Ihastunut varattuun

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää hyvät miehet ja naiset, kaikki varatut rauhaan. Tässä maassa on jo avo-avioeroja ja siitä kärsiviä lapsia yllin kyllin.

Mitään suhdetta ei tule jos itsensä hillitsee ja torjuu toisen.

Miksi uskollisuutta ei arvosteta?

Mistä se sinusta kertoo, että pettäminen on niin yleistä ja erotilastot on niin korkeita? Suurinta osaa ihmiskunnasta ei vaan ole luotu näihin kahden välisiin suljettuihin parisuhteisiin. Samaa sukupuolta olevien liitot hyväksyttiin jo ja seuraava askel on moniavioisuus. Suvaitsevaisuutta tässäkin asiassa.

Koeta sinäkin suvaita yksiavioisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Tässä ei sammuteta tulipaloa. Tilanne ei ole dramaattinen eikä vaarallinen kenellekään. Nopeassa tahdissa ei ole mikään pakko tehdä mitään päätöksiä. Tiesitkö muuten, että palon sammuttamisessa vasta onkin sääntöjä ja niitä ei rikoita, jottei myös sammuttajien henkilön vaarannu. Kukaan ei säntäile ja pyöri päättömästi palopaikalla vaan jokainen tietää hommansa, sillä niitä on harjoiteltu satoja kertoja. Miksi pettäjä katsoo oikeudekseen toimia itsekkäästi? Eroamisen kun voisi hoitaa ihan pettämättäkkin.

Sinä et nyt vaan käsitä, että ei pettämisessä ole kyseessä huono tapa hoitaa eroamista. Nuo ovat kaksi eri asiaa.

Niin kerta! Kun se pettäminen nyt vaan on semmoinen juttu mikä on eikä sille voi mitään, ei kukaan, ei missään ajassa eikä ulottuvuudessa. Se vaan tulee kuin taifuuni, iskee kuin katupora, tempoo ja riuhtoo kuin dobermanni villasukkaa, ja me kaikki LUOJA PARATKOON olemme totaalisen voimattomia sen edessä.

Taidat olla voimaton monenkin asian edessä hysteriastasi päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ollaan täyttä vauhtia menossa sotkemaan toisten välit / rikkomaan perhe.

Jotain moraalia sentäs... On niitä vapaitakin tarpeeksi, joihin ihastua, miksi helvetissä se varattu on aina herkumpi?

Kyllä se vastuu on sillä varatulla henkilöllä. En minä toisena naisena ole vastuussa siitä jos perhe hajoaa.

Ihan yhtälailla te toiset naiset ja miehet olette vastuussa. Pettämiseen tarvitaan aina kaksi.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Puhut siis rehellisistä ja pettäjistä muka kauniilla nimikkeillä.

Pettäjäkin voi olla rehellinen. Täysin uskollinen huonolle puolisolleen siihen saakka, kunnes rakastuu toiseen. Pettää, tunnustaa rehellisesti, ja niin edelleen. Katsos, kun se ei aina ole ennalta suunniteltavissa niin, että eroanpa nyt tässä ensin, ja sitten alan etsiskellä uutta. Se uusi voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättä kuin faksi Jäätteenmäelle. Sitä on vielä virallisesti suhteessa yhden kanssa, mutta sydän on jo uuden luona. 

Ja kerrotko vielä miksi tämä " rehellinen" pettäjä aloittaa uuden suhteen ennenkuin on vapaa entisistä sitoumuksistaan? Niinpä. Koska ei ole kanttia lähteä huonostakaan suhteesta tyhjän päälle. Selkärangaton luuseri.

Jos on kanttia lähteä missään vaiheessa, niin eihän silloin uskalluksesta ole kyse. Pikemminkin motivaatiosta. Rakkaus on paljon väkevämpi motivaattori kuin vaikkapa pelkkä kyllästyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ollaan täyttä vauhtia menossa sotkemaan toisten välit / rikkomaan perhe.

Jotain moraalia sentäs... On niitä vapaitakin tarpeeksi, joihin ihastua, miksi helvetissä se varattu on aina herkumpi?

Kyllä se vastuu on sillä varatulla henkilöllä. En minä toisena naisena ole vastuussa siitä jos perhe hajoaa.

