Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ja lapsi eivät pärjää lomalla keskenään?
17.07.2019 |
Lapsi on 5-vuotias, sinällään melko helppo tapaus mutta toki keskittymiskyky ja itsesäätely on ikätasoista eli ei vielä kovin kehittynyttä. Mies on ollut lapsen kanssa kahdestaan lomalla nyt toista viikkoa ja tulee suru puseroon kun joka päivä kotiin tullessani mies on kuin myrskyn merkki ja lapsi melkein itku kurkussa. :( Mies tiuskii ja komentaa lasta koko ajan. Yrittää tehdä omia juttujaan (esim. lukea, pelata, soittaa musiikkia, eli lapsi ei voi osallistua), ei järjestä lapselle mitään tekemistä. Hänen mielestään kaikki retket ym. omasta mielestäni normaalit kesäpuuhat ovat palkintoja jotka lapsen pitää ansaita, ja eihän siitä ansaitsemisesta tule mitään kun lapsi on mökkihöperö ja miehellä hirveän tiukat käyttäymisnormit...
Mitä voin tehdä helpottaakseni tilannetta? En voi jäädä itse juuri nyt lomalle, piti limittää lomat koska päiväkoti kiinni juhannuksesta elokuuhun. Olen jutellut miehen kanssa mutta turhaan, valittaa vaan että lapsi käyttäytyy huonosti ja hän joutuu siitä kärsimään...
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kuulostaa rujolta, mutta oletko keskustellut miehesi kanssa siitä, onko hän todella halunnut kanssasi lapsen? Jos isää kiinnostaisi isyys, hän tietenkin osallistuisi. Onko lapsi hänen ensimmäisensä? Oletteko te kaksi kovinkin nuoria, +20 vai +30? Oliko hänellä miten realistinen kuva tai tuntuma isyyteen ennen lapsen tuloa? Kumpi teistä teki aloitteen lapsen saamiseen?
Tämä kuulostaa epäilemättä kauhealta enkä sano sitä pahalla, mutta jos olisi niin onnettomasti, että olet tullut vahingossa (tai "vahingossa") raskaaksi tai lasta ei muuten suunniteltu, voi kyse olla puhtaasti siitäkin ettei mies viihdy perheessä ja perheenä, ei isänä eikä lapsiperheessä. Ehkä hän on ajatellut että lapsi on sinun projektisi tai äidin juttu, mutta nyt kun lapsi kasvaa, ärsyyntyy siihen miten vaativaa kasvattaminen on ja miten lapsi, kasvava ihminen, ei olekaan mikään huonekalu tai sisustuselementti, joka työntää pois tieltä kun siltä tuntuu.
Jos näin ei ole, voi olla toki kyse siitäkin että teillä on tosi eri näkemys siitä miten lapsen kanssa ollaan. Jos lapsi on tottunut saamaan sinulta vaikka rajatonta huomiota eikä osaa tai viitsi leikkiä itsekseen, siitä tulee tietenkin ongelmia heti kun lapsi on muiden kuin sinun seurassasi. Keskustelkaa ja muista arvioida myös omaa toimintaasi ja suhdettasi lapseen, vaikka se tuntuisikin epämukavalta. Ei äitiys ole synonyymi täydellisyydelle.
Kuten mainitsin ylempänä, olemme olleet yhdessä miehen kanssa 15 vuotta. Ikää molemmilla ~37 v. Lapsi tekemällä tehty, yli vuosi meni yrittäessä. Yhteisymmärryksessä, mies innokkaasti mukana. Mies haluaisi kuulemma toisenkin lapsen, itse en suostu tällaiseen tilanteeseen toista harkitsemaankaan.
Sehän se, kun lapsi itse asiassa touhuaa itsekseen aika kivasti, piirtelee, muovailee, tekee palapelejä jne., mutta toki siinä puuhaillessaan juttelee ja välillä esittelee "taideteoksiaan" vanhemmalle. Eli kyse ei ole sellaisesta nilkasta roikkuvasta mankujasta, jolla on aina tylsää. Itsekään en jaksa aina olla kiilusilmin mukana lapsen jutuissa, mutta olen sentään samassa huoneessa/saman pöydän ääressä ja kommentoin lapsen tuotoksia, vaikka puuhailisin siinä samalla omiani. En todellakaan väitä, että olisin täydellinen äiti.
