Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ja lapsi eivät pärjää lomalla keskenään?
17.07.2019 |
Lapsi on 5-vuotias, sinällään melko helppo tapaus mutta toki keskittymiskyky ja itsesäätely on ikätasoista eli ei vielä kovin kehittynyttä. Mies on ollut lapsen kanssa kahdestaan lomalla nyt toista viikkoa ja tulee suru puseroon kun joka päivä kotiin tullessani mies on kuin myrskyn merkki ja lapsi melkein itku kurkussa. :( Mies tiuskii ja komentaa lasta koko ajan. Yrittää tehdä omia juttujaan (esim. lukea, pelata, soittaa musiikkia, eli lapsi ei voi osallistua), ei järjestä lapselle mitään tekemistä. Hänen mielestään kaikki retket ym. omasta mielestäni normaalit kesäpuuhat ovat palkintoja jotka lapsen pitää ansaita, ja eihän siitä ansaitsemisesta tule mitään kun lapsi on mökkihöperö ja miehellä hirveän tiukat käyttäymisnormit...
Mitä voin tehdä helpottaakseni tilannetta? En voi jäädä itse juuri nyt lomalle, piti limittää lomat koska päiväkoti kiinni juhannuksesta elokuuhun. Olen jutellut miehen kanssa mutta turhaan, valittaa vaan että lapsi käyttäytyy huonosti ja hän joutuu siitä kärsimään...
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan saat itseesi syyttää miehesi valinnasta. Tutustukaa kunnolla niihin miehiinne, ennenkuin alatte perhettä perustamaan.
Olimme mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, kuinkahan pitkä tutustumisaika on mielestäsi riittävä? Ihmisen käytöstä vanhempana on aika hankala arvioida ennen kuin hän on vanhempi.
AP
En usko.
Minä olin mieheni kanssa 12 vuotta ennen esikoisen syntymää, äärimmäisen lapsirakas ja hoidin paljon veljeni lapsia, olin kärsivällinen, puuhakas, oikein mallitäti. Toisen oman lapsen synnyttyä uuvuin, minusta tuli tiuskiva ja aggressiivinen äksyilijä, kärsimätön, koko ajan pinna kireällä. Tai no ei koko ajan, välillä pilkahti se "oma itseni" sieltä alta, mikä varmaan oli lasten näkökulmasta ihan hirveän epävakaata. Yritin liikaa, en huolehtinut omista rajoista (esim. unesta, omasta ajasta) ja minusta tuli ihan mulkero.
Ei varmasti tätä mieheni ennakkoon arvannut. Onneksi tuo on nyt historiaa enkä saanut kengän kuvaa persauksiin vaan apua (jota piti kyllä aika sitkeästi itse kerjätä lopulta naisten väkivaltaan erikoistuneelta hoitotaholta kun kaikki muut, esim. neuvola, psykiatrinen sairaanhoitaja ja läheiset hoki vain että on ihan normaalia olla välillä vähän väsy ja kärttyinen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käsittämätöntä käyttäytymistä "mieheltä", en kyllä itse hyväksyisi enkä katsoisi läp sormien. Jos ei muutu puhumisen jälkeen niin paras on erota, ei mitään viikko-systeemiä vaan sinulla on lapsi pääosin ja isällänsä esim joka toinen viikonloppu ja muutama ilta lisäksi. Ajattele lastasi, kaameat traumathan tuosta jää. Mieti nyt itse jos pitäisi elää PELOSSA, olisiko mukavaa?
Ilmeisesti ketjusta päätellen näitä tyyppejä on enemmänkin, ei olla kasvettu aikuisiksi eikä ymmärretä omaa vastuuta aikuisena ja vanhempana. Huh mietityttää että mistähän tällaiset oikein sikiää, kotikasvatus vai mikä syynä...
Loma-aika voi olla tosi stressaavaa koko perheelle ja niille etenkin joiden työ ja tarhatytmi pysähtyi. Omalla tavalla mukavaa kun koulut/tarha tuo arjen oikeamman rytmin takas.
Narsistinen luonne ei kestä kenenkäön muun tarpeita. Ei varsinkaan lapsen. Tai toisen sisaruksen.
