Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ja lapsi eivät pärjää lomalla keskenään?
17.07.2019 |
Lapsi on 5-vuotias, sinällään melko helppo tapaus mutta toki keskittymiskyky ja itsesäätely on ikätasoista eli ei vielä kovin kehittynyttä. Mies on ollut lapsen kanssa kahdestaan lomalla nyt toista viikkoa ja tulee suru puseroon kun joka päivä kotiin tullessani mies on kuin myrskyn merkki ja lapsi melkein itku kurkussa. :( Mies tiuskii ja komentaa lasta koko ajan. Yrittää tehdä omia juttujaan (esim. lukea, pelata, soittaa musiikkia, eli lapsi ei voi osallistua), ei järjestä lapselle mitään tekemistä. Hänen mielestään kaikki retket ym. omasta mielestäni normaalit kesäpuuhat ovat palkintoja jotka lapsen pitää ansaita, ja eihän siitä ansaitsemisesta tule mitään kun lapsi on mökkihöperö ja miehellä hirveän tiukat käyttäymisnormit...
Mitä voin tehdä helpottaakseni tilannetta? En voi jäädä itse juuri nyt lomalle, piti limittää lomat koska päiväkoti kiinni juhannuksesta elokuuhun. Olen jutellut miehen kanssa mutta turhaan, valittaa vaan että lapsi käyttäytyy huonosti ja hän joutuu siitä kärsimään...
Kommentit (155)
Isille tarrataulu, jokaisesta kunnolla käyttäytyneestä päivästä saa tarran ja sitten kun on kymmenen tarraa niin äiti tekee isin kanssa jotain mistä isi tykkää? Mutta vasta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan omalta mieheltä, sillä erotuksella että minusta on ok komentaa ja antaa lasten itse keksiä virikkeensä.
Kumpikaan meistä ei ole lapsena saanut mitään puisto yms reissuja, vaan on leikitty yksinään omia leikkejä. Toki oma piha auttaa tässä paljon, voin suositella kerrostalosta pois muuttamista. Tuon ikäinen voi ihan hyvin olla ulkona yksinään.
Lapsi ei mene rikki huutamisesta, vaikka kivaa se ei tietenkään ole. Tykkääkö lapsi piirtää tai katsella kirjoja? Meillä on paljon lasten kirjoja, vaikka eivät osaa vielä lukea. Katselevat niitä sitten muuten.Lapsi saanee kuitenkin ruokaa ja perustarpeet huolehdituksi miehesi kanssa. Minusta tuossa ei ole mitään, minkä vuoksi pitäisi erota tai pelätä lapsen puolesta. Kommentteja lukiessa kuulostaa siltä, kuin aloituksessa puhuttaisiin isän lyövän lastaan.
Toivottavasti et ole tosissasi! Aika hurjaa tekstiä...
Mikä tuossa kuulostaa niin hurjalta? Lapset oppivat itsenäisiksi, perustarpeet täytetään ja kodissa on selkeät säännöt siitä, miten käyttäydytään.
Mitä jos ap nyt antaisit vaan miehen ja lapsen pärjätä keskenään ilman, että olet itse määrittelemässä sitä, miten siellä kotona pitäisi olla... Ei 80-luvullakaan lapsille keksitty sen kummemmin ohjelmaa, itse leikittiin loma-ajat.
Tietysti monella oli sisaruksia, joiden kanssa oli kivaa ja sai aina leikkiseuraa. Nämä ainoat lapset kasvavat yksinään, eikä vanhemmat ennenkään ole olleet koko aikaa viihdyttämässä.
Vähän kyllä mietin, että onko ongelma se, ettei mies oikeasti tee mitään lapsen kanssa vai se, ettei tee ap:n haluamia asioita? Antakaa miesten määritellä edes jotain tekemisiään itse. Noin menisi kyllä ainakin itselläni hermot, jos oma mies olisi jo etukäteen suunnitellut päiväni lasten kanssa ja arvostelisi tekemisiäni sitten jälkikäteen...
Jos itse haluat tehdä erilaisia juttuja lapsen kanssa, niin teet ne työpäivän jälkeen ja viikonloppuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, eikö sillä miehellä ole mitään hyödyllisempää puuhaa kuin musiikin kuuntelu ja pelailu yms..?
