovat siinä kohdassa menossa eri suuntiin.
Siihen mennessä miehet ovat touhottaneet menemään vähän joka suuntaan ja ihmetelleet/"kärsineet" naisten passiivisuudesta/epävarmuudesta. Nyt sitten naiset aktivoituvat harrastuksissa/seksissä ja elämässä yleensä ja joutuvat "kärsimään" passivoituvasta ja epävarmasta miehestä. Tämän vielä moni ymmärtää/hyväksyy. Vaikeudet alkaakin siitä kun pitäisi ymmärtää/hyväksyä roolien vaihtuminen ja muistaa miten itse käyttäytyi kun ennen kuin roolit muuttui. Siihen sitten enää harvempi pystyy. On paljon helpompi määritellä maailman kulku sen oman elämänpolun pohjalta ja syyttää toista ongelmalliseksi.
Tama on itseasiassa harvinaisen jarkeva ja hyva pointti av-palstalle. :D
Voisiko taman perusteella sitten tosin paatella, etta ikaerolliset suhteet, joissa naiset ovat miehia vanhempia, olisivatkin sitten paras match? Itsevarma nuori mies ja itsevarma vanhempi nainen?
Kun siis itse en tajua etta miksi nykymaailmassa pitaisi "ymmartaa" tai "hyvaksya" yhtaan mitaan, mikali se on rajusti omaa hyvinvointia vastaan.
Riippuu vähän missä roolissa itse on. Nuorelle 20-35v naiselle tuskin on kovin palkitsevaa etsiä kumppania 40-55v miehistä. Eikä se välttämättä ole kummallekaan osapuolelle ole optimaalinen suhde lasten tekoon. Helppoa ja mukavaa (tosin lapsetonta) elämää olisi sitten niille 20-35v mies ja 40-55v nainen pareille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Naiset ovat kovia tuomitsemaan miehiä siitä, miten miehet haluavat jotain ikuista nuoruutta eivätkä ymmärrä/hyväksy millainen on oikea aikuinen nainen ja tämän kroppa. Vielä kovempia naiset ovat tuomitsemaan iän tuomat muutokset miehissä. Niitä ei vain hyväksytä vaan mies pistetään vaihtoon.
En tiedä johtuuko hormoneista, kulttuurista, kasvatuksesta vai mistä, mutta pikkaisen yleistäen naiset ovat nuorina ujoja/epävarmoja. Heidän itsevarmuutensa ja sitä kautta myös aktiivisuus/oma-aloitteisuus kasvaa neljän kympin kieppeillä kun lapset ovat jo hieman isompia ja oman kropan/naiseuden kanssa on päästy sinuiksi. Miehet taas tuntuvat olevan itsevarmuutta ja energiaa täynnä kun nuorina. Neljän kympin tienoilla alkaa testosteronimäärät selvästi vähentyä ja elämä tuottanut riittävästi pettymyksiä, jotta turhat luulot ovat karisseet ja epävarmuus nostaa päätään. Toisin sanoen miehet ja naiset ovat siinä kohdassa menossa eri suuntiin.
Siihen mennessä miehet ovat touhottaneet menemään vähän joka suuntaan ja ihmetelleet/"kärsineet" naisten passiivisuudesta/epävarmuudesta. Nyt sitten naiset aktivoituvat harrastuksissa/seksissä ja elämässä yleensä ja joutuvat "kärsimään" passivoituvasta ja epävarmasta miehestä. Tämän vielä moni ymmärtää/hyväksyy. Vaikeudet alkaakin siitä kun pitäisi ymmärtää/hyväksyä roolien vaihtuminen ja muistaa miten itse käyttäytyi kun ennen kuin roolit muuttui. Siihen sitten enää harvempi pystyy. On paljon helpompi määritellä maailman kulku sen oman elämänpolun pohjalta ja syyttää toista ongelmalliseksi.
Jostain syystä kuitenkin miehet toistuvasti näkevät asian toisinpäin: nuorena on oltu epävarmoja, vanhemmiten itsevarmuus kasvanut. Yli nelikymppisen miehenhän piti olla luomakunnan kruunu, joka poimii ympäriltään kaiken mitä haluaa. Nuori nainen nähdään ylpeänä ja päsmäröivänä, joka alistaa suhteessa miestä minkä ehtii. eri
Yli nelikymppinen mies on luomakunnan saasta.
N19
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
treffit kirjoitti:
Heh, en tieda. Mutta itse nyt avoliitossa 30-vuotiaan kanssa, olen 44.
Mulla ei tosin ole (omasta valinnasta) lapsia.
Kun edellinen, viimeiset pari vuotta taysin seksiton parisuhde itseani muutaman vuoden vanhemman miehen kanssa loppui, paatin olla avoin kaikenikaisille enka vain omanikaisilleni tai sita vanhemmille. Ja sitten loytyi tama kolmekymppinen. En mitenkaan tahallaan etsinyt nuorempaa, se vaan sattui kohdalle kun pidin silmat auki sillekin vaihtoehdolle.