Nimim kokemuksella
Luuletko, että miehellesi kannattaisi antaa hieman yleistä luettavaa 5-vuotiaan kasvusta ja kehityksestä? Vai kokisiko hän sen holhoamisena? Onko teillä ketään perhetuttuja, joiden kanssa SINÄ voisit sopia jotain tekemistä lapsen kanssa etukäteen? Miehesi ei selvästikään halua sopia kenenkään kanssa mitään ja ehkä kuitenkin sisäisesti kokee olevansa huono isä. Hän saa kritiikkiä sinulta (tosin syystäkin) ja todennäköisesti lapsikin odottaa kovasti äitiä kotiin (ja edelleen syystä). Teille on käynyt klassisesti: sinä tiedät, miten homma olisi järkevä hoitaa, mutta miehellesi vaikuttaa oleva olevan ylivoimaista jaksaakin yksin kokopäiväistä vanhemmuuden hoitamista. Ensi kesä on helpompi, kun lapsi on isompi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.
Luuletko, että valtaosaa naisista kiinnostaa hiekkalaatikot tai hippa? Luuletko, että 5-vuotiaan kanssa olo ei ole naisille raskasta? Luuletko, että naisten ei ole helpompi olla lapsen kanssa silloin, kun voidaan oikeasti yhdessä tehdä tai opetella jotain? Vanhemman nyt vaan on suoriuduttava kunnialla lapsensa jokaisesta ikävaiheesta.
Aika tyypillinen itsekäs mies. Hänen päässään loma on lomailua varten - siis hänelle itselleen. Ihan sama vaikka 5v. siinä pyörii päivän toimettomana ja ilman struktuuria. Varmaan jos teillä olisi tuon 5v.n lisäksi vauva, niin sen vauvankin pitäisi "ansaita" vaipanvaihdot ja tuttipullo olemalla hiljaa paikallaan kun isi katsoo leffan tai soittelee musiikkia.
Mies laittaa omat halunsa lapsensa tarpeiden edelle, se on se ongelma teillä. Oma isäni oli tismalleen samanlainen. Omaa miestä en olekaan sitten koskaan hankkinut - lieneekö juuri tuosta syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.
Voi v... nyt tuli taas sellainen stereotyyppitöräys että vetää sanattomaksi. Itse olen isä, vanhin lapsi 18 ja nuorin kolme. Välissä kaksi lasta. Kaikkien kanssa olen osannut viettää aikaa ja hoitaa ihan vauvasta asti. Lasten ehdoilla. Niin ovat myös kaverini osanneet olla omien lastensa kanssa. Se että isä osaa olla vain vanhemman lapsen kanssa ja opettaa mopon korjausta, ei kerro muuta kuin että ko. isä on itse keskenkasvuinen. Ja en ole mikään steiner-humanisti, vaan normaali duunari.
Tilanteeseen ei taida olla muuta ratkaisua kuin hyväksyä että lapsia onkin kaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.
Jatkan vielä tähän, että tästä syystä johtuen päiväkodeissa ei ole useinkaan miehiä, eikä vielä alkuopetuksessakaan.
Seksististä shaibaa. Ei naiset tätä automaattisesti osaa yhtään sen paremmin, mutta heidän nyt vaan on tarvinnut pääasiallisesti ottaa se vastuu. Miehet ei keskimäärin ole mitään aivovammaisia, kyllä niiden pitää pystyä samaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö mies ole pääasiallisesti hoitanut lasta yksin aiemmin ollenkaan? Kuulostaa ylipäätään oudolta että vasta kun lapsi on 5-vuotias aletaan huomata skismat kasvatusmetodeissa. Olisi kannattanut nostaa kissa pöydälle jo ajat sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun auta muu, kuin käydä tiukka sanaisempi keskustelu mieslapsesi kanssa. Kun lapset on pieniä, lomat eivät ole samanlaisia kuin ennen, ne vietetään enemmän lapsen ehdoilla.
Edellinen keskustelu oli varsin tiukkasanainen ja mies mökötti sen jälkeen (minulle!) useamman päivän. En tiedä, mitä muuta enää voin sanoa.
Olen koonnut valmiiksi esim. puuhaideoita, menovinkkejä yms., mutta eivät tosiaan ole käyneet missään. Tänään kävivät kyllä kuntosalilla, jossa mies treenasi ja kiukutteli lapselle, joka yritti houkutella isiä potkimaan palloa. :(Yhtenä päivänä otin jopa lapsen omalle työpaikalleni mukaan että pääsee vähän kotoa pois, mutta ei sekään ole mikään ratkaisu, en jouda vahtimaan häntä jatkuvasti eikä lapsi uskalla jäädä yksin työhuoneeseeni palaverin tms. ajaksi.
