Lue keskustelun säännöt.
Ihastunut varattuun
22.07.2019 |
Tää on hirveä tunne. En halua tuntea näin. Ja silti tunnen. Haluan unohtaa koko miehen!
Kommentit (412)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt, vaan sitten, jos puolisosi menee kokemaan vääriä tunteita tai ajatuksia. Tahallasiko vääristelet vai etkö vain ymmärrä?
Ei tunne ole mitään takertumista. Se, että sinä et kykene erittelemaan tunteita, ajatuksia ja tekoja toisistaan, kertoo, että sulla ei ole normaalia tunne-elämää. Sinä sotket koko ajan tunteet tekoihin. Se fakta ja kaikki kuvailusi siitä, miten helposti heivaat muka rakkaan pitkäaikaisenkin puolison merkityksettömänä kuin reikäinen sukka, mikroskooppisesta epäkohdasta, on ilmiselvä todiste psykopaattiudestasi. Ei tämä ole syytös eikä herja, vaan selvästi pääteltävissä oleva toteamus. En myöskään tuomitse sinua. Sulla on samanlainen oikeus olla ja elää, omana itsenäsi.
Mutta koetan nyt painottaa, että sun tulisi ymmärtää olevasi se marginaalinen poikkeus muihin nähden, ja siksi käsityksesi ja toimintatapasi eivät sovellu normaalien enemmistön malleiksi tai ohjeiksi, jotenka ylipäänsä kaikenlainen pätemisesi on aikalailla turhaa kaikkien ajan ja vaivan haaskausta. Samasta syystä sinä et pysty ymmärtämään, et vaikka yrittäisit, muiden tunneperäisiin ihmissuhteisiin liittyviä näkemyksiä ja ohjeita. Se tekee keskustelun parisuhteista, tunteista, rakkaudesta yms. sinun ja normaalien välillä täysin mahdottomaksi ja hedelmättömäksi. Jos hyväksyt tämän, niin keskustelu saattaakin muuttua järkeväksi, koska eron tunnustamisen kautta voidaan nähdä se, että parisuhde käsitetään täysin eri tavoin, eri lähtökohdista, eri ehdoin.
Sinun mielestäsi tunteet tai ajatukset eivät koskaan vaikuta tekoihin? Mietipä uudelleen.
Mietipä itse, mitä yllä lukee.
Otetaan tällainen hypoteettiinen tilanne: olemme varanneet viikon lomamatkan jonnekin. Puolisoni on koko lomamatkan ajan hiljainen ja poissaoleva. Huolestuneena yritän kysellä, onko hän kipeä tai mikä muuten on vialla. Kaikki on hänen sanomansa mukaan hyvin, mutta ei ole kuitenkaan oma itsensä. Pitkään odotettu lomamatka menee kokonaisuudessaan näin, vaikka sitä on molemmat odottaneet. Matkan jälkeen tulee esiin, että puolisoni on ollut jo jonkin aikaa ihastunut toiseen ja oli sen vuoksi erilainen matkalla kuin tavallisesti. Kerro minulle, mitä tällaisessa tilanteessa "normaalin" ihmisen pitäisi tuntea?
Itse tuntisin, että yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan, koska puolisoni täysin harmittomat ja luonnolliset tunteet ovat estäneet häntä nauttimasta lomasta.
Jatkan vielä tuollaista hypotettista tilannetta: entä jos tällaisia "poissaoloja" tapahtuisi useammin eli yhteiseksi tarkoitettu aika tavallaan ei olekaan yhteistä aikaa, vaan toinen onkin jossain aivan muualla ajatustensa kanssa?
En kovinkaan kauaa tuollaista katselisi, varsinkaan jos tietäisin, mistä epänormaali käytös johtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt, vaan sitten, jos puolisosi menee kokemaan vääriä tunteita tai ajatuksia. Tahallasiko vääristelet vai etkö vain ymmärrä?
