Mitä tehdä, kun mies ja lapsi eivät pärjää lomalla keskenään?

Hyi kamala minkälainen isä. Kamala kesä lapsella! Ikävä kyllä on myös lapsia joilla molemmat vanhemmat ovat tällaisia. Eivät jaksa lasta ollenkaan ja odottavat pienenkin lapsen pystyvän tuntitolkulla itsenäisesti keksimään tekemistä itselleen. Jutella ja lörpötelläkään ei saisi, kuten lapsilla on tapana, vaan pitäisi jaksaa olla hiljaa itsekseen vaan. Sitten kun lapsi ei tähän pysty ollaan sitä mieltä että vika on siinä lapsessa! Tällaiset lapset alkavat ajanmittaan kyllä oireilla psyykkisesti, kuka aggressiivisuudella ja käytöshäiriöillä, kuka kokonaan kontaktista vetäytyen ja yksin masentuen. Sanomattakin selvää ettei näissä perheissä lapsilla ole mitään mahdollisuuksia oppia normaaleja iän mukaisia vuorovaikutus- ja muita sosiaalisia taitoja. Eikä kyllä muitakaan ihan perus arjen toimintaan liittyviä taitoja. Kun kukaan ei näytä, opeta, kannusta, tee yhdessä... Lapsista tehdään ns erityislapsia, vaikka he lähtökohtaisesti ovat olleet täysin normaaleja. Heidän käytöksensä on vain muuttunut poikkeavaksi koska heidän tarpeisiinsa ei ole asianmukaisesti vastattu. Enkä siis nyt todellakaan halua mitenkään syyllistää oikeiden erityislasten vanhempia. On oikeasti olemassa myös paljon lapsia jotka oireilevat eri tavoin vaikka on aivan loistavat vanhemmat jotka panostavat 110% lapsen hyvinvoinnin eteen. Mutta näistä laiskoista, mukavuudenhaluisista ja tunnekylmistä vanhemmista, tai paremminkin heidän lapsistaan olen kyllä huolissani. Nämä lapset jäävät kovin yksin ja ilman apua, kun ei oikein lastensuojelullakaan ole ”mihin tarttua”. Myöhemmin päätyvät sitten ehkä koulun aloitteesta lastenpsykiatrialle, mutta eihän koko elämän jatkunutta laiminlyöntiä siinä vaiheessa saa kunnolla korjattua. Varsinkin jos tilanne kotona jatkuu edelleen samanlaisena ja lapsen itsetunto ja käsitys itsestä ja muista ihmisistä on jo täysin pirstaleina. Niin surullista! Ap:n lapsella on onneksi sentään äiti joka välittää.

Suurta osaa miehistä lapset kiinnostaa sen 10 min kun niitä tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta kaikki tekeminen on "palkinto", niin sitten miehen pitää kehittää systeemi, miten aktiviteetteja ansaitaan. Vai miten mies on tätä systeemiään toteuttanut?

Itse sekoaisin neljän seinän sisällä meidän viisivuotiaan kanssa. Ja sitten se olisi pelkkää huutamista ja komentamista.

Ilmeisesti miehen ajatus on, että kun on koko päivän käyttäytynyt moitteettomasti, saa seuraavana päivänä tehdä jotain kivaa. Tai ainakin tokaisee aina, että "ei tuollaisesta käytöksestä voi palkita, ollaan sitten kotona". Ja mitään superhuonoa/haastavaa lapsen käytös ei tosiaan ole vaan ihan ikätasoista. Päiväkodissakin on todettu että "X on niin helppo lapsi".

Ehkä johonkin huvipuistoretkeen tms. isompaan voisi tuota käyttäytymisehtoa soveltaakiin (jollain tarrataululla tms.), mutta mielestäni on sulaa hulluutta ettei lapsi pääse edes uimaan kesällä ilman ehtoja.

AP

On se aika kauheaa, että kotona olemisella rangaistaan lasta :( Ei meilläkään isä suuremmin lasten kanssa aikaansa viettänyt, mutta niitä olikin kaksi pienellä ikäerolla. Viihtyivät keskenään leikkien ja isä sai pelata.

Luulisi että miehelläsikin on paha mieli nykytilanteesta. Yrittääkö hän edes ratkaista sitä?

