Ihastunut varattuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Tässä ei sammuteta tulipaloa. Tilanne ei ole dramaattinen eikä vaarallinen kenellekään. Nopeassa tahdissa ei ole mikään pakko tehdä mitään päätöksiä. Tiesitkö muuten, että palon sammuttamisessa vasta onkin sääntöjä ja niitä ei rikoita, jottei myös sammuttajien henkilön vaarannu. Kukaan ei säntäile ja pyöri päättömästi palopaikalla vaan jokainen tietää hommansa, sillä niitä on harjoiteltu satoja kertoja. Miksi pettäjä katsoo oikeudekseen toimia itsekkäästi? Eroamisen kun voisi hoitaa ihan pettämättäkkin.

Sinä et nyt vaan käsitä, että ei pettämisessä ole kyseessä huono tapa hoitaa eroamista. Nuo ovat kaksi eri asiaa.

Pettäminen johtaa suoraan eroon. Tämä pettäjän kannattaa muistaa. Mitä kään ei ole enää samoin kuin ennen.

Se ettei perä ei ole mitään erinomaisuutta tai mahdotonta vaan aivan normaalia tavallisen ihmisen käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunne on molemminpuolinen kyllä. Silti olen pistänyt jäitä hattuun ja vetänyt käsijarrua päälle. En nimeomaan halua sotkea hänen asioitaan/kuvioitaan. Riipaiseva tunne, mutta minkäs sille saa... onneksi tunteiden (molemminpuolistenkaan) ei oo pakko edetä toimintaan saakka.

Ap

Olet ihastunut ihastumisen tunteeseen. Koet, että toinen (maaginen olento ja sielunkumppani) näkee ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Se menee onneksi ohi ajan kanssa. Joskus mietin omia ihastuksiani enkä aina ihan ymmärrä miksi ihmeessä tulinkaan heihin aikoinani ihastuneeksi. Lähinnä naurattaa ja nolo  olo sekä pikkuisen ällöttää myös, puhumattakaan siitä häpeästä, mikä olisi nyt jos olisi tosiaan tullut haksahdettua näihin "ihastuksiin". Huh huh!

Ihan mielenkiinnosta, mutta jos ap:n ihastuminen on vain ihastumista tunteeseen ja siten jotain, mistä ei pidä edes välittää, niin mistä kaikki parisuhteet sitten syntyvät?

Onko olemassa jotain erilaista, parempaa ihastumista, joka johtaa suhteeseen?

Toisin sanoen, onko vain varatuilla ihmisillä (ollut) oikeus saada ihastumisesta muodostettua jotain suurempaa? Sinkut taas ilmeisesti ovat höpsöjä tyhmiä, jotka vain luulevat tavanneensa sielunkumppaninsa.

Kerro minulle, miten ikinä voi muodostua suhteita, jos pettää ei saa, mutta sinkut ovat vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka luulevat liikoja? Miten varatut ovat onnistuneet ohittamaan tämän typeryyden kohdan?

Ihan tämänkin lainaamani kommentin takia sanoisin ap:lle, että anna mennä. Ei varatut parisuhteelliset ihmiset ole mitenkään etuoikeutettuja onneen tai rakkauteen. Pitäisivät parisuhteistaan parempaa huolta, niin ketään kolmatta ei tarvita. Simple as that.

Myös AP itse on varattu ja kertoo rakastavansa miestään. Vaikkei hän tämän ihastuksen parisuhteesta välittäisi pätkääkään niin ehkä kannattaa miettiä enemmän kuin kaksi kertaa ennenkuin rikkoo omansa.

Miten vaikeaa teillä ihmisillä on pitää ne pöksyt jalassa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Tässä ei sammuteta tulipaloa. Tilanne ei ole dramaattinen eikä vaarallinen kenellekään. Nopeassa tahdissa ei ole mikään pakko tehdä mitään päätöksiä. Tiesitkö muuten, että palon sammuttamisessa vasta onkin sääntöjä ja niitä ei rikoita, jottei myös sammuttajien henkilön vaarannu. Kukaan ei säntäile ja pyöri päättömästi palopaikalla vaan jokainen tietää hommansa, sillä niitä on harjoiteltu satoja kertoja. Miksi pettäjä katsoo oikeudekseen toimia itsekkäästi? Eroamisen kun voisi hoitaa ihan pettämättäkkin.

