Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olenko m jotenkin tyhmä kun ajattelen, että ex-mieheni voisi tukea mua äitiydessäni?
23.07.2019 |
Meidän yhteisellä pojalla on ollut melko pahoja ongelmia viime aikoina. Minä olen lähivanhempi ja poika asuu uurimman osan ajastaan minun kanssa. Alan olla ihan loppu ja tuntuu, että voimavarat alkavat loppua. Kaipaisin tukea tilanteeseen ja ajattelin, että ex-mieheni voisi auttaa. Hän tuntuu olevan kuitenkin vastahakoinen. Oliko liian iso toive?
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.
En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.
Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.
Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia vastauksia täällä. Lapsen huoltaja on vastuussa lapsen hyvinvoinnista. Vaikka asuisikin toisessa osoitteessa. Jos ei kiinnosta niin sitten lähivanhempi voi yhtä hyvin hakea yksinhuoltajuutta. Eipä tarvitse sen jälkeen kysellä lupia ja allekirjoituksiakaan mihinkään.
Sitä yksinhuoltajuutta vaan ei Suomessa kovin helpolla anneta. "Etävanhempaa ei kiinnosta" ei riitä perusteeksi.
Jos lapsella on ongelmia niin totta kai asiaa on katsottava kokonaisuutena. Jos lähivanhempi, jolle yleensä kaikki kaatuu, alkaa olla jaksamisen rajoilla niin TOTTA KAI sen toisen vanhemman on otettava myös vastuuta tilanteesta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se teidän yhteinen lapsi on teidän yhteinen projekti.
Olen koittanut miestäni saada ymmärtämään, että parempi lasten äidin kanssa on koittaa tulla toimeen lasten takia.
Mieheni ja hänen ex tulee oikein oivallisesti toimeen. Joka toinen viikko yksi tekstiviesti, jossa kerrotan mistä ja milloin lapsen voi noutaa. Ja näin he ovat pärjänneet jo kuusi vuotta.
Jotkut äidit vaan kuvittelee, että sitä parisuhdetta voi tavallaan jatkaa niiden lasten kautta. Ja niinhän ap tässä tapauksessa kuvittelee, että hän voi omissa ongelmissaan tukeutua entiseen mieheensä.
Tässä ehkä vuoden tyhmin kommentti. Mies on ap:n lapsen isä ja huoltaja (ilmeisesti), joten hänelläkin on vastuuta lapsesta ja tämän ongelmien selvittämisestä.
Ihan ohiksena totean, että jos sinä olet eronnut, niin ymmärrän syyn oikein hyvin. Itseilmaisusi on toituvasti halventavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi tukea kummankin kumpaakin. Muttamutta, asiassa on myös se toinen puoli aina. Meillä miehen lasten äiti päättää mikä on lasten edun mukaista, ja miten vanhemmuuttta tuetaan, mutta mieheni on asiasta eri mieltä, eikä hän voi toimia mielestään lasten edun vastaisesti, vain koska äidin mielestä se on hyvä.
Äitiyden tukeminen on äidin mielestä sitä että äiti määrittelee miten lasten kanssa ollaan, mitä he saavat meillä ollessaan tehdä, milloin mennä meillä nukkumaan, mitä meillä syödään jne. Äitiyttä tukee myös se että lasten pitää ola mahdollisimman pajon isällään että äiti pääsee uuden miehen kanssa olemaan rauhassa. Miehen pitää maksaa kaikki lasten kulut vielä täysin kohtuullisten elareiden päälle, koska se tukee äitiyttä että äiti pääsee ulkomaille monta kertaa vuodessa uuden miehen kanssa. Äitiyttä tukisi myös se että äiti saisi päättää mieheni työvuorot, ja että koko mieheni loman pitää lasten olla meillä, mutta hän viettää koko lomansa ilman lapsiaan.
Sanomattakin selvää että emme tue äitiyttä näillä keinoin. Mieheni isyyttä myös tuetaan äidin puolelta niin että äiti haukkuu, huutaa, uhkailee, ja kutsuu lastenkin edessä miestäni huonokis isäksi joka ei välitä lapsistaan yhtään.
Että kannattaa tarkkaan miettiä millaista omasta mielestä se oman vanhemmuuden tukeminen on, ettei ole liian suuri luuloja, ja toiveita että saisi määrätä sen ekpuolison elämää ihan kaikessa.
Tämä nyt ei liity ap:n kysymykseen mitenkään. Tuossa on kyse ihan muusta. Taas joku katkera äitipuoli sai tilaisuuden avautua - olet varmaan tyytyväinen nyt.
Tuossa kirjoituksessa oli alkuun ihan hyvä pointi(en lukenut koko vuodatusta)...lasten äiti päättää mikä on lasten edun mukaista. Äiti on saattanut haalia sille lapselle liikaa kaikkea, sitkistyttää ongelmia olemalla puuttumatta niihin riittävän ajoissa, jättänyt asioita kertomatta isälle, jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.
En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.
Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.
Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.