AP
Ongelman ydin taitaa olla siinä, ellei sitä ole kukaan vielä keksinyt kertoa, ettei lapsi voisi sun miestä vähempää kiinnostaa. Se on valtavan surullista pienen lapsen kannalta, joka varmasti yrittää miellyttää isäänsä parhaan kykynsä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, että mies sentään on lapsen kanssa. Olisi hän voinut viedä vaikka äidilleen sen hoidettavaksi, kun ei itse jaksa.
Niih!
Aika harvan miesoletetun aivokapasiteetti riittää muuhun kuin yksin sohvalla mähöttämiseen ja per seen ja nenänsä kaiveluun,
Nimenomaan tuossa järjestyksessä.
Miten miehen omat lapsuuden lomat on vietetty?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
huh huh täälläkin kirjoitti:
Loma-aika voi olla tosi stressaavaa koko perheelle ja niille etenkin joiden työ ja tarhatytmi pysähtyi. Omalla tavalla mukavaa kun koulut/tarha tuo arjen oikeamman rytmin takas.
Ai, oikein stressaavaa, kun viettää lastensa kanssa lomalla?
Onhan se helppoa, kun muut päiväkodissa ja koulussa huolehtivat lapsesta ja antavat jopa ruuan.
Mitenhän muualla Euroopassa vanhemmat pärjäävät lasten kanssa, kun siellä vanhemmat joutuvat kuskaamaan kouluun ja hakemaan ja huolehtimaan lounaasta.
Suomalaiset eivät pärjää edes muutamaa viikkoa lomalla. Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika perheneuvolaan. Se ei tää kesää pelasta, mutta ehkä isän ja lapsen myöhemmän suhteen.
Arkena heillä on ihan hyvä suhde ja kaikki toimii OK, sitä tässä ihmettelenkin että miten nyt näin.
AP
Sitä niittää, mitä kylvää. Olenko väärässä, jos oletan ettet ole antanut isän pitää vanhempainvapaita ja opetella vastuunottamista ja arkea lapsen ollessa pieni? Mieti omalle kohdalle, millaista on ottaa yhtäkkiä vastuu 5v täyspäiväisestä hoidosta, jos ei sellaista ole tehnyt ennen? Iltoja ollut sinun valvonnassa yhdessä, mutta ei ole saanut pyörittää kotia omilla ehdoillaan. 2-3 kuukautta kun olisi vähintään saanut olla kotona ilman valitusta, niin arvelen että kummasti olisi hoivavietti herännyt ja osaisi ottaa vastuuta ja hoitaa kotia. Tietäisi myös miten suhtautua lapseen ja hänen tarpeisiinsa.
Summattuna: Jos ei ole saanut hoitaa lapsen arkea, niin kyllä se tuossa vaiheessa on kova paikka. Jos ero tulee ja saa omilla ehdoillaan hoitaa lasta, niin eiköhän se kuukaudessa korjaannu.
Vierailija kirjoitti:
huh huh täälläkin kirjoitti:
Loma-aika voi olla tosi stressaavaa koko perheelle ja niille etenkin joiden työ ja tarhatytmi pysähtyi. Omalla tavalla mukavaa kun koulut/tarha tuo arjen oikeamman rytmin takas.
Ai, oikein stressaavaa, kun viettää lastensa kanssa lomalla?
Onhan se helppoa, kun muut päiväkodissa ja koulussa huolehtivat lapsesta ja antavat jopa ruuan.
Mitenhän muualla Euroopassa vanhemmat pärjäävät lasten kanssa, kun siellä vanhemmat joutuvat kuskaamaan kouluun ja hakemaan ja huolehtimaan lounaasta.
Suomalaiset eivät pärjää edes muutamaa viikkoa lomalla. Miksi?
Puolisoni on nyt lomalla kolmatta viikkoa lasten (7v ja 5v) kanssa, ja on väsyneempi kuin normaalisti. Introvertti ihminen, joka kommunikoi yleensä klo 8-16 lähinnä tietokoneen kanssa, onkin nyt kahden hyvinkin paljon jutustelevan pikkuihmisen kanssa lähes vuorokauden ympäri. Hän kyllä viihtyy, pärjää ja haluaa olla lasten kanssa, mutta myös stressaantuu siitä metelistä, keskeytyksistä, huomion tarpeesta ja lasten erilaisista tarpeista (toinen lapsista haluaisi istua kotona piirtelemässä ja toinen kaipaisi liikuntaa noin kuusi tuntia päivässä).
