Ihastunut varattuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

En halua olla esteenä toisen onnellisuudelle. Lisäksi ihastuminen toiseen on aina pois jollakin tavalla parisuhteesta. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja minä olen onnellinen mielummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa, jolla on mielessään aivan joku muu kuin minä.

Tuolla määrällä itsekeskeisyyttä ja noin olemattomalla määrällä rakkautta ja sitoumusta taidat laatia itsensätoteuttavaa ennustetta.

Miten niin? Annan toiselle mahdollisuuden tavoitella jotain muuta henkilöä, johon on, enkä itse en joudu minkään sonnan keskelle. Ei ketään voi omistaa. Sanoisin, että on ns. win-win-tilanne.

Sanot potkivasi mäkeen, jos ihastuu toiseen. Se on aika kaukana ”mahdollisuuden antamisesta”. Se mahdollisuus on jokaisella antamattakin, erota kun voi omalla ilmoituksella. Sinä sen sijaan et anna mahdollisuutta yrittää jatkaa kanssasi ja korjata ongelmia.

Ei minulla ole mitään velvollisuuksia antaa uusia mahdollisuuksia. Jos puolisoni ihastuisi toiseen, niin antaisin kenkää, jotta hän voi tavoitella sitä henkilöä, josta unelmoi.

Tietenkään ei ole velvollisuuksia. Voit erota hänestä koska tahansa. Mikset tekisi sitä jo tänään? Silloin tarjoaisit hänelle mahdollisuuden löytää ihminen joka rakastaa häntä ja haluaa tosissaan olla hänen kanssaan, eikä ainoastaan kuvitteellisen täydellisyyden ihannesääntöjen täyttäjän roolia esittämässä tietämättään löysässä hirressä roikotettuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Kehittynyt tunne-elämä tarkoittaa sitä, että tunteet huomioidaan ja käsitellään eikä jätetä hautomaan möykkynä, joka kumpuaa sitten kaikenlaisena impulsiivisena tai aggressiivisena toimintana, joka haittaa omaa oloa ja yhteiseloa. Tunteiden sulkeminen on juuri sitä kehittymättömyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

En halua olla esteenä toisen onnellisuudelle. Lisäksi ihastuminen toiseen on aina pois jollakin tavalla parisuhteesta. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja minä olen onnellinen mielummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa, jolla on mielessään aivan joku muu kuin minä.

Tuolla määrällä itsekeskeisyyttä ja noin olemattomalla määrällä rakkautta ja sitoumusta taidat laatia itsensätoteuttavaa ennustetta.

Miten niin? Annan toiselle mahdollisuuden tavoitella jotain muuta henkilöä, johon on, enkä itse en joudu minkään sonnan keskelle. Ei ketään voi omistaa. Sanoisin, että on ns. win-win-tilanne.

Sanot potkivasi mäkeen, jos ihastuu toiseen. Se on aika kaukana ”mahdollisuuden antamisesta”. Se mahdollisuus on jokaisella antamattakin, erota kun voi omalla ilmoituksella. Sinä sen sijaan et anna mahdollisuutta yrittää jatkaa kanssasi ja korjata ongelmia.

Ei minulla ole mitään velvollisuuksia antaa uusia mahdollisuuksia. Jos puolisoni ihastuisi toiseen, niin antaisin kenkää, jotta hän voi tavoitella sitä henkilöä, josta unelmoi.

Tietenkään ei ole velvollisuuksia. Voit erota hänestä koska tahansa. Mikset tekisi sitä jo tänään? Silloin tarjoaisit hänelle mahdollisuuden löytää ihminen joka rakastaa häntä ja haluaa tosissaan olla hänen kanssaan, eikä ainoastaan kuvitteellisen täydellisyyden ihannesääntöjen täyttäjän roolia esittämässä tietämättään löysässä hirressä roikotettuna.

Minulla on omat vaatimukseni parisuhteelle. Jos ne eivät toteudu, niin totta kai jätän toisen. Nyt ei vaan näytä siltä, että tarvitsisi jättää juuri tällä hetkellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Kehittynyt tunne-elämä tarkoittaa sitä, että tunteet huomioidaan ja käsitellään eikä jätetä hautomaan möykkynä, joka kumpuaa sitten kaikenlaisena impulsiivisena tai aggressiivisena toimintana, joka haittaa omaa oloa ja yhteiseloa. Tunteiden sulkeminen on juuri sitä kehittymättömyyttä.

