Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Erityisen kirjoitti:

Guide# On olemassa toinen ihmisryhmä, jota kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Kehitysvammaiset, joiden hoitoon on resursseja ja useat hoitajat avustajineen löytyy.

Yhteiskunnan piikkiin mennään taksilla ratsastusterapiaan, jossa vain hevosta rapsutellaan, ja fysioterapiassa tuijotellaan mieluummin tablettia jumppaamisen sijaan. Kukaan ei ole parantunut kehitysvammastaan ja silti rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Normaaliälyinen lapsi saa olla jonossa odottamassa itselleen fysio- tai puheterapeuttia, vaikka vaiva olisi sellainen, joka helpottuisi jossain vaiheessa. #

Nyt SANon vuorostani täyttä Potaskaa väitä, et tunne laisinkaan mistä puhut.

Minulla on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemus kehitysvamma-alasta ja sen on yhtä taistelua ollut aulusta loppuun ja aina vanhemmat joutuu taistelemaan lastensa puolesta.

Ja ihan ketjun aloittelijalle onneksi olkoon vauva uutisesta ja voimia tulevaan.

Eikös se itsemäärääminen ollut pinnalla? Itsemääräämisoikeuden myötä leikitään kehitysvammaisen olevan terve ja täysivaltainen. Silti tätä itsemääräämistä tukee ulkopuoliset ihmiset.

Se unohdetaan, että mukaan tulee velvollisuudet. Laitetaan kehitysvammaiset hakemaan itse asumis- ja opintotukea, hoitamaan itse jälkikasvunsa, tekemään kahdeksan tunnin töitä joka päivä ja työ ei sitten ole mitään leikkityötä, vaan siellä pikaruokalassa on myös osattava punnita kasvikset, käyttää kassaa ja laskea pohjakassa.

Kyllä kehitysvammaisten hoito on paljon paremmalla tasolla kuin vanhustenhoito. Ja tämäkin varmaan johtuen siitä, miten aktiivisia kehitysvammaisten vanhemmat ovat. He ovat itse vaatineet mm. itsemääräämisoikeutta ja vuokra-asuntoja, joissa kehitysvammainen viettää itsenäistä elämää. No kuitenkin vanhemmat olettaa, että siellä on joku hoitaja ja lääkärikin sekä valvotaan, ettei puhelinlaskuja kasvateta pilviin ja joku jelppaa siivoamisessa ja pyykkäämisessä.

Miksei saman tien lopeteta vaikka kehitysvammahuoltoa, kun onhan meillä tasa-arvo ja kaikilla tulee olla yhtäläiset oikeudet itsenäiseen elämään ja päätösten tekoon. Eihän kenelläkään työttömällä, syrjäytyneella nuorella tai masentuneella ole avustajaa siivoamassa huushollia ja tiskaamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskeytä, Suomen kansa ja veronmaksajat kiittävät.hali sulle, yrittäkää uudestaan älkääkä käyttäkö muoviastioita.

Hiukan myöhäistä ehdottaa, lapsi on jo syntynyt.

Mistä tiedät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi ns.normaali kromosomimäärä, elämä on hyvin erilaista. Jotkut eivät meinaa päästä peruskouluakaan läpi, joutuvat huostaanotetuiksi, sijaisperherumbaan, jopa vankilaan jossain vaiheessa, toiset syntyvät rikkaisiin perheisiin, vailla mitään sairauksia, huippukoulut yliopistoon asti, professuurit, huippulääkis jne. Ja kaikkea tästä väliltä. Ns.taviksetkin ovat erilaisia, toiset oppivat helposti, toiset ei vaikka kuinka yrittäisi, voi olla ettei ole mitään motivaatiotakaan oppia. Toiset elävät kodittomina sillan alla ryypäten ja toiset elävät hulppeissa kartanoissa ja käyvät purjehtimassa tai lentelevät yksityiskoneella pikku lomille. Ns.normaali kromosomimäärän omaavista toiset sairastavat vaikka ja mitä jo syntymästään tai pikkulapsia-ajasta lähtien ja toiset saavat porskuttaa terveinä vanhuuteen asti. Me olemme erilaisia. Mutta varmaa on, että elämä on kaikilla raskasta jossain vaiheessa. Apua on saatavilla ja sitä saa.  

Täyttä potaskaa tuo mainitsemasi avun saanti. Suomessa ei hirveästi välitetä normaaliälyisistä kodittomista. Majoituspaikka, joita kodittomille voi löytyä, pitävät sisällään kahden hengen huoneen ja vessa ja suihku on jossain toisessa rakennuksessa.