AP
No mutta olethan sinä! Ihan täydellinen äiti lapsellesi, vaikka et joka minuuttia niin aktiivisesti hänen kanssaan touhua. Juuri tuo saatavilla olo ja positiivinen kontakti, kiinnostus lapseen ja hänen ajatuksiinsa/ tekemisiinsä tekee sinusta oikein hyvän äidin! Ikävää ettei isä osaa/ ymmärrä ottaa mallia. Taisit mainita ettei hänen vanhempansa juurikaan aikanaan viettäneet aikaa hänen kanssaan vaan hän on itsekin joutunut kasvamaan aikalailla henkisesti omassa varassaan. Se kyllä ainakin osin selittää sen ettei nyt tiedä miten oman lapsen kanssa pitäisi olla. Toki voi myös yhtä lailla johtua ihan laiskuudesta ja kiinnostuksen puutteesta....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yrittää tehdä omia juttujaan (esim. lukea, pelata, soittaa musiikkia, eli lapsi ei voi osallistua), ei järjestä lapselle mitään tekemistä. Hänen mielestään kaikki retket ym. omasta mielestäni normaalit kesäpuuhat ovat palkintoja jotka lapsen pitää ansaita
Miehen pitäisi ymmärtää, että pelaaminen, soittaminen ym. puuhat ovat palkintoja, jotka hänen pitää ansaita. Esimerkiksi kun on käynyt lapsen kanssa retkellä, olisi ansainnut pari tuntia pelaamista.
Onko lapsi muuten miehen oma, ja jos, miksi ihmeessä hän sellaisen halusi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Näin itsekin toimin ja tämäntyyppistä olen miehelle ehdottanut, mutta hän on tosiaan sitä mieltä että retket ym. (jopa vaan uimaan/puistoon/jätskille) pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
AP
Toisin sanoen miestä ihan kiinnostaisi että teillä olisi hyväkäytöksinen lapsi ja sinä olet hurmosmamma.
Lapsi on ihan yhtä paljon miehen kuin sinunkin. Anna miehesi olla isä omalla tavallaan. Mitä jos miehesi kirjoittaisi tänne aloituksia, että vaimo vaan paapoo lasta ja palkitsee huonosta käytöksestä?
Totta hemmetissä retket uimaan jne. pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Ei lapset opi IKINÄ käyttäytymään jos saa palkinnon vaikka käyttäytyisi miten.
Tämä on pikkujuttu, mutta lapsen veteen totuttaminen ja uimataitoiseksi opettaminen on vanhempien ehdoton velvollisuus. Uintireissuja ei siis käytetä minään palkintoina.
Toisekseen päivittäinen ulkoilu, liikunta ja inhimillinen kohtelu, johon kuuluu vuorovaikutus (juttelu, leikki) kuuluvat lapsen perustarpeisiin ja -oikeuksiin eivätkä ole mitään palkintoja.
Kolmannekseen, ymmärrän ettei todella huonosti käyttäytyvän lapsen kanssa viitsi lähteä mihinkään (tosin silloinkin lapsen pitäisi päästä edes kotipihalle päivittäin), mutta ei se nyt niin päin voi mennä, että 5-vuotiaan täytyy jatkuvasti tehdä jotain erityisen hyvää päästäkseen puistoon tai pyöräilemään kesälomalla. Että defaultti olisi se että lapsi istuu sisällä vailla mitään huomiota ja poiketakseen siitä lapsen pitää tehdä jotain erityisen hienoa - ei ei ei.
Mua kiinnostaisi, että mitkä ne miehen määritelmät hyvälle/huonolle käytökselle oikein on. Jos pitää koko päivä istua sisällä hiljaa paikoillaan, niin se on kyllä kohtuutonta ihan kenelle vaan. Aikooko mies pitää lapsen vaikka viikon putkeen sisällä, jos kaikki ei mene hänen mielensä mukaan? Kaikki tuntuu eskaloituvan nyt tähän lomaan, vaikka viiteen vuoteen olettaisin mahtuneen paljonkin tilanteita, missä vanhempien on pitänyt yhdessä miettiä millainen käytös on suotavaa, millaiset yhteiset pelisäännöt on ja miten vedetään yhtä köyttä vanhempina. Erosta on ilmeisesti jo puhuttu aiemminkin, kun mies on viikko-viikko mallista vihjaillut.