Itselläni kun muksut olivat tuon ikäisiä, niin tehtiin niiden kanssa yhdessä lomaaikoina taloremppaa, piharemppaa, salaojien kaivamista, autojen huoltamista. Sitten välissä syötiin eväitä ulkona. Eihän se työteho mitään 100% ollut, mutta 60% - 80% kuitenkin ja hommat hiljalleen edistyi. Ja ennen kaikkea kaikilla oli hauskaa! :)
M41
Mitähän taloyhtiömme (kerrostalo) tykkäisi, jos mies ja lapsi ryhtyisivät oma-aloitteisesti tekemään salaojaremppaa? :D
Toki voidaan olla montaa mieltä siitä, mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Lomalla saa mielestäni tehdä sitä mistä tykkää, kunhan hoitaisi lapsen kunnolla siinä ohessa.
AP
No, nuo teidän iskän hommat ei kuulosta kovin sellaiselta että niissä paljon olisi lapselle viihdykettä. Tuollaiset remppapuuhat yms. on myös lapselle paljon mielenkiintoisempia. Kannattaisi valita asuinpaikka paremmin.
Nooo... eiköhän nyt oo vähän liiottelua että riippuisi asuinpaikasta voiko olla hyvä isä lapselleen. Kyllä mun mies on aina osallistunut ja ollut lapselle läheinen vaikka ihan kerrostalossa asutaan. Kun tätä ketjua luen, tajuan yhä selvemmin miten ihana isä hän onkaan. Aina on aikaa huomioida lasta nätisti, kärsivällisesti jaksaa selittää ja opettaa, ihmettelee yhdessä lapsen kanssa oksalla istuvaa oravaa tai ohi ajavaa roska-autoa. Just tää että osaa kohdata lapsen ikätasoon sopivasti on ihana piirre hänessä. Sopivasti on lempeää auktoriteettia, huumoria ja kekseliäisyyttä. Kyllä näkee lapsestakin että on iloinen, vapautunut ja rohkea kokeilemaan ja oppimaan uutta. Nytkin kun lomalla ovat, nuo kaksi oli ihanasti keittäneet mulle aamulla kahvin termariin ja jättäneet lapun ”lähdettiin katsomaan löytyiskö mustikoita. Hyvää työpäivää!”. Itse täällä kotona valmistaudun iltavuoroon lähtöön... ja jos oikein arvaan, illalla odottaa kotona isän ja pojan yhdessä leipoma mustikkapiirakka...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita nyt hyvä ihminen jotenkin stoppi miehellesi jos noin on kuin kerrot. Tuostahan tulee pian lapsellekin vääristynyt minäkuva ja huono itsetunto jos on oikeasti hyväkäytöksinen ja kiva, mutta isää ei mikään miellytä. Miten kuulostat noin avuttomalta ap? Mies vaihtaa asennettaan ja pian tai sitten lapsen on paras kasvaa ilman häntä.
Niin, miten? Kerro konkreettisesti, mitä voin tehdä helpottaakseni tilannetta, kun miehelle puhuminen ei auta?
Kuten aiemmin mainitsin, en haluaisi erota, koska isä on isä joka tapauksessa ja ydinperheessä voin sentään olla päivittäin läsnä lapselle.
AP
Jos puhuminen ei ole auttanut niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin eroaminen. Lapsen on paras asua sellaisen ihmisen hoivissa, joka hänestä välittää ja häntä ihailee ja arvostaa, ja tässä tapauksessa se olet sinä. Miehesi on mieslapsi, jonka kanssa ei mikään viikko-viikko-systeemi toimi, joten olisit joka tapauksessa ainakin lähes päivittäin ellet jopa päivittäin läsnä lapselle. Kuulostaa siltä, että miehesi ei paljoa lasta kaipaisi ja siksi joku (onnistunut) tapaaminen joka toinen viikonloppu olisi saavutus hänelle. Kukaan ei varmaan tämän konkreettisempaa neuvoa voi antaa ja sinun on itse mietittävä, mikä on parasta lapsellesi. Kaikilla tässä ketjussa on varmasti paha mieli lapsesi puolesta nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isille tarrataulu, jokaisesta kunnolla käyttäytyneestä päivästä saa tarran ja sitten kun on kymmenen tarraa niin äiti tekee isin kanssa jotain mistä isi tykkää? Mutta vasta sitten.