Miehen kannattaa kokeilla päinvastaista menetelmää eli että ensin aamupäivästä tekevät jonkun retken lapsen kanssa ja myöhemmin iltapäivällä hän voi tehdä omia juttujaan ja antaa lapselle vaikka piirustustehtävän. Melko varmasti molemmat ovat silloin hyväntuulisempia ja päivä sujuu paremmin.

Lapsen täytyy ensin saada kokemus, että isä on mielellään hänen kanssaan. Se on normaali ja luonnollinen tila eikä mikään ansaittava palkinto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos kerta kaikki tekeminen on "palkinto", niin sitten miehen pitää kehittää systeemi, miten aktiviteetteja ansaitaan. Vai miten mies on tätä systeemiään toteuttanut?

Itse sekoaisin neljän seinän sisällä meidän viisivuotiaan kanssa. Ja sitten se olisi pelkkää huutamista ja komentamista.

Ilmeisesti miehen ajatus on, että kun on koko päivän käyttäytynyt moitteettomasti, saa seuraavana päivänä tehdä jotain kivaa. Tai ainakin tokaisee aina, että "ei tuollaisesta käytöksestä voi palkita, ollaan sitten kotona". Ja mitään superhuonoa/haastavaa lapsen käytös ei tosiaan ole vaan ihan ikätasoista. Päiväkodissakin on todettu että "X on niin helppo lapsi".

Ehkä johonkin huvipuistoretkeen tms. isompaan voisi tuota käyttäytymisehtoa soveltaakiin (jollain tarrataululla tms.), mutta mielestäni on sulaa hulluutta ettei lapsi pääse edes uimaan kesällä ilman ehtoja.

AP

Sulle on jo sanottu että PUHU sen miehen kanssa ja ilmoita, että hänen pitää muuttaa toimintaansa. MItä tämä palstalla päivittely auttaa???

Tuo puhe biologiasta on pötyä. Suurin osa isistä osaa olla lastensa kanssa. Niin myös oma mieheni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huh huh täälläkin kirjoitti:

Loma-aika voi olla tosi stressaavaa koko perheelle ja niille etenkin joiden työ ja tarhatytmi pysähtyi. Omalla tavalla mukavaa kun koulut/tarha tuo arjen oikeamman rytmin takas.

Ai, oikein stressaavaa, kun viettää lastensa kanssa lomalla?

Onhan se helppoa, kun muut päiväkodissa ja koulussa huolehtivat lapsesta ja antavat jopa ruuan.

Mitenhän muualla Euroopassa vanhemmat pärjäävät lasten kanssa, kun siellä vanhemmat joutuvat kuskaamaan kouluun ja hakemaan ja huolehtimaan lounaasta.

Suomalaiset eivät pärjää edes muutamaa viikkoa lomalla. Miksi?

Puolisoni on nyt lomalla kolmatta viikkoa lasten (7v ja 5v) kanssa, ja on väsyneempi kuin normaalisti. Introvertti ihminen, joka kommunikoi yleensä klo 8-16 lähinnä tietokoneen kanssa, onkin nyt kahden hyvinkin paljon jutustelevan pikkuihmisen kanssa lähes vuorokauden ympäri. Hän kyllä viihtyy, pärjää ja haluaa olla lasten kanssa, mutta myös stressaantuu siitä metelistä, keskeytyksistä, huomion tarpeesta ja lasten erilaisista tarpeista (toinen lapsista haluaisi istua kotona piirtelemässä ja toinen kaipaisi liikuntaa noin kuusi tuntia päivässä).

Monissa Euroopan maissa pärjätään sillä, että vedetään lasta avokämmenellä jos hän häiritsee aikuisten hommia, keskeyttää tai ilmaisee tunteita joita aikuisen on vaikea kohdata aka kiukuttelee. Lasten ruokailujen järjestäminenkin liene helpompaa jos aamiainen on suklaacroissant ja lounas välipalakeksit bussissa? Sen jälkeen 5-vuotiaalle rattaissa istuvalle tutti suuhun ettei vain häiritse aikuisia.

Miksi ihmeessä puolisosi halusi lapsia ja vielä kaksin kappalein ja noin pienellä ikäerolla.

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, rakkauteen ja turvaan ja jos hankkii lapsia, lapsen oikeudet on täytettävä ja vanhemman tehtävä on laittaa lapsen etu ja oikeudet, omien edelle.