Opiskelijat kituuttelevat 250 euron opintotuella asumistuen lisäksi. Vaihtoehtoina on työn teko opiskelun ohella ottaen vuositulorajat huomioon tai sitten kituutella opintotuella. Opintotukeakaan ei välttämättä heru, jos asuu vanhemmilla ja heidän tulot ylittää tietyn rajan. Kehitysvammaiselle tulee työkyvyttömyyseläke automaattisesti 16 vuotta täytettyään.

Luulin oikeasti, että Suomessa ihan tavallisia kansalaisia kituuteen ja vangit saa samaan aikaan parasta palvelua. On olemassa toinen ihmisryhmä, jota kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Kehitysvammaiset, joiden hoitoon on resursseja ja useat hoitajat avustajineen löytyy.

Yhteiskunnan piikkiin mennään taksilla ratsastusterapiaan, jossa vain hevosta rapsutellaan, ja fysioterapiassa tuijotellaan mieluummin tablettia jumppaamisen sijaan. Kukaan ei ole parantunut kehitysvammastaan ja silti rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Normaaliälyinen lapsi saa olla jonossa odottamassa itselleen fysio- tai puheterapeuttia, vaikka vaiva olisi sellainen, joka helpottuisi jossain vaiheessa.

Jostain syystä vähävaraisten lasten auttamista ei nähdä niin arvokkaana kuin keva-lapsen, vaikka edellä mainitulla ryhmällä on myös riskit syrjäytyä mikä näkyy mm. huonona koulumenestyksenä ja heikkoina koulutus- ja harrastusmahdollisuuksina, vaikkei olisi älyllisellä puolella puutteita. Kehitysvammaisille järjestetään kaiken maailman reissuja Särkänniemeen ja konsertteihin. Moniko köyhän perheen normaali lapsi saa tuollaisia huvituksia yhteiskunnan verovaroilla? Yhteiskunta leikkaa vääristä kohdista: leikataan suurperhettä elättäviltä vanhemmilta tuista ja kehitysvammaisille tuodaan luksuspalvelut kultatarjottimelta. Ja vielä pitäisi vanhemmuuteen olla oikeuksia vaikkei osaisi edes itsestään huolehtia. Samaan aikaan normaaliälyiset tekee sen yhden lapsen, jos edes sitäkään, ja leikataan lapsilisistä, jotta lapsiperhe-elämä ei olisi kannattavaa.

Uskomatonta tulla tänne länkyttämään, kuinka Down on vain yksi yli ylimääräinen kromosomi. Jos näin olisi, niin miksi siihen sisältyy älyllistä kehitysvammaa, mahdollisia sydänvikoja, kilpirauhasen vajaatoimintaa ja jopa leukemiariskejä? Ihmisarvo on totta kai jokaisella, sairaus tai vamma on aina huono asia muttei ihminen.

Ette te "Se on vain ylimääräinen kromosomi" - jankkaajat tulisi mistään Turnerin oireyhtymästä, joka ei vaikuta älykkyyteen, toteamaan, että sehän on vain puolikas tai yksi X-kromosomi. Kuitenkin tämäkin kromosomipoikkeavuus vaatii kasvuhormonihoitoa ja puberteetti käynnistetään estrogeenilääkityksellä. Downia tosin ei voi millään hormonihoidolla hoitaa toisin näitä intersukupuolisia tai kolmannen Y-kromosomin tai osittaisen X-kromosomin omaavia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi ns.normaali kromosomimäärä, elämä on hyvin erilaista. Jotkut eivät meinaa päästä peruskouluakaan läpi, joutuvat huostaanotetuiksi, sijaisperherumbaan, jopa vankilaan jossain vaiheessa, toiset syntyvät rikkaisiin perheisiin, vailla mitään sairauksia, huippukoulut yliopistoon asti, professuurit, huippulääkis jne. Ja kaikkea tästä väliltä. Ns.taviksetkin ovat erilaisia, toiset oppivat helposti, toiset ei vaikka kuinka yrittäisi, voi olla ettei ole mitään motivaatiotakaan oppia. Toiset elävät kodittomina sillan alla ryypäten ja toiset elävät hulppeissa kartanoissa ja käyvät purjehtimassa tai lentelevät yksityiskoneella pikku lomille. Ns.normaali kromosomimäärän omaavista toiset sairastavat vaikka ja mitä jo syntymästään tai pikkulapsia-ajasta lähtien ja toiset saavat porskuttaa terveinä vanhuuteen asti. Me olemme erilaisia. Mutta varmaa on, että elämä on kaikilla raskasta jossain vaiheessa. Apua on saatavilla ja sitä saa.  