Juurikin näin :D.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa ihan omalta mieheltä, sillä erotuksella että minusta on ok komentaa ja antaa lasten itse keksiä virikkeensä.
Kumpikaan meistä ei ole lapsena saanut mitään puisto yms reissuja, vaan on leikitty yksinään omia leikkejä. Toki oma piha auttaa tässä paljon, voin suositella kerrostalosta pois muuttamista. Tuon ikäinen voi ihan hyvin olla ulkona yksinään.
Lapsi ei mene rikki huutamisesta, vaikka kivaa se ei tietenkään ole. Tykkääkö lapsi piirtää tai katsella kirjoja? Meillä on paljon lasten kirjoja, vaikka eivät osaa vielä lukea. Katselevat niitä sitten muuten.Lapsi saanee kuitenkin ruokaa ja perustarpeet huolehdituksi miehesi kanssa. Minusta tuossa ei ole mitään, minkä vuoksi pitäisi erota tai pelätä lapsen puolesta. Kommentteja lukiessa kuulostaa siltä, kuin aloituksessa puhuttaisiin isän lyövän lastaan.
Toivottavasti et ole tosissasi! Aika hurjaa tekstiä...
Mikä tuossa kuulostaa niin hurjalta? Lapset oppivat itsenäisiksi, perustarpeet täytetään ja kodissa on selkeät säännöt siitä, miten käyttäydytään.
Eipä riitä lähimainkaan hyvään lapsuuteen! Miksi lapsia pitää hankkia jos ei sitten heidän kanssaan halua olla??? Ehkäisy on keksitty!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan saat itseesi syyttää miehesi valinnasta. Tutustukaa kunnolla niihin miehiinne, ennenkuin alatte perhettä perustamaan.
Olimme mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, kuinkahan pitkä tutustumisaika on mielestäsi riittävä? Ihmisen käytöstä vanhempana on aika hankala arvioida ennen kuin hän on vanhempi.
AP
En usko.
Minä olin mieheni kanssa 12 vuotta ennen esikoisen syntymää, äärimmäisen lapsirakas ja hoidin paljon veljeni lapsia, olin kärsivällinen, puuhakas, oikein mallitäti. Toisen oman lapsen synnyttyä uuvuin, minusta tuli tiuskiva ja aggressiivinen äksyilijä, kärsimätön, koko ajan pinna kireällä. Tai no ei koko ajan, välillä pilkahti se "oma itseni" sieltä alta, mikä varmaan oli lasten näkökulmasta ihan hirveän epävakaata. Yritin liikaa, en huolehtinut omista rajoista (esim. unesta, omasta ajasta) ja minusta tuli ihan mulkero.
Ei varmasti tätä mieheni ennakkoon arvannut. Onneksi tuo on nyt historiaa enkä saanut kengän kuvaa persauksiin vaan apua (jota piti kyllä aika sitkeästi itse kerjätä lopulta naisten väkivaltaan erikoistuneelta hoitotaholta kun kaikki muut, esim. neuvola, psykiatrinen sairaanhoitaja ja läheiset hoki vain että on ihan normaalia olla välillä vähän väsy ja kärttyinen).
Tämä on kerännyt mammojen sympatiat. Äidiltä tämä on ok, mutta isä ei saa näin käyttäytyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Näin itsekin toimin ja tämäntyyppistä olen miehelle ehdottanut, mutta hän on tosiaan sitä mieltä että retket ym. (jopa vaan uimaan/puistoon/jätskille) pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
AP
Toisin sanoen miestä ihan kiinnostaisi että teillä olisi hyväkäytöksinen lapsi ja sinä olet hurmosmamma.
Lapsi on ihan yhtä paljon miehen kuin sinunkin. Anna miehesi olla isä omalla tavallaan. Mitä jos miehesi kirjoittaisi tänne aloituksia, että vaimo vaan paapoo lasta ja palkitsee huonosta käytöksestä?
Totta hemmetissä retket uimaan jne. pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Ei lapset opi IKINÄ käyttäytymään jos saa palkinnon vaikka käyttäytyisi miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika perheneuvolaan. Se ei tää kesää pelasta, mutta ehkä isän ja lapsen myöhemmän suhteen.
Arkena heillä on ihan hyvä suhde ja kaikki toimii OK, sitä tässä ihmettelenkin että miten nyt näin.