Jos ap vielä suinkaan jaksat, koeta vielä puhua miehelle, mutta tällä kertaa siten että koitat ohjata häntä kysymysten avulla pohtimaan omaa toimintaansa ja miten lapsi sen kokee. Eli kysyt kysymyksen, kuuntelet vastauksen, kysyt lisäkysymyksiä (Millainen yhteinen lomatekeminen sinusta olisi mukavaa? Millaisia odotuksia sinulla on lapsen käytökselle? Onko se sinusta kohtuullista viisivuotiaalle? Mitä uskot, miltä lapsesta tuntuu, kun hänen isänsä ei halua viettää aikaa yhdessä? Mikä sinusta auttaisi sinua rauhoittumaan, kun tuntuu että lapsen kanssa menee hermot? Onko tämä tapa x mielestäsi ainut mahdollinen toimia/viettää yhdessä aikaa, vai onko muita vaihtoehtoja? Ja sitä rataa.) Ja vaikka kuinka tekisi mieli kiljua, että etkö nyt pöllö tajua että ei lapsen kanssa voi toimia noin, niin pysyt kylmän rauhallisena, älä kommentoi muuta vaan suuntaat kysymysten avulla miestä miettimään vaihtoehtoja omalle toiminnalleen. Jaksamista!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Näin itsekin toimin ja tämäntyyppistä olen miehelle ehdottanut, mutta hän on tosiaan sitä mieltä että retket ym. (jopa vaan uimaan/puistoon/jätskille) pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
AP
Toisin sanoen miestä ihan kiinnostaisi että teillä olisi hyväkäytöksinen lapsi ja sinä olet hurmosmamma.
Lapsi on ihan yhtä paljon miehen kuin sinunkin. Anna miehesi olla isä omalla tavallaan. Mitä jos miehesi kirjoittaisi tänne aloituksia, että vaimo vaan paapoo lasta ja palkitsee huonosta käytöksestä?
Totta hemmetissä retket uimaan jne. pitää ansaita hyvällä käytöksellä. Ei lapset opi IKINÄ käyttäytymään jos saa palkinnon vaikka käyttäytyisi miten.
Ai vanhemman kanssa yhdessäolo ja ikätasoisten tarpeiden tyydyttäminen ANSAITAAN?
Okei. Sitten on varmasti myös niin, että myös mies tienaa vaimonsa huomion tekemällä niin kuin vaimo käskee? Vai päteekö se juttu vaan silloin kun on kulkuset jalkojen välissä? Silloin saa päättää kovasti asioita ja määräillä toisia, vaikkei ole tietoa, viisautta tai edes mitään logiikkaa hommissaan.
Ei ole väärin, jos erikoisjutut ansaitaan tai opetetaan hyviä käytöstapoja. Erikoisjuttujen ansaitseminen ei tarkoita sitä, että viisivuotias on kuin kymmenvuotias, se on mahdotonta.
Hyvät käytöstavat eivät tarkoita sitä, että lapsi on huoneessaan hiljaa siihen asti, kun äiti tulee kotiin.
Eikä sitä, että isä ei vaivaudu tekemään oman lapsensa kanssa mitään muuta kuin huutamaan ja vaatimaan että lapsi olisi kuin aikuinen.
Lapsi nimenomaan oppii yhdessä tekemisen kautta ja aikuisen esimerkistä niitä hyviä asioita ja hyviä käytöstapoja.
Jos vanhempi huutaa, kiukuttelee ja vaatii mahdottomia, lapsi oppii senkin mallista.
Vaikea sitä tietysti on tajuta ja opetella fiksumpia tapoja, jos isä lapsena opetti miten mies lapsensa kanssa on.
(Tähän pakollinen vastuuvapauslauseke: Sama koskee myös naisia, mutta tässä on kyse isistä, jotka eivät osaa olla isejä. Ei edes omalla tavallaan, vaan ainoastaan omalta isältä opitulla toimimattomalla tavalla.)
Katkaiskaa se sukupolvien välinen kettinki. Mies, joka pystyy oppimaan uusia asioita jankkaamatta juttuja, jotka eivät toimi, on mies, ja naisen kunnioituksen arvoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, että mies sentään on lapsen kanssa. Olisi hän voinut viedä vaikka äidilleen sen hoidettavaksi, kun ei itse jaksa.
Nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Mun mielestä toi oli aika loukkaavaa. Ketään ei kiinnosta jos sanot tuon mutta jos minä sanoisin, että
Naisen aivokapasiteetti ei siitä muuhun kuin tiskaamiseen ja lasten hoitamiseen hyökkäisitte kaikki kimppuuni
Oikein tässä mietin lapsuuttani ja en kyllä muista että isäni olisi varsinaisesti leikkinyt kanssani.Itse piti ihan keksiä omat leikkimiset jos oli isän kanssa kotona,Isompana kyllä vei meitä hiihtämään ja kalastamaan.
