Kunnon kohotus 50-vuotiaana

Vähän ehkä ohi aiheen, mutta kyseltiin liikunnan ilosta tuolla. Mitä se on?

Voisin vastata kysymykseen kysymyksellä. Mikä ilo on ylensyömisessä, viinan juomisessa tai liikkumattomuudesta? Tai kirkossa käymisessä?

Ei liikunnastakaan aina mitään hyviä oloja saavuta, mutta tietoisuus että on tehnyt kehon ja mielen eteen jotain on se liikkeelle paneva voima.

Se että huolehtii itsestään ja hyvinvoinnista on se tunne josta voi itseään Onnitella. Kun on aikansa spinning tunnilla hikisenä pyöräillyt ja aktiivisuus ranneke näyttää 45min cardioita ja 60 min fat burn zonea niin itseäni ainakin se kannustaa jatkamaan niin että edes osa ajasta voisi olla myös siellä peak alueella.

Kaikki liikunta on hyvästä, hyötyliikuntaa en itse aikaisemmin osannut pitää oikeana liikuntana.

Tietenkin on päiviä, kun ei huvita liikkua ja lähi kiparin makkaraperunat houkuttaa.. silloin haen ne makkaraperunat ja nautin elämästä. Mutta tätä ei tapahdu edes viikottain vaan sillon tällöin.

En ole tehnyt liikunnasta mitään pakko pakko juttua, ja siinä se juju omalla kohdalla taitaa ollakin. Niin ja peruskoulussa silloin 80-luvulla jumppa ja liikunta oli meilläkin sitä tukkaisessa jumppasalissa lattialla makuuta venytyksiä tehden ja samalla maikkaope taputti tampuriiniä.

Nyt lähden uimahalliin.