AP
Sitä niittää, mitä kylvää. Olenko väärässä, jos oletan ettet ole antanut isän pitää vanhempainvapaita ja opetella vastuunottamista ja arkea lapsen ollessa pieni? Mieti omalle kohdalle, millaista on ottaa yhtäkkiä vastuu 5v täyspäiväisestä hoidosta, jos ei sellaista ole tehnyt ennen? Iltoja ollut sinun valvonnassa yhdessä, mutta ei ole saanut pyörittää kotia omilla ehdoillaan. 2-3 kuukautta kun olisi vähintään saanut olla kotona ilman valitusta, niin arvelen että kummasti olisi hoivavietti herännyt ja osaisi ottaa vastuuta ja hoitaa kotia. Tietäisi myös miten suhtautua lapseen ja hänen tarpeisiinsa.
Summattuna: Jos ei ole saanut hoitaa lapsen arkea, niin kyllä se tuossa vaiheessa on kova paikka. Jos ero tulee ja saa omilla ehdoillaan hoitaa lasta, niin eiköhän se kuukaudessa korjaannu.
Haha. Kyllä minä ainakin "annoin" isän jäädä kotiin kun menin äitiyslomalta töihin. Siitä loistoisyydestä hehkuttamisesta ei tullut loppua ollenkaan, mitä satoi miehen ylle kun sukulaiset bongasivat ihanan koti-isän. Tosiasiassa mies oli kuin perseeseenammuttu karhu kun pääsin kotiin kauppakassien kanssa ja aloin laittaa ruokaa siksi illaksi ja seuraavaksi päiväksi heille. Rukkaset tippuivat samalla sekunnilla kun laitoin oven kiinni, ihan tosissaan mies väitti että nyt on hänen työpäivänsä tehty ja huusholli oli kuin pallosalaman jäljiltä, kun hänen työnsähän oli lapsen hoito eikä siivoaminen. Lapsen hoidonkin kanssa oli niin ja näin, kun mies nukahti päikkäreilleen ei pommikaan herättänyt ja lapsi sai puuhastella keskenään. Kyllä kehut ja kunnia kelpasivat, mutta työt eivät.
No, ei miehet olekkaan tehty pikkulapsia hoitamaan. Isompien kanssa sitten kun voidaan yhdessä tehdä hyödyllisiä asioita. Näin on evoluutio meidät jalostanut. Äidit hoitaa pikkulapsiajan ja lasten kasvaessa siirtyivät esimerkiksi isien mukaan metsästysreissuille, maanviljelyspuuhiin yms... Joten ei mikään ihme että nyt konflikteja tulee, ei toki kaikilla mutta selvästi enemmän kuin lapsen ja äidin välillä.
Läpi yhteiskuntien ja historian se mies on elänyt niiden pikkulasten kanssa saman katon alla ja osallistunut niiden elämään. Katselepa huviksesi vaikka vanhoja valokuvia ja ns. primitiivisistä yhteisöistä otettuja kuvia. Paljon näkee esim miehiä kanniskelemassa ihan pieniä lapsia tai taaperoikäisiä miesten seurassa. Tuo evoluutioselityksesi ei taida perustua muuhun kuin mutuun ja miehet nyt ylipäätään rakastavat evoluutioselityksiä tekosyynä siihen, että mitään ei tarvi osata eikä missään kehittyä. Naisille on luontaisempaa hoitaa ihan pientä vauvaa (imetys), mutta kun lapsi on vieroitettu ja jaloillaan, ei ole olemassa mitään evolutiivista syytä siihen miksei mies voisi hoitaa omaa lastaan, opettaa sitä ja leikkiä sen kanssa.
Tämä! Jo pinnallisellakin perehtymisellä huomaa, että juurikin noissa alkukantaisissa yhteisöissä (eli sellaisessa elämässä johon ihminen nimenomaan on evolutiivisesti sopeutunut) lapset ovat aina yhteisön rikkaus ja keskiö ja koko yhteisö osallistuu lasten elämään ja kasvuun. Isyys ja äitiys ovat ylpeydenaiheita ja isillä on moninaisia velvollisuuksia ja rooliodotuksia lasten elämässä. Lapset kömpivät isän syliin ja taapertavat isän perässä siinä missä äidinkin. Ai että sieppaa nämä mutuilija-evoluutiomiehet, joilla ei ole mitään käsitystä siitä millainen on ns. luonnonmukainen ihmisyhteisö.
