Lue keskustelun säännöt.
Mitä tehdä, kun mies ja lapsi eivät pärjää lomalla keskenään?
17.07.2019 |
Lapsi on 5-vuotias, sinällään melko helppo tapaus mutta toki keskittymiskyky ja itsesäätely on ikätasoista eli ei vielä kovin kehittynyttä. Mies on ollut lapsen kanssa kahdestaan lomalla nyt toista viikkoa ja tulee suru puseroon kun joka päivä kotiin tullessani mies on kuin myrskyn merkki ja lapsi melkein itku kurkussa. :( Mies tiuskii ja komentaa lasta koko ajan. Yrittää tehdä omia juttujaan (esim. lukea, pelata, soittaa musiikkia, eli lapsi ei voi osallistua), ei järjestä lapselle mitään tekemistä. Hänen mielestään kaikki retket ym. omasta mielestäni normaalit kesäpuuhat ovat palkintoja jotka lapsen pitää ansaita, ja eihän siitä ansaitsemisesta tule mitään kun lapsi on mökkihöperö ja miehellä hirveän tiukat käyttäymisnormit...
Mitä voin tehdä helpottaakseni tilannetta? En voi jäädä itse juuri nyt lomalle, piti limittää lomat koska päiväkoti kiinni juhannuksesta elokuuhun. Olen jutellut miehen kanssa mutta turhaan, valittaa vaan että lapsi käyttäytyy huonosti ja hän joutuu siitä kärsimään...
Kommentit (155)
Vierailija kirjoitti:
Ihan saat itseesi syyttää miehesi valinnasta. Tutustukaa kunnolla niihin miehiinne, ennenkuin alatte perhettä perustamaan.
Olimme mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, kuinkahan pitkä tutustumisaika on mielestäsi riittävä? Ihmisen käytöstä vanhempana on aika hankala arvioida ennen kuin hän on vanhempi.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Neuvoja/kommentteja?
Tää kysymys viittaa vahvasti porvoon suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Eroa. Aiempi ei merkitse miten on käyttäytynyt lapsen kanssa, vaan nykyhetki. Lapsi tarvitsee sellaisen aikuisen seuraa, joka oikeasti välittää hänestä. Mies tarvitsee oman asunnon ja aikaa itselleen. Kaltoinkohtelu ja tunteiden ohittaminen voi aiheuttaa pahoja ongelmia lapselle, kärsii.
On käynyt mielessä kieltämättä, mutta sepä tästä vielä puuttuisi, että lapsi joutuisi vuoroviikoin kestämään isän tiuskimista yksin. :(
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan saat itseesi syyttää miehesi valinnasta. Tutustukaa kunnolla niihin miehiinne, ennenkuin alatte perhettä perustamaan.
Olimme mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, kuinkahan pitkä tutustumisaika on mielestäsi riittävä? Ihmisen käytöstä vanhempana on aika hankala arvioida ennen kuin hän on vanhempi.
AP
En usko.
Vierailija kirjoitti:
Eikös lapsella ole kavereita ollenkaan?
On, mutta ei samassa talossa/pihapiirissä eli lapsi ei pääse yksin menemään. Isänsä ei ole järkännyt tapaamisia eikä tunnu olevan innostunut viemään, vaikka itse järjestäisin. Meille ei mies suostu ottamaan kaveria kylään.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varaa aika perheneuvolaan. Se ei tää kesää pelasta, mutta ehkä isän ja lapsen myöhemmän suhteen.
Arkena heillä on ihan hyvä suhde ja kaikki toimii OK, sitä tässä ihmettelenkin että miten nyt näin.
AP
Siis hän leikkii arkena lapsen kanssa, vie ulos, uimaan, puistoon ym.? Mutta lomalla ei?
Joo, suurin piirtein näin. Arkena näkee lasta iltaisin sen 2-3 tuntia ja sen ajan on kyllä hyvin läsnä. Viikonloppuisin vie lasta menoihin, eli jaksaa lapsen kanssa huomattavasti paremmin kun olen itse mukana. Täytyy sanoa, että lapsi on enemmän minun perääni (eikä taida olla ihme), eli kun olemme kotona kaikki kolme, miehellä on aika paljon omaa aikaa, kun lapsi seuraa lähinnä minua.
AP
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, että mies sentään on lapsen kanssa. Olisi hän voinut viedä vaikka äidilleen sen hoidettavaksi, kun ei itse jaksa.
Luulen, ettei yksikään äiti ottaisi lapsenlastaan hoitoon, jos isä on lomalla ja kotona. En usko sellaista mummoa löytyvän.
Mistä ihmeestä näitä mieslapsia oikein sikiää?
Ja miksi edes hankkia lapsia tuollaisen kanssa?Osallistuuko isä lapsenhoitoon ja kotitöihin vapaa-ajallaan, kun on töissä?
Mitä iloa lapselle on tuollaisesta isästä, joka tuhoaa käytöksellään lapsen mielen.
En katsoisi miestä päivääkään.