Onko ap:n miehellä raskas työ ja haluaisi loman alkuun vain levätä rauhassa.Oma mieheni on talven jälkeen loman alettua ensimmäisen viikon ihan ärtynyt, ennen kuin pääsee lomamoodiin.Niin rankkaa on nykyinen työelämä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikein tässä mietin lapsuuttani ja en kyllä muista että isäni olisi varsinaisesti leikkinyt kanssani.Itse piti ihan keksiä omat leikkimiset jos oli isän kanssa kotona,Isompana kyllä vei meitä hiihtämään ja kalastamaan.
Onko ap:n miehellä raskas työ ja haluaisi loman alkuun vain levätä rauhassa.Oma mieheni on talven jälkeen loman alettua ensimmäisen viikon ihan ärtynyt, ennen kuin pääsee lomamoodiin.Niin rankkaa on nykyinen työelämä.
Jännä, ettei äidillä voi koskaan olla niin raskasta työtä, että se oikeuttaisi lapsen laiminlyönnin ja lapselle ärhentelyn...
Ap:n kertoman perusteella väittäitin, että miehellä on jokin alitajuinen trauma tai vastaava, kerran haluaisi toimia paremmin, mutta ei vain kykene ja osaa, vaan menettää hermonsa saman tien. Miehen pitää työstää tämä, vaikka sitten terapiassa, ettei siirrä omia traumojaan ja ongelmiaan eteenpäin.
Mulla herää joka kerta näitä ketjuja lukiessa kysymys, hankkiudutteko te raskaaksi salaa miehiltänne? Jos lapsi/et on yhteisestä toiveesta hankittu, miten voi olla mahdollista, etteivät isät mitenkään osallistu heistä huolehtimiseen?
Tähän kaipaisin kyllä miesnäkökulmaa(kin): miksi miehet hankitte lapsia, jollei isyys kiinnosta? Olisiko mitenkään mahdollista teettää vasektomia niin ei tulisi niitä vahinkolaukauksiakaan tänne kärsimään koko loppuelämäänsä siitä, että on sattunut isälaatikolla jäämään se p**kin roska pohjalta käteen?
Nimim. Yksi surkean "isän" pilaama lapsi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näyttänee siltä että miehesi piti lapsena ns. ansaita asioita... Minunkaan isäni ei ole ehkä isällisimmästä päästä: äitini pääosin hoiti minut ja sisareni. Nytkin äiti tekee isälle töihin eväät, aamupalan, lounaan, päivällisen ja iltapalan ynnä muut. Tekeekö isä mitään? Ei. Äidistäni on tullut isälleni ns. äiti, mikä ärsyttää minua suunnattomasti, koska olen tavannut miehiä, jotka tekevät itse ruokansa ja ruokaostoksensa itse (kuten oma poikaystäväni, en ole enkä aio olla hänelle mikään äiti kuten hänkään ei aio olla minulle mikään isä). Ja isäni valittaa jos äiti ei ole ostanut hänen deodoranttiaan, partavaahtoa ynnä muuta jotka mies voisi hankkia joskus ITSE eikä jättää niitä äitini vastuulle. Sitten seurauksena on äidin haukkuminen... Jotkut vanhemmat ovat lapsia aikuisen puvussa valitettavasti. Olet myös koittanut keskustella asiasta miehesi kanssa, hyvä! Miehesi pitäisi ymmärtää, että lapset kaipaavat huomiota tuossa iässä ja ennen kaikkea oikeanlaisen roolimallin. Jos miehesi jatkaa tuota, lapsesi voi tulevaisuudessa kärsiä ja ajatella, että lähes kaikki asiat pitää ansaita. Seurauksena voi olla itsetunto-ongelmia ja tarve tulla isän silmissä hyväksytyksi. Uskon sinun olevan hyvä äiti, et ansaitse tuollaista eikä lapsesi ansaitse tuollaista käytöstä isältään. Koita keskustella vielä mutta jos ei ala muuttua niin ajattele lapsesi parasta. Miehen pitää ymmärtää, mitä isyys on ja miten voisi parantaa omaa rooliaan isänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä aika vässykkä mies, anteeksi vaan sanavalinta... Ei mun mieskään mikään täydellinen ole, enkä ole itsekään!!, mutta nytkin mies otti heinäkuun isyysvapaata jotta voi olla pojan kanssa heinäkuun kun lapsen hoitopaikka on kiinni. Minä olen raskaana, joten ison mahan kanssa on vaikeaa pärjätä yksin koko päivä tuollaisen TODELLA vilkkaan ja toimintaa vaativan taaperon kanssa, esikoinen nimittäin on vielä alle 2-vuotias!
