Olenko m jotenkin tyhmä kun ajattelen, että ex-mieheni voisi tukea mua äitiydessäni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

t. ap

MITÄ käytännössä toivot, että isä tekisi? Puhuisi lapselle ja käskisi olemaan kiltisti? Antaa selkään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Lahjonta, kiristys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. 

Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii  vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.

Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.

En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.

Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.

Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.

No kuulehan ääliö. Itsekin otin eron juuri siksi, ettei miestä kiinnostanut perhe-elämä. Miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa. Mutta silti mies on edelleen lapsistaan vastuussa.

Tule vasta sitten inisemään kun olet itse läpikäynyt eron. Tuskin sitä kukaan ottaa noilla mainitsemillasi perusteilla. Ilmeisesti elämänkokemuksesi perustuu av-palstaan eikä todelliseen elämään.

Minä olen itsekin eronnut. Ja eroni jälkeen minusta tuli erokielteinen. En olisi koskaan uskonut, mitä sivuvaikutuksia erosta seuraa. Ero ei ole vain sitä, että sen jälkeen lapsella on kaksi kotia.

Sanot, että miehesi ei osallistunut perhe-elämään. Ratkesiko ongelmasi? No ei. Ei se mies vieläkään osallistu perhe-elämääsi. Ennen sinulla oli vain yksi ongelma. Nyt sinulla on edelleen se sama ongelma, ja kymmenen lisää.

Kosto on eron yleisin syy. Nainen haluaa näytää miehelle. Oma tilanteensa ei yleensä parane, ellei mies sitten ole väkivaltainen retku tms. Kukahan sellaisenkin paskan on naiselle valinnut kumppaniksi?

Kyllä monet eronneet naiset kertoo, että ero oli helpotus kun ei tarvinnut enää katsoa makaavaa vapaamatkustajaa kotonaan. Vaikka tekikin sitten kaiken itse, niin ei tarvinnut kokea epäkunnioitusta ja piittaamattomuutta kotonaan eikä siivota vielä toisen aikuisenkin jälkiä.

Pää pois perseestä, kun on kerran lapsia hankittu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Lahjonta, kiristys.

Ne vaativat paikalla asuvaa vanhempaa. Etäisällä ei välttämättä ole mitään, millä kiristää. Ja lahjontaa ei kannata harrastaa, ellei pysty valvomaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Lahjonta, kiristys.

Ne vaativat paikalla asuvaa vanhempaa. Etäisällä ei välttämättä ole mitään, millä kiristää. Ja lahjontaa ei kannata harrastaa, ellei pysty valvomaan.

No haista paska sitten.

Vierailija kirjoitti:

Minun ex sanoi joskus eron jälkeen, että minun pitäisi tukea hänen isyyttään. En ymmärtänyt yhtään, enkä vieläkään ymmärrä, mitä se ”tukeminen” olisi. En haukkunut häntä lapsille - mitä muuta voi toiselta edes vaatia?

Eli ehkäpä exäsiei vain ymmärrä, mitä haluat?

Vaatiminen on aika vahva sana, mutta minä ymmärrän tukemisen niin, että yhteinen vanhemmuus jatkuu erosta huolimatta ja yhteiseen vanhemmuuteen kuuluu lapsen asioista yhdessä keskustelu ja sopiminen, senkin jälkeen, kun alun hoitokuviot on selvitetty, joskus joustotkin. Vanhemman jaksaminen heijastuu myös lapsiin ja siinä syy auttaa toista, jos siihen on mahdollisuus. Onko sinusta toisen tukeminen sitä, että ei hauku toista? Jos mietit vaikka muissa ihmissuhteissa? Eron aikoihin, mitä mies vastusti, itselleni oli tärkeää auttaa häntä sen vaiheen yli, jotta lasten takia hyvät välit säilyy. Autoin käytännön järjestelyissä ja kävin monia (samojakin) keskusteluja aiheesta, yms. Nyt vuosien jälkeen kumpi tahansa voi edelleen puhua mistä tahansa. Rajoista kasvatuksessa, mutta myös jos omassa elämässä on menossa jotain semmoista, mikä vaikuttaa lapsiin. On ollut vaikeita hetkiä molemmilla ja silloin on joustettu lasten hoitovuoroissa. Esim. jos hän on ollut kipeänä olen pitänyt lapsia (pyynnöstään) täällä pidempään, auttanut kaupassa käynnissä... Kun itseltäni kuoli läheinen hän otti lapset heti luokseen, kun näki tilanteeni. Nämä esimerkkinä, tukemista ihan kuin ketä tahansa ystävää tukisi. Olen toivonut, että jos hänellä on jotain sellaista, että ei voi olla lasten kanssa niin kysyy ensisijaisesti minulta. Lapsilla on muitakin hoitajia, joten ei nyt jokaista pikkujuttua ole tarkoitus kysyä, mutta isommissa asioissa.