Voin sanoa etta tama parisuhde ei ole lahellakaan seksitonta. ;)
Eli voisin spekuloida etta omassa liitossa naiden sun tuttavien kohdalla on jo pitkaan ollut "kuiva kausi" ja yhdessa on pysytty lahinna kumppanuuden ja lasten takia. Ja kun lapset on tarpeeksi isoja, aiti voi taas olla nainen ja panna omat tarpeensa lasten tarpeiden edelle. Nuorempi varmaan valitaan siksi, etta se on usein energisempi kuin omanikainen/vanhempi kumppani, jotka yleensa tuossa iassa alkavat ukkoutua. Hankitaan kallis polkupyora, spandex-pyorailyasu, golfklubin jasenyys ja aletaan maistelemaan pienpanimo-oluita. ;)
Naiset ovat kovia tuomitsemaan miehiä siitä, miten miehet haluavat jotain ikuista nuoruutta eivätkä ymmärrä/hyväksy millainen on oikea aikuinen nainen ja tämän kroppa. Vielä kovempia naiset ovat tuomitsemaan iän tuomat muutokset miehissä. Niitä ei vain hyväksytä vaan mies pistetään vaihtoon.
En tiedä johtuuko hormoneista, kulttuurista, kasvatuksesta vai mistä, mutta pikkaisen yleistäen naiset ovat nuorina ujoja/epävarmoja. Heidän itsevarmuutensa ja sitä kautta myös aktiivisuus/oma-aloitteisuus kasvaa neljän kympin kieppeillä kun lapset ovat jo hieman isompia ja oman kropan/naiseuden kanssa on päästy sinuiksi. Miehet taas tuntuvat olevan itsevarmuutta ja energiaa täynnä kun nuorina. Neljän kympin tienoilla alkaa testosteronimäärät selvästi vähentyä ja elämä tuottanut riittävästi pettymyksiä, jotta turhat luulot ovat karisseet ja epävarmuus nostaa päätään. Toisin sanoen miehet ja naiset ovat siinä kohdassa menossa eri suuntiin.
Siihen mennessä miehet ovat touhottaneet menemään vähän joka suuntaan ja ihmetelleet/"kärsineet" naisten passiivisuudesta/epävarmuudesta. Nyt sitten naiset aktivoituvat harrastuksissa/seksissä ja elämässä yleensä ja joutuvat "kärsimään" passivoituvasta ja epävarmasta miehestä. Tämän vielä moni ymmärtää/hyväksyy. Vaikeudet alkaakin siitä kun pitäisi ymmärtää/hyväksyä roolien vaihtuminen ja muistaa miten itse käyttäytyi kun ennen kuin roolit muuttui. Siihen sitten enää harvempi pystyy. On paljon helpompi määritellä maailman kulku sen oman elämänpolun pohjalta ja syyttää toista ongelmalliseksi.
Jostain syystä kuitenkin miehet toistuvasti näkevät asian toisinpäin: nuorena on oltu epävarmoja, vanhemmiten itsevarmuus kasvanut. Yli nelikymppisen miehenhän piti olla luomakunnan kruunu, joka poimii ympäriltään kaiken mitä haluaa. Nuori nainen nähdään ylpeänä ja päsmäröivänä, joka alistaa suhteessa miestä minkä ehtii. eri
Yli nelikymppinen mies on luomakunnan saasta.
N19
Hetki vain ja joku +40v mies tulee kertomaan sinulle kuinka olet jo viiden vuoden kuluttua aivan eri mieltä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko 43-vuotiaan seurustelu ”klopin” kanssa seurustelua vai käykö se ”kloppi” vain panemassa sitä 43-vuotiasta silloin tällöin? Siinä on eroa.
Onko sama sallittu myös miehille? Enemmän tiedän tällaisia pareja, joissa mies on vaihtanut nuorempaan. Jotakin max. +-6-7-vuoden ikäeroa en edes laske.
Voimafantasioitahan nämä on. Ei kukaan tervepäinen 20-30v mies ala seurustelemaan jonkun 43v mumon kanssa. Nussimassa voidaan kyllä käydä.
Ja ymmärrän kyllä, että tilanne on sama jos sukupuolet käännetään.
Vierailija kirjoitti:
Oma veikkaukseni on, että nainen vaihtaa miestä, koska oma mies on tylsä. Tästä on tullut puhuttua niin monen ihmisen kanssa, että olen varma että tämä on syy useisiin eroihin, erityisesti niihin jotka laittaa alulle nainen. Jos mies haluaa olla vain kotona, niin kuin ikävä kyllä niin moni haluaa, niin väistämättäkin alkaa muut kiinnostaa. Joku menevä tyyppi saattaa sitten löytyäkin. Meillä on tämä yksi elämä ja siitä tulee nauttia.