Olemattomien tunteiden ruokkiminen on ensinnäkin sairasta ja toiseksi hyvin lapsellista. Työpaikallani on monia kauniita naisia, mutta pidän heitä työkavereina, enkä ajattele heitä sen enempää. Helppoa kuin heinänteko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Kehittynyt tunne-elämä tarkoittaa sitä, että tunteet huomioidaan ja käsitellään eikä jätetä hautomaan möykkynä, joka kumpuaa sitten kaikenlaisena impulsiivisena tai aggressiivisena toimintana, joka haittaa omaa oloa ja yhteiseloa. Tunteiden sulkeminen on juuri sitä kehittymättömyyttä.

Olemattomien tunteiden ruokkiminen on ensinnäkin sairasta ja toiseksi hyvin lapsellista. Työpaikallani on monia kauniita naisia, mutta pidän heitä työkavereina, enkä ajattele heitä sen enempää. Helppoa kuin heinänteko.

Jokaisen terveen miehen pää kääntyy kun näkee kauniin naisen. Ihastumisessa ei ole mitään väärää. Enkä voi edes tietää ovatko nämä naiset varattuja vai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Ihmiskunta tulisi tiensä päähän jos kaikki olisivat kylmiä, omien tunteiden kieltäviä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Kehittynyt tunne-elämä tarkoittaa sitä, että tunteet huomioidaan ja käsitellään eikä jätetä hautomaan möykkynä, joka kumpuaa sitten kaikenlaisena impulsiivisena tai aggressiivisena toimintana, joka haittaa omaa oloa ja yhteiseloa. Tunteiden sulkeminen on juuri sitä kehittymättömyyttä.

Olemattomien tunteiden ruokkiminen on ensinnäkin sairasta ja toiseksi hyvin lapsellista. Työpaikallani on monia kauniita naisia, mutta pidän heitä työkavereina, enkä ajattele heitä sen enempää. Helppoa kuin heinänteko.

Mistä hiton olemattomista tunteista sinä nyt vänkytät? Ihmisen kokemat tunteet ovat ihan todellisia ja aitoja, silloin kun hän niitä kokee. Sulla tässä lienee nyt jotain sairautta koko tunne-elämään liittyvässä kokonaisuudessa, kun puhut tunteista noin epäinhimillistävällä ja mekaanisella täysin todellisuudesta vieraantuneella tavalla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

En halua olla esteenä toisen onnellisuudelle. Lisäksi ihastuminen toiseen on aina pois jollakin tavalla parisuhteesta. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja minä olen onnellinen mielummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa, jolla on mielessään aivan joku muu kuin minä.

Tuolla määrällä itsekeskeisyyttä ja noin olemattomalla määrällä rakkautta ja sitoumusta taidat laatia itsensätoteuttavaa ennustetta.

Miten niin? Annan toiselle mahdollisuuden tavoitella jotain muuta henkilöä, johon on, enkä itse en joudu minkään sonnan keskelle. Ei ketään voi omistaa. Sanoisin, että on ns. win-win-tilanne.

Sanot potkivasi mäkeen, jos ihastuu toiseen. Se on aika kaukana ”mahdollisuuden antamisesta”. Se mahdollisuus on jokaisella antamattakin, erota kun voi omalla ilmoituksella. Sinä sen sijaan et anna mahdollisuutta yrittää jatkaa kanssasi ja korjata ongelmia.

Ei minulla ole mitään velvollisuuksia antaa uusia mahdollisuuksia. Jos puolisoni ihastuisi toiseen, niin antaisin kenkää, jotta hän voi tavoitella sitä henkilöä, josta unelmoi.

Tietenkään ei ole velvollisuuksia. Voit erota hänestä koska tahansa. Mikset tekisi sitä jo tänään? Silloin tarjoaisit hänelle mahdollisuuden löytää ihminen joka rakastaa häntä ja haluaa tosissaan olla hänen kanssaan, eikä ainoastaan kuvitteellisen täydellisyyden ihannesääntöjen täyttäjän roolia esittämässä tietämättään löysässä hirressä roikotettuna.

Minulla on omat vaatimukseni parisuhteelle. Jos ne eivät toteudu, niin totta kai jätän toisen. Nyt ei vaan näytä siltä, että tarvitsisi jättää juuri tällä hetkellä.