No esim itse erosin syystäkin, kukaan ei olisi pitänyt sellaista täysin hyödytöntä juoppoa enää yhtään kauempaa, eikä niinkään pitkään nurkissaan. Odota siinä sitten jotain toimivaa yhteistä vanhemmuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ex sanoi joskus eron jälkeen, että minun pitäisi tukea hänen isyyttään. En ymmärtänyt yhtään, enkä vieläkään ymmärrä, mitä se ”tukeminen” olisi. En haukkunut häntä lapsille - mitä muuta voi toiselta edes vaatia?

Eli ehkäpä exäsiei vain ymmärrä, mitä haluat?

Vaatiminen on aika vahva sana, mutta minä ymmärrän tukemisen niin, että yhteinen vanhemmuus jatkuu erosta huolimatta ja yhteiseen vanhemmuuteen kuuluu lapsen asioista yhdessä keskustelu ja sopiminen, senkin jälkeen, kun alun hoitokuviot on selvitetty, joskus joustotkin. Vanhemman jaksaminen heijastuu myös lapsiin ja siinä syy auttaa toista, jos siihen on mahdollisuus. Onko sinusta toisen tukeminen sitä, että ei hauku toista? Jos mietit vaikka muissa ihmissuhteissa? Eron aikoihin, mitä mies vastusti, itselleni oli tärkeää auttaa häntä sen vaiheen yli, jotta lasten takia hyvät välit säilyy. Autoin käytännön järjestelyissä ja kävin monia (samojakin) keskusteluja aiheesta, yms. Nyt vuosien jälkeen kumpi tahansa voi edelleen puhua mistä tahansa. Rajoista kasvatuksessa, mutta myös jos omassa elämässä on menossa jotain semmoista, mikä vaikuttaa lapsiin. On ollut vaikeita hetkiä molemmilla ja silloin on joustettu lasten hoitovuoroissa. Esim. jos hän on ollut kipeänä olen pitänyt lapsia (pyynnöstään) täällä pidempään, auttanut kaupassa käynnissä... Kun itseltäni kuoli läheinen hän otti lapset heti luokseen, kun näki tilanteeni. Nämä esimerkkinä, tukemista ihan kuin ketä tahansa ystävää tukisi. Olen toivonut, että jos hänellä on jotain sellaista, että ei voi olla lasten kanssa niin kysyy ensisijaisesti minulta. Lapsilla on muitakin hoitajia, joten ei nyt jokaista pikkujuttua ole tarkoitus kysyä, mutta isommissa asioissa.

Meillä lapset olivat vuoroviikoin, ja joustin aina miehen työmatkojen mukaan. En auttanut missään käytännön järjestelyissä, koska mies on itse käytännöllisempi ja minä enemmän poropeukalo. En tajua, missä hän olisi edes tarvinnut apuani? Kokkaamaan hänen piti opetella, mutta anoppi oli kokki. Erosimme toisen naisen takia ja tämä nainen muutti heti sisään. Eikö se olisi ollut tämän uuden naisen tehtävä tukea miestä?

En vieläkään näiden vuosien jälkeen keksi yhtään asiaa, mitä eksä olisi minulta kaivannut. En puuttunut mihinkään hänen tekoihinsa, mikromanageerannut häntä tai ollut eksä, joka työntää nenänsä hänen asioihinsa,

Haukkumisen sanoin sen takia, että oletin jonkun puuttuvan siihen, että naiset mustamaalaavat eksiään. Ja sitä en tehnyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun ex sanoi joskus eron jälkeen, että minun pitäisi tukea hänen isyyttään. En ymmärtänyt yhtään, enkä vieläkään ymmärrä, mitä se ”tukeminen” olisi. En haukkunut häntä lapsille - mitä muuta voi toiselta edes vaatia?

Eli ehkäpä exäsiei vain ymmärrä, mitä haluat?