Varmaan aika usein pitää paikkansa.
Usein vain se on ollut se nainen joka on ollut tylsä nuorempana. Ei ole ihan yksi eikä kaksi kertaa kun miehet on haukuttu siitä, että haluavat nauttia elämästä ja tehdä kaikenlaista eikä tylsistyä kotona. Mikä vika niissä rauhallisissa koti-illoissa on silloin kun mies niitä ehdottaa?
-85
Vierailija kirjoitti:
Nuoremmat miehet tykkäävät vähän vanhemmista naisista siksi, että lapset on jo joko tehty tai niitä ei enää haluta. Miehen kannalta myös taloudellinen omavaraisuus on ok.
Itse 40v naisena en tykkää oman ikäisistä miehistä siksi, että monet heistä ovat kasvattaneet turjakeparran, jolla peittelevät lihonnutta naamaansa. Myös maastopyöräily ja kaljan juonti, sekä muut omat harrastukset ovat kiinnostavampia kuin mikään muu. Itse en tuijoittaisi ikään, vaan persoonaan ja olemukseen. Oman ikäisilläni eronneilla miehillä on usein omia lapsia jollain viikko-viikko -kombolla, ja ei kiitos tähän.
Ne on tajunneet ettei prinsessoja kannata enää mielistellä. Seksiä saa tinderistä ja ei tarvitse sitoutua mihinkään eikä keskustella toisen ongelmista. Ja naisillahan niitä ongelmia riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko 43-vuotiaan seurustelu ”klopin” kanssa seurustelua vai käykö se ”kloppi” vain panemassa sitä 43-vuotiasta silloin tällöin? Siinä on eroa.
Onko sama sallittu myös miehille? Enemmän tiedän tällaisia pareja, joissa mies on vaihtanut nuorempaan. Jotakin max. +-6-7-vuoden ikäeroa en edes laske.
Voimafantasioitahan nämä on. Ei kukaan tervepäinen 20-30v mies ala seurustelemaan jonkun 43v mumon kanssa. Nussimassa voidaan kyllä käydä.
Ja ymmärrän kyllä, että tilanne on sama jos sukupuolet käännetään.
Kyllä naiset haluaa yleensä muutakin kuin nussimista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluu modernin nykynaisen elämänvaiheisiin. Ensin on kúllikàrusèlli vol1.
Kestää noin 5-15vuotta. Sitten petkutetaan joku beta toteuttamaan pesänrakennusvaihe. Tämä kestää noin 5-10vuotta. Sitten alkaa kúllikarusěllí vol2 kun lapset ovat kasvaneet koululaisiksi. Betamies on täyttänyt tehtävänsä ja saa jäädä, kun naisen oma elämä jatkuu.Ja kateus paistaa ul ista kauas.... 😂
Toteamus/varoitus- Älää miehet suostuko tähän naisten elämänvaihepelin toteuttajiksi, vaan kääntäkää se heitä itseään vastaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No haluaa seksiä. Vanhenevat miehet on huonoja siihen.
Ei naiset halua seksiä. Varsinkaan yli 40v naiset
m43Mistähän sä tollasen aivopierun kehitit? Ei naisen seksuaaliset halut minnekkään katoa, tai jos katoaa, niin ei se iästä ole kiinni vaan surkeasta kumppanista.
Eli syy on aina miehessä. Miksei päinvastoin? Mies on sika, kun jättää rupsahtaneen, pihtaavan vaimonsa nuoremman vuoksi.
Syy on aina miehessä. Naiset kyllä keksii selitykset
On kyllä ihan tutkittu, että miehet ovat sosiaalisesti naisia rajoittuneempia. Miehet eivät osaa tulkita naista yhtä hyvin kuin toisia miehiä. Naiset osaavat tulkita ihmisiä. Miehet mm. kuvittelevat naisensa useammin haluttomaksi vaikka nainen olisikin halukas. Miehet myös kuvittelevat tuntemattomat naiset heistä itsestään kiinnostuneksi vaikka naiset eivät olisikaan kiinnostuneita. Naiset tulkitsevat miehiä aika tarkkaan ja oikein.
Jos naiset tulkitsee miehiään pääasiassa oikein ja ovat miesten luulemaa halukkaampia, niin miksi niin monessa suhteessa mies kärsii liian vähästä seksistä? Eikö naiset halut kohdistu omaan kumppaniin vai kurittaako nainen miestään tarkoituksella?
Tuo muuten selittää miksi miehet kokevat markkina-arvonsa kasvavan iän myötä "nuoret neidot ne minun statukseen ihastuu..juu" ja vaimot vanhetessaan/suhteen kestäessä haluttomiksi. Toki on tutkittu myös, että naiset kyllästyvät miehiinsä nopeammin kuin miehet naisiinsa heterosuhteissa. Yksilökohtaisesti vaihtelee suuresti.