Vai tuleeko joillekin vanhemmille jotenkin yllätyksenä, kuinka lapsi tarvitsee huolenpitoa 18-ikävuoteen asti ja se on vanhempien tehtävä, ei ulkopuolisten, eikä vanhempi voi jatkaa elämäänsä, kuin lasta ei olisikaan, oliko se raskasta tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Luuletko, että miehellesi kannattaisi antaa hieman yleistä luettavaa 5-vuotiaan kasvusta ja kehityksestä? Vai kokisiko hän sen holhoamisena? Onko teillä ketään perhetuttuja, joiden kanssa SINÄ voisit sopia jotain tekemistä lapsen kanssa etukäteen? Miehesi ei selvästikään halua sopia kenenkään kanssa mitään ja ehkä kuitenkin sisäisesti kokee olevansa huono isä. Hän saa kritiikkiä sinulta (tosin syystäkin) ja todennäköisesti lapsikin odottaa kovasti äitiä kotiin (ja edelleen syystä). Teille on käynyt klassisesti: sinä tiedät, miten homma olisi järkevä hoitaa, mutta miehellesi vaikuttaa oleva olevan ylivoimaista jaksaakin yksin kokopäiväistä vanhemmuuden hoitamista. Ensi kesä on helpompi, kun lapsi on isompi.

Olet varmaan ihan oikeassa. Olen tarjonnut miehelle lapsen kehitystä koskevia kirjoja, lehtiä yms., mutta eipä tuo ole niitä lukenut. Kokee kyllä pahaa mieltä ja tunnontuskia isyydestään, haukkuu itseään asiasta mutta muutosta parempaan ei ole siitä huolimatta tehnyt.

Meillä on aika vähän sellaisia tuttavia lähialueella, joiden kanssa lapsi uskaltaisi lähteä yksin, ja vielä vähemmän sellaisia, jotka tulisivat kotoa hakemaan (mies ei halua lähteä puolituntemattomien mukaan, ahdistaa kuulemma smalltalk jne. kun ei ole hyviä tuttuja). Olen yrittänyt kysellä lähialueiden kavereista leikkiseuraa, mutta vaatisi tosiaan viemistä/hakemista vähintään, ja moni on mökillä tms. lomapuuhissa.

Ihannehan olisi, jos joku naapuruston lapsi tulisi soittamaan ovikelloa ja pyytämään leikkiin, mutta nykypäivän lapset eivät taida enää toimia näin, ainakaan tässä iässä vielä.

20 vuotta sitten näin neuvolan senällä julisteen jossa luki ”jokaisella lapsella on oikeus joka päivä kokea että hän tuottaa iloa vanhemmilleen”. Tämä jäi mieleen, ja olisi kyllä kaikkien vanhempien hyvä muistaa. Jos lapsi kokee jatkuvasti olevansa pelkkä riesa ja häiriötekijä vanhemmilleen, voi vaan kuvitella minkälaiseksi lapsen minäkuva muodostuu.

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies ole pääasiallisesti hoitanut lasta yksin aiemmin ollenkaan? Kuulostaa ylipäätään oudolta että vasta kun lapsi on 5-vuotias aletaan huomata skismat kasvatusmetodeissa. Olisi kannattanut nostaa kissa pöydälle jo ajat sitten.

Mies piti lakisääteiset isyysvapaat aikanaan, mutta lapsi oli silloin tietysti tosi pieni ja viihtyi hyvin kotona ilman kummempia virikkeitä. Sittemmin ovat olleet kaksin esim. työmatkojeni ajan, mutta kyse on ollut 3-4 päivästä, ja tuolloinkin lapsi on ollut päivät päiväkodissa. Tällaista pidempää lomajaksoa kaksin eivät ole aiemmin viettäneet. Aiempina vuosina olen saanut sumplittua oman kesälomani niin, että olemme lomailleet samanaikaisesti, tänä vuonna sitten näin.

AP

Jotkut miehet osaavat koiraakin hoitaa paremmin kuin omaa lastaan. Rapsuttelee, juttelee, lenkkeilee, käy metsässä, ottaa kainaloon.. kamala rinnastus mutta tekis näitä lapsensa kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Miten miehen omat lapsuuden lomat on vietetty?