Vaatiminen on aika vahva sana, mutta minä ymmärrän tukemisen niin, että yhteinen vanhemmuus jatkuu erosta huolimatta ja yhteiseen vanhemmuuteen kuuluu lapsen asioista yhdessä keskustelu ja sopiminen, senkin jälkeen, kun alun hoitokuviot on selvitetty, joskus joustotkin. Vanhemman jaksaminen heijastuu myös lapsiin ja siinä syy auttaa toista, jos siihen on mahdollisuus. Onko sinusta toisen tukeminen sitä, että ei hauku toista? Jos mietit vaikka muissa ihmissuhteissa? Eron aikoihin, mitä mies vastusti, itselleni oli tärkeää auttaa häntä sen vaiheen yli, jotta lasten takia hyvät välit säilyy. Autoin käytännön järjestelyissä ja kävin monia (samojakin) keskusteluja aiheesta, yms. Nyt vuosien jälkeen kumpi tahansa voi edelleen puhua mistä tahansa. Rajoista kasvatuksessa, mutta myös jos omassa elämässä on menossa jotain semmoista, mikä vaikuttaa lapsiin. On ollut vaikeita hetkiä molemmilla ja silloin on joustettu lasten hoitovuoroissa. Esim. jos hän on ollut kipeänä olen pitänyt lapsia (pyynnöstään) täällä pidempään, auttanut kaupassa käynnissä... Kun itseltäni kuoli läheinen hän otti lapset heti luokseen, kun näki tilanteeni. Nämä esimerkkinä, tukemista ihan kuin ketä tahansa ystävää tukisi. Olen toivonut, että jos hänellä on jotain sellaista, että ei voi olla lasten kanssa niin kysyy ensisijaisesti minulta. Lapsilla on muitakin hoitajia, joten ei nyt jokaista pikkujuttua ole tarkoitus kysyä, mutta isommissa asioissa.

Meillä lapset olivat vuoroviikoin, ja joustin aina miehen työmatkojen mukaan. En auttanut missään käytännön järjestelyissä, koska mies on itse käytännöllisempi ja minä enemmän poropeukalo. En tajua, missä hän olisi edes tarvinnut apuani? Kokkaamaan hänen piti opetella, mutta anoppi oli kokki. Erosimme toisen naisen takia ja tämä nainen muutti heti sisään. Eikö se olisi ollut tämän uuden naisen tehtävä tukea miestä?

En vieläkään näiden vuosien jälkeen keksi yhtään asiaa, mitä eksä olisi minulta kaivannut. En puuttunut mihinkään hänen tekoihinsa, mikromanageerannut häntä tai ollut eksä, joka työntää nenänsä hänen asioihinsa,

Haukkumisen sanoin sen takia, että oletin jonkun puuttuvan siihen, että naiset mustamaalaavat eksiään. Ja sitä en tehnyt.

Tuossa tilanteessa kyllä ymmärrän sitten!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Sinun teinit ei kuuntele puhetta, sillä ei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. Minulla on aina ollut lasten kanssa hyvä keskusteluyhteys ja se kantoi läpi teini-iänkin. Helposti vaan vanhemmat ottavat tuon linjan ettei voi tehdä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Sinun teinit ei kuuntele puhetta, sillä ei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. Minulla on aina ollut lasten kanssa hyvä keskusteluyhteys ja se kantoi läpi teini-iänkin. Helposti vaan vanhemmat ottavat tuon linjan ettei voi tehdä mitään.

Onpa ylimielistä ajattelua... kuule, kukaan kovapäinen teini ei usko aikuisia. Sillä ei ole mitään tekemistä keskusteluyhteyden kanssa.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Lahjonta, kiristys.

Ne vaativat paikalla asuvaa vanhempaa. Etäisällä ei välttämättä ole mitään, millä kiristää. Ja lahjontaa ei kannata harrastaa, ellei pysty valvomaan.

No haista paska sitten.

Ja mistä ne lapset oppii? Esimerkistä. Kun kaikki ei mene naisen tahtomalla tavalla hänestä tulee vihainen kuin pikkulapsesta, jolta on viety kaikki lelut ja karkit ja hän typistää itsensä lapsen tasolle ikään kuin olisi joku tahdoton olento vailla vastuuta miten hänen lapsensa käyttäytyy. Ja ainahan voi elämäkerrassaan kirjoittaa itsestään sen sankarin ja miehestä syypään kaikkiin ongelmiin.

Yksinhuoltaja perheitä on paljon, joissa nainen on se ainoa huoltaja, päiväkodinhenkilökunta on naisia, peruskoulussa tilanne kuka kuinkin sama. Lapset viettävät suurinman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa ja näin hienoja miehiä te olette kasvattaneet. 

Provoiduin. Heti ollaan haistattelemassa kun ei enää osata vastata aiemmin sanottuun. Koettakaan kasvaa aikuisiksi.