Monissa Euroopan maissa pärjätään sillä, että vedetään lasta avokämmenellä jos hän häiritsee aikuisten hommia, keskeyttää tai ilmaisee tunteita joita aikuisen on vaikea kohdata aka kiukuttelee. Lasten ruokailujen järjestäminenkin liene helpompaa jos aamiainen on suklaacroissant ja lounas välipalakeksit bussissa? Sen jälkeen 5-vuotiaalle rattaissa istuvalle tutti suuhun ettei vain häiritse aikuisia.
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.
Mitä helv..mä luen? Milloin Suomessa on ollut aika, kun isät viihtyivät lasten kanssa vasta, kun saivat rempata mopoja?
Miten luulet ennen suurperheiden selvinneet, jos isä remppasi vain lasten kanssa mopoja?
Meillä isä osallistui 24/7 kotitöihin ja lastenhoitoon jo 50-luvulla, kun perhevapaat olivat tuntemattomia ja äiti kolmivuorotyössä ja äitiysloma 2kk.
Sama 70-luvulla, kun omat lapset pieniä.
Kyllä kommentisi huokuu isän asenteessa ja laiskuudesta ja kykyä huolehtia perheestå ja tuollaisen miehen pitäisi pysyä lapsettomana ja sinkkuna.
Ja isä-lapsisuhde ei voi kehittyä normaaliksi ja läheiseksi
Lapset eivät enää teini-iässä kaipaa vanhempiaan niin paljon ja niillä on omat jutut, kun siinä iässä niitä mopoja rempataan.
Vierailija kirjoitti:
Jos kerta kaikki tekeminen on "palkinto", niin sitten miehen pitää kehittää systeemi, miten aktiviteetteja ansaitaan. Vai miten mies on tätä systeemiään toteuttanut?
Itse sekoaisin neljän seinän sisällä meidän viisivuotiaan kanssa. Ja sitten se olisi pelkkää huutamista ja komentamista.
Ilmeisesti miehen ajatus on, että kun on koko päivän käyttäytynyt moitteettomasti, saa seuraavana päivänä tehdä jotain kivaa. Tai ainakin tokaisee aina, että "ei tuollaisesta käytöksestä voi palkita, ollaan sitten kotona". Ja mitään superhuonoa/haastavaa lapsen käytös ei tosiaan ole vaan ihan ikätasoista. Päiväkodissakin on todettu että "X on niin helppo lapsi".
Ehkä johonkin huvipuistoretkeen tms. isompaan voisi tuota käyttäytymisehtoa soveltaakiin (jollain tarrataululla tms.), mutta mielestäni on sulaa hulluutta ettei lapsi pääse edes uimaan kesällä ilman ehtoja.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan tuo 5-vuotiaan kanssa olo aika raskasta, kun ei jaksa vielä keskittyä oikein mihinkään vaan säntäilee ympäriinsä leikistä ja pelistä toiseen. Isät osaa paremmin olla vähän vanhempien lasten kanssa, kun voi oikeasti opettaa jotain lapselle, esim. jalkapalloa, mopon remppaamista yms.
Jatkan vielä tähän, että tästä syystä johtuen päiväkodeissa ei ole useinkaan miehiä, eikä vielä alkuopetuksessakaan.
Seksististä shaibaa. Ei naiset tätä automaattisesti osaa yhtään sen paremmin, mutta heidän nyt vaan on tarvinnut pääasiallisesti ottaa se vastuu. Miehet ei keskimäärin ole mitään aivovammaisia, kyllä niiden pitää pystyä samaan.
No ei nyt unohdeta kuitenkaan biologiaa ihan kokonaan. Evoluutio on kyllä muokannut ihmiseläimenkin uroksen ja naaraan aivot ja vahvuudet erilaisiksi.
Se ei tietenkään ole tekosyy olla opettelematta asioita ja kehittämättä itseään, mutta ihan yhtä "luontevaa" ei esim. lastenhoito molemmille sukupuolille noin keskimäärin ole ja sinänsä ymmärrän miesten haasteet siinä. Ei heiltä ole sitä odotettu kuin vasta muutaman kymmenen vuotta, se on lyhyt aika evoluution kannalta.
Jos kerta kaikki tekeminen on "palkinto", niin sitten miehen pitää kehittää systeemi, miten aktiviteetteja ansaitaan. Vai miten mies on tätä systeemiään toteuttanut?
Itse sekoaisin neljän seinän sisällä meidän viisivuotiaan kanssa. Ja sitten se olisi pelkkää huutamista ja komentamista.