Hänen äitinsä oli kotiäiti ja aina kotona (isä ei tehnyt mitään kotona). Äiti ei järjestänyt lapsilleen (2 kpl) retkiä tai virikkeitä, miehen mukaan lähinnä luki kirjaa tai kutsui tuttaviaan kylään ja kahvitteli heidän kanssaan. Lapset saivat keksiä itse omat ajanvietteensä. Miehen varhaisin lapsuusmuisto on tosin vasta kouluiältä, eli voi olla että nuorempana tilanne oli eri eikä mies muista sitä. Mies vietti myös paljon loma-aikaa mummoloissa. Meillä ei tosiaan toista mummolaa ole ja omat vanhempani ovat vielä työelämässä ja matkustelevat paljon (+ asuvat toisella puolella Suomea), eli nähdään harvakseltaan eikä juuri hoitoapua saada sieltä suunnalta. Sisaruksia ei itselläni ole.

AP

Vierailija kirjoitti:

Sulle on jo sanottu että PUHU sen miehen kanssa ja ilmoita, että hänen pitää muuttaa toimintaansa. MItä tämä palstalla päivittely auttaa???

Tuo puhe biologiasta on pötyä. Suurin osa isistä osaa olla lastensa kanssa. Niin myös oma mieheni.

No olen puhunutkin ja paljon, mutta muutosta ei ole tapahtunut! Olen raivonnut, maanitellut, puhunut rauhallisesti, vedonnut tutkimustuloksiin ja logiikkaan, vedonnut tunteisiin - lopputulos on aina sama, mies kokee olevansa huono isä ja heittää hanskat tiskiin entistä enemmän (jos mahdollista). Kokeilin sitten olla puuttumatta ollenkaan (jos miehen itsetunto isänä paranisi kun huomaa pärjäävänsä omin neuvoin), mutta se ei onnistunut yhtään paremmin.

AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.

Jatkan vielä tähän, että tästä syystä johtuen päiväkodeissa ei ole useinkaan miehiä, eikä vielä alkuopetuksessakaan.

Seksististä shaibaa. Ei naiset tätä automaattisesti osaa yhtään sen paremmin, mutta heidän nyt vaan on tarvinnut pääasiallisesti ottaa se vastuu. Miehet ei keskimäärin ole mitään aivovammaisia, kyllä niiden pitää pystyä samaan.

No ei nyt unohdeta kuitenkaan biologiaa ihan kokonaan. Evoluutio on kyllä muokannut ihmiseläimenkin uroksen ja naaraan aivot ja vahvuudet erilaisiksi.

Se ei tietenkään ole tekosyy olla opettelematta asioita ja kehittämättä itseään, mutta ihan yhtä "luontevaa" ei esim. lastenhoito molemmille sukupuolille noin keskimäärin ole ja sinänsä ymmärrän miesten haasteet siinä. Ei heiltä ole sitä odotettu kuin vasta muutaman kymmenen vuotta, se on lyhyt aika evoluution kannalta.

Höpöhöpö sun evuluutiot.

Miten kuvittelet ennen äitien selvinneen, kun perheessä saattoi olla toistakymmentä lasta, kyllä siinä miestä tarvittiin kotitöissä ja lastenhoidossa. Monet naiset synnyttivät kotona ja moni mies on toiminut kätilönä.

Meillä isä osallistui siinä missä äitikin meidän lasten hoitoon jo 50-luvulla ja myös kaverini- ja naapurin isät. Ja näin on ollut joka vuosikymmenellä

Ja mitä sun evoluutiossa nykyään jää miesten tehtäväksi, kun teknologia on tullut myös miesten avuksi, eikä kenenkään tarvitse pokasahalla kaataa tukkipuita metsästä ja viedä niitä hevosella tai niittä viikatteella kymmeniä hehtaaria heinää tai lämmitää rakennuksia puilla esim. työpaikalla ja käsipelin kantaa kuutioittain halkoja.

Kyllä tämän päivän miehillä se on laiskuutta ja taantumista lasten tasolle. Eivät edes välitä maineesta ja kunniastaan, puolison ja lasten silmissä. Ennenhän oli kunnia-asia huolehtia perheestään, mutta sekin on jo vedetty vessanpytystä alas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika perheneuvolaan. Se ei tää kesää pelasta, mutta ehkä isän ja lapsen myöhemmän suhteen.

Arkena heillä on ihan hyvä suhde ja kaikki toimii OK, sitä tässä ihmettelenkin että miten nyt näin.

