Sain tänään tietää odottavani down-syndroomaista

Joko olet kuunnellut Diana Rossin Upside Down?

Down

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Downien maskotittaminen on ihmisarvoa loukkaavaa. Eivät he ole esineitä, eivät he ole tarkoitettu sinun ilahduttamiseen.

He elävät elämäänsä, eivätkä kaipaa kategorisointia sen enempää kuin kukaan mukaan.

Aborttia vastustavat juuri tätä harrastaakin ja ovat korostamassa vaikka turuilla ja toreilla, kuinka se kehitysvammainen lapsi on perheen timantti.

Usein niin on. Sen ymmärtää vaikka olisi nykyajan rotuhygieenikko ja aborttia maailman parhaana asiana pitävä.

Ei kukaan vie teidän auringonpaistetta, vaikka joku tekisi abortin Downin takia. Enemmän terveiksi todettuja sikiöitä abortoidaan, eikä siitä hirveää haloota nosteta.

Aborttia vastustavissa kommenteissa tulee aina esiin se, ettei ne kunnioita naisen itsemääräämisoikeutta. Uskon odottavien äitien taatusti miettivän asiaa monelta kantilta , jos ovat päätyneet aborttiin. Sinun mielikuvissa he ovat rotuhygieenikkoja ja murhaajia.

Vaikka miltä kantilta ajattelisi niin ihminen kuolee abortissa. Ei mikään solumöykky vaan ihminen. Solumöykky on enintään silloin kun hedelmöittynyt munasolu ensimmäisiä kertoja jakaantuu. En tarkoita etteikö abortti joskus olisi se oikea vaihtoehto, mutta ei kannata valehdella edes itselleen ettei vielä ole mitään elämää kohdussa.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Ei se downin syndroomaa tee.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Tai alkoholin juominen ja lääkkeiden käyttö raskausaikana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Tai alkoholin juominen ja lääkkeiden käyttö raskausaikana.

Vammaisuutta voivat aiheuttaa, mutta ei downia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Tai alkoholin juominen ja lääkkeiden käyttö raskausaikana.

Vammaisuutta voivat aiheuttaa, mutta ei downia.

Vegaanitrendin ansiosta lapsista tulee älyllisesti jälkeenjääneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Tai alkoholin juominen ja lääkkeiden käyttö raskausaikana.

Vammaisuutta voivat aiheuttaa, mutta ei downia.

Vegaanitrendin ansiosta lapsista tulee älyllisesti jälkeenjääneitä.

Ja monilla äideillä näkee nykyään lastenrattaissa ruskettunut lapsi. Suomalaiset tyhmenee tätä myötä.

toivottavasti teit jo abortin kirjoitti:

Kuka huolehtii downista kun omaiset ovat kuolleet? Aivan..

Tai ylipäätäänsä kehitysvammaisesta vanhempien tai vanhemman kuollessa ennen lastaan. Vielä kurjempi tilanne on niillä, jotka eivät ole riittävän kehitysvammaisia papereilla, mutteivat riittävän älykkäitkään vaan ongelmia tulee eteen arkisissa asioissakin. Kehitysvammaisena on se etu, että tukimuotoja löytyy vaikka tavalliselle työpaikalle, jos kykyä riittää. Laaja-alaisilla oppimisvaikeuksilla ei saa samanlaisia tuki- ja palvelumuotoja.

Ihan ollaan keskusteltu yhden äidin kanssa asiasta, ja hänellä on nyt jo aikuinen lapsi, joka sai 17-vuotiaana lievä kehitysvamma-diagnoosin. Aiemmin tätä ei osattu epäillä, ei edes pienluokassa tai oppimisvaikeustutkimuksissa, vaan kaikki syy käyttäytymiselle ja vaikeuksille laitettiin laiskuuden ja hankaluuden aiheuttajiksi. Edes pienluokassakaan opetus ei sujunut, vaan olisi enemmänkin tarvinnut enemmän yksilöllistettyä materiaalia.

Nykyinen tilanne tutun lapsella on se, että hän ei ole missään työssä saati koulussa pärjännyt, kun ei ole tajua ajasta ja siitä, että jatkuvat myöhästelyt johtaa potkuihin ja koulusta erottamiseen. Suoraan sanoen hänestä on tullut väliinputoaja. Jos kehitysvamma-epäilyt olisivat jo tulleet esiin peruskoulussa, niin olisi varmaan asumis-, tuki-, koulu- ja työllistymiskuviot selvemmät. Tilanteesta tekee vaikeimman sen, ettei tutun lapsi hyväksy tilannettaan eikä koe tarvitsevansa apua ulkopuolisilta saati äidiltään.