Eksän ei kuulu olla tukena ja apuna sinulle vaan lapsellenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Sinun teinit ei kuuntele puhetta, sillä ei raivoisa teinikapina ole mikään välttämätön osa tervettä kehitystä. Minulla on aina ollut lasten kanssa hyvä keskusteluyhteys ja se kantoi läpi teini-iänkin. Helposti vaan vanhemmat ottavat tuon linjan ettei voi tehdä mitään.

Onpa ylimielistä ajattelua... kuule, kukaan kovapäinen teini ei usko aikuisia. Sillä ei ole mitään tekemistä keskusteluyhteyden kanssa.

Ohis

Peli on sitten selvä. Lapsi on kova päinen niin se on kovapäinen = eli ei kannata tehdä mitään

Mutta kun on se uhmaikä

Mutta kun on se murrosikä

Mutta kun on ne vaihdevuodet

Paha paha ikä. Tuo pirun huono tekosyy olla vaatimatta edes peruskäytöstapoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.

Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?

Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.

Minä olen nainen ja minulla on kaksi teinipoikaa. En todellakaan tiedä, miten heitä voisi kukaan ei-kotona-asuva saada tottelemaan. Teinit eivät kuuntele puhetta. He tietävät itsekin, jos tekevät jotain väärin, ja tekevät silti.

Olen koulutukseltani kasvatustieteilijä, ja silti olisin aika kädetön vastaavassa tilanteessa. Ehkä järkeni ei vain riitä?

Lahjonta, kiristys.

Ne vaativat paikalla asuvaa vanhempaa. Etäisällä ei välttämättä ole mitään, millä kiristää. Ja lahjontaa ei kannata harrastaa, ellei pysty valvomaan.

No haista paska sitten.

Ja mistä ne lapset oppii? Esimerkistä. Kun kaikki ei mene naisen tahtomalla tavalla hänestä tulee vihainen kuin pikkulapsesta, jolta on viety kaikki lelut ja karkit ja hän typistää itsensä lapsen tasolle ikään kuin olisi joku tahdoton olento vailla vastuuta miten hänen lapsensa käyttäytyy. Ja ainahan voi elämäkerrassaan kirjoittaa itsestään sen sankarin ja miehestä syypään kaikkiin ongelmiin.

Yksinhuoltaja perheitä on paljon, joissa nainen on se ainoa huoltaja, päiväkodinhenkilökunta on naisia, peruskoulussa tilanne kuka kuinkin sama. Lapset viettävät suurinman osan valveilla olo ajastaan naisten kanssa ja näin hienoja miehiä te olette kasvattaneet. 

Provoiduin. Heti ollaan haistattelemassa kun ei enää osata vastata aiemmin sanottuun. Koettakaan kasvaa aikuisiksi.

No tiedät mitä tehdä, jos ei naiset kelpaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummallisia vastauksia täällä. Lapsen huoltaja on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Vaikka asuisikin toisessa osoitteessa. Jos ei kiinnosta niin sitten lähivanhempi voi yhtä hyvin hakea yksinhuoltajuutta. Eipä tarvitse sen jälkeen kysellä lupia ja allekirjoituksiakaan mihinkään.

Yksinhuoltajuuden hakeminenhan tietysti parantaa äidin jaksamista, koska sen JÄLKEEN isä varmasti tukee oikee erityysellä lämmöllä äitiyttä.

Aina sama eriskummallinen ohje. Jos et jaksa hoitaa lapsiasi, niin ota ero lasten isästä, niin sitten mystisesti jaksat, vaikka perheessä on sen jälkeen yksi vanhempi vähemmän. 

Vähän aikaa sitten täällä joku kertoi, vettä oli eronnut, kun lapsen isä ei hoitanut lastaan. Ihmetteli, kun ei eron jälkeenkään hoitanut lastaan. 🙀

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta. 

Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii  vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.

Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.

Jaajaa, eikö lapsia voi kehua jos ne ovat fiksuja? Ne ovat myös miehen lapsia, ja on hyvä jos hän on heistä ylpeä. Minustakin kasvoi hieno ihminen, vanhemmistani huolimatta, sinun lapsista voi tulla miten fiskuja tahansa, vaikka sinä olisit millainen persrako.

Vierailija kirjoitti:

Jos lapsella on ongelmia niin totta kai asiaa on katsottava kokonaisuutena. Jos lähivanhempi, jolle yleensä kaikki kaatuu, alkaa olla jaksamisen rajoilla niin TOTTA KAI sen toisen vanhemman on otettava myös vastuuta tilanteesta! 

Lapsihan voi muuttaa isälleen, jolloin ongelmat ap:n luona loppuvat kuin seinään.