Ei tunne ole mitään takertumista. Se, että sinä et kykene erittelemaan tunteita, ajatuksia ja tekoja toisistaan, kertoo, että sulla ei ole normaalia tunne-elämää. Sinä sotket koko ajan tunteet tekoihin. Se fakta ja kaikki kuvailusi siitä, miten helposti heivaat muka rakkaan pitkäaikaisenkin puolison merkityksettömänä kuin reikäinen sukka, mikroskooppisesta epäkohdasta, on ilmiselvä todiste psykopaattiudestasi. Ei tämä ole syytös eikä herja, vaan selvästi pääteltävissä oleva toteamus. En myöskään tuomitse sinua. Sulla on samanlainen oikeus olla ja elää, omana itsenäsi.
Mutta koetan nyt painottaa, että sun tulisi ymmärtää olevasi se marginaalinen poikkeus muihin nähden, ja siksi käsityksesi ja toimintatapasi eivät sovellu normaalien enemmistön malleiksi tai ohjeiksi, jotenka ylipäänsä kaikenlainen pätemisesi on aikalailla turhaa kaikkien ajan ja vaivan haaskausta. Samasta syystä sinä et pysty ymmärtämään, et vaikka yrittäisit, muiden tunneperäisiin ihmissuhteisiin liittyviä näkemyksiä ja ohjeita. Se tekee keskustelun parisuhteista, tunteista, rakkaudesta yms. sinun ja normaalien välillä täysin mahdottomaksi ja hedelmättömäksi. Jos hyväksyt tämän, niin keskustelu saattaakin muuttua järkeväksi, koska eron tunnustamisen kautta voidaan nähdä se, että parisuhde käsitetään täysin eri tavoin, eri lähtökohdista, eri ehdoin.
Sinun mielestäsi tunteet tai ajatukset eivät koskaan vaikuta tekoihin? Mietipä uudelleen.
Mietipä itse, mitä yllä lukee.
Otetaan tällainen hypoteettiinen tilanne: olemme varanneet viikon lomamatkan jonnekin. Puolisoni on koko lomamatkan ajan hiljainen ja poissaoleva. Huolestuneena yritän kysellä, onko hän kipeä tai mikä muuten on vialla. Kaikki on hänen sanomansa mukaan hyvin, mutta ei ole kuitenkaan oma itsensä. Pitkään odotettu lomamatka menee kokonaisuudessaan näin, vaikka sitä on molemmat odottaneet. Matkan jälkeen tulee esiin, että puolisoni on ollut jo jonkin aikaa ihastunut toiseen ja oli sen vuoksi erilainen matkalla kuin tavallisesti. Kerro minulle, mitä tällaisessa tilanteessa "normaalin" ihmisen pitäisi tuntea?
Itse tuntisin, että yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan, koska puolisoni täysin harmittomat ja luonnolliset tunteet ovat estäneet häntä nauttimasta lomasta.
Jatkan vielä tuollaista hypotettista tilannetta: entä jos tällaisia "poissaoloja" tapahtuisi useammin eli yhteiseksi tarkoitettu aika tavallaan ei olekaan yhteistä aikaa, vaan toinen onkin jossain aivan muualla ajatustensa kanssa?
En kovinkaan kauaa tuollaista katselisi, varsinkaan jos tietäisin, mistä epänormaali käytös johtuu.
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
Voi, kuinkahan moneen varattuun minä olen ihastunut, itsekin varattuna! Ei tietty johda koskaan mihinkään, tietenkään, mutta mukava tunne sen hetken kun sitä kestää <3
Turha luulla olevansa uniikki lumihiutale, joka olisi ainoa, jonka ihastus varattuun olisi jotenkin moraalisesti parempaa. Ihan normimeiniki: tunteita tulee ja menee, meillä kaikille, aviosäätyyn katsomatta!
Toisaalta, turhaan ahdistutkaan, koska se takuulla saa tunteesi voimistumaan. Nyt vaan ihan otat rauhassa, hengittelet, ja katot kahden vuoden päästä, muistatko koko kaveria enää.
Vierailija kirjoitti:
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
"Pitkään odotettu lomamatka...vaikka sitä on molemmat odottaneet"
"...yhdessä pitkään odotettu..."
