Kertokaapa koirarotuja, joita EI ole jalostettu pilalle?
Koiran hankintaa alettu harkita, toki vasta alustavasti kun ei ole tätä pidemmälle päästy.
Jokaisen kiinnostavan rodun kohdalla on nimittäin tullut ilmi, että kyseinen rotu on pilattu jalostamalla ja kärsii ties mistä vaivoista ja sairauksista sen takia.
Onko olemassa oikeasti terveitä koirarotuja?
Kommentit (464)
Yleisesti se menee niin, että mitä alkukantaisempi rotu, sitä terveempi fyysisesti. Tosin luonnekin on usein vastaavasti alkukantaisen brutaali.
Vierailija kirjoitti:
Jäykkä jököttäjä.
Susj.
Onko Afrikassa susia? Missä sudesta kesytettiin kesy koira? Ei ainakaan Afrikassa. Sama hevosen ja naudan sekä lampaan ja vuohen kanssa.
Tiibetinmastiffia pidetään yhtenä vanhimmista koiraroduista, ehkä sieltä?
Vierailija kirjoitti:
Varmaankin kaikkein alkukantaisimmat eli lähellä sutta olevat rodut on terveimpiä. Sekarotuiset usein myös on vahvempia, mutta niissä ei "saa mitä tilaa" eli ei voi yhtään tietää minkälainen koira on, onko sillä riista/vartiointi/paimennusviettiä vai onko enemmän seurakoiramainen. Senhän takia rotuja alunperin lähdettiin jalostamaan, eri käyttötarkoituksia varten. Pienet seurakoirat oli alunperin tarkoitettu vain paremman väen hienostorouvien lemmikeiksi, ei normaaleilla ihmisillä koirat olleet mitään lemmikkejä.
Asiat alkoivat mennä todella pieleen kun normaaleillekin ihmisille piti jalostaa lemmikkirotuja. Nekin koirarodut jotka alunperin olivat terveitä lemmikkikoiria on jalostettu pilalle. Minulla on tallessa eräs todella vanha koirien rotukirja, jossa esitetään koirarodut piirrettyinä kuvina ja niistä näkee kuinka toisenlaisilta moni koirarotu on näyttänyt kauan sitten. Kyllä ne ovat tunnistettavissa niistä kuvista, mutta kaikki ne rotupiirteet on nykyään viety ihan äärimmilleen.
Tuosta tuli mieleen, että Schipperke näyttää edelleen hämmästyttävän samalta, kuin vanhoissa maalauksissa ja viime vuosisadan alun valokuvissa. Edelleen perusterve rotu ja hyvä, mutkaton, vahva rakenne. Vähän perinnöllisiä sairauksia epilepsiaa lukuunottamatta, josta rodun harrastajat tietoisia ja tutkimustakin aiheesta tehty. Jossain vaiheessa rotu pääsi hyvin pienilukuiseksi ja poolin monimuotoisuuteen onkin sittemmin kiinnitetty erityisesti huomiota. Rotu on yleisesti melko tuntematon, joten on säästynyt tehtailulta. Hermorakenne yleisesti terve, joskin mukana tulee sitten vilkkaampi ja itsenäisempi luonne. Älykkäitä, työkoiramaisia draiviltaan pienestä koosta huolimatta. Rotu on peräisin 1600-luvulta säilyen melko samanlaisena kuin nykypäivänä kuvausten perusteella.
Jos rodun aktiivisuus ei haittaa. Unkarilaiset paimenkoirat mudi ja pumi.
Valitettavasti suomenpystykorvillakin on jo perinnöllisiä sairauksia : /
Hyvistä, terveystutkituista vanhemmista kahden käyttölinjaisen noutajan risteytys. Tällainen tapaus meillä, luonteeltaan aivan kymppi ja terve kuin mikä. Pentuaika oli melko helvettiä aktiivisuustason vuoksi, mutta jos ulkoilla jaksaa sen 2h/vrk niin oikein mukava ja rento kaveri sisätiloissa.
Puhdasrotuisissa alkaa geenipoolit olla monessa rodussa sen verran pieniä, että sairausgeenit tiivistyvät. Mielestäni ainut järkevä suuntaus koirien jalostukselle ovat tarkoin harkitut roturisteytykset geenipohjan monipuolistamiseksi.
Monet vinttikoirarodut. Esimerkiksi greyhoundin risteytykseen hyväksytään väljästi collieita ja terrierejä.
Laikat, Jämtlanninpystykoirat, Karjalan karhukoira, Norjan harmaa pysytkoira. Yleensä alkukantaiset koirat.
Russelit on hyvin terveitä. Rotu on moneen muuhun verrattuna hyvin monimuotoinen, ulkonäköäkin on joka lähtöön. Pieni koko vielä edesauttaa kropan kunnossa pysymistä. Aktiivisuus ja itseä säästämätön äkkinäinen liikkuminen osuu niveliin tosin. Oma 10v. russeli alkaa vasta nyt osoittaa että joskus on lihas ja/tai nivelongelmia, muuten on ollut tasaisen terve ikänsä. Korvat puhtaat joka ainoa krt kun niihin kurkistaa, tassut kunnossa kesät talvet, vatsa kestää melkein mitä vain, karva hyvä eikä iho-ongelmia minkäänlaisia.