Mieslapsen äiti ottaisi, kun ilkeä miniä ei hoida hommiaan vaan on jättänyt poikaparan ihan yksin "vastuuseen".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan saat itseesi syyttää miehesi valinnasta. Tutustukaa kunnolla niihin miehiinne, ennenkuin alatte perhettä perustamaan.
Olimme mieheni kanssa yhdessä kymmenen vuotta ennen kuin lapsi syntyi, kuinkahan pitkä tutustumisaika on mielestäsi riittävä? Ihmisen käytöstä vanhempana on aika hankala arvioida ennen kuin hän on vanhempi.
AP
Uhh meillä on kanssa kohta vuoden ikäinen lapsi ja syksyllä tulee 11 vuotta yhdessäoloa. Ja tuntuu että kotona on kaksi lasta hoidettavana. Tietysti ekan kanssa on hapuilua ja varsinkin kun miehellä ei ole mitään kokemusta lapsista (satunnaisesti mun sisaruksien lapsia leikittänyt jne), mutta silti arghhh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikös lapsella ole kavereita ollenkaan?
On, mutta ei samassa talossa/pihapiirissä eli lapsi ei pääse yksin menemään. Isänsä ei ole järkännyt tapaamisia eikä tunnu olevan innostunut viemään, vaikka itse järjestäisin. Meille ei mies suostu ottamaan kaveria kylään.
AP
En kyllä usko tätä. Mies saisi olla ainakin 2 tuntia yksin, jos veisi lapsen kaverille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ole onnellinen, että mies sentään on lapsen kanssa. Olisi hän voinut viedä vaikka äidilleen sen hoidettavaksi, kun ei itse jaksa.
Mitä helv... ???
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Näin itsekin toimin ja tämäntyyppistä olen miehelle ehdottanut, mutta hän on tosiaan sitä mieltä että retket ym. (jopa vaan uimaan/puistoon/jätskille) pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puhu siis uudestaan miehelle. Väännä rautalangasta, että lapsen ei tartte ansaita normaalia kesätekemistä. Sano suoraan, että tämä on sulle kynnyskysymys. Lasta ei kohdella kuten hän tekee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No, en nyt pidättele hengitystäni tämän suhteen mutta tässä voisi olla saumaa saada mies tokenemaan. Mun tyypillinen kesälomapäivä 5v:n kanssa menee niin, että aamulla lähdetään puistoon/uimaan/retkelle/pyöräilemään. Leikkii osan aikaa lapsen kanssa ja osan aikaa lapsi itsekseen kiipeilee tms. Tähän menee se kolmisen tuntia. Sitten voi käydä vielä syömässä jossain mukavassa ravintolassa. Tämän jälkeen lapsi on aika romuna ja haluaa kotona levätä. Isä saa tehdä omiaan, ehkä vielä lukee jonkun kirjan lapselle. Pian sinä tulet jo kotiin. Isällekin elämä olisi paljon helpompaa jos toimisi noin.
Näin itsekin toimin ja tämäntyyppistä olen miehelle ehdottanut, mutta hän on tosiaan sitä mieltä että retket ym. (jopa vaan uimaan/puistoon/jätskille) pitää ansaita hyvällä käytöksellä.
AP
Miehen mielipide on väärä. 5-vuotias on niin energinen, että tottakai turhautuu neljän seinän sisällä jos ei pääse tekemään mitään mielekästä. Hänet nimenomaan täytyy viedä puistoon, uimaan yms että voisi edes osoittaa hyvää käytöstä. Tuntuu kyllä pahalta lapsesi puolesta. Äitinä olisin ihan hermona lapsen isän käytöksestä enkä totta puhuen kauaa katselisi. Erossa ei ole mikään pakko aloittaa mitään viikko-viikko-systeemiä idiootti-isän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun auta muu, kuin käydä tiukka sanaisempi keskustelu mieslapsesi kanssa. Kun lapset on pieniä, lomat eivät ole samanlaisia kuin ennen, ne vietetään enemmän lapsen ehdoilla.
Edellinen keskustelu oli varsin tiukkasanainen ja mies mökötti sen jälkeen (minulle!) useamman päivän. En tiedä, mitä muuta enää voin sanoa.
Olen koonnut valmiiksi esim. puuhaideoita, menovinkkejä yms., mutta eivät tosiaan ole käyneet missään. Tänään kävivät kyllä kuntosalilla, jossa mies treenasi ja kiukutteli lapselle, joka yritti houkutella isiä potkimaan palloa. :(Yhtenä päivänä otin jopa lapsen omalle työpaikalleni mukaan että pääsee vähän kotoa pois, mutta ei sekään ole mikään ratkaisu, en jouda vahtimaan häntä jatkuvasti eikä lapsi uskalla jäädä yksin työhuoneeseeni palaverin tms. ajaksi.
AP
Kyllä tässä provo haiskahtaa. Millekään salille ei päästetä 5-vuotiasta mukaan. Siis ihan sinne salin puolelle. Saleilla on lapsiparkki, jossa on ohjaaja.