Ihan yhtälailla te toiset naiset ja miehet olette vastuussa. Pettämiseen tarvitaan aina kaksi.

ohis

Roskaa. Toisella osapuolella ei ole mitään sitoumuksia, joita hän pettäisi. Sama kuin syyttäisit kultaspänliikettä osallisuudesta omaan ryöstöönsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Tässä ei sammuteta tulipaloa. Tilanne ei ole dramaattinen eikä vaarallinen kenellekään. Nopeassa tahdissa ei ole mikään pakko tehdä mitään päätöksiä. Tiesitkö muuten, että palon sammuttamisessa vasta onkin sääntöjä ja niitä ei rikoita, jottei myös sammuttajien henkilön vaarannu. Kukaan ei säntäile ja pyöri päättömästi palopaikalla vaan jokainen tietää hommansa, sillä niitä on harjoiteltu satoja kertoja. Miksi pettäjä katsoo oikeudekseen toimia itsekkäästi? Eroamisen kun voisi hoitaa ihan pettämättäkkin.

Sinä et nyt vaan käsitä, että ei pettämisessä ole kyseessä huono tapa hoitaa eroamista. Nuo ovat kaksi eri asiaa.

Niin kerta! Kun se pettäminen nyt vaan on semmoinen juttu mikä on eikä sille voi mitään, ei kukaan, ei missään ajassa eikä ulottuvuudessa. Se vaan tulee kuin taifuuni, iskee kuin katupora, tempoo ja riuhtoo kuin dobermanni villasukkaa, ja me kaikki LUOJA PARATKOON olemme totaalisen voimattomia sen edessä.

Eih, nauran niin että naama kastuu!! XD

Taidat olla voimaton monenkin asian edessä hysteriastasi päätellen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Puhut siis rehellisistä ja pettäjistä muka kauniilla nimikkeillä.

Pettäjäkin voi olla rehellinen. Täysin uskollinen huonolle puolisolleen siihen saakka, kunnes rakastuu toiseen. Pettää, tunnustaa rehellisesti, ja niin edelleen. Katsos, kun se ei aina ole ennalta suunniteltavissa niin, että eroanpa nyt tässä ensin, ja sitten alan etsiskellä uutta. Se uusi voi tulla ihan yllättäen ja pyytämättä kuin faksi Jäätteenmäelle. Sitä on vielä virallisesti suhteessa yhden kanssa, mutta sydän on jo uuden luona. 

Katsoa kun fiksu pystyy olemaan pettämättä sen aikaa ennen kuin eroaa.

No mitähän tuo nytkin tarkoittavinaan? Pitäisi erota varmuuden vuoksi silloin kun ei ole mitään surinaa mihinkään suuntaan ihan vaan siltä varalta, että rakastuu joku päivä? Äly hoi. Pettämistä on se toiseen rakastuminen, jonka vuoksi sitten otetaan ero. Mikä tässä on niin vaikeaa käsittää, että eropäätös syntyy siksi, ettäbon tunteita muualle? Sitä ei voi muussa järjestyksessä mitenkään tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas ollaan täyttä vauhtia menossa sotkemaan toisten välit / rikkomaan perhe.

Jotain moraalia sentäs... On niitä vapaitakin tarpeeksi, joihin ihastua, miksi helvetissä se varattu on aina herkumpi?

Kyllä se vastuu on sillä varatulla henkilöllä. En minä toisena naisena ole vastuussa siitä jos perhe hajoaa.

Kyllä sinä olet vahvasti osallinen perheen hajoamiseen. Ilman sinua sitä ei tapahtuisi, sinä mahdollistat sen. Huvittaa aina nämä muka viattomien selittelyt. Valkopesua.

Huvittaa aina nämä muka viattomat petettyt, jotka on niitä lapsen tasolle typistettyjä viattomia uhreja, jotka eivät pitäneet siitä liitostaan huolta vaan piloutuvat pirun huonojen tekosyiden taakse kuinka paha paha puoliso  silkkaan pahuuttaan petti sitä kilttiä ja ahkeraa puolisoa. Katkeruuden kitkerä höttö.

Lässynlää. Pettäminen on aina pettäjän vika. Pettäjät ovat moraalittomia p**koja. Kaikki.

ohis

Tiu tau tulkku, hyvin luistaa..

Alottajalle!Me emme voi valita kehen ihastumme.Toisten kanssa on vaan hyvät kemiat ja sähköä ilmassa.Itse myös ihastuin varattuun.Ei tulis mieleenkään sotkea kenenkään suhdetta.Ollaan vaan hiljaa ja odotellaan millon tää loppuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuin vuosia sitten varattuun mieheen, tai paremminkin hän ihastui minuun. Minä sinkku, miehellä avopuoliso ja kihlattu, ei lapsia.