"Huolestuneena yritän kysellä..."
"..yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan..."
Varmaan parasta, kun et edes pysty sisäistämään lukemaasi.
Sama tilanne. Mun ihastus ei enää vastannut mun viestiin viikonloppuna. Olen ihan rikki. Pakko nähdä häntä ensi viikolla yhdessä jutussa. Miten reagoin kun näen hänet?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
"Pitkään odotettu lomamatka...vaikka sitä on molemmat odottaneet"
"...yhdessä pitkään odotettu..."
"Huolestuneena yritän kysellä..."
"..yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan..."
Varmaan parasta, kun et edes pysty sisäistämään lukemaasi.
Oikein hyvin sisäistin. Ei se, että molemmat ovat odottaneet lomamatkaa, eikä huolestuneisuutesikaan, muuta oleellista.
Siinä silmänräpäyksessä, kun puoliso ei enää olekaan sinua ehdoitta palvova ihannepuoliso, hänen arvonsa romahtaa silmissäsi, ja sinä näet häneen ja suhteeseen käytetyt rahat hukkainvestointina, kuin tappiota tuottava osakekurssi. hän on vain riesa, kuluerä. Elämäsi paranee, mitä nopeammin pääset hänestä eroon.
Normaali ihminen ei mieti loman hintaa, vaan alkaa kriiseillä parisuhteen kanssa kukin tavallaan. Normaali ihminen lähtökohtaisesti haluaa löytää viat, korjata ne, saada rakastamansa henkilön takaisin puoleensa kaikilta osin, yrittää uudelleen ja niin edelleen. Normaali ihminen joutuu parisuhdekriisissä ja mahdollisessa erossa suurten tunteiden; pelkojen, epävarmuuksien, surujen myllerrykseen, eikä missään nimessä halua sitä. Prykopaatilla ei ole oleellisessa määrin tällaisia tunteita, joten hänelle puolison dumppaaminen on aamiaisen valintaan verrattavissa oleva päätös. Psykopaatti ei rakasta puolisoaan eikä pelkää eroa tai yksinäisyyttä. Hän näkee puolison hyödyn lähteenä, ja kun hyöty lakkaa tai alittaa kustannukset, heippa vaan!
Tottakai lomamatkaa voi odottaa ja puolison sitoutumisesta tai suoriutumisesta olla huolestunut psykopaattikin. Voihan uuden auton saamista tai palkankorotustakin odottaa ja olla huolissaan esteistä näissä tavoitteissa. Ei se liity rakastamiseen mitenkään. Odottaminen ja huoli on ihan normaaleja kognitiivisia toimintoja, liittyen tavoitteisiin, niihin pyrkimiseen, onnistumiseen yms. joihin tunteet eivät niinkään liity. Kyllä psykopaatilla tämä puoli on yleensä hyvinkin vahva. Hän on usein älykäs ja suunnitelmallinen, jolloin sekä odotus että huoli onnistumisesta ovat keskeisiä motivaattoreita. Kaikki tuo kielellinen kuvailusi koko ajan vahvistaa psykopatiaasi. Viesti viestiltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
"Pitkään odotettu lomamatka...vaikka sitä on molemmat odottaneet"
"...yhdessä pitkään odotettu..."
"Huolestuneena yritän kysellä..."
"..yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan..."
Varmaan parasta, kun et edes pysty sisäistämään lukemaasi.
Oikein hyvin sisäistin. Ei se, että molemmat ovat odottaneet lomamatkaa, eikä huolestuneisuutesikaan, muuta oleellista.
Siinä silmänräpäyksessä, kun puoliso ei enää olekaan sinua ehdoitta palvova ihannepuoliso, hänen arvonsa romahtaa silmissäsi, ja sinä näet häneen ja suhteeseen käytetyt rahat hukkainvestointina, kuin tappiota tuottava osakekurssi. hän on vain riesa, kuluerä. Elämäsi paranee, mitä nopeammin pääset hänestä eroon.