Mies vaikuttaa itsekkäältä, sietää omaa lastaan vain lyhyitä hetkiä ja kokee nyt lapsensa pelkännä haittana ja riesana. :(
Otan osaa ap!
Onko mieheltä itseltään odotettu pidättyvää käytöstä jo 5-vuotiaasta lähtien, vai kenties vasta vähän vanhempana?
Mitä kaikkea mies teki pikkulapsena? Nököttikö hän sisällä päivät pitkät vai oliko lapsuudessa luontoretkiä (mitkä hän kieltää lapseltaan), leikkiä kavereiden kanssa (minkä hän estää myös) ja vierailuja isovanhempien luona (mikä ei myöskään ole mahdollista).
Kotona olemisen tylsyys voisi aueta miehellekin, jos puhelimessa ei olisi nettiä, televisio ei toimisi, tabletin käyttö olisi estetty eikä talossa olisi kirjoja tai lehtiä. Voisi kokeilla viisivuotiaalle lukutaidottomalle tarjolla olevaa viriketasoa ja fiilistellä sitä ahdistusta.
Näitä siis sikiää edelleen. Eksällä oli 10 viikkoa kesälomaa ja hän ilmoitti pokkana että lapsi viettää päiväkodissa muun ajan kuin minun lomani. Koska hän ei ole lapsenlikka. Joten kiikutin lapsen hoitoon aamuisin kun mies käänsi kylkeä.
Ja tuo kiukuttelu. Viisivuotiaalta sen nyt vielä sulattaa mutta ei sitä että aikuinen mies kiukuttelee takaisin. Siispä onkin eksä monesta hyvästä syystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sinun auta muu, kuin käydä tiukka sanaisempi keskustelu mieslapsesi kanssa. Kun lapset on pieniä, lomat eivät ole samanlaisia kuin ennen, ne vietetään enemmän lapsen ehdoilla.
Edellinen keskustelu oli varsin tiukkasanainen ja mies mökötti sen jälkeen (minulle!) useamman päivän. En tiedä, mitä muuta enää voin sanoa.
Olen koonnut valmiiksi esim. puuhaideoita, menovinkkejä yms., mutta eivät tosiaan ole käyneet missään. Tänään kävivät kyllä kuntosalilla, jossa mies treenasi ja kiukutteli lapselle, joka yritti houkutella isiä potkimaan palloa. :(Yhtenä päivänä otin jopa lapsen omalle työpaikalleni mukaan että pääsee vähän kotoa pois, mutta ei sekään ole mikään ratkaisu, en jouda vahtimaan häntä jatkuvasti eikä lapsi uskalla jäädä yksin työhuoneeseeni palaverin tms. ajaksi.
AP
Kyllä tässä provo haiskahtaa. Millekään salille ei päästetä 5-vuotiasta mukaan. Siis ihan sinne salin puolelle. Saleilla on lapsiparkki, jossa on ohjaaja.
Kyllä joillekin kuntosaleille voi livahtaa lapsen kanssa. Ite käyn kunnan omalla salilla, jossa ei ole mitään henkilökuntaa läsnä ja aina joskus siellä näkee lapsia joillain mukana. En tiedä onko se salllittua, mutta ei lapsista mitään haittaa ole ollut.
Meillä vähän sama tilanne, mutta mies ei ole edes lomalla. Lapsi on melkein 5 ja mies huutaa lapselle ihan liikaa ja vaatii ihan liikoja. Se on sydäntä särkevää katsottavaa. Kävimme jopa neuvolassa puhumassa asiasta, mutta siellä vain hymisteltiin, että "hyvä, kun isä osallistuu" (!!!!). Kun lapsi oli pienempänä päiviä isän kanssa kotona eikä hoidossa, isä oli selvästi liian pelottava ja huusi paljon eikä tarjonnut tarpeeksi virikkeitä pienelle. Lapsesta näki, kuinka alakuloinen hän oli, kun sitten tulin kotiin. Ai vitsi se oli kamalaa aikaa. Mieheni kyllä yrittää parhaansa ja hänellä on myös hyviä hetkiä, mutta on lähes aina väsynyt ja uupunut, jolloin sortuu tuohon käskyttämiseen ja kiukkuiluun. Ihan kamalaa. Koen olevani tosi kädetön tilanteessa eikä erokaan auttaisi, koska sitten lapsi olisi yksin isänsä armoilla. Ja en todellakaan osannut odottaa, että miehestäni kuoriutuisi tällainen isä. Hän osaa olla tosi kivasti lasten kanssa noin yleensä ja ajattelin, että hänestä tulee loistoisä. Mutta tilanne onkin eri, kun se tarvitseva ipana on siinä 24/7. Silloin todelliset karvat tulee esiin.
Ap:n tilanteessa puhuisin miehelle napakasti silläkin uhalla, että hän suuttuu ja mököttää. Lapsen on päästävä kesällä ulos ja puuhaamaan.
Eikös lapsella ole kavereita ollenkaan?