Sinä et nyt vaan käsitä, että ei pettämisessä ole kyseessä huono tapa hoitaa eroamista. Nuo ovat kaksi eri asiaa.

Pettäminen johtaa suoraan eroon. Tämä pettäjän kannattaa muistaa. Mitä kään ei ole enää samoin kuin ennen.

Se ettei perä ei ole mitään erinomaisuutta tai mahdotonta vaan aivan normaalia tavallisen ihmisen käytöstä.

Pettäminen ei läheskään aina johda suoraan tai lainkaan eroon. Koeta nyt jo uskoa. Maailma ei koostu klooneistasi. Jotkut sietävät epätäydellisyyttä, myös puolisossaan ja elämässään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunne on molemminpuolinen kyllä. Silti olen pistänyt jäitä hattuun ja vetänyt käsijarrua päälle. En nimeomaan halua sotkea hänen asioitaan/kuvioitaan. Riipaiseva tunne, mutta minkäs sille saa... onneksi tunteiden (molemminpuolistenkaan) ei oo pakko edetä toimintaan saakka.

Ap

Olet ihastunut ihastumisen tunteeseen. Koet, että toinen (maaginen olento ja sielunkumppani) näkee ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Se menee onneksi ohi ajan kanssa. Joskus mietin omia ihastuksiani enkä aina ihan ymmärrä miksi ihmeessä tulinkaan heihin aikoinani ihastuneeksi. Lähinnä naurattaa ja nolo  olo sekä pikkuisen ällöttää myös, puhumattakaan siitä häpeästä, mikä olisi nyt jos olisi tosiaan tullut haksahdettua näihin "ihastuksiin". Huh huh!

Ihan mielenkiinnosta, mutta jos ap:n ihastuminen on vain ihastumista tunteeseen ja siten jotain, mistä ei pidä edes välittää, niin mistä kaikki parisuhteet sitten syntyvät?

Onko olemassa jotain erilaista, parempaa ihastumista, joka johtaa suhteeseen?

Toisin sanoen, onko vain varatuilla ihmisillä (ollut) oikeus saada ihastumisesta muodostettua jotain suurempaa? Sinkut taas ilmeisesti ovat höpsöjä tyhmiä, jotka vain luulevat tavanneensa sielunkumppaninsa.

Kerro minulle, miten ikinä voi muodostua suhteita, jos pettää ei saa, mutta sinkut ovat vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka luulevat liikoja? Miten varatut ovat onnistuneet ohittamaan tämän typeryyden kohdan?

Ihan tämänkin lainaamani kommentin takia sanoisin ap:lle, että anna mennä. Ei varatut parisuhteelliset ihmiset ole mitenkään etuoikeutettuja onneen tai rakkauteen. Pitäisivät parisuhteistaan parempaa huolta, niin ketään kolmatta ei tarvita. Simple as that.

Myös AP itse on varattu ja kertoo rakastavansa miestään. Vaikkei hän tämän ihastuksen parisuhteesta välittäisi pätkääkään niin ehkä kannattaa miettiä enemmän kuin kaksi kertaa ennenkuin rikkoo omansa.

Miten vaikeaa teillä ihmisillä on pitää ne pöksyt jalassa?

Mä en ole varattu. Vaan vapaa. Ja housut pysyy jalassa, kiitos vaan huolehtimisesta.

Ap

suo siellä, vetelä täällä..

https://www.vauva.fi/keskustelu/3514663/uusiomies-ei-halua-muuta-kuin-s…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunne on molemminpuolinen kyllä. Silti olen pistänyt jäitä hattuun ja vetänyt käsijarrua päälle. En nimeomaan halua sotkea hänen asioitaan/kuvioitaan. Riipaiseva tunne, mutta minkäs sille saa... onneksi tunteiden (molemminpuolistenkaan) ei oo pakko edetä toimintaan saakka.

Ap

Olet ihastunut ihastumisen tunteeseen. Koet, että toinen (maaginen olento ja sielunkumppani) näkee ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Se menee onneksi ohi ajan kanssa. Joskus mietin omia ihastuksiani enkä aina ihan ymmärrä miksi ihmeessä tulinkaan heihin aikoinani ihastuneeksi. Lähinnä naurattaa ja nolo  olo sekä pikkuisen ällöttää myös, puhumattakaan siitä häpeästä, mikä olisi nyt jos olisi tosiaan tullut haksahdettua näihin "ihastuksiin". Huh huh!