AP

Sitä niittää, mitä kylvää. Olenko väärässä, jos oletan ettet ole antanut isän pitää vanhempainvapaita ja opetella vastuunottamista ja arkea lapsen ollessa pieni? Mieti omalle kohdalle, millaista on ottaa yhtäkkiä vastuu 5v täyspäiväisestä hoidosta, jos ei sellaista ole tehnyt ennen? Iltoja ollut sinun valvonnassa yhdessä, mutta ei ole saanut pyörittää kotia omilla ehdoillaan. 2-3 kuukautta kun olisi vähintään saanut olla kotona ilman valitusta, niin arvelen että kummasti olisi hoivavietti herännyt ja osaisi ottaa vastuuta ja hoitaa kotia. Tietäisi myös miten suhtautua lapseen ja hänen tarpeisiinsa.

Summattuna: Jos ei ole saanut hoitaa lapsen arkea, niin kyllä se tuossa vaiheessa on kova paikka. Jos ero tulee ja saa omilla ehdoillaan hoitaa lasta, niin eiköhän se kuukaudessa korjaannu.

Haha. Kyllä minä ainakin "annoin" isän jäädä kotiin kun menin äitiyslomalta töihin. Siitä loistoisyydestä hehkuttamisesta ei tullut loppua ollenkaan, mitä satoi miehen ylle kun sukulaiset bongasivat ihanan koti-isän. Tosiasiassa mies oli kuin perseeseenammuttu karhu kun pääsin kotiin kauppakassien kanssa ja aloin laittaa ruokaa siksi illaksi ja seuraavaksi päiväksi heille. Rukkaset tippuivat samalla sekunnilla kun laitoin oven kiinni, ihan tosissaan mies väitti että nyt on hänen työpäivänsä tehty ja huusholli oli kuin pallosalaman jäljiltä, kun hänen työnsähän oli lapsen hoito eikä siivoaminen. Lapsen hoidonkin kanssa oli niin ja näin, kun mies nukahti päikkäreilleen ei pommikaan herättänyt ja lapsi sai puuhastella keskenään.  Kyllä kehut ja kunnia kelpasivat, mutta työt eivät. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

huh huh täälläkin kirjoitti:

Loma-aika voi olla tosi stressaavaa koko perheelle ja niille etenkin joiden työ ja tarhatytmi pysähtyi. Omalla tavalla mukavaa kun koulut/tarha tuo arjen oikeamman rytmin takas.

Ai, oikein stressaavaa, kun viettää lastensa kanssa lomalla?

Onhan se helppoa, kun muut päiväkodissa ja koulussa huolehtivat lapsesta ja antavat jopa ruuan.

Mitenhän muualla Euroopassa vanhemmat pärjäävät lasten kanssa, kun siellä vanhemmat joutuvat kuskaamaan kouluun ja hakemaan ja huolehtimaan lounaasta.

Suomalaiset eivät pärjää edes muutamaa viikkoa lomalla. Miksi?

Puolisoni on nyt lomalla kolmatta viikkoa lasten (7v ja 5v) kanssa, ja on väsyneempi kuin normaalisti. Introvertti ihminen, joka kommunikoi yleensä klo 8-16 lähinnä tietokoneen kanssa, onkin nyt kahden hyvinkin paljon jutustelevan pikkuihmisen kanssa lähes vuorokauden ympäri. Hän kyllä viihtyy, pärjää ja haluaa olla lasten kanssa, mutta myös stressaantuu siitä metelistä, keskeytyksistä, huomion tarpeesta ja lasten erilaisista tarpeista (toinen lapsista haluaisi istua kotona piirtelemässä ja toinen kaipaisi liikuntaa noin kuusi tuntia päivässä).

Monissa Euroopan maissa pärjätään sillä, että vedetään lasta avokämmenellä jos hän häiritsee aikuisten hommia, keskeyttää tai ilmaisee tunteita joita aikuisen on vaikea kohdata aka kiukuttelee. Lasten ruokailujen järjestäminenkin liene helpompaa jos aamiainen on suklaacroissant ja lounas välipalakeksit bussissa? Sen jälkeen 5-vuotiaalle rattaissa istuvalle tutti suuhun ettei vain häiritse aikuisia.

Miksi ihmeessä puolisosi halusi lapsia ja vielä kaksin kappalein ja noin pienellä ikäerolla.

Lapsella on oikeus molempiin vanhempiin, rakkauteen ja turvaan ja jos hankkii lapsia, lapsen oikeudet on täytettävä ja vanhemman tehtävä on laittaa lapsen etu ja oikeudet, omien edelle.