T. Harrastaja-antropologi
Näin se menee jossakin lämpimien alueiden alkukantaisissa yhteisöissä, joissa ruoan yms. hankkiminen on helppoa. Täällä pohjoisen karummissa olosuhteissa isät on joutuneet enemmän olemaan pois perheenparista ja tekemään enemmän töitä, niin kehtiys on mennyt erisuuntaan. Tokihan lapset tälläkin on kiipeilleet isän syliin kun isä on ollut paikalla, mutta isä vaan on vähemmän voinut olla paikalla ja siten äidit on jalostuneet enemmän pikkulapsivaiheen lapsen hoitoon. Isä on oettanut taitoja sitten myöhemmin. Eikä tässä ole mitään pahaa. Eri alueilla on muutenkin jalostunut erilaisia taitoja.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos ap nyt antaisit vaan miehen ja lapsen pärjätä keskenään ilman, että olet itse määrittelemässä sitä, miten siellä kotona pitäisi olla... Ei 80-luvullakaan lapsille keksitty sen kummemmin ohjelmaa, itse leikittiin loma-ajat.
Tietysti monella oli sisaruksia, joiden kanssa oli kivaa ja sai aina leikkiseuraa. Nämä ainoat lapset kasvavat yksinään, eikä vanhemmat ennenkään ole olleet koko aikaa viihdyttämässä.
Vähän kyllä mietin, että onko ongelma se, ettei mies oikeasti tee mitään lapsen kanssa vai se, ettei tee ap:n haluamia asioita? Antakaa miesten määritellä edes jotain tekemisiään itse. Noin menisi kyllä ainakin itselläni hermot, jos oma mies olisi jo etukäteen suunnitellut päiväni lasten kanssa ja arvostelisi tekemisiäni sitten jälkikäteen...
Jos itse haluat tehdä erilaisia juttuja lapsen kanssa, niin teet ne työpäivän jälkeen ja viikonloppuna.
Juuri näin. On älytöntä ajatella että lapsella pitäisi olla lomalla koko ajan viihdettä. Lasten pitää oppia leikkimään myös itsekseen ja jopa sietämään tylsyyttä.
AP on paaponut penikkansa pilalle ja kun joku mies kerrakin yrittää olla mies ja hyvä isä ja kasvattaa lasta, palstaraati lynkkaa sen.
Jos ap:kin olisi kasvattanut lasta eikä vaan tehnyt kivoja juttuja, mitään ongelmaa ei olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos puhuminen ei ole auttanut niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin eroaminen. Lapsen on paras asua sellaisen ihmisen hoivissa, joka hänestä välittää ja häntä ihailee ja arvostaa, ja tässä tapauksessa se olet sinä. Miehesi on mieslapsi, jonka kanssa ei mikään viikko-viikko-systeemi toimi, joten olisit joka tapauksessa ainakin lähes päivittäin ellet jopa päivittäin läsnä lapselle. Kuulostaa siltä, että miehesi ei paljoa lasta kaipaisi ja siksi joku (onnistunut) tapaaminen joka toinen viikonloppu olisi saavutus hänelle. Kukaan ei varmaan tämän konkreettisempaa neuvoa voi antaa ja sinun on itse mietittävä, mikä on parasta lapsellesi. Kaikilla tässä ketjussa on varmasti paha mieli lapsesi puolesta nyt.
Mies on ilmaissut, että mahdollisessa erotilanteessa ehdottomasti pyrkisi viikko-viikko-asumiseen. En näe, miten lastenvalvoja sen estäisikään, kun mitään varsinaista väkivaltaa/laiminlyöntiä ei tapahdu, isä vaan äksyilee.
AP
Vierailija kirjoitti:
Muistuta miestäsi, että se käytös mitä hän lapselta vaatii on kymmenvuotiaan käytöstä!
Oikeastaan on 10-vuotiaaltakin liikaa vaadittu että pitää yksin hiljaa puuhastella omiaan koko päivän. Pitkäksi käy aika jos ei ole ketään kaveria eikä edes ulos pääse. Ja oma isä jonka kanssa yrittää jotain juttelua viritellä tai houkutella yhteiseen tekemiseen, vaan huutaa ja tiuskii... kyllä siinä lapselle tulee tosi surullinen ja mitätön olo...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuota, eikö sillä miehellä ole mitään hyödyllisempää puuhaa kuin musiikin kuuntelu ja pelailu yms..?