No kuulehan ääliö. Itsekin otin eron juuri siksi, ettei miestä kiinnostanut perhe-elämä. Miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa. Mutta silti mies on edelleen lapsistaan vastuussa.
Tule vasta sitten inisemään kun olet itse läpikäynyt eron. Tuskin sitä kukaan ottaa noilla mainitsemillasi perusteilla. Ilmeisesti elämänkokemuksesi perustuu av-palstaan eikä todelliseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.
En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.
Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.
Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.
No kuulehan ääliö. Itsekin otin eron juuri siksi, ettei miestä kiinnostanut perhe-elämä. Miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa. Mutta silti mies on edelleen lapsistaan vastuussa.
Tule vasta sitten inisemään kun olet itse läpikäynyt eron. Tuskin sitä kukaan ottaa noilla mainitsemillasi perusteilla. Ilmeisesti elämänkokemuksesi perustuu av-palstaan eikä todelliseen elämään.
Minä olen itsekin eronnut. Ja eroni jälkeen minusta tuli erokielteinen. En olisi koskaan uskonut, mitä sivuvaikutuksia erosta seuraa. Ero ei ole vain sitä, että sen jälkeen lapsella on kaksi kotia.
Sanot, että miehesi ei osallistunut perhe-elämään. Ratkesiko ongelmasi? No ei. Ei se mies vieläkään osallistu perhe-elämääsi. Ennen sinulla oli vain yksi ongelma. Nyt sinulla on edelleen se sama ongelma, ja kymmenen lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.
En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.
Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.
Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.
No kuulehan ääliö. Itsekin otin eron juuri siksi, ettei miestä kiinnostanut perhe-elämä. Miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa. Mutta silti mies on edelleen lapsistaan vastuussa.
Tule vasta sitten inisemään kun olet itse läpikäynyt eron. Tuskin sitä kukaan ottaa noilla mainitsemillasi perusteilla. Ilmeisesti elämänkokemuksesi perustuu av-palstaan eikä todelliseen elämään.
Minulle on hyvin, hyvin moni kaveri tunnustanut eronneensa liian helposti. He tunnustavat tämän vasta 10-20 vuotta eron jälkeen. Eli kyllä on olemassa paljonkin turhia eroja.
Onko käynyt mielessä että sinä voisit tukea x-miestäsi tämän isyydessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä tukea olet ap kysynyt? Viikkoviikko vanhemmuutta? Lähin vaihtoa isään? Vai ihan vain vinkkejä kasvatukseen, miten mies hoitaa lasta jos heillä ei ongelmia ole?
Auttaisikohan asiaa jos kysyisit selkeämmin apua johonkin tiettyyn asiaan?
Jos mies vaikka kirjottaisi ylös millä säännöillä heillä eletään ja voisit siitä yhdenmukaistaa lapsen elämää. Kysyisit myös rytmit millä heillä eletään jos ne ovat pojalle sopivammat.
Se, että pyydät vain "tukea" on ehkä miehelle liian vaikea kysymys hahmottaa miten voisi sinua auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.
En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.
Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.
Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.
No kuulehan ääliö. Itsekin otin eron juuri siksi, ettei miestä kiinnostanut perhe-elämä. Miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa. Mutta silti mies on edelleen lapsistaan vastuussa.
Tule vasta sitten inisemään kun olet itse läpikäynyt eron. Tuskin sitä kukaan ottaa noilla mainitsemillasi perusteilla. Ilmeisesti elämänkokemuksesi perustuu av-palstaan eikä todelliseen elämään.
Minä olen itsekin eronnut. Ja eroni jälkeen minusta tuli erokielteinen. En olisi koskaan uskonut, mitä sivuvaikutuksia erosta seuraa. Ero ei ole vain sitä, että sen jälkeen lapsella on kaksi kotia.
Sanot, että miehesi ei osallistunut perhe-elämään. Ratkesiko ongelmasi? No ei. Ei se mies vieläkään osallistu perhe-elämääsi. Ennen sinulla oli vain yksi ongelma. Nyt sinulla on edelleen se sama ongelma, ja kymmenen lisää.
Kosto on eron yleisin syy. Nainen haluaa näytää miehelle. Oma tilanteensa ei yleensä parane, ellei mies sitten ole väkivaltainen retku tms. Kukahan sellaisenkin paskan on naiselle valinnut kumppaniksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua ap. Oma exäni ei ikinä välittänyt ottaa kantaa ja auttaa missään lapsiin liittyvissä kasvatusasioissa eikä koskaan jos on ollut jotain ongelmia tai asioita päätettävänä. Olen aina tehnyt kaikki päätökset yksin ja selvittänyt kaikki ongelmat yksin. Joskus on tullut mieleen, että olisi ihanaa jos voisi jakaa jonkun kanssa noita asioita tai edes keskustella jonkun kanssa, jolla olisi jokin mielipide asiaan. Luulisi että lasten oma vanhempi olisi siihen paras vaihtoehto. Mutta ei. Kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta.