Totta kai jätät? Et halua yrittääkään korjata ongelmia, jos sellaisia joskus ilmenee? Et sinä ainakaan rakkaudesta parisuhteessasi ole. Mikä sua siinä pitää? Raha? Vai narsismi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

En halua olla esteenä toisen onnellisuudelle. Lisäksi ihastuminen toiseen on aina pois jollakin tavalla parisuhteesta. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja minä olen onnellinen mielummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa, jolla on mielessään aivan joku muu kuin minä.

Tuolla määrällä itsekeskeisyyttä ja noin olemattomalla määrällä rakkautta ja sitoumusta taidat laatia itsensätoteuttavaa ennustetta.

Miten niin? Annan toiselle mahdollisuuden tavoitella jotain muuta henkilöä, johon on, enkä itse en joudu minkään sonnan keskelle. Ei ketään voi omistaa. Sanoisin, että on ns. win-win-tilanne.

Sanot potkivasi mäkeen, jos ihastuu toiseen. Se on aika kaukana ”mahdollisuuden antamisesta”. Se mahdollisuus on jokaisella antamattakin, erota kun voi omalla ilmoituksella. Sinä sen sijaan et anna mahdollisuutta yrittää jatkaa kanssasi ja korjata ongelmia.

Ei minulla ole mitään velvollisuuksia antaa uusia mahdollisuuksia. Jos puolisoni ihastuisi toiseen, niin antaisin kenkää, jotta hän voi tavoitella sitä henkilöä, josta unelmoi.

Tietenkään ei ole velvollisuuksia. Voit erota hänestä koska tahansa. Mikset tekisi sitä jo tänään? Silloin tarjoaisit hänelle mahdollisuuden löytää ihminen joka rakastaa häntä ja haluaa tosissaan olla hänen kanssaan, eikä ainoastaan kuvitteellisen täydellisyyden ihannesääntöjen täyttäjän roolia esittämässä tietämättään löysässä hirressä roikotettuna.

Minulla on omat vaatimukseni parisuhteelle. Jos ne eivät toteudu, niin totta kai jätän toisen. Nyt ei vaan näytä siltä, että tarvitsisi jättää juuri tällä hetkellä.

Totta kai jätät? Et halua yrittääkään korjata ongelmia, jos sellaisia joskus ilmenee? Et sinä ainakaan rakkaudesta parisuhteessasi ole. Mikä sua siinä pitää? Raha? Vai narsismi? 

Mikäs meedio sinä olet? Rakastan puolisoitani aina siihen asti, kunnes en enää rakasta. Näinhän se varmaan suurimmalla osalla ihmisistä menee pl. kaikenlaiset hullut takertujat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ihastumiset ovat lapsellista teinimeininkiä. Aikuinen ihminen osaa hillitä tunteitaan, eikä taannu limudiskoaikoihin.

Aikuinen ihminen ei voi eristää tunteistaan ja tarpeistaan itseään tai hänestä tulee katkeroitunut zombi.

Ihan hyvin voi, jos on aikuinen ihminen, eikä mikään ikiteini kehittymättömällä tunne-elämällä.

Kehittynyt tunne-elämä tarkoittaa sitä, että tunteet huomioidaan ja käsitellään eikä jätetä hautomaan möykkynä, joka kumpuaa sitten kaikenlaisena impulsiivisena tai aggressiivisena toimintana, joka haittaa omaa oloa ja yhteiseloa. Tunteiden sulkeminen on juuri sitä kehittymättömyyttä.

Olemattomien tunteiden ruokkiminen on ensinnäkin sairasta ja toiseksi hyvin lapsellista. Työpaikallani on monia kauniita naisia, mutta pidän heitä työkavereina, enkä ajattele heitä sen enempää. Helppoa kuin heinänteko.

Mistä hiton olemattomista tunteista sinä nyt vänkytät? Ihmisen kokemat tunteet ovat ihan todellisia ja aitoja, silloin kun hän niitä kokee. Sulla tässä lienee nyt jotain sairautta koko tunne-elämään liittyvässä kokonaisuudessa, kun puhut tunteista noin epäinhimillistävällä ja mekaanisella täysin todellisuudesta vieraantuneella tavalla. 