Täyttä potaskaa tuo mainitsemasi avun saanti. Suomessa ei hirveästi välitetä normaaliälyisistä kodittomista. Majoituspaikka, joita kodittomille voi löytyä, pitävät sisällään kahden hengen huoneen ja vessa ja suihku on jossain toisessa rakennuksessa.

Opiskelijat kituuttelevat 250 euron opintotuella asumistuen lisäksi. Vaihtoehtoina on työn teko opiskelun ohella ottaen vuositulorajat huomioon tai sitten kituutella opintotuella. Opintotukeakaan ei välttämättä heru, jos asuu vanhemmilla ja heidän tulot ylittää tietyn rajan. Kehitysvammaiselle tulee työkyvyttömyyseläke automaattisesti 16 vuotta täytettyään.

Luulin oikeasti, että Suomessa ihan tavallisia kansalaisia kituuteen ja vangit saa samaan aikaan parasta palvelua. On olemassa toinen ihmisryhmä, jota kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Kehitysvammaiset, joiden hoitoon on resursseja ja useat hoitajat avustajineen löytyy.

Yhteiskunnan piikkiin mennään taksilla ratsastusterapiaan, jossa vain hevosta rapsutellaan, ja fysioterapiassa tuijotellaan mieluummin tablettia jumppaamisen sijaan. Kukaan ei ole parantunut kehitysvammastaan ja silti rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Normaaliälyinen lapsi saa olla jonossa odottamassa itselleen fysio- tai puheterapeuttia, vaikka vaiva olisi sellainen, joka helpottuisi jossain vaiheessa.

Jostain syystä vähävaraisten lasten auttamista ei nähdä niin arvokkaana kuin keva-lapsen, vaikka edellä mainitulla ryhmällä on myös riskit syrjäytyä mikä näkyy mm. huonona koulumenestyksenä ja heikkoina koulutus- ja harrastusmahdollisuuksina, vaikkei olisi älyllisellä puolella puutteita. Kehitysvammaisille järjestetään kaiken maailman reissuja Särkänniemeen ja konsertteihin. Moniko köyhän perheen normaali lapsi saa tuollaisia huvituksia yhteiskunnan verovaroilla? Yhteiskunta leikkaa vääristä kohdista: leikataan suurperhettä elättäviltä vanhemmilta tuista ja kehitysvammaisille tuodaan luksuspalvelut kultatarjottimelta. Ja vielä pitäisi vanhemmuuteen olla oikeuksia vaikkei osaisi edes itsestään huolehtia. Samaan aikaan normaaliälyiset tekee sen yhden lapsen, jos edes sitäkään, ja leikataan lapsilisistä, jotta lapsiperhe-elämä ei olisi kannattavaa.

Jos tavallinen perhe ei pysty järjestämään ainokaiselle lapselleen Särkänniemen reissua tai harrastusta, niin herää kysymys, pitäisikö perheen aikuisen olla vammaispalveluiden piirissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi ns.normaali kromosomimäärä, elämä on hyvin erilaista. Jotkut eivät meinaa päästä peruskouluakaan läpi, joutuvat huostaanotetuiksi, sijaisperherumbaan, jopa vankilaan jossain vaiheessa, toiset syntyvät rikkaisiin perheisiin, vailla mitään sairauksia, huippukoulut yliopistoon asti, professuurit, huippulääkis jne. Ja kaikkea tästä väliltä. Ns.taviksetkin ovat erilaisia, toiset oppivat helposti, toiset ei vaikka kuinka yrittäisi, voi olla ettei ole mitään motivaatiotakaan oppia. Toiset elävät kodittomina sillan alla ryypäten ja toiset elävät hulppeissa kartanoissa ja käyvät purjehtimassa tai lentelevät yksityiskoneella pikku lomille. Ns.normaali kromosomimäärän omaavista toiset sairastavat vaikka ja mitä jo syntymästään tai pikkulapsia-ajasta lähtien ja toiset saavat porskuttaa terveinä vanhuuteen asti. Me olemme erilaisia. Mutta varmaa on, että elämä on kaikilla raskasta jossain vaiheessa. Apua on saatavilla ja sitä saa.  

Täyttä potaskaa tuo mainitsemasi avun saanti. Suomessa ei hirveästi välitetä normaaliälyisistä kodittomista. Majoituspaikka, joita kodittomille voi löytyä, pitävät sisällään kahden hengen huoneen ja vessa ja suihku on jossain toisessa rakennuksessa.