Tuttua on juurikin mietityttänyt joka päivä, että mikä on lapsen tulevaisuus ja entä jos tulee masennus epäonnistumisien takia. Saako hänet edes siinäkään tilanteessa hoitoon? Eniten äitiä pelottaa se, että jos hän lähtee ennen lastaansa, niin kuka sitten auttaa hengissä olevaa aikuista lasta, jolla on mennyt koulu penkin alle ja töistäkään ei ole tullut mitään eikä mitään kuntoutusta ole tarjottu, vaikka niitä on pyydetty ja vaadittu.

Tässäkin ketjussa näkyy se, että moni ei ymmärrä mikä downin syndrooma on. Kaikki kehitysvammaiset eivät ole downin syndrooma ihmisiä. Ne aggressiiviset, isokokoiset ja letkuissa elävät ovat muulla tavalla vammaisia.

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa näkyy se, että moni ei ymmärrä mikä downin syndrooma on. Kaikki kehitysvammaiset eivät ole downin syndrooma ihmisiä. Ne aggressiiviset, isokokoiset ja letkuissa elävät ovat muulla tavalla vammaisia.

Mutta kun myös kehitysvamman asteetkin vaihtelee downeilla tai esim. Frax-lapsilla. Jotkut näistä syndrooman omaavista voi olla jopa heikkolahjaisen ja normaalin rajoissa.

Tuo on taas sitä romantisointia, kuinka down on niin helppo ja ilopilleri. No kun ei kaikki ole sellaisia. Ei me mediassa tai tv-sarjoissa tulla näkemään sitä toista ääripäätä, joka ei pärjää koskaan edes tuetusti omassa asunnossa. Sepposen tai Havumäen kaltaisia näemme enemmän mediassa, koska he kykenevät antamaan suostumuksensa tuettuna ja pystyvät harrastamaan musiikkia tai näyttelyä toisin kuin vaikeasti kehitysvammaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässäkin ketjussa näkyy se, että moni ei ymmärrä mikä downin syndrooma on. Kaikki kehitysvammaiset eivät ole downin syndrooma ihmisiä. Ne aggressiiviset, isokokoiset ja letkuissa elävät ovat muulla tavalla vammaisia.

Mutta kun myös kehitysvamman asteetkin vaihtelee downeilla tai esim. Frax-lapsilla. Jotkut näistä syndrooman omaavista voi olla jopa heikkolahjaisen ja normaalin rajoissa.

Tuo on taas sitä romantisointia, kuinka down on niin helppo ja ilopilleri. No kun ei kaikki ole sellaisia. Ei me mediassa tai tv-sarjoissa tulla näkemään sitä toista ääripäätä, joka ei pärjää koskaan edes tuetusti omassa asunnossa. Sepposen tai Havumäen kaltaisia näemme enemmän mediassa, koska he kykenevät antamaan suostumuksensa tuettuna ja pystyvät harrastamaan musiikkia tai näyttelyä toisin kuin vaikeasti kehitysvammaiset.

Olen kyllä nähnyt ihan kaikenlaisia downeja ja tiedän miten pieni todennäköisyys on vaikeasti vammaiseen. Ilopilleri ei kenenkään tarvitse olla saadakseen elää.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sisko, jolla on downin syndrooma. Vielä lapsena hän oli sellainen iloinen ja mm. puhui. Muistan elävästi joitain hänen lauseitaan. Sitten jossain ehkä teini-iässä alkoi taantuminen, yhtäkkiä ei enää puhunutkaan. Tuli itkeskelyä, unettomuutta jne. Todella rankkaa varsinkin äidille. Asuu nykyään asuntolassa. On kokeiltu mielialalääkettä, unilääkkeitä ja nyt ilmeisesti on taantunut vielä lisää. Ei osaa enää esim. laittaa valoja päälle, vaikka ennen osasi. Yhtenä päivänä kun hänet opastettiin vessaan ja vessan kansi oli alhaalla, niin istui vaan siihen pöntölle ja pissasi alleen. Ilmeisesti jotain muistijuttua, siitä on nyt menossa tutkimuksiin. Yöllä on vaipat. Menkat on runsaat ja siihen yksi lääkäri ehdotti kierukkaa. Hänet olisi pitänyt nukuttaa sitä varten ja eräs toinen lääkäri tyrmäsi ajatuksen. Nyt kokeillaan joitain minipillereitä, mutta ei oikein pidetä ajatuksesta. On rankkaa, kun ei tiedä, mikä olisi toisen hyväksi. Hammaslääkärissä käynti on ihan kamalaa, en edes muista miten se nykyään hoituu. Kynsien leikkaaminen on vaikeaa ja siksi äiti tekeekin sen niin, että siskoni nukkuessa äiti käy ne otsalampun valossa leikkaamassa.