Hyvin mies pärjää alle 2-vuotiaan kanssa päivät kotona. Mutta he käyvätkin pyöräretkillä, hoplopissa, kirjastossa, kaupoissa, ovat puutarhassa, leikkikentillä, jne. Pari kertaa mies on jo nyt heinäkuun aikana tehnyt niin että laittaa mulle vaan viestin että lähtivät mökille yöksi, eli olen saanut olla töiden jälkeen illan kotona yksikseni ja levätä!
On toki niitäkin päiviä (esim tänään) kun mieheltä tulee viesti jo yhdeksältä aamulla että taapero on ollut koko aamun ihan hirveä, kiljunut ja marissut vain. Mutta kaikille sattuu huonoja päiviä. Tälläisinä päivinä olen itse yrittänyt töiden jälkeen olla lapsen kanssa enemmän, jos mies on ollut kireänä kotiin tullessani.
Lapsetkin on erilaisia, toiset leikkii yksinään ja toiset ei. Meidän lapsi vaikuttaa olevan sellainen, että ei viihdy lainkaan yksin, vaan hänen kanssaan on PAKKO olla koko ajan siellä lattialla niitä autoja työntelemässä tai torneja rakentamassa. Koko ajan pitää olla jotain tekemistä, ei viihdy paikoillaan koska on niin energinen yksilö. Pyykkejä kun on pesty niin lapsi osaa jo auttaa pyykkien ripustelussa, eli ojentelee kopasta niitä märkiä pyykkejä että aikuinen saa sitten ne ripustaa telineeseen.
Teidän lapsi on jo 5v mutta ehdottomasti kaipaa sitä OIKEAA tekemistä, ettei koko päivää tarvi nyhjöttää itsekseen kun isi leikkii omia leikkejään. Miehesi nyt vain on vässykkä, aika saamaton tapaus. Hänen tehtävänsä on olla lapselle läsnä, ja vaikka joskus itseä väsyttää ja v*tuttaa niin silti pitää pystyä olemaan sen lapsen kanssa... Sitä se vanhemmuus on. Kyllä se teini-ikä sieltä vastaan tulee, sitten se lapsi ei enää halua olla teidän kanssa :D
Ei, teidän lapsi ei ole sellainen että vanhemman on pakko olla työntelemässä leikkiautoja hänen kanssaan, vaan te olette opettamassa hänestä sellaista. Ja kun vauva syntyy tuleekin aikamoinen identiteettikriisi esikoiselle joka on tottunut täyteen vanhempien huomioon eikä osaa viihdyttää yhtään itse itseään ja käyttää mielikuvitustaan, ja sitten tuleekin taloon toinen vauva ja hänestä täytyy kasvaa yhdessä yössä iso. Mustasukkaisuutta tiedossa...
Valitettavasti olet väärässä. Katsos kun lapsia on erilaisia. Totta h*lvetissä me oltais mieluummin haluttu sellainen vauva/lapsi joka on kiltti, hiljainen ja rauhallinen, ja viihtyy nätisti hiljaa ihmettelemässä soppakauhaa tai pehmolelua tuntikausia ja nukkuu öisin kellon ympäri. Se joka muuta väittää, niin valehtelee :D
Mutta kun meille ei sellaista lasta suotu. Sen sijaan meillä on tuollainen temperamenttinen, voimakastahtoinen ja super-energinen pikkuviikari, jolla pitää olla sitä toimintaa ihan koko ajan. Tottakai vauvana jo yritettiin saada sitä viihtymään milloin minkäkin lelun kanssa, mutta ei siitä mitään tullut, ei päiväkausia sitä kiljumista ja itkua kukaan kuuntele, vähemmälläkin tajuaa että ei, tämä lapsi ei viihdy itsekseen sitä lelua tuijottelemassa...
On ollut vauvasta asti tuollainen, että marisee ja rääkyy vain jos pitää olla vähänkään kauemmin kotona. Nyt sentään kun on jo taapero, niin kotonakin pystyy tunnin, jopa kaksi olemaan ihan sisällä leikkimässä, mutta se todellakin vaatii sen että aikuinen leikkii siinä lattialla vieressä. Ja sen leikin pitää vaihtua jo monta kertaa tuona aikana! Pari tuntia kotona = legoja, autoja, pyykin ripustelua, ympäriinsä juoksentelua/painimista, piirtämistä/värittämistä, uudestaan autoja... jne... Ihan on vielä sormilla laskettavissa ne kerrat kun lapsi on suostunut leikkimään lattialla yksin jos minä istun vieressä sohvalla neulomassa. Ja nekään hetket ei ole pitkiä, ehkä 10-15 minuuttia.