Vai tuleeko joillekin vanhemmille jotenkin yllätyksenä, kuinka lapsi tarvitsee huolenpitoa 18-ikävuoteen asti ja se on vanhempien tehtävä, ei ulkopuolisten, eikä vanhempi voi jatkaa elämäänsä, kuin lasta ei olisikaan, oliko se raskasta tai ei.

Luitko viestiäni? Mies viihtyy, pärjää ja haluaa olla lasten kanssa. Juuri siksi hän onkin tavallista väsyneempi, kun laittaa lapsen edun ja oikeudet omiensa edelle. Juuri se on se, mikä joskus lomalla stressaa, kun haluaa olla paras mahdollinen vanhempi mutta ei jaksaisikaan olla sitä 24/7. Juuri siitä se stressi syntyy, ettei mene sieltä mistä aita on matalin tai kaivele vain omaa napaansa.

Lapsia hankkiessa kukaan ei hahmota sitä miten intensiivistä niiden läsnäolo lopulta on. Tai miten kaksi lasta ei välttämättä tarkoita tuplasti vaan nelikertaisesti asiaa ja tarpeita, silloin kun huomiosta, ajasta ja vuoroista kilpaillaan.

Tuota, eikö sillä miehellä ole mitään hyödyllisempää puuhaa kuin musiikin kuuntelu ja pelailu yms..?

Itselläni kun muksut olivat tuon ikäisiä, niin tehtiin niiden kanssa yhdessä lomaaikoina taloremppaa, piharemppaa, salaojien kaivamista, autojen huoltamista. Sitten välissä syötiin eväitä ulkona. Eihän se työteho mitään 100% ollut, mutta 60% - 80% kuitenkin ja hommat hiljalleen edistyi. Ja ennen kaikkea kaikilla oli hauskaa! :)

M41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö mies ole pääasiallisesti hoitanut lasta yksin aiemmin ollenkaan? Kuulostaa ylipäätään oudolta että vasta kun lapsi on 5-vuotias aletaan huomata skismat kasvatusmetodeissa. Olisi kannattanut nostaa kissa pöydälle jo ajat sitten.

Mies piti lakisääteiset isyysvapaat aikanaan, mutta lapsi oli silloin tietysti tosi pieni ja viihtyi hyvin kotona ilman kummempia virikkeitä. Sittemmin ovat olleet kaksin esim. työmatkojeni ajan, mutta kyse on ollut 3-4 päivästä, ja tuolloinkin lapsi on ollut päivät päiväkodissa. Tällaista pidempää lomajaksoa kaksin eivät ole aiemmin viettäneet. Aiempina vuosina olen saanut sumplittua oman kesälomani niin, että olemme lomailleet samanaikaisesti, tänä vuonna sitten näin.

AP

No siinähän sinulla on summattuna syyt tilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.

Mun kolmivuotiaskin osaa jo keskittyä yhteen leikkiin kerrallaan ja se on ihan vanhemmasta kiinni miten kivaa ja pitkälle leikki kestää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varaa aika perheneuvolaan. Se ei tää kesää pelasta, mutta ehkä isän ja lapsen myöhemmän suhteen.

Arkena heillä on ihan hyvä suhde ja kaikki toimii OK, sitä tässä ihmettelenkin että miten nyt näin.

AP

Sitä niittää, mitä kylvää. Olenko väärässä, jos oletan ettet ole antanut isän pitää vanhempainvapaita ja opetella vastuunottamista ja arkea lapsen ollessa pieni? Mieti omalle kohdalle, millaista on ottaa yhtäkkiä vastuu 5v täyspäiväisestä hoidosta, jos ei sellaista ole tehnyt ennen? Iltoja ollut sinun valvonnassa yhdessä, mutta ei ole saanut pyörittää kotia omilla ehdoillaan. 2-3 kuukautta kun olisi vähintään saanut olla kotona ilman valitusta, niin arvelen että kummasti olisi hoivavietti herännyt ja osaisi ottaa vastuuta ja hoitaa kotia. Tietäisi myös miten suhtautua lapseen ja hänen tarpeisiinsa.

Summattuna: Jos ei ole saanut hoitaa lapsen arkea, niin kyllä se tuossa vaiheessa on kova paikka. Jos ero tulee ja saa omilla ehdoillaan hoitaa lasta, niin eiköhän se kuukaudessa korjaannu.

