Lue keskustelun säännöt.
Uskotko, että toisille pahaa tehneet ihmiset joutuu siitä joskus vielä maksamaan tavalla tai toisella?
Kommentit (57)
No ei. Maailmassa sattuu ja tapahtuu asioita. Osa on sattumaa, osa on suunniteltua. Mutta sen sanon että mitään taivasta tai helvettiä ei ole kuin ihmisen pään sisällä. Vahvat ja nopeat syövät ja rais kaavat hitaat ja näin se biologia toimii jo sieltä solutasolta jo 3.7 miljardin vuoden kokemuksella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aika hakoteilla olette. Pahuutta ei ole olemassa vasta kun meidän mielessämme. Me vertaamme, tuo on pahaa tai tuo on hyvää. Sota-aikana meidän sankari on toiselle puolelle pahin teurasta. Ja päin vastoin.
Kukaan ei ns pahantekijä ole mielestään sellainen, eikä kukaan tee pahaa tarkoituksella, vaan sillä teolla on joku toinen tarkoitus; peloitelu, uhkaus, tms jolla on tarkoitus taas saada se toinen valtaansa.
Saako ns pahantekijä pahuudet takaisin? Se joka peloittelulla tai uhkailulla haluaa valtaa, yleensä jostain nousee samanlainen joka haluaa valtaa vielä enemmän. Joten saa useinkin.
Tietysti paha on vain mielessämme. Kun itse puhun pahasta, tarkoitankin juuri sitä pahuutta, joka mielessämme on, enkä kuvittele sen olevan minkään paholaisen lähettämää tai muutenkaan ulkopuolelta tulevaa tai objektiivista. Yleensä ihmisessä pahana pidetään varmaan sitä, että aiheutetaan muille kärsimystä tietoisesti, eikä välitetä siitä, että tehdään niin, vaan jatketaan hyvällä omallatunnolla.
Sopivissa oloissa yllättävän monesta löytyy tuollaista pahaa, mutta kun puhun pahoista ihmisistä, tarkoitan niitä jotka erottuvat joukosta ja ovat pahempia kuin muut samassa ympäristössä.
Tietystikään kaikkien olosuhteet eivät ikinä ole täysin identtiset, ja mitä syvemmin tietää jonkun ihmisen pahuuden taustoja, sitä "inhimillisempänä" ja ymmärrettävämpänä näkee pahuudenkin. Pahuus kun on osa ihmistä. Mutta se että ymmärtää pahuutta, ei muuta pahaa hyväksi. Pahuus on pahuutta, vaikka se olisi kaiken tiedon valossa kuinka ymmärrettävää. Eivätkä kaikki ihmiset ole yhtä pahoja, vaikka ovatkin yhtä ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Joutuvathan he maksamaan. Ihmiset jotka kykenevät pahuuteen eivät ole oikeasti onnellisia ihmisiä ja se on se rangaistus.
Monet kyllä kokevat olevansa oikeutettuja tekemisiinsä, eivätkä siis koe pahuutena ollenkaan, miksi sitten tuntisivat syyllisyyttä.
En usko. Tuo on herrojen valheita vallankäyttöä jotta alaiset pysysivät ruodussa.
Tosin muutaman kerran on kyllä käynyt niin onnekkaasti, että minulle pahaa tehneet ihmiset ovat kuolleet. Toki varmasti ihan luonnollisista syistä, mutta olen kyllä saanut melkoista tyydytystä niistä sattumuksista.
Olenko sitten itsekin paha, tiedä häntä. Mitään moraalisia yms tunnotuskia en ole saanut noista sattumuksista tai toivottuani heidän poismenoaan.
Enemmän on ehkä harmittanut se että olen joutunut pahoittelemaan asiaa vastentahtoisesti sellaisen moraalisen käytöskoodiston takia jonka tiedän olevan yleiseksi hyväksi ja ehkäisevän anarkiaa jotta telluksella olisi parempi elellä.