Toki olen selvinnyt itse, ei siinä mitään, mutta typerää on se, että exä nyppii vain rusinat pullasta, eli lasten kanssa tehdään pelkästään kivoja asioita ja postataan someen "hyvä isä"-postauksia lasten kuvien kera. Ja kehuskellaan lasten fiksuudella ja saavutuksilla ympäriinsä, vaikka omalla toiminnalla ja kasvatuksella ei ole niihin mitään osuutta. Todellisesta vanhemmuuden arjesta hänellä ei ole mitään käsitystä.
Nyt lapsista jo nuorempikin on melkein täysi-ikäinen, joten ongelma on jo poistunut ja olen tuen puutteesta huolimatta onnistunut kasvattamaan kaksi järkevää ja fiksua nuorta.
En nyt ota kantaa sinuun ja juuri teidän eroon, mutta yleisemmin ns. Turhiin eroihin. Minua ärsyttää av-ketjut ”mieheni ei halua leikkipuistoon - otanko eron”, ”mieheni tekee liian pitkää työpäivää - otanko eron” tai ”mieheni jättää sukat lattialle - otanko eron”.
Eron jälkeen tullaan kitisemään, kun eksä toimii ylläolevasti, tai isän uudessa uusperheessä on kaikkia ongelmia, tai isä ei tue, tai ei maksa elareita.
Ja kaikki vain sen takia, että likaiset sukat ärsytti.
No kuulehan ääliö. Itsekin otin eron juuri siksi, ettei miestä kiinnostanut perhe-elämä. Miksi sellaisen kanssa pitäisi olla parisuhteessa. Mutta silti mies on edelleen lapsistaan vastuussa.
Tule vasta sitten inisemään kun olet itse läpikäynyt eron. Tuskin sitä kukaan ottaa noilla mainitsemillasi perusteilla. Ilmeisesti elämänkokemuksesi perustuu av-palstaan eikä todelliseen elämään.
Minä olen itsekin eronnut. Ja eroni jälkeen minusta tuli erokielteinen. En olisi koskaan uskonut, mitä sivuvaikutuksia erosta seuraa. Ero ei ole vain sitä, että sen jälkeen lapsella on kaksi kotia.
Sanot, että miehesi ei osallistunut perhe-elämään. Ratkesiko ongelmasi? No ei. Ei se mies vieläkään osallistu perhe-elämääsi. Ennen sinulla oli vain yksi ongelma. Nyt sinulla on edelleen se sama ongelma, ja kymmenen lisää.
Kosto on eron yleisin syy. Nainen haluaa näytää miehelle. Oma tilanteensa ei yleensä parane, ellei mies sitten ole väkivaltainen retku tms. Kukahan sellaisenkin paskan on naiselle valinnut kumppaniksi?
Niinpä. Elämämme on juuri sellaista, millaisia me itse olemme. Minussa on jokin magneetti, joka vetää toista puoleensa.
Huhuu ap. Olisi ihan hyvä jäädä vastailemaan muiden kysymyksiin edes hetkeksi eli laitetaan tämä osastolle trolli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.
Olette eronneet ja teillä on yhteishuoltajuus. Kasvatatte lapsia tapaamissopimuksen määrämässä suhteessa ellei teillä ole poikkeuksellisen hyvät välit eron jälkeen. Useimmilla ei ole.
Yritin itse alussa eron jälkeen tukea ex-vaimoa kaikin mahdollisin keinoin, mutta pian huomasin että hänen mielestään tukeni oli vääränlaista ja kasvatin lapsia virheellisesti vaikka lapset voivat huonosti nimenomaan eksän luona ollessaan. Pöyristyneenä tästä kiitoksesta lopetin sitten tukemisen kokonaan jätin eksän pyörimään itse keittämässään kakkaliemessä. Kerron lapsille aina totuuden äidistään enkä siloittele tämän virheitä.
Vierailija kirjoitti:
JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.
Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?
Vierailija kirjoitti:
JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.
t. ap
Vierailija kirjoitti:
JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.
Isä jolle on annettu äidin armosta joka toisen viikonlopun tapaamiset ja nyt kun ei pärjätä huudetaan sitä vääryyttä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
JOS PALATAAN SIIHEN LAPSEEN JOLLA ON ONGELMIA. TUKEA ÄITIYTTÄ TARKOITTAA KAI TÄSSÄ KOHTAA, ETTÄ LAPSI EI TOTTELE AP:TÄ MITENKÄÄN, ESIM KOTIINTULOAJOISSA, PÄIHTEISSÄ, KOULUN HOITAMISESSA. Tämä isä ilmeisesti ei myöskään laita lasta tottelemaan, eli hän on ns tuuliajolla nyt, kun kukaan ei saa otetta.
Miten isä voi laittaa lasta tottelemaan, jos ei edes asu lapsen kanssa?
Vaikka keskustelemalla lapsen kanssa, kun näkee häntä. Voi myös itse soveltaa ja käyttää järkeä.
Alue: Aihe vapaa
Tässä ehkä vuoden tyhmin kommentti. Mies on ap:n lapsen isä ja huoltaja (ilmeisesti), joten hänelläkin on vastuuta lapsesta ja tämän ongelmien selvittämisestä.