Vaikka siskoni siis kävelee, osaa syödä itse jne., niin kyllä kuulkaas hänestä on kova huoli. Aggressiivinen ei ole koskaan ollut.

Itse jos saisin tietää odottavani downia, niin keskeyttäisin. Ette ymmärrä etukäteen sitä koko elämänkestävää huolen määrää. Ja on ihan kamalaa, kun jo valmiiksi vammainen lapsi/sisko alkaa taantumaan vielä lisää ja hänestä tulee vain varjo entisestään. Ja hän tosiaan ei ole edes sieltä pahimmasta päästä.

Dementoituminen nuorena on downeilla tavallista. Tässä linkki aiheeseen:

http://www.savas.fi/userfiles/file/tepa/2._Kehitysvammaisuus_ja_muistis…

Myös kilpirauhasen vajaatoiminta on hyvin tavallista, ja down-ihmisiltä kilpirauhasarvot tulisi kontrolloida 2 vuoden välein läpi elämän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin viestiin 408 liittyen (en haastaen). Down on kehitysvammaa aiheuttava oireyhtymä, jossa kehitysvammaa on monen tasoista ja laatuista. Tilastot puhuvat kyllä puolestaan, mutta niistä puuttuu kaikki inhimillinen rikkaus ja hyvä jota downin syndrooman kanssa voi kokea sekä ihminen itse että hänen lähimmäisensä. Esimerkiksi lyhentynyt elinajanodote ei suoraviivaisesti tarkoita huonoa ja merkityksetöntä elämää ja kolmasosa ilman kehitysvammaa syntyneistä ihmisistä sairastuu myös johonkin muistisairauteen. Ne meistä, jotka eivät sairastu muistisairauteen, sairastuvat todennäköisesti syöpään tai aivoverenkierron häiriöön. Down-lasten abortointi on vähentänyt syndrooman esiintyvyttä väestössä, mikä kuvaa hyvin tätä erilaisuutta kammoksuvaa hyötyajatteluun keskittynyttä maailmankatsomusta.

Onko downin kanssa koettu rikkaus ja hyvä sitten jotenkin parempaa kuin normaalin lapsen kanssa koettu? 

Se on yhtä hyvää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kommentoin viestiin 408 liittyen (en haastaen). Down on kehitysvammaa aiheuttava oireyhtymä, jossa kehitysvammaa on monen tasoista ja laatuista. Tilastot puhuvat kyllä puolestaan, mutta niistä puuttuu kaikki inhimillinen rikkaus ja hyvä jota downin syndrooman kanssa voi kokea sekä ihminen itse että hänen lähimmäisensä. Esimerkiksi lyhentynyt elinajanodote ei suoraviivaisesti tarkoita huonoa ja merkityksetöntä elämää ja kolmasosa ilman kehitysvammaa syntyneistä ihmisistä sairastuu myös johonkin muistisairauteen. Ne meistä, jotka eivät sairastu muistisairauteen, sairastuvat todennäköisesti syöpään tai aivoverenkierron häiriöön. Down-lasten abortointi on vähentänyt syndrooman esiintyvyttä väestössä, mikä kuvaa hyvin tätä erilaisuutta kammoksuvaa hyötyajatteluun keskittynyttä maailmankatsomusta.

Onko downin kanssa koettu rikkaus ja hyvä sitten jotenkin parempaa kuin normaalin lapsen kanssa koettu? 

Se on yhtä hyvää

Mitä hyvää, rikasta siinä on, jos toisella on äo matalempi? Jos mietitään niitä, joita ei pysty lääkärissä käyttämään, vaan heti repivät kanyylit irti ja paniikki tulee neuloista. Ja sitten tällaisia saa kotonakin vahtia kotitöitä tehdessä, ettei vain kolmevuotiaan tasolla oleva aikuinen ihminen kippaa soppakattilaa päälleen. Tuollainen on jo kaukana ihmisarvoisesta elämästä.

Ihmiselämää pidetään pyhänä ja pitää kitua koko lopun elämän. Eläin sentään pääsee pois kärsimyksestä toisin kuin ihminen.

Downlapset ovat ihmisinä paljon ihanempia, mitä ns.normaalit ihmiset. Elämän ei tarvitse olla niin vakavaa. Antakaa lapsi adoptioon, jos, ette itse halua pitää.