Enpä usko, että vihaa on niin paljon kuin sitä esitetään olevan. Toki poliitikkoja on aina jonkin verran vihattu, mutta mielestäni kaikki nykyinen viha on lähtöisin persuista kannattajineen jotka elävät vastakkainasettelusta uhista yms eikä heitä kuitenkaan ole kuin muutaman kymmenen prosentin luokkaa suomalaisista ja siitäkin vihaajia lähinnä pieni osa kun heikäläisiin on haalittu kaikki äärioikeistolaisetkin. Todella vaikea kuvitella, että joku henkisesti terve tasapainoinen ihminen voisi vihata esimerkiksi Li Anderssonia joka ahkerasti ja parhaansa mukaan pyrkii auttamaan tekemällään politiikalla heikommassa asemassa olevia se onko keinot kaikista oikeat on sitten taas ihan eri asia. Tuollainen "ampumaleiri" käytös on kyllä sellaista mitä Halla-Ahon ei kannattaisi yrittää vesittää liirumlaarumeilla vaan heittää sellainen porukka välittömästi helvettiin persuista eikä lässytellä jotain ympäripyöreitä jostain sananvapaudesta joka ei suomessa ole edes heikoissa kantimissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ison kirjan mukaan viidenteen polveen.
Niin, meinaat sitä muinaisen kansan laki- ja tarinakirjaa?
Jumala antaa mooseksenkirjoissa ohjeen: älkää tuomitko poikaa isänsä rokoksesta älkääkä isää poikansa rikoksesta.
Toisaalta hän sanoo olevansa kiivas jumala, joka kostaa idien pahat teot toiseen ja kolmanteen polveen....
Jumala on Rakkaus, sanotaan, mutta useassa kohtaa Raamattua tämä Rakkaus määrää hävittämään jonkun kansan lapsia ja kotieläimiä myöten.
Ja antaa jonkun ihmisen kuolla, kun tämä ei toteuta hänen käskyään, esim. siitä lasta veljensä leskelle.
Toisaalla hän ei kiivastu isänsä humalaan juottaville ja tämän kanssa makaaville tytöille.
Epäloogista on tämä Rakkaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä, viimeisellä tuomiolla. Sitä joko vastaa itse pahoista teoistaan tai on ottanut vastaan Jumalan Pojan sijaiskärsimyksen ja saanut pahat tekonsa anteeksi ja välttää tuomion.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hakoteilla olette. Pahuutta ei ole olemassa vasta kun meidän mielessämme. Me vertaamme, tuo on pahaa tai tuo on hyvää. Sota-aikana meidän sankari on toiselle puolelle pahin teurasta. Ja päin vastoin.
Kukaan ei ns pahantekijä ole mielestään sellainen, eikä kukaan tee pahaa tarkoituksella, vaan sillä teolla on joku toinen tarkoitus; peloitelu, uhkaus, tms jolla on tarkoitus taas saada se toinen valtaansa.
Saako ns pahantekijä pahuudet takaisin? Se joka peloittelulla tai uhkailulla haluaa valtaa, yleensä jostain nousee samanlainen joka haluaa valtaa vielä enemmän. Joten saa useinkin.
Tietysti paha on vain mielessämme. Kun itse puhun pahasta, tarkoitankin juuri sitä pahuutta, joka mielessämme on, enkä kuvittele sen olevan minkään paholaisen lähettämää tai muutenkaan ulkopuolelta tulevaa tai objektiivista. Yleensä ihmisessä pahana pidetään varmaan sitä, että aiheutetaan muille kärsimystä tietoisesti, eikä välitetä siitä, että tehdään niin, vaan jatketaan hyvällä omallatunnolla.
Sopivissa oloissa yllättävän monesta löytyy tuollaista pahaa, mutta kun puhun pahoista ihmisistä, tarkoitan niitä jotka erottuvat joukosta ja ovat pahempia kuin muut samassa ympäristössä.
Tietystikään kaikkien olosuhteet eivät ikinä ole täysin identtiset, ja mitä syvemmin tietää jonkun ihmisen pahuuden taustoja, sitä "inhimillisempänä" ja ymmärrettävämpänä näkee pahuudenkin. Pahuus kun on osa ihmistä. Mutta se että ymmärtää pahuutta, ei muuta pahaa hyväksi. Pahuus on pahuutta, vaikka se olisi kaiken tiedon valossa kuinka ymmärrettävää. Eivätkä kaikki ihmiset ole yhtä pahoja, vaikka ovatkin yhtä ihmisiä.
Koska et ymmärtänyt yritän toisella tavalla selittää. Pahuus on sinun mielesi rakantama. Sinä määrittelet mikä on pahaa ja mikä hyvää. Ilman määritelmää sitä ei ole.