Opiskelijat kituuttelevat 250 euron opintotuella asumistuen lisäksi. Vaihtoehtoina on työn teko opiskelun ohella ottaen vuositulorajat huomioon tai sitten kituutella opintotuella. Opintotukeakaan ei välttämättä heru, jos asuu vanhemmilla ja heidän tulot ylittää tietyn rajan. Kehitysvammaiselle tulee työkyvyttömyyseläke automaattisesti 16 vuotta täytettyään.

Luulin oikeasti, että Suomessa ihan tavallisia kansalaisia kituuteen ja vangit saa samaan aikaan parasta palvelua. On olemassa toinen ihmisryhmä, jota kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Kehitysvammaiset, joiden hoitoon on resursseja ja useat hoitajat avustajineen löytyy.

Yhteiskunnan piikkiin mennään taksilla ratsastusterapiaan, jossa vain hevosta rapsutellaan, ja fysioterapiassa tuijotellaan mieluummin tablettia jumppaamisen sijaan. Kukaan ei ole parantunut kehitysvammastaan ja silti rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Normaaliälyinen lapsi saa olla jonossa odottamassa itselleen fysio- tai puheterapeuttia, vaikka vaiva olisi sellainen, joka helpottuisi jossain vaiheessa.

Jostain syystä vähävaraisten lasten auttamista ei nähdä niin arvokkaana kuin keva-lapsen, vaikka edellä mainitulla ryhmällä on myös riskit syrjäytyä mikä näkyy mm. huonona koulumenestyksenä ja heikkoina koulutus- ja harrastusmahdollisuuksina, vaikkei olisi älyllisellä puolella puutteita. Kehitysvammaisille järjestetään kaiken maailman reissuja Särkänniemeen ja konsertteihin. Moniko köyhän perheen normaali lapsi saa tuollaisia huvituksia yhteiskunnan verovaroilla? Yhteiskunta leikkaa vääristä kohdista: leikataan suurperhettä elättäviltä vanhemmilta tuista ja kehitysvammaisille tuodaan luksuspalvelut kultatarjottimelta. Ja vielä pitäisi vanhemmuuteen olla oikeuksia vaikkei osaisi edes itsestään huolehtia. Samaan aikaan normaaliälyiset tekee sen yhden lapsen, jos edes sitäkään, ja leikataan lapsilisistä, jotta lapsiperhe-elämä ei olisi kannattavaa.

Jos tavallinen perhe ei pysty järjestämään ainokaiselle lapselleen Särkänniemen reissua tai harrastusta, niin herää kysymys, pitäisikö perheen aikuisen olla vammaispalveluiden piirissä.

Eikö kehitysvammaisten vanhemmatkin voisi kustantaa edes osittain rikkautensa? Miksi kerjätä koko ajan yhteiskunnalta kun kuitenkin on isot tuet, joilla luulisi kustantavan terapiat ja Lintsille menon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin viestiin 408 liittyen (en haastaen). Down on kehitysvammaa aiheuttava oireyhtymä, jossa kehitysvammaa on monen tasoista ja laatuista. Tilastot puhuvat kyllä puolestaan, mutta niistä puuttuu kaikki inhimillinen rikkaus ja hyvä jota downin syndrooman kanssa voi kokea sekä ihminen itse että hänen lähimmäisensä. Esimerkiksi lyhentynyt elinajanodote ei suoraviivaisesti tarkoita huonoa ja merkityksetöntä elämää ja kolmasosa ilman kehitysvammaa syntyneistä ihmisistä sairastuu myös johonkin muistisairauteen. Ne meistä, jotka eivät sairastu muistisairauteen, sairastuvat todennäköisesti syöpään tai aivoverenkierron häiriöön. Down-lasten abortointi on vähentänyt syndrooman esiintyvyttä väestössä, mikä kuvaa hyvin tätä erilaisuutta kammoksuvaa hyötyajatteluun keskittynyttä maailmankatsomusta.

Ei kukaan olekaan väittänyt etteikö voisi olla ihania hetkiä ja iloa ja onnea. Oli minulla ihania hetkiä myös Alzheimeria sairastavien vanhempieni kanssa mutta silti toivoin etteivät he olisi sairastaneet Alzheimia. Odotan innolla miten hienoa hetkiä lapsillani on sitten kanssani kun sairastun Alzheimeriin ja niiden hienojen hetkien välissä yritän karata jonnekin ja tarvin apua vessatoimissa.

