Kunnon kohotus 50-vuotiaana

Kävely. Reipas sellainen. Kolme kertaa viikossa 45 min. Niin että syke nousee. Tee muutama kk ja huomaat jo kunnon kohentuneen. Muista venyttelyt ennen ja jälkeen.

Minuakin vituttaa urheilu. Nyt kuitenkin olen aloittanut liikahtamisen sohvalta, kun haluan näyttää nätiltä juhlamekossani. Lohduttaa, että tämä itsensä kidutus loppuu parin kuukauden päästä ja jouluna vedän kaksin käsin kinkkua XXXXLLL-halaatissani.

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Tee löysemmin, äläkä suorita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Rauhallinen aloitus, ei hampaat irvessä vääntämistä. Kokeile eri lajeja. Vesijuoksu ja -jumppa ovat yllättävän tehokkaita. Kuntosaleilla ja kansalaisopistoilla on ohjattuja tunteja, ainakin osalla myös kuntosaliharjoitteluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Tee löysemmin, äläkä suorita.

olen kokeillut sitäkin, mutta sitten laiskistun ja kynnys esim. salille lähtöön nousee nopeasti hyvin korkeaksi. Nyt olen aika hyvässä kunnossa, kolme-neljä kertaa viikossa salilla pt:n ohjelmalla.

Mutta ongelma on se, että inhoan liikuntaa eikä se tosiasia näytä muuttuvan ikinä. Odotan vaan aina, milloin se liikuntahetki on ohi.

Olisi mahtavaa nauttia liiikunnadta kun sitä joka tapauksessa terveyteni ylläpitämiseksi harrastan!

Nainen 51

60v äitini osti soutulaitteen. Ollut todella tyytyväinen. Kehittää koko kehoa ja hiki tulee nopeasti. Ja suomalaiset ylipäätänsä ovat yleensä aika tottuneita jo soutamaan jos on esim. mökillä ollenkaan sitä tehnyt, luontuu hyvin useimmilta.

Tilaa se tietty tarvitsee hiukan, mutta suosittelen vilkaisemaan.

M33

Mitä vanhempana kuntoilussa alkaa tsempata, sitä hitaammin kannattaa edetä. Kävelylenkkien lisäksi joku liikkuvuutta tuova jumppa kuten jooga tai pilates olisi hyvästä. Pitää jotenkin koettaa tehdä liikunnasta tapa ja lisätä määrää/tehoa hyvin pikkuhiljaa. Itse kamppailen samojen aatosten äärellä. Jotenkin oon saanut itselleni tavaksi kävellä joka päivä edes vähän, esim käyn aina kilsan päässä olevassa ruokakaupassa kävellen, kannan repussa aika paljonkin ostoksia. Lisäksi yritän jumppailla, mutta tää on kyllä vielä melko vähäistä tää mun liikunta.

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Kuinka pitkiä pyöräilyreittejä harrastat? Mä poljen pyörää jatkuvasti, kun en omista ajokorttia, mutta ei tunnu mitään vaikutusta olevan.

Hei!

Minä aloitin kesäkuussa kävelyn/sauvakävelyn. Joskus käyn uimassa. Kesti kolme viikkoa, ennen kuin tuli sellainen "wowfiilis" ja tuntui siltä että tätä on jatkettava ja liikunnan jälkeen oli hyvä olo.

Heinäkuun alussa ostin aktiivisuusrannekkeen ja olenkin nyt jäänyt vähän koukkuun päivittäisten tavoitteiden saavuttamisessa. Pidän kuitenkin selkeitä välipäiviä ja jätän rannekkeen pöydälle.

Kesäkuussa paino ei tipahtanut, mikä oli pettymys. Eli liikunta ei yksin riittänyt. Otin käyttöön fatsecret sovelluksen ja se onkin ollut hyödyllinen. Omissa ruokailutottumuksissa oli parantamisen varaa. Yllättäen söin aivan liian vähän!

Nyt heinäkuussa paino pudonnyt 2 kg ja vyötärön ymp. Kesäkuusta - 8cm.

Motivaation säilyttämiseksi vaihda lenkkiympäristöä ja pyydä välillä joku mukaan. Ja rohkeasti vaan mukaan ryhmätunneille, kun säät huononee. Spinning on kivaa ja siinä on helppo polkea oman kunnon mukaa . Ohjaaja opastaa pyöränkäyttöä ensikertalaisille. Ja kokemus ei ole lainkaan sama kun kuntopyörää polkiessa 😀!