Eihän ole. Pystyn ihan hyvin tuntemaan aitoja tunteita niitä ihmisiä kohtaan, joita kohtaan haluan tuntea jotain. Eihän esim. ihastumattomuus vaadi kuin hieman itsehillintää. Oletko koskaan kuullut sellaisesta vai oletko täysin uhmaikäisen lapsen tasolle jäänyt yksilö?

Tunteet eivät ole oikeita tai vääriä, ne ovat vain tunteita. Ihastuminen johonkin toiseen kuin omaan puolisoon, se on vain tunne. Täysin eri asia sitten se miten tämän tunteen pohjalta toimii, ruokkiiko sitä pyrkimällä näkemään tämän ihastuksen kohteen ja unelmoimalla hänestä.

Jos on tarkoitus pitää oma parisuhde, ei ihastukseen auta kuin cold turkey - se että täysin jättää ihastuksen kohteen huomiotta ja pyrkii aktiivisesti pois tilanteista ja ajatuksista jotka aiheuttavat sitä ihastuksen tunnetta.

Tunteilleen ja ihastukselle ei välttämättä mitään voi mutta tunne on kuin meren aalto, se tulee ja menee. Ratkaisevaa on se miten tunteen pohjalta toimii, meneekö sen mukana vai pystyykö käyttämään järkeään.

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ja ihastukselle ei välttämättä mitään voi mutta tunne on kuin meren aalto, se tulee ja menee.

Typerää naistenlehtijargonia. Kyllä niille tunteilleen vaan voi jotain, jos vaan haluaa.

Typerä idea kaikin puolin. Etsikää vapaa heila. Jos ihastuksenne ei ole moraaliton paska, joka menee ja pettää nykyistään heppoisesti, haluatko todella sellaisen itsellenne? Ja jos ihastus ei anna vastakaikua, on mahdollisuus, että ollessasi onnettoman janoisesti tyrkyllä ihastukselta palaa sinuun pinna. Omakohtainen kokemus, kun omaa miestäni ahdisti mennä töihin, jossa odotteli melkoinen "kikkeli-haukka" joka päivä, soitteli keskellä yötä rakkaudentunnustuksia jne. Mieheni ja muu työyhteisö yrittivät aikuisten tapaan kehottaa naista lopettamaan turhan kuolauksensa, vuoden sitä kesti ennen kuin tajusi, ettei vastakaikua ole tulossa. Kai tämä on meidän kirous, jotka onnistuu kaatamaan itselleen komea, ihanan (ja ennen kaikkea lojaalin) puolison, jota muiden pitää sitten epätoivoisesti yrittää... huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ja ihastukselle ei välttämättä mitään voi mutta tunne on kuin meren aalto, se tulee ja menee.

Typerää naistenlehtijargonia. Kyllä niille tunteilleen vaan voi jotain, jos vaan haluaa.

Sinun kannattaisi markkinoida tätä osaamistasi tunteiden sanmuttamisesta/hallitsemisesta. On paljon ihmisiä, jotka surevat, jopa useita vuosia tai vuosikymmeniä, puolison menettämistä erossa tai kuolemassa. Surevat läheistensä kuolemaa jne. Naps' vaan ja et enää ole ihastunut, rakastunut, katuva, sureva, vihainen, onnellinen, häpeissäsi jne.

-ohis-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ja ihastukselle ei välttämättä mitään voi mutta tunne on kuin meren aalto, se tulee ja menee.

Typerää naistenlehtijargonia. Kyllä niille tunteilleen vaan voi jotain, jos vaan haluaa.

Sinun kannattaisi markkinoida tätä osaamistasi tunteiden sanmuttamisesta/hallitsemisesta. On paljon ihmisiä, jotka surevat, jopa useita vuosia tai vuosikymmeniä, puolison menettämistä erossa tai kuolemassa. Surevat läheistensä kuolemaa jne. Naps' vaan ja et enää ole ihastunut, rakastunut, katuva, sureva, vihainen, onnellinen, häpeissäsi jne.

-ohis-

Eihän siihen muuta tarvita kuin osata kasvaa aikuiseksi teini-iästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

En halua olla esteenä toisen onnellisuudelle. Lisäksi ihastuminen toiseen on aina pois jollakin tavalla parisuhteesta. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja minä olen onnellinen mielummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa, jolla on mielessään aivan joku muu kuin minä.

Tuolla määrällä itsekeskeisyyttä ja noin olemattomalla määrällä rakkautta ja sitoumusta taidat laatia itsensätoteuttavaa ennustetta.