Normaali ihminen ei mieti loman hintaa, vaan alkaa kriiseillä parisuhteen kanssa kukin tavallaan. Normaali ihminen lähtökohtaisesti haluaa löytää viat, korjata ne, saada rakastamansa henkilön takaisin puoleensa kaikilta osin, yrittää uudelleen ja niin edelleen. Normaali ihminen joutuu parisuhdekriisissä ja mahdollisessa erossa suurten tunteiden; pelkojen, epävarmuuksien, surujen myllerrykseen, eikä missään nimessä halua sitä. Prykopaatilla ei ole oleellisessa määrin tällaisia tunteita, joten hänelle puolison dumppaaminen on aamiaisen valintaan verrattavissa oleva päätös. Psykopaatti ei rakasta puolisoaan eikä pelkää eroa tai yksinäisyyttä. Hän näkee puolison hyödyn lähteenä, ja kun hyöty lakkaa tai alittaa kustannukset, heippa vaan!
Tottakai lomamatkaa voi odottaa ja puolison sitoutumisesta tai suoriutumisesta olla huolestunut psykopaattikin. Voihan uuden auton saamista tai palkankorotustakin odottaa ja olla huolissaan esteistä näissä tavoitteissa. Ei se liity rakastamiseen mitenkään. Odottaminen ja huoli on ihan normaaleja kognitiivisia toimintoja, liittyen tavoitteisiin, niihin pyrkimiseen, onnistumiseen yms. joihin tunteet eivät niinkään liity. Kyllä psykopaatilla tämä puoli on yleensä hyvinkin vahva. Hän on usein älykäs ja suunnitelmallinen, jolloin sekä odotus että huoli onnistumisesta ovat keskeisiä motivaattoreita. Kaikki tuo kielellinen kuvailusi koko ajan vahvistaa psykopatiaasi. Viesti viestiltä.
:D :D :D
Puolison ei siis tarvitse sitoutua yhteiseen lomamatkaan niin, että molemmat viihtyisivät matkalla, eikä muutenkaan tarvitse olla läsnä parisuhteessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Hoida itse omaa kauneuttasi . Ei sillä miehellä ole sinulle aikaa. Hänellä on jo hoidettava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
"Pitkään odotettu lomamatka...vaikka sitä on molemmat odottaneet"
"...yhdessä pitkään odotettu..."
"Huolestuneena yritän kysellä..."
"..yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan..."
Varmaan parasta, kun et edes pysty sisäistämään lukemaasi.
Oikein hyvin sisäistin. Ei se, että molemmat ovat odottaneet lomamatkaa, eikä huolestuneisuutesikaan, muuta oleellista.
Siinä silmänräpäyksessä, kun puoliso ei enää olekaan sinua ehdoitta palvova ihannepuoliso, hänen arvonsa romahtaa silmissäsi, ja sinä näet häneen ja suhteeseen käytetyt rahat hukkainvestointina, kuin tappiota tuottava osakekurssi. hän on vain riesa, kuluerä. Elämäsi paranee, mitä nopeammin pääset hänestä eroon.
Normaali ihminen ei mieti loman hintaa, vaan alkaa kriiseillä parisuhteen kanssa kukin tavallaan. Normaali ihminen lähtökohtaisesti haluaa löytää viat, korjata ne, saada rakastamansa henkilön takaisin puoleensa kaikilta osin, yrittää uudelleen ja niin edelleen. Normaali ihminen joutuu parisuhdekriisissä ja mahdollisessa erossa suurten tunteiden; pelkojen, epävarmuuksien, surujen myllerrykseen, eikä missään nimessä halua sitä. Prykopaatilla ei ole oleellisessa määrin tällaisia tunteita, joten hänelle puolison dumppaaminen on aamiaisen valintaan verrattavissa oleva päätös. Psykopaatti ei rakasta puolisoaan eikä pelkää eroa tai yksinäisyyttä. Hän näkee puolison hyödyn lähteenä, ja kun hyöty lakkaa tai alittaa kustannukset, heippa vaan!