Joku varastaa autosi, se on paha. Mutta kun varas tekee sen saadakseen ruokaa perheelleen, hän on perheensä edessä hyvä. Joten saako hän palkkansa. Yhteiskunta rankaisee häntä, muuten ei saa esim Jumalalta tai karmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uskon sellaiseen, että kun ihminen kuolee, niin hän siirtyy toiseen ulottuvuuteen jossa hänen elämänsä käydään läpi. Hän joutuu kokemaan kaikki pahat tekonsa mitä on toisille tehnyt siinä uhrin näkökulmasta, mutta saa kokea kaikki hyvät tekonsa myös siten miten ne muut ovat ne kokeneet.
Sen jälkeen jossain vaiheessa ihminen siirtyy seuraavaan elämään, ja häneltä pyyhitään muistot pois. Uusi elämä on suunniteltu sen mukaan mitä on jäänyt edellisellä kerralla oppimatta.
Tämä on paljon järkevämpi, oikeudenmukaisempi ja reilumpi systeemi mitä esim. kristityillä ja muilla paimentolaisuskovaisilla on.
Onhan se ihan naurettavaa, että saa olla koko elämänsä ajan ihan paska, mutta uskomalla johonkin kidutustyöhön, sitten pääsee ikuisesti nauttimaan äärimmäisen ihanaa olotilaa. Ei mitään järkeä ja oikeudenmukaisuutta siinä.
No jos ihmiseltä pyyhitään muistot pois, mitä auttaa hänen nokittelunsa elämän aikana tehdyistä virheistä?
Vielä loogisempaa kuin ristiriitainen juutalais-kristillinen tuonpuoleisuusoppi(joka sekin vaihtelee suuresti kirkoittain/lahkoittain) on se, että sielu on toimivien aivojen ominaisuus.
Tuonpuoleista ei ole.
Pahaa ympärilleen kylvävä saa usein maistaa omaa lääkettään, mutta valitettavasti aina näin ei käy.
Paha saa palkkansa vain saduissa ja muissa voimaantumisfantasioissa. Oikeassa elämässä paha senkun porskuttaa ja ahneet saavat enemmän.
Kiltit jäävät luu kädessä ihmettelemään, että miten tässä näin kävi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, viimeisellä tuomiolla. Sitä joko vastaa itse pahoista teoistaan tai on ottanut vastaan Jumalan Pojan sijaiskärsimyksen ja saanut pahat tekonsa anteeksi ja välttää tuomion.
Koko elämänsä hyvää tehnyt Buddhan kuvan edessä suitsuletta polttanut hippi joutuu kadotukseen.
Pikkupoikia ikänsä n@ssinut pedo ottaa kuolinvuoteellaan Jeesuksen vastaan ja menee hippulat vinkuen taivaaseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joutuvathan he maksamaan. Ihmiset jotka kykenevät pahuuteen eivät ole oikeasti onnellisia ihmisiä ja se on se rangaistus.
Monet kyllä kokevat olevansa oikeutettuja tekemisiinsä, eivätkä siis koe pahuutena ollenkaan, miksi sitten tuntisivat syyllisyyttä.
Aivan esimerkiksi narskut eivät unne minkäänlaisia tunnonvaivoja tekemisistään.
Minusta yksi esimerkki ultimate pahuudesta jossa paha sai palkakseen hyvän ammatin vankilasta käsin opiskeltuna on Eveliina Lappalaisen surma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella persoonallisuushäiriöisellä on adhd, päihdeongelma, sosiopaattinen kaveripiiri jotka altistavat ennenaikaiselle kuolemalle, mutta mitään luonnonlakia ei oikeudenmukaisuudelle näytä olevan. Pahat ja häikäilemättömät porskuttavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aika hakoteilla olette. Pahuutta ei ole olemassa vasta kun meidän mielessämme. Me vertaamme, tuo on pahaa tai tuo on hyvää. Sota-aikana meidän sankari on toiselle puolelle pahin teurasta. Ja päin vastoin.
Kukaan ei ns pahantekijä ole mielestään sellainen, eikä kukaan tee pahaa tarkoituksella, vaan sillä teolla on joku toinen tarkoitus; peloitelu, uhkaus, tms jolla on tarkoitus taas saada se toinen valtaansa.
Saako ns pahantekijä pahuudet takaisin? Se joka peloittelulla tai uhkailulla haluaa valtaa, yleensä jostain nousee samanlainen joka haluaa valtaa vielä enemmän. Joten saa useinkin.
Tietysti paha on vain mielessämme. Kun itse puhun pahasta, tarkoitankin juuri sitä pahuutta, joka mielessämme on, enkä kuvittele sen olevan minkään paholaisen lähettämää tai muutenkaan ulkopuolelta tulevaa tai objektiivista. Yleensä ihmisessä pahana pidetään varmaan sitä, että aiheutetaan muille kärsimystä tietoisesti, eikä välitetä siitä, että tehdään niin, vaan jatketaan hyvällä omallatunnolla.