Täällä nainen, jonka liikunnan ilon koululiikunta pilannut täysin. Päätin koulujen loputtua, ettei koskaan enää liikuntaa. Joskus olen jotain koittanut alkaa tekemään, mutta innostus on sammunut nopeasti. En ole koskaan saanut liikunnasta mitään iloa tai hyvän olon tunnetta.

Nyt ikää on tullut enemmän on vaivojakin ja kipuja alkanut tulla. Viime syksynä päätin, että vaivoihin on tultava loppu. Aloin käydä kuntosalin joogassa kolme kertaa viikossa (alussa harvemmin). Innostuin siitä ja sen tuomasta hyvästä olosta ja särkyjen loppumisesta niin, että enää ei ole puhettakaan harrastuksem lopettamisesta. Ensimmäistä kertaa elämässä koen liikunnan riemua! Ajattelin, että pikkuhiljaa lisään liikuntaa ja kohotan kuntoa, minulla on koko elämä aikaa. Joogan myötä ruokavaliokin on muuttunut terveellisemmäksi, olen pystynyt karsimaan herkkujen syömistä.

Nyt kun kävin kävelylenkillä tuli tunne, että haluan juosta välillä. Juoksu tuntui paljon helpommalta kuin koskaan ennen. Innostuin tästä niin, että nyt käyn lenkeillä välillä kävellen välillä juosten. En olisi ikinä uskonut itsestäni!

Eli neuvoni on aloittaa liikunta niin rauhallisesti kuin itsestä tuntuu hyvälle, muuten liikunnan ilo katoaa. Rauhallisesti, itseä kuunnellen ja itselleen armollisena. Näin löytää helpommin itseään kiinnostavsm lajin.

Täytyy löytää oikee laji itselleen 😁ei kaikki tykkää kuntosalista vaan monille se on pakkopullaa. Kokeile muita lajeja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Jos liikunta on sulle pelkkää kärsimystä ja pakolla tehtyä, niin älä liiku.  Väkisin liikkumalla saat vain stressihormonit toimimaan ja elimistö prakaa.

Keskity siihen, että liikut ns. arkiliikuntaa. Ja jos joskus tulisi into lähteä vaikka kävelylle, niin ota mukaan jotain kiinnostavaa kuunneltavaa, niin ajatukset on siinä kuunneltavassa eikä siinä, että liikut.

Pitää aloittaa vähällä niin, että keho alkaa haluta lisää.

Talvella olin ihan rapakunnossa eikä ollut aikaa millekään työprojektin vuoksi. Ajattelin, että hypin tasahyppyjä pari kertaa päivässä niin, että syke nousee. Ekalla kerralla meni ehkä viisitoista epämääräistä hyppyä. Viikon päästä jo yli sata ja laadullisesti parempaa.

Kiitos kaikille mahtavista neuvoista! Niitä lukiessa vähän intokin taas nousi. Ainakin sen verran että jaksaa kesämökkiloman jälkeen taas kivuta tutun kuntosalin kynnyksen yli. Ja miettiä noiden monien hyvien vinkkien avulla uutta strategiaa elämänmittaisen urheiluinhon selättämiseksi.

Hyvässä lykyssä liikunnan ilon ehtii tässä vielä löytää ennen rollaattoriin siirtymistä :)

Nainen 51

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Olin rapakunnossa. Päätin käydä ma ke pe kävelylenkillä 1h klo 18. Omaa tahtia.

Ensin 45 min oli jo saavutus koska v~ttutti niin. Kuitenkin yöuni parani jo heti.

Tokan viikon jälkeen sain sen tunnin ja jalka ei ollut enää niin raskas.

Sitten keksin kuulokkeet ja musan yhdistää lenkille 👍

Lenkkivaatteet on valmiina kaapissa. Se oli kuin aamu herätys. Klo 18 ulos eikä mitään muttia tai miettimistä.

Nyt 5v jälkeen koen liikunnan iloa. Teen edelleenkin omaa tahtia. En voi ymmärtää urheilua joka satuttaa niin etten aamulla pytylle pääse. Aiemmin liikuin niin ja into loppui aina viikon jälkeen.