Haha. Kyllä minä ainakin "annoin" isän jäädä kotiin kun menin äitiyslomalta töihin. Siitä loistoisyydestä hehkuttamisesta ei tullut loppua ollenkaan, mitä satoi miehen ylle kun sukulaiset bongasivat ihanan koti-isän. Tosiasiassa mies oli kuin perseeseenammuttu karhu kun pääsin kotiin kauppakassien kanssa ja aloin laittaa ruokaa siksi illaksi ja seuraavaksi päiväksi heille. Rukkaset tippuivat samalla sekunnilla kun laitoin oven kiinni, ihan tosissaan mies väitti että nyt on hänen työpäivänsä tehty ja huusholli oli kuin pallosalaman jäljiltä, kun hänen työnsähän oli lapsen hoito eikä siivoaminen. Lapsen hoidonkin kanssa oli niin ja näin, kun mies nukahti päikkäreilleen ei pommikaan herättänyt ja lapsi sai puuhastella keskenään.  Kyllä kehut ja kunnia kelpasivat, mutta työt eivät. 

No, ei miehet olekkaan tehty pikkulapsia hoitamaan. Isompien kanssa sitten kun voidaan yhdessä tehdä hyödyllisiä asioita. Näin on evoluutio meidät jalostanut. Äidit hoitaa pikkulapsiajan ja lasten kasvaessa siirtyivät esimerkiksi isien mukaan metsästysreissuille, maanviljelyspuuhiin yms... Joten ei mikään ihme että nyt konflikteja tulee, ei toki kaikilla mutta selvästi enemmän kuin lapsen ja äidin välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.

Jatkan vielä tähän, että tästä syystä johtuen päiväkodeissa ei ole useinkaan miehiä, eikä vielä alkuopetuksessakaan.

Seksististä shaibaa. Ei naiset tätä automaattisesti osaa yhtään sen paremmin, mutta heidän nyt vaan on tarvinnut pääasiallisesti ottaa se vastuu. Miehet ei keskimäärin ole mitään aivovammaisia, kyllä niiden pitää pystyä samaan.

No ei nyt unohdeta kuitenkaan biologiaa ihan kokonaan. Evoluutio on kyllä muokannut ihmiseläimenkin uroksen ja naaraan aivot ja vahvuudet erilaisiksi.

Se ei tietenkään ole tekosyy olla opettelematta asioita ja kehittämättä itseään, mutta ihan yhtä "luontevaa" ei esim. lastenhoito molemmille sukupuolille noin keskimäärin ole ja sinänsä ymmärrän miesten haasteet siinä. Ei heiltä ole sitä odotettu kuin vasta muutaman kymmenen vuotta, se on lyhyt aika evoluution kannalta.

Höpöhöpö sun evuluutiot.

Miten kuvittelet ennen äitien selvinneen, kun perheessä saattoi olla toistakymmentä lasta, kyllä siinä miestä tarvittiin kotitöissä ja lastenhoidossa. Monet naiset synnyttivät kotona ja moni mies on toiminut kätilönä.

Meillä isä osallistui siinä missä äitikin meidän lasten hoitoon jo 50-luvulla ja myös kaverini- ja naapurin isät. Ja näin on ollut joka vuosikymmenellä

Ja mitä sun evoluutiossa nykyään jää miesten tehtäväksi, kun teknologia on tullut myös miesten avuksi, eikä kenenkään tarvitse pokasahalla kaataa tukkipuita metsästä ja viedä niitä hevosella tai niittä viikatteella kymmeniä hehtaaria heinää tai lämmitää rakennuksia puilla esim. työpaikalla ja käsipelin kantaa kuutioittain halkoja.

Kyllä tämän päivän miehillä se on laiskuutta ja taantumista lasten tasolle. Eivät edes välitä maineesta ja kunniastaan, puolison ja lasten silmissä. Ennenhän oli kunnia-asia huolehtia perheestään, mutta sekin on jo vedetty vessanpytystä alas.

Evoluutio on kuule ihan tieteellisesti todistettu juttu, sinä toki voit uskoa kaikenmaailman satuolentoihin.

Teknologiasta on tullut toki paljon apua miehille, mutta myös naisille. Se jos mies ei tajua käyttää vapaantunutta aikaansa hyödyllisesti esimerkiksi kodin/kesämökin rakentamiseen/remontointiin, niin on tietysti omaa hölmöyttä ja siitä kannattaa vaimonkin mainita. Tai sitten hankkia lisätöitä, että perheen leipä on leveämpi. Miksikään pleikkari-sohva-isäksi ei pidä jäädä, se on laiskuutta.