Tottakai lomamatkaa voi odottaa ja puolison sitoutumisesta tai suoriutumisesta olla huolestunut psykopaattikin. Voihan uuden auton saamista tai palkankorotustakin odottaa ja olla huolissaan esteistä näissä tavoitteissa. Ei se liity rakastamiseen mitenkään. Odottaminen ja huoli on ihan normaaleja kognitiivisia toimintoja, liittyen tavoitteisiin, niihin pyrkimiseen, onnistumiseen yms. joihin tunteet eivät niinkään liity. Kyllä psykopaatilla tämä puoli on yleensä hyvinkin vahva. Hän on usein älykäs ja suunnitelmallinen, jolloin sekä odotus että huoli onnistumisesta ovat keskeisiä motivaattoreita. Kaikki tuo kielellinen kuvailusi koko ajan vahvistaa psykopatiaasi. Viesti viestiltä.
:D :D :D
Puolison ei siis tarvitse sitoutua yhteiseen lomamatkaan niin, että molemmat viihtyisivät matkalla, eikä muutenkaan tarvitse olla läsnä parisuhteessa?
Parisuhteeseen sitoutuminen tarkoittaa normaali-ihmisille muuta kuin maksullisena viihdepalveluntarjoajana toimimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi, kuinkahan moneen varattuun minä olen ihastunut, itsekin varattuna! Ei tietty johda koskaan mihinkään, tietenkään, mutta mukava tunne sen hetken kun sitä kestää <3
Turha luulla olevansa uniikki lumihiutale, joka olisi ainoa, jonka ihastus varattuun olisi jotenkin moraalisesti parempaa. Ihan normimeiniki: tunteita tulee ja menee, meillä kaikille, aviosäätyyn katsomatta!
Toisaalta, turhaan ahdistutkaan, koska se takuulla saa tunteesi voimistumaan. Nyt vaan ihan otat rauhassa, hengittelet, ja katot kahden vuoden päästä, muistatko koko kaveria enää.
Aivan näin. Tällä palstalla monet vain luulee, että on kun on ihastunut niin heti ollaan pettämässä.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen sitoutuminen tarkoittaa normaali-ihmisille muuta kuin maksullisena viihdepalveluntarjoajana toimimista.
Kuka tässä on nyt jotain maksanutkin jo? :D :D :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen sitoutuminen tarkoittaa normaali-ihmisille muuta kuin maksullisena viihdepalveluntarjoajana toimimista.
Kuka tässä on nyt jotain maksanutkin jo? :D :D :D
Matkarahojen menetys huonolla vastikkeellahan sun suurin huolenaihe oli ei-toivotun ihastumisen seruauksista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteeseen sitoutuminen tarkoittaa normaali-ihmisille muuta kuin maksullisena viihdepalveluntarjoajana toimimista.
Kuka tässä on nyt jotain maksanutkin jo? :D :D :D
Matkarahojen menetys huonolla vastikkeellahan sun suurin huolenaihe oli ei-toivotun ihastumisen seruauksista.
Eihän ole. Minua *ituttaisi se, että yhteiseksi ajaksi tarkoitettu matka menisi piloille tuollaisen syyn vuoksi. Suosittelisin puolisolleni seuraavaa matkaa ihastuksensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tasaisessa pitkässä parisuhteessa oleva olen ihastunut tyyppiin, joka ei ole varattu, on nuorempi ja täysin nörtti. Töiden takia olemme päivittäin tekemisissä. Olen joko hänen lempikollegansa tai jotain, en osaa tulkita. Ei ole tarvettakaan. Vielä muutama viikko ja opiskelut jatkuvat. Onneksi. Komppaan ap:ta. Tilanne on ihana, mutta kestämätön. Ja todellakaan missään olosuhteissa en olisi lähdössä ihastuksen matkaan. Ja en edes usko, että hänkään ajattelee asiaa sillä tavalla. Viihdymme vaan liian hyvin toistemme seurassa.
Koskaan aiemmin en ole ollut ihastunut opiskelukaveriin tai kollegaan.