En ymmärrä tuota logiikkaa, kun sanotaan että faktoista puuttuu kaikki hyvä? Ei faktoista puutu mitään, kun ne ovat sillä lailla itsenäisiä. Jos sinulla on näyttöä tarjota miten paljon enemmän inhimillistä hyvää downeilla on, niin laita listan jatkoksi.

Tai hanki muutama down-lapsi jollain koeputkihedelmöityksellä vaikka, jos niin preferoit, mutta ole hyvä ja kustanna mielihyvä&elämyshakuinen elämäntapasi itse.

Jos olet niin onnekas että kuolet iäkkäänä muistisairauteen, niin ole hyvilläsi. Maailma on puolillaan huonompia vaihtoehtoja.

Mieluummin sairastun muistisairauteen vanhuksena kuin syntyisin Downina.

Eroavaisuudet näissä kahdessa on: muistisairas on mahdollisesti saanut viettää terveitä päiviä, nuorena kouluttautunut ja tehnyt töitä. Down taas on koko elämänsä vammainen, ei mahdollisuutta päästä veronmaksajaksi ja vaikka olisikin helpotettu työ, niin koko elämä pyörii hoitajien ja ohjaajien ehdoilla. Eipä sillä etteikö muistisairaanakin tarvitsisi sitä hoitajaa ja edunvalvojaa, mutta niitä ei sentään ole tarvinnut koululaisesta alkaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin viestiin 408 liittyen (en haastaen). Down on kehitysvammaa aiheuttava oireyhtymä, jossa kehitysvammaa on monen tasoista ja laatuista. Tilastot puhuvat kyllä puolestaan, mutta niistä puuttuu kaikki inhimillinen rikkaus ja hyvä jota downin syndrooman kanssa voi kokea sekä ihminen itse että hänen lähimmäisensä. Esimerkiksi lyhentynyt elinajanodote ei suoraviivaisesti tarkoita huonoa ja merkityksetöntä elämää ja kolmasosa ilman kehitysvammaa syntyneistä ihmisistä sairastuu myös johonkin muistisairauteen. Ne meistä, jotka eivät sairastu muistisairauteen, sairastuvat todennäköisesti syöpään tai aivoverenkierron häiriöön. Down-lasten abortointi on vähentänyt syndrooman esiintyvyttä väestössä, mikä kuvaa hyvin tätä erilaisuutta kammoksuvaa hyötyajatteluun keskittynyttä maailmankatsomusta.

Onko downin kanssa koettu rikkaus ja hyvä sitten jotenkin parempaa kuin normaalin lapsen kanssa koettu? 

Se on yhtä hyvää

Mitä hyvää, rikasta siinä on, jos toisella on äo matalempi? Jos mietitään niitä, joita ei pysty lääkärissä käyttämään, vaan heti repivät kanyylit irti ja paniikki tulee neuloista. Ja sitten tällaisia saa kotonakin vahtia kotitöitä tehdessä, ettei vain kolmevuotiaan tasolla oleva aikuinen ihminen kippaa soppakattilaa päälleen. Tuollainen on jo kaukana ihmisarvoisesta elämästä.

Ihmiselämää pidetään pyhänä ja pitää kitua koko lopun elämän. Eläin sentään pääsee pois kärsimyksestä toisin kuin ihminen.

Toivottavasti luonto tekee tehtävänsä koronan aikana.

Vierailija kirjoitti:

Hei ap! Tosi monesti down-diagnoosi seulonnasta osoittautunut myös virheelliseksi. Ja rakastaisitteko lastanne vähemmän jos lapsella down-syndrooma? Down-lapset valloittavia ja elämäniloisia. Monilla myös ylläridiagnooseja vauvan synnyttyä, meillä esim. sydämen rakennevika selvisi vauvan synnyttyä

T. Vammaisavustaja

Pelkällä valloittavuudella ja iloisuudella ei pitkälle pötkitä yhteiskunnassa.

Keskustelusta näkyy miten vaikea asia tämä on. Toisaalta jokaisella on oikeus syntyä ja yhteiskunta auttaa kehitysvammaisia monella eri tapaa. Ja niin pitääkin. Minusta kenenkää; ei tarvitsisi olla sitä auttamista vastaan, kun kuitenkin suurin osa raskauksista, joissa sikiön on tiedetystä vaikeavammainen keskeytetään. Ei niitä autettavia nyt hirveän montaa loppupeleissä jää syntymään.