Sopivissa oloissa yllättävän monesta löytyy tuollaista pahaa, mutta kun puhun pahoista ihmisistä, tarkoitan niitä jotka erottuvat joukosta ja ovat pahempia kuin muut samassa ympäristössä.
Tietystikään kaikkien olosuhteet eivät ikinä ole täysin identtiset, ja mitä syvemmin tietää jonkun ihmisen pahuuden taustoja, sitä "inhimillisempänä" ja ymmärrettävämpänä näkee pahuudenkin. Pahuus kun on osa ihmistä. Mutta se että ymmärtää pahuutta, ei muuta pahaa hyväksi. Pahuus on pahuutta, vaikka se olisi kaiken tiedon valossa kuinka ymmärrettävää. Eivätkä kaikki ihmiset ole yhtä pahoja, vaikka ovatkin yhtä ihmisiä.
Koska et ymmärtänyt yritän toisella tavalla selittää. Pahuus on sinun mielesi rakantama. Sinä määrittelet mikä on pahaa ja mikä hyvää. Ilman määritelmää sitä ei ole.
Joku varastaa autosi, se on paha. Mutta kun varas tekee sen saadakseen ruokaa perheelleen, hän on perheensä edessä hyvä. Joten saako hän palkkansa. Yhteiskunta rankaisee häntä, muuten ei saa esim Jumalalta tai karmalta.
Miten niin en ymmärtänyt? Niin juuri, mieli määrittelee pahan, ja juuri siitä mielen määrittelemästä pahasta puhun. Mistä muustakaan?
Minun mieleni - ja varmaan suurimman osan - määrittelee pahan joukkona ihmisen ominaisuuksia, jotka johtavat toistuvaan haitan aiheuttamiseen muille ilman ns. hyväksyttävää syytä. Pahuuteen liittyy tekijän motiivit, se liittyy aina ihmiseen, ei pelkkään lopputulokseen (kuten ehkä "yliluonnolliseen" pahaan uskova saattaisi ajatella).
Jos autoni varastetaan, siihen liittyy (= katsotaan liittyvän) pahuus, ellei kenen tahansa voida olettaa tekevän siinä tilanteessa samaa, esim. jonkun hengen pelastamiseksi. Mutta jos autoni menee jotenkin pelkän sattuman seurauksena, ilman kenenkään tekoja, käyttökelvottomaksi, seuraus on kannaltani ikävä mutta siihen ei katsota liittyvän pahuutta. (Tosin joku ihmisen ulkopuoliseen, "suurempan" pahaan uskova kyllä saattaisi niin luulla.)
Puheen helpottamiseksi en vain jaksa koko ajan tarkentaa, mitä pahuudella tarkoitan.
Ja jos vaikka sanon jotain ihmistä kauniiksi, ei se tarkoita, että en ymmärtäisi kauneuden olevan subjektiivinen kokemus, pelkkä aivojeni luoma "tunne".
Muistatteko oliko vuosi aikaa noin kun leijonia lähdettiin metsästämään joku porukka?
niin nämä leijonat sitten söivät ne metsästäjät :) ne saivat ainakin sillon ansionsa mukaan :)
No joo kyllä tavallaan uskon. En tosin ole ihan varma, onko se vain sattumaa. Itseasiassa mielessäni "langetan kirouksia" pahaa tehneille ihmisille. En mitenkään manaa heille erityistä pahaa, vaan pyydän, että heille käy kuin oikein on. Usein pahaa tehneille ihmisille käy sitten jollain lailla huonosti, mutta epäilen, että eivät opi mitään. Nytkin tehtiin meidän kunnassa eräs päätös, jota suurin osa kuntalaisista vastusti, mutta se kieroiltiin ja venkoiltiin läpi ja varmaan painostustakin käytettiin. Langetin kirouksen, käyköön väärintekijöille kuten oikein on. Nyt jo näkyy monen kohdalla menneen asioita mönkään; yksi ei saa taloaan myytyä, toisen yritystoiminta ei ota tulta alleen, yksi jäi työttömäksi, yksi joutui auto-onnettomuuteen, jossa auto murskautui, mutta ihminen onneksi säilyi ehjänä.
Minä en siis mitään saa aikaan, uskon, että maailmankaikkeus tasaa puntit joskus, jos ei tässä elämässä, niin tulevassa.