Ihan mielenkiinnosta, mutta jos ap:n ihastuminen on vain ihastumista tunteeseen ja siten jotain, mistä ei pidä edes välittää, niin mistä kaikki parisuhteet sitten syntyvät?

Onko olemassa jotain erilaista, parempaa ihastumista, joka johtaa suhteeseen?

Toisin sanoen, onko vain varatuilla ihmisillä (ollut) oikeus saada ihastumisesta muodostettua jotain suurempaa? Sinkut taas ilmeisesti ovat höpsöjä tyhmiä, jotka vain luulevat tavanneensa sielunkumppaninsa.

Kerro minulle, miten ikinä voi muodostua suhteita, jos pettää ei saa, mutta sinkut ovat vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka luulevat liikoja? Miten varatut ovat onnistuneet ohittamaan tämän typeryyden kohdan?

Ihan tämänkin lainaamani kommentin takia sanoisin ap:lle, että anna mennä. Ei varatut parisuhteelliset ihmiset ole mitenkään etuoikeutettuja onneen tai rakkauteen. Pitäisivät parisuhteistaan parempaa huolta, niin ketään kolmatta ei tarvita. Simple as that.

Myös AP itse on varattu ja kertoo rakastavansa miestään. Vaikkei hän tämän ihastuksen parisuhteesta välittäisi pätkääkään niin ehkä kannattaa miettiä enemmän kuin kaksi kertaa ennenkuin rikkoo omansa.

Miten vaikeaa teillä ihmisillä on pitää ne pöksyt jalassa?

Mä en ole varattu. Vaan vapaa. Ja housut pysyy jalassa, kiitos vaan huolehtimisesta.

Ap

Nyt lapset nukkumaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Tässä ei sammuteta tulipaloa. Tilanne ei ole dramaattinen eikä vaarallinen kenellekään. Nopeassa tahdissa ei ole mikään pakko tehdä mitään päätöksiä. Tiesitkö muuten, että palon sammuttamisessa vasta onkin sääntöjä ja niitä ei rikoita, jottei myös sammuttajien henkilön vaarannu. Kukaan ei säntäile ja pyöri päättömästi palopaikalla vaan jokainen tietää hommansa, sillä niitä on harjoiteltu satoja kertoja. Miksi pettäjä katsoo oikeudekseen toimia itsekkäästi? Eroamisen kun voisi hoitaa ihan pettämättäkkin.

Sinä et nyt vaan käsitä, että ei pettämisessä ole kyseessä huono tapa hoitaa eroamista. Nuo ovat kaksi eri asiaa.

Pettäminen johtaa suoraan eroon. Tämä pettäjän kannattaa muistaa. Mitä kään ei ole enää samoin kuin ennen.

Se ettei perä ei ole mitään erinomaisuutta tai mahdotonta vaan aivan normaalia tavallisen ihmisen käytöstä.

Pettäminen ei läheskään aina johda suoraan tai lainkaan eroon. Koeta nyt jo uskoa. Maailma ei koostu klooneistasi. Jotkut sietävät epätäydellisyyttä, myös puolisossaan ja elämässään.

Ei johdakaan, varsinkin jos toinen ei tiedä että häntä on petetty. Eli pitäskös vaimon vaa nkertoa miehellensä tossa yhessäki tapauksessa, ku pariskunta käy yhessä pettäjävaimon panon kanssa harrastamassa? Vois sitte tehä ihan oikeen päätöksen.

Olen yli kolmekymppinen sinkkunainen.

En ole onnistunut vakinaista suhdetta saamaan, vaikka pidempiäkin suhteita on ollut.

Tapaan työhön ja harrastuksiin liittyen mukavia ja kiinnostavia miehiä, jotka ovat perheellisiä. Sinkkumiehistä en sellaisia ole tavannut. Parhaat miehet tuntuvat olevan varattuja

Aionkin ryhtyä suhteeseen erään varatun kanssa, sillä hänkin tuntuisi olevan kiinnostunut.

Monet miehet ovat tehneet väärän valinnan tai naisen painostuksesta avioituneet. Kyllä heillä pitää olla mahdollisuus löytää oikea Rakkaus.

Vierailija kirjoitti:

Olen yli kolmekymppinen sinkkunainen.

En ole onnistunut vakinaista suhdetta saamaan, vaikka pidempiäkin suhteita on ollut.