Itselläni kun muksut olivat tuon ikäisiä, niin tehtiin niiden kanssa yhdessä lomaaikoina taloremppaa, piharemppaa, salaojien kaivamista, autojen huoltamista. Sitten välissä syötiin eväitä ulkona. Eihän se työteho mitään 100% ollut, mutta 60% - 80% kuitenkin ja hommat hiljalleen edistyi. Ja ennen kaikkea kaikilla oli hauskaa! :)
M41
Mitähän taloyhtiömme (kerrostalo) tykkäisi, jos mies ja lapsi ryhtyisivät oma-aloitteisesti tekemään salaojaremppaa? :D
Toki voidaan olla montaa mieltä siitä, mikä on hyödyllistä ja mikä ei. Lomalla saa mielestäni tehdä sitä mistä tykkää, kunhan hoitaisi lapsen kunnolla siinä ohessa.
AP
No, nuo teidän iskän hommat ei kuulosta kovin sellaiselta että niissä paljon olisi lapselle viihdykettä. Tuollaiset remppapuuhat yms. on myös lapselle paljon mielenkiintoisempia. Kannattaisi valita asuinpaikka paremmin.
Nooo... eiköhän nyt oo vähän liiottelua että riippuisi asuinpaikasta voiko olla hyvä isä lapselleen. Kyllä mun mies on aina osallistunut ja ollut lapselle läheinen vaikka ihan kerrostalossa asutaan. Kun tätä ketjua luen, tajuan yhä selvemmin miten ihana isä hän onkaan. Aina on aikaa huomioida lasta nätisti, kärsivällisesti jaksaa selittää ja opettaa, ihmettelee yhdessä lapsen kanssa oksalla istuvaa oravaa tai ohi ajavaa roska-autoa. Just tää että osaa kohdata lapsen ikätasoon sopivasti on ihana piirre hänessä. Sopivasti on lempeää auktoriteettia, huumoria ja kekseliäisyyttä. Kyllä näkee lapsestakin että on iloinen, vapautunut ja rohkea kokeilemaan ja oppimaan uutta. Nytkin kun lomalla ovat, nuo kaksi oli ihanasti keittäneet mulle aamulla kahvin termariin ja jättäneet lapun ”lähdettiin katsomaan löytyiskö mustikoita. Hyvää työpäivää!”. Itse täällä kotona valmistaudun iltavuoroon lähtöön... ja jos oikein arvaan, illalla odottaa kotona isän ja pojan yhdessä leipoma mustikkapiirakka...
Sinun miehesi on sitä laatua että osaa keksiä mielekästä puuhaa lapsen kanssavarmaan vaikka asuisitte paskahuussissa. Mutta kun kaikki ei ole, niin sellaisille tyypeille tuollainen kerrostaloasuminen ei sovi ollenkaan. Näethän jo ap:n kirjoituksesta että se isä lähinnä soittelee, pelailee ja kaikkea muuta joutavaa. Paljon hyödyllisempää olisi vaikka kunnostella omaa taloa siinä muksun kanssa. Nuo ap:n miehen hommat vaan on sellaisia joissa ei ole lapselle erityisen mielenkiintoista tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos puhuminen ei ole auttanut niin en näe muuta vaihtoehtoa kuin eroaminen. Lapsen on paras asua sellaisen ihmisen hoivissa, joka hänestä välittää ja häntä ihailee ja arvostaa, ja tässä tapauksessa se olet sinä. Miehesi on mieslapsi, jonka kanssa ei mikään viikko-viikko-systeemi toimi, joten olisit joka tapauksessa ainakin lähes päivittäin ellet jopa päivittäin läsnä lapselle. Kuulostaa siltä, että miehesi ei paljoa lasta kaipaisi ja siksi joku (onnistunut) tapaaminen joka toinen viikonloppu olisi saavutus hänelle. Kukaan ei varmaan tämän konkreettisempaa neuvoa voi antaa ja sinun on itse mietittävä, mikä on parasta lapsellesi. Kaikilla tässä ketjussa on varmasti paha mieli lapsesi puolesta nyt.