Miten niin? Annan toiselle mahdollisuuden tavoitella jotain muuta henkilöä, johon on, enkä itse en joudu minkään sonnan keskelle. Ei ketään voi omistaa. Sanoisin, että on ns. win-win-tilanne.

Sanot potkivasi mäkeen, jos ihastuu toiseen. Se on aika kaukana ”mahdollisuuden antamisesta”. Se mahdollisuus on jokaisella antamattakin, erota kun voi omalla ilmoituksella. Sinä sen sijaan et anna mahdollisuutta yrittää jatkaa kanssasi ja korjata ongelmia.

Ei minulla ole mitään velvollisuuksia antaa uusia mahdollisuuksia. Jos puolisoni ihastuisi toiseen, niin antaisin kenkää, jotta hän voi tavoitella sitä henkilöä, josta unelmoi.

Tietenkään ei ole velvollisuuksia. Voit erota hänestä koska tahansa. Mikset tekisi sitä jo tänään? Silloin tarjoaisit hänelle mahdollisuuden löytää ihminen joka rakastaa häntä ja haluaa tosissaan olla hänen kanssaan, eikä ainoastaan kuvitteellisen täydellisyyden ihannesääntöjen täyttäjän roolia esittämässä tietämättään löysässä hirressä roikotettuna.

Minulla on omat vaatimukseni parisuhteelle. Jos ne eivät toteudu, niin totta kai jätän toisen. Nyt ei vaan näytä siltä, että tarvitsisi jättää juuri tällä hetkellä.

Totta kai jätät? Et halua yrittääkään korjata ongelmia, jos sellaisia joskus ilmenee? Et sinä ainakaan rakkaudesta parisuhteessasi ole. Mikä sua siinä pitää? Raha? Vai narsismi? 

Mikäs meedio sinä olet? Rakastan puolisoitani aina siihen asti, kunnes en enää rakasta. Näinhän se varmaan suurimmalla osalla ihmisistä menee pl. kaikenlaiset hullut takertujat.

Ja sinun rakastamisesi on siis riippuvainen toisen osapuolen tunteista? Rakkaus loppuu vaikka sekunnissa? Tosi aitoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ja ihastukselle ei välttämättä mitään voi mutta tunne on kuin meren aalto, se tulee ja menee.

Typerää naistenlehtijargonia. Kyllä niille tunteilleen vaan voi jotain, jos vaan haluaa.

Sinun kannattaisi markkinoida tätä osaamistasi tunteiden sanmuttamisesta/hallitsemisesta. On paljon ihmisiä, jotka surevat, jopa useita vuosia tai vuosikymmeniä, puolison menettämistä erossa tai kuolemassa. Surevat läheistensä kuolemaa jne. Naps' vaan ja et enää ole ihastunut, rakastunut, katuva, sureva, vihainen, onnellinen, häpeissäsi jne.

-ohis-

Eihän siihen muuta tarvita kuin osata kasvaa aikuiseksi teini-iästä.

Tunnekylmyys ei ole aikuisuutta vaan psykopatiaa.

Vierailija kirjoitti:

Ja sinun rakastamisesi on siis riippuvainen toisen osapuolen tunteista? Rakkaus loppuu vaikka sekunnissa? Tosi aitoa.

Totta kai on riippuvainen toisen tunteista. Enhän minä voi ketään väkisin rakastaa. :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunteilleen ja ihastukselle ei välttämättä mitään voi mutta tunne on kuin meren aalto, se tulee ja menee.

Typerää naistenlehtijargonia. Kyllä niille tunteilleen vaan voi jotain, jos vaan haluaa.

Sinun kannattaisi markkinoida tätä osaamistasi tunteiden sanmuttamisesta/hallitsemisesta. On paljon ihmisiä, jotka surevat, jopa useita vuosia tai vuosikymmeniä, puolison menettämistä erossa tai kuolemassa. Surevat läheistensä kuolemaa jne. Naps' vaan ja et enää ole ihastunut, rakastunut, katuva, sureva, vihainen, onnellinen, häpeissäsi jne.

-ohis-

Eihän siihen muuta tarvita kuin osata kasvaa aikuiseksi teini-iästä.

Tunnekylmyys ei ole aikuisuutta vaan psykopatiaa.

Totta, minulta puuttuu tällainen psykopaattien ominaisuus ihastua tuosta vaan ihan keneen vaan.