Olemme olleet jo vuosikymmeniä naimisissa ja meillä on kolme jo aikuistuvaa lasta. Luoan mieheeni sataprosenttisesti, koskaan ei ole tullut epäilystä pettämisestä.

Tässähän jäi kertomatta, minkä aikaa mies petti exäänsä kanssasi vai oliko suoraselkäinen ihminen ja erosi ensin ja aloitti uuden suhteen vasta sen jälkeen. Eihän täällä muuta paheksuta kuin pettämistä.

Mitä väliä sillä on erosiko ensin? Kaksi toisiinsa ihastunutta saivat toisensa ja yhdelle jäi luu käteen. Miehen ex-avopuolisossa on ollut jotain vikaa kun mies halusi vaihtaa hänet uuteen.

On menetelmäihmisiä ja lopputulosihmisiä. Menetelmäihmiset moittivat väärin sammutetuista tulipaloista. Heille tärkeintä on tapa jolla tehdään, sen on oltava ehdottoman oikein. Säännöt ennenkaikkea! Jos oikea tapa ei johda mihinkään, ei se haittaa, kun tehtiin sentään oikein.

Lopputulosihminen arvostaa sitä, että taloa ei polteta vain periaatteen vuoksi ja että löytyy se elämänsä rakkaus vaikka menisi pari mutkaakin suoraksi samalla.

Tässä ei sammuteta tulipaloa. Tilanne ei ole dramaattinen eikä vaarallinen kenellekään. Nopeassa tahdissa ei ole mikään pakko tehdä mitään päätöksiä. Tiesitkö muuten, että palon sammuttamisessa vasta onkin sääntöjä ja niitä ei rikoita, jottei myös sammuttajien henkilön vaarannu. Kukaan ei säntäile ja pyöri päättömästi palopaikalla vaan jokainen tietää hommansa, sillä niitä on harjoiteltu satoja kertoja. Miksi pettäjä katsoo oikeudekseen toimia itsekkäästi? Eroamisen kun voisi hoitaa ihan pettämättäkkin.

Sinä et nyt vaan käsitä, että ei pettämisessä ole kyseessä huono tapa hoitaa eroamista. Nuo ovat kaksi eri asiaa.

Niin kerta! Kun se pettäminen nyt vaan on semmoinen juttu mikä on eikä sille voi mitään, ei kukaan, ei missään ajassa eikä ulottuvuudessa. Se vaan tulee kuin taifuuni, iskee kuin katupora, tempoo ja riuhtoo kuin dobermanni villasukkaa, ja me kaikki LUOJA PARATKOON olemme totaalisen voimattomia sen edessä.

Taidat olla voimaton monenkin asian edessä hysteriastasi päätellen.

Sanonko kuka oli hysteerinen kun sinua teki?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jättäkää hyvät miehet ja naiset, kaikki varatut rauhaan. Tässä maassa on jo avo-avioeroja ja siitä kärsiviä lapsia yllin kyllin.

Mitään suhdetta ei tule jos itsensä hillitsee ja torjuu toisen.

Miksi uskollisuutta ei arvosteta?

Jeesustelijat hiljaa, ei ole sinun asiasi!

Ole itse hiljaa, h***a!

-eri-

Ihastuksia tulee ja menee pitkässä suhteessa. Ei niihin kannata reagoida eikä etenkään ryhtyä suhteeseen ihastuksensa kanssa edes siinäkään tapauksessa että kysymys on molemminpuolisesta ihastumisesta. 

Olin varattuna ihastunut vapaaseen ja se tapahtuma todellakin vei kaiken äärirajalle. Olin valmis hylkäämään vaikeuksissa olleen avioliittoni ja ryntäämään uuteen suhteeseen tämän ihanan naisen kanssa. Tämä uusi nainen pysyi kuitenkin vahvana ja piti minut loitolla, eikä suhdetta muodostunut.

Vaimoni (tietämättä ihastuksestani) pisti minut kolmesti valitsemaan eron ja avioliiton välillä, vain nyökkäys olisi riittänyt. En kuitenkaan lopulta lähtenyt vaan jäin. Vastuu perhettäni ja erityisesti lapsiani kohteen oli suurempi kuin hyppy tuntemattomaan.

Ihastukseni oli niin vahva ja viisas että päätti jatkaa matkaa. Itkin hänen peräänsä kuukausia. Nyt kolmen vuoden jälkeen jo helpottaa ja parisuhde ja perhe voi taas paremmin.

Olen ikuisesti kiitollinen tälle naiselle. Ehkä hänkin rakastui kuten minäkin, mutta viisaudessaan jätti perheemme rauhaan.