Kun olin nuori olin raskaudenkeskeytystä vastaan. En niin, että olisin halunnut muiden tekemiä raskaudenkeskeytykseiä estää, mutta en olisi pystynyt sellaiseen itse. Ajattelin, että kohtalo ja mikä kohtalo ja sen vammaisen lapsen on tarkoitus kehittää meitä ihmisenä. Pragmaatikkona kuitenkin ymmärrän myös senkin pointin, wttä resurssien laittaminen hirveän suuressa määrin ihmisenalkuun, joka ei tule koskaan tuottamaan yhteiskunnalle mitään, ei ole taloudellisesti kovin järkevää.

Ku;olin itse raskaan 38-vuotiaana pohdin, mitä tehdä, jos sikiö onkin vammainen. Pystyisinkö vammaisen lapsen kasvattamiseen? Ja pakko oli silloin todeta, että vaikka olisin halunnut pystyä, niin en niin vanhana synnyttäjänä oikein olisi ollut siihen kykenemään. Oli mjo muitakin sairauksia itsellä. Kukaan ei voi olla enää 40 senä varma siitä, että suurella todennäköisyydellä on vielä hengissä ja toimintakykyinen lapsen olletta 40 ikäinen. Harva on ja kehitysvammainen lapsi tarvitsee sitä tukea huomattavasti kauemmin kuin terve lapsi.

Aloittaja, joka varmasti on jo pistunut aikoja sitten tästä ketjusta, on hirveän vaikeassa paikassa. Olennaista tuossa tilanteessa on odottaa eikä tehdä hätiköityjä päötöksiä suuntaan tai toiseen. Ja miehelle on parasta kertoa heti. Kannattaa odottaa muutama päivä ja miettiä. Minusta kumpikin ratkaisu on oikea. Sekä keskeytys että vauvan pitäminen. Kannattaa kuitenkin ensin kysyä lääkäreiltä kuinka suurella todennäköisyydellä tutkimukset ovat oikeassa, joskus nimittäin pitää tehdä muita testejä, jotta ollaan aivan varmoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Et tajua yhtään mistä puhut. Kysy keski-ikäisten kehitysvammaisten vanhenevilta ja väsyneitä vanhemmilta. Onko vaikka kiva toimia 24/7 tukipuhelimena niin että puhelin piippaa kerran tunnissa, kaksi kertaa...

Hel vetin huonosti järjestetyt tukitoimet tai munattomat vanhemmat, jotka ei osaa rajoja asettaa aikuiselle lapselleen. (Kehitysvammaisuus on tuossa sivuseikka)

Terv. ohjaaja vammaispalveluista

Ajatella, ohjaaja vammaispalveluista puhuu näin 🤔

Miksi ette puolusta viatonta ihmisen alkua ja tämän oikeutta elämään? Aborttia kannattavat puolustaa kuitenkin eläinten oikeuksia.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hän on ihmisen arvoinen vauva silti, jos minulla olisi down lapsi, olisin onnellinen. Hän olisi kanssani aina. T. Isä

Heillä on paljon rakkautta antaa ja ihmisinä monesti paljon parempia, kuin ns. normaalit

Miten joku voi olla onnellinen lapsesta, jolla on riski sydänsairauksiin, leukemiaan ja aikaiseen dementoitumiseen? Siis jos on tiedossa, että tulevalla lapsella on kehitysvamma.

Tokihan lasta rakastaa, oli hänellä mitä vain mutta että onnellinen siitä, jos lapsella on down tai vaikkapa parantumaton syöpä. Jälkimmäisestä ei kukaan olisi onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli asiakkaana (huom. kahvilassa) down lapsia ja jo pelkkä kahvin kaataminen, tilausten kysely oli niin uuvuttavaa/raskasta jatkuvan tiuskimisen ja uusavuttomuuden takia.

Ja tämä kokemus siis vain työelämässä, vilunväreet vaan kiipi selkääni kun kuvittelin minkälaista vanhemmilla ja mahdollisilla sisaruksilla on.

No mutta silti ne on niin ihania. Samaa jos tekisi adhd- tai AS-lapsi, niin se olisi rasittavaa. Downille kaikki on sallittua. Saa vaikka lyödä, koska se on niin aurinkoinen ja ihana.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmat tällä hetkellä lähes 70-vuotiaita, saivat down-lapsen parikymppisinä. Silloin ei ollut näitä seulontoja, ainakaan normaali raskauksissa. Lapsi kuoli 45 vuotiaana, rauhallisesti nukkuessaan, sydän petti. Vanhemmat olivat hoitaneet häntä kotona vaikka hän oli tasoltaan hyvin heikko, oppi kyllä siistiksi, puhui jonkun verran mutta sairasteli paljon eikä ollut `hymyilevä ja herttainen´ luonteeltaan.Toiset lapset kärsivät tästä vaativasta sisaruksesta, jopa syntymäpäivät piti peruuttaa, kun tämä sai kateuskohtauksia. Vanhemmat jäivät paljosta paitsi elämässään, kun joutuivat kohtalon vangeiksi.