Mies on ilmaissut, että mahdollisessa erotilanteessa ehdottomasti pyrkisi viikko-viikko-asumiseen. En näe, miten lastenvalvoja sen estäisikään, kun mitään varsinaista väkivaltaa/laiminlyöntiä ei tapahdu, isä vaan äksyilee.
AP
Kysy suoraan miksi edes haluaa viikko-viikko jos ei kerran nytkään jaksa lapsen kanssa olla! Ja kun asumisjärjestelyistä sovitaan mahdollisen eron yhteydessä kerrot näistä tilanteista miten mies laiminlyö lastaan. Ei se viikko-viikko mitenkään automaattisesti tule vaikka mies haluaisi jos nähdään ettei se ole lapsen edun mukaista.
Mitä olette tänään puuhailleet?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Näin itsekin toimin ja tämäntyyppistä olen miehelle ehdottanut, mutta hän on tosiaan sitä mieltä että retket ym. (jopa vaan uimaan/puistoon/jätskille) pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
AP
Toisin sanoen miestä ihan kiinnostaisi että teillä olisi hyväkäytöksinen lapsi ja sinä olet hurmosmamma.
Lapsi on ihan yhtä paljon miehen kuin sinunkin. Anna miehesi olla isä omalla tavallaan. Mitä jos miehesi kirjoittaisi tänne aloituksia, että vaimo vaan paapoo lasta ja palkitsee huonosta käytöksestä?
Totta hemmetissä retket uimaan jne. pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Ei lapset opi IKINÄ käyttäytymään jos saa palkinnon vaikka käyttäytyisi miten.
Uimaan retket ehkä pitääkin ansaita, kun on spesiaaliohjelmanumero tavallaan, mutta ilmeisesti ap:n mies on sitä mieltä, että jokainen kotoa poistuminen pitää ansaita. Se on kyllä liikaa mielestäni.
Ihmeesti tässä on ihmiset ehdotelleet eroamista, vaikka mulle ainakin tuli sellainen käsitys, että ap:n mies on ihan ok tapaus muuten ja lomanviettoon liittyvissä asioissa vain on ongelmaa. Lähinnä siis näkemysero siitä, mitä on normilomameininki. Miehelle normilomameininki on sitä, että lapsi puuhaa omiaan, hän pääsee puuhaamaan omiaan, ja kaikki ohjelma lapselle on erikseen ansaittava spesiaalijuttu. Ap:lle normilomameininkiä taas on se, että lapselle keksitään joka päiväksi jotain tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Toimisiko, jos sinä auttaisit isää saamaan onnistumisen kokemuksia lapsensa kanssa? Monet miehet (tietämättään) kaipaavat ihailua ja sitä, että saavat "päteä". Mies voisi opettaa lasta kalastamaan, maastopyöräilemään, pelaamaan korttia tai lautapelejä, potkimaan palloa, soittamaan musiikkia, tekemään ruokaa, tms., missä hän on hyvä. Lapsi saa virikkeitä ja isän huomiota, isä pääsee esittelemään osaamistaan ja lähentymään lapsen kanssa. Heidän suhteelleen tekisi hyvää, jos heillä olisi joku yhteinen juttu.
Tässä voi aluksi tarvita hieman sinun apuasi, että mies ymmärtää, ettei lapsen tarvitse ansaita yhteistä aikaa vanhemman kanssa. Kun teillä on perheenä kiva päivä, mies ei myöskään voi seuraavan päivän aktiviteettia perua lapsen käytökseen vedoten. Menkää joku päivä perheenä uimaan, tehkää ruokaa, pelatkaa jotain, ja "annat isän loistaa". Ehkä vähän kehutkin isää lapselle, jos se herättäisi lapsessa halun osata samaa kuin isä, oli se sitten vaikka nuotion sytyttäminen tai sukeltaminen.
Ja kun lapsi innostuu jostain isän taidosta, hän haluaa oppia itsekin, jolloin isä pääsee "pätemään" ja opettamaan, lapsi oppii koko ajan uutta ja isä voi tuntea ylpeyttä, kun on osannut opettaa, ja kohta he voivat harrastaa jotain juttua ihan kahdestaan.