Vierailija kirjoitti:

Olin varattuna ihastunut vapaaseen ja se tapahtuma todellakin vei kaiken äärirajalle. Olin valmis hylkäämään vaikeuksissa olleen avioliittoni ja ryntäämään uuteen suhteeseen tämän ihanan naisen kanssa. Tämä uusi nainen pysyi kuitenkin vahvana ja piti minut loitolla, eikä suhdetta muodostunut.

Vaimoni (tietämättä ihastuksestani) pisti minut kolmesti valitsemaan eron ja avioliiton välillä, vain nyökkäys olisi riittänyt. En kuitenkaan lopulta lähtenyt vaan jäin. Vastuu perhettäni ja erityisesti lapsiani kohteen oli suurempi kuin hyppy tuntemattomaan.

Ihastukseni oli niin vahva ja viisas että päätti jatkaa matkaa. Itkin hänen peräänsä kuukausia. Nyt kolmen vuoden jälkeen jo helpottaa ja parisuhde ja perhe voi taas paremmin.

Olen ikuisesti kiitollinen tälle naiselle. Ehkä hänkin rakastui kuten minäkin, mutta viisaudessaan jätti perheemme rauhaan.

Kömpelö ja feikki tarina.

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksia tulee ja menee pitkässä suhteessa. Ei niihin kannata reagoida eikä etenkään ryhtyä suhteeseen ihastuksensa kanssa edes siinäkään tapauksessa että kysymys on molemminpuolisesta ihastumisesta. 

Paitsi jos se oma pitkä suhde on p@sk@. Ei pitkä suhde ole mikään itseisarvo. Onnellisuus on tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin varattuna ihastunut vapaaseen ja se tapahtuma todellakin vei kaiken äärirajalle. Olin valmis hylkäämään vaikeuksissa olleen avioliittoni ja ryntäämään uuteen suhteeseen tämän ihanan naisen kanssa. Tämä uusi nainen pysyi kuitenkin vahvana ja piti minut loitolla, eikä suhdetta muodostunut.

Vaimoni (tietämättä ihastuksestani) pisti minut kolmesti valitsemaan eron ja avioliiton välillä, vain nyökkäys olisi riittänyt. En kuitenkaan lopulta lähtenyt vaan jäin. Vastuu perhettäni ja erityisesti lapsiani kohteen oli suurempi kuin hyppy tuntemattomaan.

Ihastukseni oli niin vahva ja viisas että päätti jatkaa matkaa. Itkin hänen peräänsä kuukausia. Nyt kolmen vuoden jälkeen jo helpottaa ja parisuhde ja perhe voi taas paremmin.

Olen ikuisesti kiitollinen tälle naiselle. Ehkä hänkin rakastui kuten minäkin, mutta viisaudessaan jätti perheemme rauhaan.

Kömpelö ja feikki tarina.

Joo ihan sama. Näin se vaan mun elämä meni.

Kuka kehtaisi tunnustaa, ettei muuttinut paremmaksi, vaikka taivas muuttuisi helvetiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olin varattuna ihastunut vapaaseen ja se tapahtuma todellakin vei kaiken äärirajalle. Olin valmis hylkäämään vaikeuksissa olleen avioliittoni ja ryntäämään uuteen suhteeseen tämän ihanan naisen kanssa. Tämä uusi nainen pysyi kuitenkin vahvana ja piti minut loitolla, eikä suhdetta muodostunut.

Vaimoni (tietämättä ihastuksestani) pisti minut kolmesti valitsemaan eron ja avioliiton välillä, vain nyökkäys olisi riittänyt. En kuitenkaan lopulta lähtenyt vaan jäin. Vastuu perhettäni ja erityisesti lapsiani kohteen oli suurempi kuin hyppy tuntemattomaan.

Ihastukseni oli niin vahva ja viisas että päätti jatkaa matkaa. Itkin hänen peräänsä kuukausia. Nyt kolmen vuoden jälkeen jo helpottaa ja parisuhde ja perhe voi taas paremmin.

Olen ikuisesti kiitollinen tälle naiselle. Ehkä hänkin rakastui kuten minäkin, mutta viisaudessaan jätti perheemme rauhaan.

Kömpelö ja feikki tarina.

Niin justiinsa!

terveisin se väkisin perheenisin lahkeessa roikkunut epätoivoinen neiti-ihminen, joka ei ymmärtänyt irroittaa otettaan ennenkuin hänen päälleen astuttiin *pläts*