Ei kannata huudella jos itsellä on ollut vain niitä ns. helppoja keskivertolapsia... :) Et voi tietää mitä elämä oikeasti on tuollaisen todella vilkkaan ja toimintaa tarvitsevan palleron kanssa!
AP:n vastauksista päätellen heidän lapsensa on kaiken lisäksi ihan normaalin ja kiltiltä kuulostava, joten AP:n tapauksessa on täysin miehen laiskuudesta kiinni tuo että arkisin on kotona rankkaa kun lapsi marisee... Jos se mies tarjoaisi lapselle aktiviteettejä niin molemmilla olisi mukavampaa! Kumma kun ei aikuinen mies ymmärrä noin yksinkertaista asiaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se vaan niin on että kun on niitä lapsia maailmaan pukannut niin niiden kanssa on sitten oltava. Piste. Itse en katselisi tuollaista miestä hetkeäkään. Meillä on 3 poikaa, joista yksi on tosi vilkas ja kaksi muutakin suhteellisen eläväisiä. Ei tulisi kuuloonkaan että heidän kanssaan jäätäisiin kotiin viettämään lomapäivää ja aikuinen voisi tehdä mitä lystää. Tai toki voi niinkin tehdä, mutta sitten painivat ja huutavat, kiipeilevät, juoksevat, ovat sotaa, tinkaavat pelaamisesta, ramppaavat edes takaisin ulos ja sisään ja hermot on menneet kaikilla jo klo 10.
On oltava suunnitelma, aamupalan jälkeen lähdetään ja mieluiten lounaskin syödään jossain. Lapset ovat hyväkäytöksisiä, iloisia ja reippaita, mutta todellakin niin reippaita että jotain tekemistä on keksittävä, kotona niitä ei kestä. Olen lyhytpinnainen ihminen mutta ymmärrän että ei ole reilua vaatia pieniltä lapsilta paikallaan hiljaa oloa, ei ne siihen pysty. Turha on hakata päätä seinään sellaisen asian kanssa joka ei varmasti onnistu. Yhden 5-vuotiaan kanssa sitä paitsi voi olla vaikka miten kivaa.
Mitä ap tarkoitit "soittaa musiikkia"? Siis kuunteleeko mies musiikkia vai soittaako itse jotain instrumenttia? Jos jälkimmäistä, niin moni tuntemani lapsi on aloittanut esim pianonsoiton jo 5-vuotiaana. Voisiko tässä olla jotain, mitä isä ja lapsi voisivat tehdä yhdessä? Ei vain nyt lomalla vaan myöhemminkin? Jos taas kyse on vain musiikin kuuntelusta, niin voihan musiikki soida taustalla samalla kun isä ja lapsi vaikka pelaavat jotain lautapeliä.
Olen yksinhuoltaja eikä meillä lomat ole sellaisia, että minä viihdytän lasta hänen heräämisestään nukkumaanmenoon asti. Missä välissä ehtisin tehdä kotityöt, laittaa ruokaa jne? Öisinkö? Olen ottanut lapsen mukaan kodin askareisiin ja ollaan yhdessä tehty. Sitten on myös touhuttu lapselle mieluisia juttuja kuten lautapelejä yms yhdessä ja välillä lapsi on puuhastellut jotain (esimerkiksi piirtänyt tai maalannut vesiväreillä) itsekseen ja minä olen vaikkapa lukenut kirjaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsella pitäisi olla koko ajan jotakin tekemistä? Miksi hän ei voi osallistua isän puuhiin?
Ei, teidän lapsi ei ole sellainen että vanhemman on pakko olla työntelemässä leikkiautoja hänen kanssaan, vaan te olette opettamassa hänestä sellaista. Ja kun vauva syntyy tuleekin aikamoinen identiteettikriisi esikoiselle joka on tottunut täyteen vanhempien huomioon eikä osaa viihdyttää yhtään itse itseään ja käyttää mielikuvitustaan, ja sitten tuleekin taloon toinen vauva ja hänestä täytyy kasvaa yhdessä yössä iso. Mustasukkaisuutta tiedossa...