Ja kyllä voisin kuvitella suutelevani hänen kanssaan. Ja jättäisin laskematta sen pettämiseksi. Tuskin polut kohtaavat enää koskaan hänen kanssaan. Kuka heittää ensimmäisen kiven?
Onko pukeutunut khaki-housuihin?
Ei. Luonne, huumorintaju ja ajatusmaailma on se mihin olen ihastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
"Pitkään odotettu lomamatka...vaikka sitä on molemmat odottaneet"
"...yhdessä pitkään odotettu..."
"Huolestuneena yritän kysellä..."
"..yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan..."
Varmaan parasta, kun et edes pysty sisäistämään lukemaasi.
Oikein hyvin sisäistin. Ei se, että molemmat ovat odottaneet lomamatkaa, eikä huolestuneisuutesikaan, muuta oleellista.
Siinä silmänräpäyksessä, kun puoliso ei enää olekaan sinua ehdoitta palvova ihannepuoliso, hänen arvonsa romahtaa silmissäsi, ja sinä näet häneen ja suhteeseen käytetyt rahat hukkainvestointina, kuin tappiota tuottava osakekurssi. hän on vain riesa, kuluerä. Elämäsi paranee, mitä nopeammin pääset hänestä eroon.
Normaali ihminen ei mieti loman hintaa, vaan alkaa kriiseillä parisuhteen kanssa kukin tavallaan. Normaali ihminen lähtökohtaisesti haluaa löytää viat, korjata ne, saada rakastamansa henkilön takaisin puoleensa kaikilta osin, yrittää uudelleen ja niin edelleen. Normaali ihminen joutuu parisuhdekriisissä ja mahdollisessa erossa suurten tunteiden; pelkojen, epävarmuuksien, surujen myllerrykseen, eikä missään nimessä halua sitä. Prykopaatilla ei ole oleellisessa määrin tällaisia tunteita, joten hänelle puolison dumppaaminen on aamiaisen valintaan verrattavissa oleva päätös. Psykopaatti ei rakasta puolisoaan eikä pelkää eroa tai yksinäisyyttä. Hän näkee puolison hyödyn lähteenä, ja kun hyöty lakkaa tai alittaa kustannukset, heippa vaan!
Tottakai lomamatkaa voi odottaa ja puolison sitoutumisesta tai suoriutumisesta olla huolestunut psykopaattikin. Voihan uuden auton saamista tai palkankorotustakin odottaa ja olla huolissaan esteistä näissä tavoitteissa. Ei se liity rakastamiseen mitenkään. Odottaminen ja huoli on ihan normaaleja kognitiivisia toimintoja, liittyen tavoitteisiin, niihin pyrkimiseen, onnistumiseen yms. joihin tunteet eivät niinkään liity. Kyllä psykopaatilla tämä puoli on yleensä hyvinkin vahva. Hän on usein älykäs ja suunnitelmallinen, jolloin sekä odotus että huoli onnistumisesta ovat keskeisiä motivaattoreita. Kaikki tuo kielellinen kuvailusi koko ajan vahvistaa psykopatiaasi. Viesti viestiltä.
Ei ihminen ole mikään joutsen.
Normaalisti eliöillä on tarve monille kumppaneille ja mahdollisuuksille. Se parantaa eliöiden selviytymistä.
On ihan normaalia ihastua ja hairahtua toisen kanssa ilottelemaan. Ei sellaisesta pidä ketään tuomita tai syyllistää noin luterilaisesti.
Yritähän nyt asettaa pettäminen oikeaan kontekstiin.
Olet selvästi haihattelija ja eräänlainen romantikko idealisti.
Minä taas olen realisti fyysikko ja älykkö.
Eroaminen ja jättäminen on ihan luonnollista. Miksi sitä pitäisi pelätä?
Vierailija kirjoitti:
Eroaminen ja jättäminen on ihan luonnollista. Miksi sitä pitäisi pelätä?
Eroaminen ja jätetyksi tuleminen on ihan luonnollista. Ehkä joskus sattuu sinunkin kohdallesi, mut hei, ei tarvii sit tosiaan pelätä yhtään :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Just. Sinun suurin huolenaiheesi on, että lomaan kulutettu raha meni hukkaan. Ei varmaan tarvinne jatkaa tätä keskustelua enempää.