Mun siskolla ei ollut downia eikä muuta syndroomaa. Joku autoimmuunisairauden aiheuttama aivotulehdus tuhosi hänen aivojaan :( Alussa sisko tosin kykeni käymään erityiskoulua, jossa oli muita kehitysvammaisia. Tilanne toki alkoi iän myötä pahentua ja siskosta tuli ihan maailmasta tietämätön. Koen paljon paremmaksi että pääsi pois täältä kuin olisi siinä tilassa nyt yli 18-vuotiaana.

Tiedän yhden perheen, jossa (terve) vauva vaurioitui synnytyksessä kätilön virheen takia ja hänestä tuli vaikeasti kehitysvammainen. Tämä äiti hoiti lapsensa siihen asti kotona, kun itse täytti 70-vuotta!! Lapsi oli 50-vuotias, kun meni laitokseen. Äiti sairastunut kymmeniin sairauksiin, joista iso osa johtuu varmasti äärimmäisen stressaavasta ja raskaasta elämästä tämän 2-vuotiaan tasolla olevan lapsensa hoitamisesta. Oli vaikea sivusta seurata, mutta onneksi tuo äiti lopulta raaski laittaa lapsensa laitokseen, jossa tämä mies viihtyy todella hyvin ja suurin osa häiriökäyttäytymisestä loppui :)

Itse saattaisin kallistua aborttiin, jos etukäteen tietäisi kehitysvammasta, koska olen nähnyt tämän esimerkkitapauksen plus työni kautta kymmeniä muita, ja aina tarinassa korostuu se vanhemman väsyminen ja lopulta oma sairastuminen. Downeja on tosi eri tasoisia. Ja tuolla alkuketjussa puhuttiin siitä miten sitä sitoutuu vammaiseen lapseen 24/7/365, ja joku kyseenalaisti sen kun on päiväkoti, koulut ja laitos. Mutta kun se huoli ja vastuu ei vähene silti vammaisesta lapsesta samalla tavalla kuin terveestä (josta myös vanhempi huolehtii hautaan saakka omassa päässään).

Hän on teidän lapsi ja teidän pikkuinen rakas kulta ihan yhtä lailla... Jumala auttaa ja voi siunata down-lastakin, eikä hän halua että tapaamme pieniä ihmistaimia... Moni downiksi diagnosoitu on kuitenkin syntynyt terveenä. Rukoilen puolestanne <3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yleensä siihen seulontaan mennään juuri siksi että voi tehdä nopeasti keskeytyksen. Meillä oli toinen syy, mutta kuitenkin tehtiin keskeytys lääkärit suosittelivat. Nyt on terveitä lapsia kaksi. Tytär tuli pian uudelleen raskaaksi. Olin tukena mukana. Parilla ystävälläni on vaikeavammainen lapsi, elämä on pelkkää sairaalaa. Myös sisarukset ovat kovilla. Päätös on raskas, mutta suosittelen keskeytystä. Ei vammaiset ole onnellisia. Ihmiset ovat niin tekopyhiä.

Olen autellut jonkun verran sukulaista käymällä tämän parikymppisen vammaisen tyttären kanssa erilaisissa tapahtumissa. Se on kyllä ollut silmiä avavaa. Pahin oli reissu jonka aikana ensin joku vanha äijä alkoi kierrellä meitä kun olimme lähes tyhjässä pikaruokalassa. Tuijotti ja seisoskeli ja käveskeli ympärillä, kunnes viimein teki tikusta asiaa ja tuli kysymään jotain tyyliin saako täältä pikaruokaa. Asian joka olisi selvinnyt ihan vaan katsomalla valotauluja seinällä. Aivan taatusti tuli haistelemaan tilannetta ja häipyi kun huomasi ettei tämän kerberoksen ohi pääse. Seksin vonkaajien takia on jouduttu vaihtamaan tytön puhelinnumero jne. Seuraavaksi tuli vastaan pari poikaa jotka yököttelivät tytölle, mistä hänelle tuli hetkeksi aikaa paha mieli. Pahin oli kuitenkin kun eräs poika yritti vahingoittaa ihan tahallaan. Tilanne oli sellainen että hän kuitenkin pääsi pälkähästä vain niin että järjestysmies karjui hänelle kovalla äänellä. Jouduimme kuitenkin menemään ensiavun kautta. Tämä tyttö on lievästi kehitysvammainen ja myös lievästi kehitysvammaisen näköinen. Luulen että heillä on kaikista vaikeinta, kun itse ymmärtävät missä mennään.