Ylipainoa oli 30kg. Nyt 10kg.

Muista ruokailu kuntoon. Ei lähde kilot pelkällä liikunnalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Tee löysemmin, äläkä suorita.

olen kokeillut sitäkin, mutta sitten laiskistun ja kynnys esim. salille lähtöön nousee nopeasti hyvin korkeaksi. Nyt olen aika hyvässä kunnossa, kolme-neljä kertaa viikossa salilla pt:n ohjelmalla.

Mutta ongelma on se, että inhoan liikuntaa eikä se tosiasia näytä muuttuvan ikinä. Odotan vaan aina, milloin se liikuntahetki on ohi.

Olisi mahtavaa nauttia liiikunnadta kun sitä joka tapauksessa terveyteni ylläpitämiseksi harrastan!

Nainen 51

Itse huomasin alkavani nauttia liikunnasta kun tein itselle sopivan treenin. Jos ei joku liike tuntunut hyvälle niin tein vain 2 sarjaa. Jos joku tuntui hyvälle niin tein 4. Jos tuntui helpolle, lisäsin painoa. Jos raskaalle otin pari kiloa pois.

Halu liikkua ja kehittyä mielessä kaikenaikaa ja olin sen tunnin tai kaks mitä aikaa menikään.

Opettelin treenaamaan itseäni kuunnellen. Ja ah mikä voittaja fiilis sitä kautta on tullutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uinti ja pyöräily. Itse aloitin spinning pyöräilyn ja käyn 2-5 kertaa viikossa pyöräilemässä.

Juoksulenkit eivät ainakaan minulle sopineet.

Kun pääsin liikunnan imuun aloitin myös kuntosaliharjoittelun.

Miten te oikein pääsette johonkin "liikunnan imuun"? Minä en ole päässyt koskaan vaikka kuinka säännöllisesti olen pakottanut itseni liikuntaa harrastamaan ja lukuisia lajeja kokeillut. Aina se on samaa, kärsimyksen täyteistä hampaat irvessä vääntämistä. Mitään liikunnan iloa en ole kokenut vielä ikinä!

Nainen 51

Tee löysemmin, äläkä suorita.

olen kokeillut sitäkin, mutta sitten laiskistun ja kynnys esim. salille lähtöön nousee nopeasti hyvin korkeaksi. Nyt olen aika hyvässä kunnossa, kolme-neljä kertaa viikossa salilla pt:n ohjelmalla.

Mutta ongelma on se, että inhoan liikuntaa eikä se tosiasia näytä muuttuvan ikinä. Odotan vaan aina, milloin se liikuntahetki on ohi.

Olisi mahtavaa nauttia liiikunnadta kun sitä joka tapauksessa terveyteni ylläpitämiseksi harrastan!

Nainen 51

Jos odotat vain, että se on pian ohi, tee niin kuin lapseni. Kun mennään pyöräilemään tai hiihtämään tietty matka, he painavat sen niin lujaa kuin jaksavat, että se olisi äkkiä ohi. Minä itse nautin liikkumisesta ja teen pitkiä retkiä rauhalliseen tahtiin, jos saan itse valita.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos kaikille mahtavista neuvoista! Niitä lukiessa vähän intokin taas nousi. Ainakin sen verran että jaksaa kesämökkiloman jälkeen taas kivuta tutun kuntosalin kynnyksen yli. Ja miettiä noiden monien hyvien vinkkien avulla uutta strategiaa elämänmittaisen urheiluinhon selättämiseksi.

Hyvässä lykyssä liikunnan ilon ehtii tässä vielä löytää ennen rollaattoriin siirtymistä :)

Nainen 51

Liikuntaan ei tarvita kuntosalia, jos se on vastenmielistä. Eikä liikunnan tarvitse olla "jotain säännöllistä"

Mulle yksi talven suuri nautinto on (jos lunta sataa) kahlata vastasataneessa lumessa, on tosi tehokasta :) Ja saa raitista ilmaa, mielikin kohentuu.

Tämä ei tarkoita sitä, että sun täytyis tehdä samaa, vaan etsiä siinä liikkumisessa (ihan arjessa) ne mitkä tuo hyvää oloa.

Liikkumisen ei pidä olla kurjaa tai väkisin tehtyä. Eikä varsinkaan jonkun ulkopuolisen "määräysten" mukaan.