Tapaan työhön ja harrastuksiin liittyen mukavia ja kiinnostavia miehiä, jotka ovat perheellisiä. Sinkkumiehistä en sellaisia ole tavannut. Parhaat miehet tuntuvat olevan varattuja

Aionkin ryhtyä suhteeseen erään varatun kanssa, sillä hänkin tuntuisi olevan kiinnostunut.

Monet miehet ovat tehneet väärän valinnan tai naisen painostuksesta avioituneet. Kyllä heillä pitää olla mahdollisuus löytää oikea Rakkaus.

Yksinkertaisen trollun pitää vaan yrittää.LOL

Vierailija kirjoitti:

Onko näille varattujen puolisoille tullu mieleen,että vaikka heidän miehiin olisi ihastututtu.Ja heidän mies olisi myös ihastunut toiseen.Se toinen nainen ei välttämättä haluaisi edes puolisoksi miestäsi.Eikä edes lainata.

Tällähän ei ole mitään väliä, mitä se toinen nainen haluaa tai on haluamatta. Jos kumppani pettää niin siitä hankkiudutaan eroon. Sen jälkeen on sen pskaläjän oma asia mitä tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunne on molemminpuolinen kyllä. Silti olen pistänyt jäitä hattuun ja vetänyt käsijarrua päälle. En nimeomaan halua sotkea hänen asioitaan/kuvioitaan. Riipaiseva tunne, mutta minkäs sille saa... onneksi tunteiden (molemminpuolistenkaan) ei oo pakko edetä toimintaan saakka.

Ap

Olet ihastunut ihastumisen tunteeseen. Koet, että toinen (maaginen olento ja sielunkumppani) näkee ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Se menee onneksi ohi ajan kanssa. Joskus mietin omia ihastuksiani enkä aina ihan ymmärrä miksi ihmeessä tulinkaan heihin aikoinani ihastuneeksi. Lähinnä naurattaa ja nolo  olo sekä pikkuisen ällöttää myös, puhumattakaan siitä häpeästä, mikä olisi nyt jos olisi tosiaan tullut haksahdettua näihin "ihastuksiin". Huh huh!

Ihan mielenkiinnosta, mutta jos ap:n ihastuminen on vain ihastumista tunteeseen ja siten jotain, mistä ei pidä edes välittää, niin mistä kaikki parisuhteet sitten syntyvät?

Onko olemassa jotain erilaista, parempaa ihastumista, joka johtaa suhteeseen?

Toisin sanoen, onko vain varatuilla ihmisillä (ollut) oikeus saada ihastumisesta muodostettua jotain suurempaa? Sinkut taas ilmeisesti ovat höpsöjä tyhmiä, jotka vain luulevat tavanneensa sielunkumppaninsa.

Kerro minulle, miten ikinä voi muodostua suhteita, jos pettää ei saa, mutta sinkut ovat vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka luulevat liikoja? Miten varatut ovat onnistuneet ohittamaan tämän typeryyden kohdan?

Ihan tämänkin lainaamani kommentin takia sanoisin ap:lle, että anna mennä. Ei varatut parisuhteelliset ihmiset ole mitenkään etuoikeutettuja onneen tai rakkauteen. Pitäisivät parisuhteistaan parempaa huolta, niin ketään kolmatta ei tarvita. Simple as that.

Eihän petetty voi sille mitään että pettäjä ei ole itse halunnut pitää siitä suhteesta huolta...

Miten se on aina se petetty joka ei ole suhteesta huolta pitänyt?

Niinpä. Täälläkin monissa kertomuksissa toistuu se, että pettäjä ei kotona ikinä sanallakaan tai teoin kertonut asioiden olevan hänen mielestään pielessä. Miten suhdetta hoidetaan kuntoon jos toinen antaa olettaa, että kaikki on ok? Monessa tapauksessa tuttavat ja ystävätkin ovat tienneet pettämisestä aiemmin kuin petetty.

öy öy öy öy jeäh, öhyy jeäh kirjoitti:

ou beibe kirjoitti:

Nokkamukimies kirjoitti:

Minusta on hauskaa ja kiihottavaa kun te naiset kanamaisesti tappelette minusta.

T: Ihana aviomies ja kaikkien haluama liitopalkinto

Libido kuin liito-oravalla, saa seksiä kahdesti keväällä, muun ajan köllöttelee jätkien kanssa!

Maalainen tervehdys ja lämmin kädenpuristus kaikille tuijottajille!

Minusta on hauska olla objekti naisille. Tykkään kuinka naiset silmäilevät minua ja vertaavat itseään vaimooni.