Tämä on vaiettu aihe.

Moni kehitysvammainen nainen on voinut kokea seksuaalista hyväksikäyttöä teinistä alkaen. Sitä ei tee ainoastaan vammattomat miehet, vaan myös kehitysvammaiset miehetkin osaa käyttää näitä nuoria naisia hyväksi.

Toki myös lievästi kehitysvammaisia miehiäkin osataan käyttää hyväksi. Naiset eivät ole ainoita uhreja. Rahan ja viinan perässä olevat teinitkin jopa keksii kehitysvammaisesta miehestä rahan lypsykoneen, kun toinen ei kykene olemaan antamatta rahoja ja tajuamatta, että niitä "lainattuja" rahoja ei koskaan makseta takaisin.

Lähipiirissäni on tapahtunut tällainen tapaus: lievästi kehitysvammainen mies tapaili viisi vuotta vanhempaa naista. Alussa ei mitään epäilyttävää ilmennyt, mutta vasta sitten kun tuttu alkoi oireilla, mikä näkyi masennuksena ja pelkona, niin sitten heräsi epäilykset että jokin on pielessä. Kyseinen nainen ei missään nimessä ollut kiinnostunut tai edes pitänyt tutusta, vaan piti nyt saada joku helppo kohde. Tämä nainen pakotti tutun seksiin ja pyysi rahaa, ja tuttu vain ajatteli sen nyt olevan niin joten rahaa "piti" antaa. Selvitettiin tätä sotkua jopa oikeuden kanssa mutta koska tuttu on aikuinen, niin saa tehdä mitä vaan kuten muutkin aikuiset ihmiset.

Nykyäänhän ei haluta myöntää ihmisten eroavaisuuksia älyllisellä puolella ja se on haitallista kehitysvammaiselle itselleen, jos tältä vaaditaan enemmän kuin mitä hänen älykkyystasonsa vaatii. Ei ymmärretä, että kehitysvammaisella on ymmärrystä ja käsityskykyä vaikeuttava vamma eikä näin ollen ymmärrä että onko oikein antaa rahaa tuosta vaan toiselle tai juoda alkoholia yli suositusrajojen. Toki joillekin kehitysvammaisille, etenkin hyvätasoisille, on voinut mennä perille että mitä seuraa jos juo liikaa alkoholia eikä näin ollen ota sitä riskiä.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän yhden perheen, jossa (terve) vauva vaurioitui synnytyksessä kätilön virheen takia ja hänestä tuli vaikeasti kehitysvammainen. Tämä äiti hoiti lapsensa siihen asti kotona, kun itse täytti 70-vuotta!! Lapsi oli 50-vuotias, kun meni laitokseen. Äiti sairastunut kymmeniin sairauksiin, joista iso osa johtuu varmasti äärimmäisen stressaavasta ja raskaasta elämästä tämän 2-vuotiaan tasolla olevan lapsensa hoitamisesta. Oli vaikea sivusta seurata, mutta onneksi tuo äiti lopulta raaski laittaa lapsensa laitokseen, jossa tämä mies viihtyy todella hyvin ja suurin osa häiriökäyttäytymisestä loppui :)

Itse saattaisin kallistua aborttiin, jos etukäteen tietäisi kehitysvammasta, koska olen nähnyt tämän esimerkkitapauksen plus työni kautta kymmeniä muita, ja aina tarinassa korostuu se vanhemman väsyminen ja lopulta oma sairastuminen. Downeja on tosi eri tasoisia. Ja tuolla alkuketjussa puhuttiin siitä miten sitä sitoutuu vammaiseen lapseen 24/7/365, ja joku kyseenalaisti sen kun on päiväkoti, koulut ja laitos. Mutta kun se huoli ja vastuu ei vähene silti vammaisesta lapsesta samalla tavalla kuin terveestä (josta myös vanhempi huolehtii hautaan saakka omassa päässään).

Noinhan se on. Tutulla on down-isoveli ja hän on sanonut että koko ajan on ollut ja on varjo yllä ja hän on vain sisko ei vanhempi. Vanhemmat oli 25v kun lapsi syntyi eivätkä tienneet mikä tulee.

Veli puhuu hyvin vähän ja on itkeskelevä ja sairaalloinen., nyt jo aikuinen.