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä, terveystutkituista vanhemmista kahden käyttölinjaisen noutajan risteytys. Tällainen tapaus meillä, luonteeltaan aivan kymppi ja terve kuin mikä. Pentuaika oli melko helvettiä aktiivisuustason vuoksi, mutta jos ulkoilla jaksaa sen 2h/vrk niin oikein mukava ja rento kaveri sisätiloissa.
Puhdasrotuisissa alkaa geenipoolit olla monessa rodussa sen verran pieniä, että sairausgeenit tiivistyvät. Mielestäni ainut järkevä suuntaus koirien jalostukselle ovat tarkoin harkitut roturisteytykset geenipohjan monipuolistamiseksi.
Tuohon terveystutkituista vanhemmista. Oletko tutkituttanut myös oman kotikoirasi? Se ei nimittäin kerro juuri mitään jos vain vanhemmat tutkitaan. Entäs jos toisella/molemmilla vanhemmilla on se sisarus jolla onkin vaikka D/D lonkat? Sitä ei vaan tiedetä kun kotikoirana ei ole tutkittu. Perinnöllisyys voi hypätä arvaamattonasti. Pointtini siis on että saavuttaaksemme terveitä rotuja on tutkittujakin oltava myös kotikoirissa. Ne jalostukseen käytetytkin ovat muuten suomessa pääosin kuitennkin kotikoiria
Ei sellaista ole, jos koirat ei saa vapaasti valita lisääntymiskumppania. Ja jos ne saisi, suosituin malli koirissa olisi pitkäkuonoinen ja korkeajalkainen ja melko lailla pystyt korvat. Sutta muistuttava. Heti kun rotukirjat suljetaan, ja rotuun otto lopetetaan, niin geenipooli suljetaan myös. Ja silloin alkavat sairaudet rodussa lisääntyä.
Vähän kuin sulkisi loppuiäksi jonkun kaupungin ja kieltäisi koskaan naimasta sen ulkopuolelta.
Joku tuolla suositti russeleita. Itselläni on 15 v. vanha viimeistä "villiä" kantaa oleva suorajalkainen russeli. Rotuunotto taisi loppua joskus 2011. Mulle koira tuli rescuekoirana. Herralla on kaksi sydänvikaa ollut neljä vuotta ja niihin lääkitys. Nyt alkaa ikä näkyä, on käynyt jäykemmäksi ja ei näe kunnolla pimeässä ja kuulokin on selvästi alentunut, kovat pamaukset kyllä kuulee vielä. Mutta elämisen riemua riittää ja vielä intoutuu riehumaan. Huomaan että nykyiset russelit on lyhytraajaisempia - ja jotkut käyräjalkaisempia, onko selkä- ja polviongelmia? Tuosta kannattaa ainakin lukea sivu 60
https://www.kennelliitto.fi/sites/default/files/attachments/jto/jackrus…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvistä, terveystutkituista vanhemmista kahden käyttölinjaisen noutajan risteytys. Tällainen tapaus meillä, luonteeltaan aivan kymppi ja terve kuin mikä. Pentuaika oli melko helvettiä aktiivisuustason vuoksi, mutta jos ulkoilla jaksaa sen 2h/vrk niin oikein mukava ja rento kaveri sisätiloissa.
Puhdasrotuisissa alkaa geenipoolit olla monessa rodussa sen verran pieniä, että sairausgeenit tiivistyvät. Mielestäni ainut järkevä suuntaus koirien jalostukselle ovat tarkoin harkitut roturisteytykset geenipohjan monipuolistamiseksi.
Tuohon terveystutkituista vanhemmista. Oletko tutkituttanut myös oman kotikoirasi? Se ei nimittäin kerro juuri mitään jos vain vanhemmat tutkitaan. Entäs jos toisella/molemmilla vanhemmilla on se sisarus jolla onkin vaikka D/D lonkat? Sitä ei vaan tiedetä kun kotikoirana ei ole tutkittu. Perinnöllisyys voi hypätä arvaamattonasti. Pointtini siis on että saavuttaaksemme terveitä rotuja on tutkittujakin oltava myös kotikoirissa. Ne jalostukseen käytetytkin ovat muuten suomessa pääosin kuitennkin kotikoiria
Olen tutkituttanut myös omani, ja A/B lonkat ovat. Tätä ei ole tarkoitus missään nimessä pennuttaa vaan juurikin ihan kotikoirana on, mutta halusin silti nuo terveystutkimukset teettää ihan senkin varalta että jos siellä sitten olisikin huonoa lonkkaa/kyynärniveltä, niin osaisin ottaa huomioon jo nuoresta iästä lähtien ravitsemuksen ja liikunnan kannalta.
Tämä mielestäni olisikin oleellista kun sekarotuisista puhutaan ja roturisteytyksien vastuullisesta toteutuksesta, että jalostukseen käytettävät yksilöt ja niiden pennut ihan oikeasti myös tutkittaisiin terveyden kannalta, eikä vaan sokeasti luotettaisi siihen että kun on sekarotuinen niin on pakko olla terveempi. Ei se tietenkään näin mene.
Itäsiperia laika. Tuo kolmannen polven susi.
Suomen pystykorva on tervein rotu. Ei vaan sovi kaupunkiin.