Vierailija kirjoitti:

Sitä se sisäsiittoisuus teettää.

Suomalaiset ovat sisäsiittoista porukkaa. Ei ole ihmeellistä kun lapsista tulee erityislapsia tavalla tai toisella. Toinen aiheuttaja on veganismi, joka tyhmentää lapsen ja aikuisenkin.

Guide# On olemassa toinen ihmisryhmä, jota kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Kehitysvammaiset, joiden hoitoon on resursseja ja useat hoitajat avustajineen löytyy.

Yhteiskunnan piikkiin mennään taksilla ratsastusterapiaan, jossa vain hevosta rapsutellaan, ja fysioterapiassa tuijotellaan mieluummin tablettia jumppaamisen sijaan. Kukaan ei ole parantunut kehitysvammastaan ja silti rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Normaaliälyinen lapsi saa olla jonossa odottamassa itselleen fysio- tai puheterapeuttia, vaikka vaiva olisi sellainen, joka helpottuisi jossain vaiheessa. #

Nyt SANon vuorostani täyttä Potaskaa väitä, et tunne laisinkaan mistä puhut.

Minulla on lähes kolmenkymmenen vuoden kokemus kehitysvamma-alasta ja sen on yhtä taistelua ollut aulusta loppuun ja aina vanhemmat joutuu taistelemaan lastensa puolesta.

Ja ihan ketjun aloittelijalle onneksi olkoon vauva uutisesta ja voimia tulevaan.

Et ole tainnut olla yhdelläkään teapiatunilla edes mukan , kun väitteesi on ihan höpö höpö juttuja !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka olisi ns.normaali kromosomimäärä, elämä on hyvin erilaista. Jotkut eivät meinaa päästä peruskouluakaan läpi, joutuvat huostaanotetuiksi, sijaisperherumbaan, jopa vankilaan jossain vaiheessa, toiset syntyvät rikkaisiin perheisiin, vailla mitään sairauksia, huippukoulut yliopistoon asti, professuurit, huippulääkis jne. Ja kaikkea tästä väliltä. Ns.taviksetkin ovat erilaisia, toiset oppivat helposti, toiset ei vaikka kuinka yrittäisi, voi olla ettei ole mitään motivaatiotakaan oppia. Toiset elävät kodittomina sillan alla ryypäten ja toiset elävät hulppeissa kartanoissa ja käyvät purjehtimassa tai lentelevät yksityiskoneella pikku lomille. Ns.normaali kromosomimäärän omaavista toiset sairastavat vaikka ja mitä jo syntymästään tai pikkulapsia-ajasta lähtien ja toiset saavat porskuttaa terveinä vanhuuteen asti. Me olemme erilaisia. Mutta varmaa on, että elämä on kaikilla raskasta jossain vaiheessa. Apua on saatavilla ja sitä saa.  

Täyttä potaskaa tuo mainitsemasi avun saanti. Suomessa ei hirveästi välitetä normaaliälyisistä kodittomista. Majoituspaikka, joita kodittomille voi löytyä, pitävät sisällään kahden hengen huoneen ja vessa ja suihku on jossain toisessa rakennuksessa.

Opiskelijat kituuttelevat 250 euron opintotuella asumistuen lisäksi. Vaihtoehtoina on työn teko opiskelun ohella ottaen vuositulorajat huomioon tai sitten kituutella opintotuella. Opintotukeakaan ei välttämättä heru, jos asuu vanhemmilla ja heidän tulot ylittää tietyn rajan. Kehitysvammaiselle tulee työkyvyttömyyseläke automaattisesti 16 vuotta täytettyään.

Luulin oikeasti, että Suomessa ihan tavallisia kansalaisia kituuteen ja vangit saa samaan aikaan parasta palvelua. On olemassa toinen ihmisryhmä, jota kohdellaan paremmin kuin vanhuksia. Kehitysvammaiset, joiden hoitoon on resursseja ja useat hoitajat avustajineen löytyy.

Yhteiskunnan piikkiin mennään taksilla ratsastusterapiaan, jossa vain hevosta rapsutellaan, ja fysioterapiassa tuijotellaan mieluummin tablettia jumppaamisen sijaan. Kukaan ei ole parantunut kehitysvammastaan ja silti rahaa laitetaan pohjattomaan kaivoon. Normaaliälyinen lapsi saa olla jonossa odottamassa itselleen fysio- tai puheterapeuttia, vaikka vaiva olisi sellainen, joka helpottuisi jossain vaiheessa.