Tää on hyvä neuvo, edellyttäen että isä on riittävän kärsivällinen ja sensitiivinen opettamaan, eikä käy niin että isä tiuskii tyyliin ”ei tosta v***n räpellyksestä tuu mitään” eikä anna lapsen rauhassa opetella, tai mitätöi lopulta lapsen aikaansaannokset kelvottomina ja tekee kaiken itse uudelleen. Lapsen opetellessa uusia juttuja pitää aikuisen jaksaa olla kannustava ja hyväksyä ettei lopputuolos ehkä ole niin täydellinen kuin aikuisen tekemä. Jos on liian kärsimätön opettaessaan, tiuskii ja huokailee, ja kaikin tavoin antaa ymmärtää ettei lapsi osaa riittävän hyvin, on se todella tuhoisaa lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toimisiko, jos sinä auttaisit isää saamaan onnistumisen kokemuksia lapsensa kanssa? Monet miehet (tietämättään) kaipaavat ihailua ja sitä, että saavat "päteä". Mies voisi opettaa lasta kalastamaan, maastopyöräilemään, pelaamaan korttia tai lautapelejä, potkimaan palloa, soittamaan musiikkia, tekemään ruokaa, tms., missä hän on hyvä. Lapsi saa virikkeitä ja isän huomiota, isä pääsee esittelemään osaamistaan ja lähentymään lapsen kanssa. Heidän suhteelleen tekisi hyvää, jos heillä olisi joku yhteinen juttu.
Tässä voi aluksi tarvita hieman sinun apuasi, että mies ymmärtää, ettei lapsen tarvitse ansaita yhteistä aikaa vanhemman kanssa. Kun teillä on perheenä kiva päivä, mies ei myöskään voi seuraavan päivän aktiviteettia perua lapsen käytökseen vedoten. Menkää joku päivä perheenä uimaan, tehkää ruokaa, pelatkaa jotain, ja "annat isän loistaa". Ehkä vähän kehutkin isää lapselle, jos se herättäisi lapsessa halun osata samaa kuin isä, oli se sitten vaikka nuotion sytyttäminen tai sukeltaminen.
Ja kun lapsi innostuu jostain isän taidosta, hän haluaa oppia itsekin, jolloin isä pääsee "pätemään" ja opettamaan, lapsi oppii koko ajan uutta ja isä voi tuntea ylpeyttä, kun on osannut opettaa, ja kohta he voivat harrastaa jotain juttua ihan kahdestaan.
Mies hankki lapselle saman soittimen mitä itsekin soittaa ja yritti opettaa, mutta hermostui kun lapsi ei heti oppinut vaan pelleili soittimen kanssa. Tästä on kyllä jo aikaa vuoden verran, ehkä voisivat yrittää nyt uudelleen kun lapsi on vähän vanhempi. Lapsi on kyllä kiinnostunut musiikista, kuuntelevat sitä yhdessä sentään. Siitäkin saattaa tosin joskus tulla konflikti, kun lapsi haluaisi harjoitella vinyylilevyn vaihtamista soittimeen ja miehen mielestä se ei suju riittävän taitavasti (ei kai suju kun ei saa harjoitella)...
Varmistan aina hyvin huolellisesti, etten hauku miestä lapsen kuullen tai varsinkaan lapselle, vaan puhun myönteisesti. Jos mies tekeekin jotain typerää niin sanon tyyliin "mitä ihmettä, hupsu isi" ja se lastakin usein naurattaa. Suoremman palautteen annan sitten kahden kesken, jos sille on tarvetta. Ja lapsi kyllä ihailee isäänsä ja yrittää olla mieliksi hänelle, matkia jne. Pahoittaa sitten mielensä, kun isi ei tästä ymmärrä innostua.
AP
Siksi ehdotinkin, että sinä voisit olla aluksi hommassa mukana. Olisit vähän kuin välikätenä molempiin suuntiin hillitsemässä niin isän kuin lapsen käytöstä. Tuon ikäiseltä voi jo vaatia, että soittimia kunnioitetaan, eikä rämpytetä tai hakata pelleilläkseen. Jos joku yhteisessä tekemisessä on lapselle liian haastavaa, sinä voit olla hänen apunaan. Jos mies meinaa hermostua, niin muistutat, että tässä yhdessä opetellaan.
Ette ole saaneet mitään, ettekä nyt osaa antaa mitään. Niinhän se on että on vaikeaa olla hyvä vanhempi jos siihen ei ole saanut mallia omassa lapsuudessaan. Teidän ei tarvitse siirtää vanhempienne virheitä enää eteenpäin. Lapsenne ansaitsevat parempaa.