Se tunne kun minut skannataan varpaista nenänpäähän ja lopuksi nuuhkaistaan ihan huumassa omaa itsevarmuutta ja rohkaistaan kävellä ohitse unohdukseen.

Se tunne kun kävelen vastatuuleen ja vaaleat khaki-housuni hulmuavat tuulessa. Säärikarvani aistivat että nyt on ilmavaa liitoa. Juuri tuolta teidän silmäilyt ja "skannailut" tuntuu ihollani.

Vaimo ei pane pahakseen. Hänestä näytän hyvältä vaaleissa khaki housuissani.

Onkos tuo jokin mattieskohytönen

Vierailija kirjoitti:

Minä tasaisessa pitkässä parisuhteessa oleva olen ihastunut tyyppiin, joka ei ole varattu, on nuorempi ja täysin nörtti. Töiden takia olemme päivittäin tekemisissä. Olen joko hänen lempikollegansa tai jotain, en osaa tulkita. Ei ole tarvettakaan. Vielä muutama viikko ja opiskelut jatkuvat. Onneksi. Komppaan ap:ta. Tilanne on ihana, mutta kestämätön. Ja todellakaan missään olosuhteissa en olisi lähdössä ihastuksen matkaan. Ja en edes usko, että hänkään ajattelee asiaa sillä tavalla. Viihdymme vaan liian hyvin toistemme seurassa.

Koskaan aiemmin en ole ollut ihastunut opiskelukaveriin tai kollegaan.

Ja kyllä voisin kuvitella suutelevani hänen kanssaan. Ja jättäisin laskematta sen pettämiseksi. Tuskin polut kohtaavat enää koskaan hänen kanssaan. Kuka heittää ensimmäisen kiven?

Se, joka ei pussaile satunnaistenkaan työkaverin kanssa. Ajatuksen tasolla olet jo pettäjä.

Vierailija kirjoitti:

Kysy itseltäsi yksi kysymys ja vastaa siihen rehellisesti : Jos ihastut varattuun ja varattu valitsee sinut, pystytkö oikeasti luottamaan sellaiseen mieheen, joka on valmis pettämään kun parempi tulee tyrkylle ?

Aina on olemassa se parempi ja vaikka sinä et syypää olekaan, jos varatun perhe menee rikki, niin jotain perustavanlaatuista ongelmaa on ihmisessä joka kykenee pettämään.

Puolison pitäisi kuitenkin olla valmis jatkamaan tämän tyypin kanssa joka on valmis pettämään kun joku vain ihastuu häneen, jotta vältyttäisiin eroilta?

Vierailija kirjoitti:

Olen yli kolmekymppinen sinkkunainen.

En ole onnistunut vakinaista suhdetta saamaan, vaikka pidempiäkin suhteita on ollut.

Tapaan työhön ja harrastuksiin liittyen mukavia ja kiinnostavia miehiä, jotka ovat perheellisiä. Sinkkumiehistä en sellaisia ole tavannut. Parhaat miehet tuntuvat olevan varattuja

Aionkin ryhtyä suhteeseen erään varatun kanssa, sillä hänkin tuntuisi olevan kiinnostunut.

Monet miehet ovat tehneet väärän valinnan tai naisen painostuksesta avioituneet. Kyllä heillä pitää olla mahdollisuus löytää oikea Rakkaus.

Olet oikeassa. Parhaat miehet on varattuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunne on molemminpuolinen kyllä. Silti olen pistänyt jäitä hattuun ja vetänyt käsijarrua päälle. En nimeomaan halua sotkea hänen asioitaan/kuvioitaan. Riipaiseva tunne, mutta minkäs sille saa... onneksi tunteiden (molemminpuolistenkaan) ei oo pakko edetä toimintaan saakka.

Ap

Olet ihastunut ihastumisen tunteeseen. Koet, että toinen (maaginen olento ja sielunkumppani) näkee ja hyväksyy sinut juuri sellaisena kuin olet. Se menee onneksi ohi ajan kanssa. Joskus mietin omia ihastuksiani enkä aina ihan ymmärrä miksi ihmeessä tulinkaan heihin aikoinani ihastuneeksi. Lähinnä naurattaa ja nolo  olo sekä pikkuisen ällöttää myös, puhumattakaan siitä häpeästä, mikä olisi nyt jos olisi tosiaan tullut haksahdettua näihin "ihastuksiin". Huh huh!