"Pitkään odotettu lomamatka...vaikka sitä on molemmat odottaneet"
"...yhdessä pitkään odotettu..."
"Huolestuneena yritän kysellä..."
"..yhdessä pitkään odotettu lomamatka ja siihen käytetyt rahat ovat menneet hukkaan..."
Varmaan parasta, kun et edes pysty sisäistämään lukemaasi.
Oikein hyvin sisäistin. Ei se, että molemmat ovat odottaneet lomamatkaa, eikä huolestuneisuutesikaan, muuta oleellista.
Siinä silmänräpäyksessä, kun puoliso ei enää olekaan sinua ehdoitta palvova ihannepuoliso, hänen arvonsa romahtaa silmissäsi, ja sinä näet häneen ja suhteeseen käytetyt rahat hukkainvestointina, kuin tappiota tuottava osakekurssi. hän on vain riesa, kuluerä. Elämäsi paranee, mitä nopeammin pääset hänestä eroon.
Normaali ihminen ei mieti loman hintaa, vaan alkaa kriiseillä parisuhteen kanssa kukin tavallaan. Normaali ihminen lähtökohtaisesti haluaa löytää viat, korjata ne, saada rakastamansa henkilön takaisin puoleensa kaikilta osin, yrittää uudelleen ja niin edelleen. Normaali ihminen joutuu parisuhdekriisissä ja mahdollisessa erossa suurten tunteiden; pelkojen, epävarmuuksien, surujen myllerrykseen, eikä missään nimessä halua sitä. Prykopaatilla ei ole oleellisessa määrin tällaisia tunteita, joten hänelle puolison dumppaaminen on aamiaisen valintaan verrattavissa oleva päätös. Psykopaatti ei rakasta puolisoaan eikä pelkää eroa tai yksinäisyyttä. Hän näkee puolison hyödyn lähteenä, ja kun hyöty lakkaa tai alittaa kustannukset, heippa vaan!
Tottakai lomamatkaa voi odottaa ja puolison sitoutumisesta tai suoriutumisesta olla huolestunut psykopaattikin. Voihan uuden auton saamista tai palkankorotustakin odottaa ja olla huolissaan esteistä näissä tavoitteissa. Ei se liity rakastamiseen mitenkään. Odottaminen ja huoli on ihan normaaleja kognitiivisia toimintoja, liittyen tavoitteisiin, niihin pyrkimiseen, onnistumiseen yms. joihin tunteet eivät niinkään liity. Kyllä psykopaatilla tämä puoli on yleensä hyvinkin vahva. Hän on usein älykäs ja suunnitelmallinen, jolloin sekä odotus että huoli onnistumisesta ovat keskeisiä motivaattoreita. Kaikki tuo kielellinen kuvailusi koko ajan vahvistaa psykopatiaasi. Viesti viestiltä.
Ei ihminen ole mikään joutsen.
Normaalisti eliöillä on tarve monille kumppaneille ja mahdollisuuksille. Se parantaa eliöiden selviytymistä.
On ihan normaalia ihastua ja hairahtua toisen kanssa ilottelemaan. Ei sellaisesta pidä ketään tuomita tai syyllistää noin luterilaisesti.
Yritähän nyt asettaa pettäminen oikeaan kontekstiin.
Olet selvästi haihattelija ja eräänlainen romantikko idealisti.
Minä taas olen realisti fyysikko ja älykkö.
Jännä, kun tää ei sit pidä paikkaansa enää kun oma sutturas jakaa muille pildeä niin että velhonhihat vaan heiluu. Joo on realismia.
Älä sekaannu varattuun, mikäli hän vaikuttaa onnelliselta ja tyytyväiseltä suhteeseensa. Muista, että ihastuminen on aina pintapuolista, rakastuminen tapahtuu vasta kun todella tunnet ihmisen. Mene treffisivustoille, baariin tai laivalle etsimään muuta ajateltavaa.