Ihan mielenkiinnosta, mutta jos ap:n ihastuminen on vain ihastumista tunteeseen ja siten jotain, mistä ei pidä edes välittää, niin mistä kaikki parisuhteet sitten syntyvät?

Onko olemassa jotain erilaista, parempaa ihastumista, joka johtaa suhteeseen?

Toisin sanoen, onko vain varatuilla ihmisillä (ollut) oikeus saada ihastumisesta muodostettua jotain suurempaa? Sinkut taas ilmeisesti ovat höpsöjä tyhmiä, jotka vain luulevat tavanneensa sielunkumppaninsa.

Kerro minulle, miten ikinä voi muodostua suhteita, jos pettää ei saa, mutta sinkut ovat vain hyväuskoisia typeryksiä, jotka luulevat liikoja? Miten varatut ovat onnistuneet ohittamaan tämän typeryyden kohdan?

Ihan tämänkin lainaamani kommentin takia sanoisin ap:lle, että anna mennä. Ei varatut parisuhteelliset ihmiset ole mitenkään etuoikeutettuja onneen tai rakkauteen. Pitäisivät parisuhteistaan parempaa huolta, niin ketään kolmatta ei tarvita. Simple as that.

Eihän petetty voi sille mitään että pettäjä ei ole itse halunnut pitää siitä suhteesta huolta...

Miten se on aina se petetty joka ei ole suhteesta huolta pitänyt?

Niinpä. Täälläkin monissa kertomuksissa toistuu se, että pettäjä ei kotona ikinä sanallakaan tai teoin kertonut asioiden olevan hänen mielestään pielessä. Miten suhdetta hoidetaan kuntoon jos toinen antaa olettaa, että kaikki on ok? Monessa tapauksessa tuttavat ja ystävätkin ovat tienneet pettämisestä aiemmin kuin petetty.

Kuten sanottu, en oo pettänyt fyysisesti. Puhunut oon ihastukseni kanssa paljonkin mm. hänen parisuhteestaan, jossa kyllä on puhuneet ongelmista ja hakeneet ammattiapuakin. Eli myös tää "petetty" on siis tietoinen. Tai näin tää häntäheikki mulle sanoo. Saattaahan tuo lämpimikseen vaan seksin toiveissa puhua. Totuuden tietää vaan asianosaiset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

öy öy öy öy jeäh, öhyy jeäh kirjoitti:

ou beibe kirjoitti:

Nokkamukimies kirjoitti:

Minusta on hauskaa ja kiihottavaa kun te naiset kanamaisesti tappelette minusta.

T: Ihana aviomies ja kaikkien haluama liitopalkinto

Libido kuin liito-oravalla, saa seksiä kahdesti keväällä, muun ajan köllöttelee jätkien kanssa!

Maalainen tervehdys ja lämmin kädenpuristus kaikille tuijottajille!

Minusta on hauska olla objekti naisille. Tykkään kuinka naiset silmäilevät minua ja vertaavat itseään vaimooni.

Se tunne kun minut skannataan varpaista nenänpäähän ja lopuksi nuuhkaistaan ihan huumassa omaa itsevarmuutta ja rohkaistaan kävellä ohitse unohdukseen.

Se tunne kun kävelen vastatuuleen ja vaaleat khaki-housuni hulmuavat tuulessa. Säärikarvani aistivat että nyt on ilmavaa liitoa. Juuri tuolta teidän silmäilyt ja "skannailut" tuntuu ihollani.

Vaimo ei pane pahakseen. Hänestä näytän hyvältä vaaleissa khaki housuissani.

Onkos tuo jokin mattieskohytönen

Kuvittelee/toivoo olevansa 😂. Nämä lasten provoyritelmät on hauskoja.

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos saisin tietää puolisoni mahdollisesta ihastumisesta johonkin toiseen, niin jättäisin saman tien hänet tavoittelemaan uutta onneaan.

Kuinka vanha olet? Ei elämä ole niin mustavalkoista. Ihastumiselle ei voi mitään, se on tunne. Ei se tarkoita heti pettämistä.

En halua olla esteenä toisen onnellisuudelle. Lisäksi ihastuminen toiseen on aina pois jollakin tavalla parisuhteesta. Jokainen on vastuussa omasta onnellisuudesta ja minä olen onnellinen mielummin yksin kuin yhdessä toisen kanssa, jolla on mielessään aivan joku muu kuin minä.